Asiantuntijaksi kasvun tukeminen korkeakoulussa:ajatuksia urasta, asiantuntijuudesta ja opiskelun etenemisestä

Tämän kirjan tarkoituksena on herättää ajatuksia asiantuntijuudesta ja asiantuntijaksi kasvun tukemisesta korkeakoulussa. Halusimme pohtia pitemmälle Valmis tutkinto työelämävalttina (Valtti) -projektin kehittämistyön aikana nousseita ajatuksia. Ajatukset ovat muotoutuneet muun muassa ryhmäohjauksessa ja yksilöohjauksessa sekä opintojen viivästymistä ja ohjausta kartoittavan selvitystyön aikana (Liimatainen ym. 2011), ja ne liittyvät etenkin uraan ja urasuunnitteluun, opiskelijan ammatilliseen identiteettiin ja opintojen etenemisen tukemiseen. Näistä ajatuksista syntyi tämä kirja: ”Asiantuntijaksi kasvun tukeminen korkeakoulussa”. Kirjan ensimmäisessä osiossa pohditaan uraa ja asiantuntijuutta, sitä millaiseen kasvamiseen opiskelijoita tulisi tukea. Ensimmäisessä ja kolmannessa artikkelissa Krista Anttila pohtii, kuinka opiskelija kasvaa asiantuntijaksi korkeakoulutuksessa kehittämällä omaa uraidentiteettiään sekä asiantuntijuuttaan. Toisessa artikkelissa Jaana O. Liimatainen kuvaa uusia sukupolvia ja uusia urakäsitteitä, jotka on otettava huomioon pohdittaessa uraidentiteettiä, asiantuntijuutta sekä ohjausta ja sen kehittämistä. Toisessa osiossa ovat esillä opintojen viivästymisen ja ohjauksen kysymykset. Rovaniemen ammattikorkeakoulun Valtti-harjoittelija Elina Holm tuo esiin opiskelijan näkökulman korkeakoulun opintojen ohjaukseen. Riitta Aikkola tarkastelee artikkelissaan opintojen viivästymistä Vaasan ammattikorkeakoulussa ja ehdottaa, kuinka opintojen etenemisen seurannalla voidaan viivästyneet tai viivästymisvaarassa olevat opiskelijat saada ajoissa kiinni ja ohjauksen pariin. Kolmannessa osiossa kuvataan ryhmäohjausmenetelmiä, joiden avulla opiskelijoita voidaan tukea asiantuntijaksi kasvussa. Otetta opintoihin -ryhmämalli ja sen koulutus -artikkelissa Jaana O. Liimatainen ja Pauliina Keskinarkaus kuvaavat yhden ryhmämallin, jonka avulla voidaan viivästyneet tai viivästymisvaarassa olevat opiskelijat saada takaisin opintojen pariin. Samassa artikkelissa kuvataan kyseisen ryhmämallin koulutukseen rakennettu malli. Vertaisten ehdoilla -artikkelissa Susanna Saarinen, Susanna Martikkala, ja Maria Andersen pohtivat ohjaajan roolia opiskelijaryhmän ohjaamisessa ja tuovat esiin kahden ohjaajan yhteistyön hedelmällisyyden ohjaustyössä. Tämä kirja ja muut projektin tulokset sekä projektista saamamme kokemukset korostavat opiskelijoiden uraohjauksen tarvetta ja korkeakouluopintojen työelämävastaavuuden kehittämistä (esim. Liimatainen ym. 2011, Kaisto 2011). Uraohjauksessa opiskelijat saavat tietoa olemassa olevista työmarkkinoista, voivat paremmin tunnistaa vahvuuksiaan ja osaamistaan sekä ymmärtää työn hakemisen keskeisiä periaatteita. Eli kasvaa asiantuntijaksi. Kasvun tukemiseksi ohjaajien on ymmärrettävä niin viivästymisen syitä kuin opintojen etenemisen polkuja. Ohjaajilla tulee olla myös ymmärrystä nykyisen opiskelijasukupolven ominaispiirteistä sekä työelämästä, johon opiskelijamme valmistuttuaan siirtyvät. Toivottavasti kirjamme artikkelit synnyttävät tähän tematiikkaan liittyviä ajatuksia

Tieto- ja viestintätekniikan pedagoginen vaikuttavuus pohjoisessa Suomessa

Abstract The purpose of this study was to investigate the pedagogical impact of information and communication technology (ICT) from the perspectives of the teacher, student and school. The study involved both a qualitative and a quantitative component. The qualitative data consisted of teacher (N = 33) interviews, questionnaires directed to teachers (N = 32) and student (N = 90) interviews in twelve northern Finnish primary and lower secondary schools. The aim of the qualitative study was to study what kind of pedagogical teaching practices the teachers were using to support learning, what kind of learning skills and information society skills the educational use of ICT has inspired in the students, and what the structures and dimensions of the teachers' networks are like. The quantitative data consisted of a questionnaire addressed to 6th-graders (N = 1868) and 9th-graders (N = 4132). The sample was national in coverage. The quantitative research focused on students' learning processes, especially their motivation and cognitive strategies and the impact of ICT on these processes. It was also studied how the students' own interests and the school's role were related to their learning strategies and beliefs about learning. The qualitative research results indicated that teachers used ICT mostly to support students' individual and independent learning. Teachers utilized ICT quite little as a tool for knowledge building and knowledge sharing (such as problem-based or collaborative learning). The findings also indicated that the teachers used ICT to enrich their existing practices. The students considered tasks requiring information retrieval, evaluation of information and teamwork skills to be the most challenging and at the same time most inspiring. The results indicated that assignments based on students' individual work did not inspire them to learn. Further, the impact of ICT was significant on teachers who participated in different networks. Active networks inspired teachers to plan how to use ICT in their teaching and also added to collaboration and sharing of expertise between the networked participants. The interaction in the teachers' networks focused on technical issues, however, and collaboration related to the pedagogical use of ICT was rare. The quantitative research results indicated that the students' enthusiasm for using ICT and their experiences of ICT being supported by the school were related to their attitudes towards studying and learning new concepts, their learning motivation and their own ideas of their abilities as learners. In conclusion, we can say that teachers should have stronger views on appropriate approaches to the pedagogical use of ICT in teaching. The goals and objectives for the use of ICT should become the common cause of the entire school community. To put pedagogical reforms into effect, the schools should pay increased attention to evaluate and develop the pedagogical aims of ICT, to establish a school culture that supports the educational use of ICT, and to promote the networking of teachers and sharing of information with the various actors and stakeholders.Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella tieto- ja viestintätekniikan pedagogista vaikuttavuutta opettajan, oppilaan ja koulun näkökulmasta. Tutkimus muodostui laadullisesta ja määrällisestä tutkimusosuudesta. Laadullinen tutkimusaineisto koostui 12 eri pohjoisen Suomen alakoulun ja yläkoulun opettajien (N = 33) haastattelusta, opettajille suunnatuista kyselylomakkeista (N = 32) ja oppilaiden (N = 90) haastattelusta. Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisia ovat opettajien käyttämät oppimista tukevat pedagogiset opetuskäytännöt, millaisia oppimisen taitoja ja tietoyhteiskuntataitoja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö on oppilaissa saanut aikaan ja millaisia ovat opettajaverkostojen rakenteet ja ulottuvuudet. Määrällinen tutkimusaineisto koostui kyselytutkimuksesta ja siihen vastasi yhteensä 6000 6-luokkalaista (N = 1868) ja 9-luokkalaista (N = 4132) oppilasta. Otos oli valtakunnallinen. Määrällisessä tutkimuksessa selvitettiin, millainen vaikutus tieto- ja viestintätekniikan käytöllä on oppilaan oppimisstrategioihin, erityisesti kognitiivisiin ja motivationaalisiin tekijöihin. Tutkimuksessa selvitettiin myös oppilaiden oman kiinnostuksen ja koulun roolin vaikutusta oppilaiden oppimisstrategioihin ja oppimista kuvaaviin uskomuksiin. Laadullisen tutkimuksen tulokset osoittivat, että opettajat käyttivät eniten oppilaiden yksilöllistä ja itsenäistä oppimista tukevia opetuskäytäntöjä. Opettajat hyödynsivät tieto- ja viestintätekniikkaa ymmärtävän oppimisen, kuten tutkivan ja ongelmakeskeisen oppimisen tai yhteisöllisen oppimisen, tukena varsin vähän. Tulokset osoittivat myös, että opettajat nivoivat tieto- ja viestintätekniikan käytön olemassa oleviin pedagogisiin käytäntöihin. Oppilastutkimuksen tulokset osoittivat, että oppilaat kokivat haastavimmaksi ja samalla myös innostavimmaksi tehtävät, jotka edellyttivät tiedon hakua, tiedon arviointia ja ryhmätyötaitoja. Oppilastutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että yksilöllistä oppimista tukevat tehtävät eivät innostaneet oppilaita oppimaan. Tutkimustulokset opettajaverkostoista osoittivat, että tieto- ja viestintätekniikan vaikuttavuus oli merkittävää erilaisiin verkostoihin osallistuneisiin opettajiin. Toimivat verkostot lisäsivät opettajien tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön suunnittelua sekä verkoston toimijoiden välistä yhteistyötä ja asiantuntijuuden jakamista. Opettajaverkostojen vuorovaikutus keskittyi kuitenkin lähinnä tieto- ja viestintätekniikan teknisen käytön kysymyksiin ja tieto- ja viestintätekniikan pedagogiseen opetuskäyttöön liittyvä yhteistyö oli harvinaisempaa. Määrällisen tutkimuksen tulokset osoittivat, että oppilaan innostus sekä hänen kokemansa koulun tuki tieto- ja viestintätekniikkaan olivat yhteydessä hänen suhtautumiseensa opiskeluun ja uuden oppimiseen, opiskelumotivaatioon ja käsityksiin omista kyvyistään oppijana. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opettajilla tulisi olla vahvempi käsitys tarkoituksenmukaisista tieto- ja viestintätekniikan pedagogisista opetuskäytön ratkaisuista. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tavoitteet ja päämäärät olisi nostettava koko kouluyhteisön asiaksi. Pedagogisten uudistusten aikaansaamiseksi koulujen olisi kiinnitettävä huomiota tieto- ja viestintätekniikan pedagogisten tavoitteiden arviointiin ja kehittämiseen, tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä tukevan toimintakulttuurin luomiseen sekä edistettävä opettajien verkostoitumista ja tiedon jakamista eri tahojen ja toimijoiden kanssa