Toimintansa lopettaneiden kauppapuutarhojen maaperän pilaantuneisuus. Esiselvitys

Tässä esiselvityksessä tarkasteltiin toimintansa lopettaneiden kauppapuutarhojen maaperän pilaantuneisuutta. Työssä käytiin läpi kasvihuoneviljelyssä eri aikoina käytettyjä torjunta-aineita ja niiden ominaisuuksia sekä kasvihuoneviljelyn historiaa ja torjunta-ainekäyttöön vaikuttaneita viljelytapoja. Torjunta-aineita analysoiville laboratorioille suunnatulla kyselyllä selvitettiin millaiset valmiudet Suomessa on analysoida eri torjunta-aineita maa- ja vesinäytteistä. Lisäksi esiselvitykseen tehtiin yhteenveto jo toteutuneista kauppapuutarhojen maaperätutkimuksista ja niiden tuloksista sekä tuotiin esille seikkoja, joihin tulisi erityisesti kiinnittää huomiota maaperätutkimuksia suunniteltaessa. Tähän mennessä tutkitut kauppapuutarhat ovat olleet kasvihuonepinta-alaltaan pienehköjä ja niiden maaperä on pilaantunut orgaanisten ja epäorgaanisten torjunta-aineiden käytön seurauksena lähinnä klooratuilla hiilivedyillä ja metalleilla sekä lämmitykseen käytetyllä öljyllä. Eri-ikäisten ja -kokoisten kauppapuutarhojen viljelytavat ja torjunta-aineiden käyttömäärät poikkeavat siinä määrin toisistaan, ettei tähänastisten tutkimustulosten perusteella voida suoraan arvioida, mitä torjunta-aineita ja kuinka suurina pitoisuuksina niitä suurten ja keskikokoisten kauppapuutarhojen maaperässä on. Jatkotoimenpiteinä ehdotetaan tämän vuoksi tehtäväksi maaperätutkimuksia eri-ikäisten ja -kokoisten kauppapuutarhojen alueilla. Tutkimuskohteille tulisi lisäksi tehdä riskinarvioinnit, jotka toimisivat ohjeellisina esimerkkeinä myöhemmin tutkittavien kohteiden riskinarvioinneille. On myös syytä laatia maaperätutkimuksia suunnittelevien tahojen ja torjunta-aineita tutkivien laboratorioiden avuksi ohjeelliset suositukset siitä, mitä torjunta-aineita ja metalleja eri-ikäisten ja -kokoisten kauppapuutarhojen maa- ja vesinäytteistä tulee vähintään tutkia

Pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnan ekotehokkuus

Tässä raportissa esitetään “Pilaantuneen maaperän ja pohjaveden riskinhallintaratkaisujen ekotehokkuus” projektin toisen vaiheen (PIRRE2) tulokset. Projekti oli jatkoa työlle (PIRRE1), jossa kehitettiin internet-pohjainen tukijärjestelmä (www.ymparisto.fi/syke/pirre/). Tukijärjestelmä sisältää tietoa, ohjeita ja suosituksia koskien riskien, kustannusten ja ympäristövaikutusten arviointia, riskiviestintää ja kommunikointia sekä laskentatyökalun, jonka avulla voidaan kohdekohtaisesti vertailla eri riskinhallintavaihtoehtojen ekotehokkuutta. PIRRE2-projektissa ekotehokkuustarkastelu laajennettiin alueelliselle tasolle. Tätä varten tehtiin kirjallisuusselvitys, jonka pohjalta kehitettiin alueellisen ekotehokkuuden määrittämiseen soveltuvat mittarit. Työn tuloksena päädyttiin seuraaviin mittareihin: alueen kokonaispinta-ala, keskiväkiluku, väestöntiheys, kunnostettujen kohteiden lukumäärä, käytetyt puhdistusmenetelmät, kunnostus paikalla, poiskuljetetun pilaantuneen maa-aineksen kokonaismäärä, poiskuljetettujen maa-ainesten haitta-aineet ja niiden pitoisuudet, pilaantuneisuuden toimialat, neitseellisen puhtaan täyttömaa-aineksen tarve, kuljetusmatka, ilmastonmuutos, vedenkulutus ja “ekotehokkuusmittari”. Mittareita testattiin kolmella esimerkkialueella eli Helsingin kaupungin sekä Pirkanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten toimialueilla. Testaus tehtiin kokoamalla mittarien arvojen määrittelyyn tarvittavat tiedot vuosilta 2004, 2005 ja 2006. Alueiden erilaisuus näkyi eroina etenkin pilaantuneiden maa-alueiden ja käsittelypaikkojen lukumäärässä sekä kunnostettavien kohteiden pinta-alassa ja muodostuvissa pilaantuneiden maa-ainesten määrissä. Tulosten perusteella ekotehokkuuden toteutumisessa ei millään alueella kuitenkaan ollut havaittavissa selkeitä eroja tarkasteluvuosien välillä. Myös kustannuksia ja riskejä kuvaavien mittarien lisääminen todettiin tärkeäksi jatkokehitystarpeeksi. Tiedonpuute esti näiden tekijöiden huomioon ottamisen tässä työssä. Etenkin kustannusten osalta ekotehokkuuden mittaaminen edellyttää systemaattista tietojen kokoamista ja seurantaa alueellisella tasolla. Ekotehokkuuden toteutumiseen pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnassa tulevaisuudessa vaikuttavat useat tekijät. Näistä tärkeimpiä ovat lainsäädäntö ja ohjeet, markkinatilanne, väestön liikkuminen sekä kunnostus-, arviointi- ja suunnittelumenetelmien ja -käytäntöjen kehittyminen. Nämä tekijät vaikuttavat osaltaan myös siihen, minkälaisia alueita (sijainti, koko, haitta-aineet) tulevaisuudessa tullaan kunnostamaan ja minkälaisilla menetelmillä ja mihin kaivetut tai käsitellyt pilaantuneet maa-ainekset ohjautuvat. Tehdyn arvion perusteella tekeillä olevat muutokset ohjauskeinoissa, ympäristöpolitiikkaan kirjatut tavoitteet ja menetelmien kehitystyö ja käyttöönotto tulisivat toteutuessaan kukin osaltaan ohjaamaan pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallintaa ekotehokkaampaan suuntaan

Host-Dependent Clustering of Campylobacter Strains From Small Mammals in Finland

Small mammals are known to carry Campylobacter spp.; however, little is known about the genotypes and their role in human infections. We studied intestinal content from small wild mammals collected in their natural habitats in Finland in 2010-2017, and in close proximity to 40 pig or cattle farms in 2017. The animals were trapped using traditional Finnish metal snap traps. Campylobacter spp. were isolated from the intestinal content using direct plating on mCCDA. A total of 19% of the captured wild animals (n = 577) and 41% of the pooled farm samples (n = 227) were positive for C. jejuni, which was the only Campylobacter species identified. The highest prevalence occurred in yellow-necked mice (Apodemus flavicollis) and bank voles (Myodes glareolus) which carried Campylobacter spp. in 66.3 and 63.9% of the farm samples and 41.5 and 24.4% of individual animals trapped from natural habitats, respectively. Interestingly, all house mouse (Mus musculus) and shrew (Sorex spp.) samples were negative for Campylobacter spp. C. jejuni isolates (n = 145) were further characterized by whole-genome sequencing. Core genome multilocus sequence typing (cgMLST) clustering showed that mouse and vole strains were separated from the rest of the C. jejuni population (636 and 671 allelic differences, 94 and 99% of core loci, respectively). Very little or no alleles were shared with C. jejuni genomes described earlier from livestock or human isolates. FastANI results further indicated that C. jejuni strains from voles are likely to represent a new previously undescribed species or subspecies of Campylobacter. Core-genome phylogeny showed that there was no difference between isolates originating from the farm and wild captured animals. Instead, the phylogeny followed the host species-association. There was some evidence (one strain each) of livestock-associated C. jejuni occurring in a farm-caught A. flavicollis and a brown rat (Rattus norvegicus), indicating that although small mammals may not be the original reservoir of Campylobacter colonizing livestock, they may sporadically carry C. jejuni strains occurring mainly in livestock and be associated with disease in humans.Peer reviewe

Näytteenotto polttoaineella pilaantuneesta maaperästä. SYKE vertailu 10/2008

Asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (PIMA-VNA) astui voimaan kesällä 2007. Asetuksen mukaan maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve tulee arvioida kohdekohtaisesti arvioimalla maaperän haitallisten aineiden terveydelle ja ympäristölle aiheuttama vaara tai haitta. Tässä vertailussa selvitettiin, millaista käytännön eroja on eri toimijoiden välillä kunnostusarvion eri vaiheissa kuten näytteenottosuunnitelmissa, näytteenoton toteutuksessa sekä tulosten tulkinnassa. Lisäksi selvitettiin, miten näytteenotto vaikuttaa pilaantuneisuusarvioinnin tuloksiin ja johtopäätöksiin (pilaantuneen alueen rajaus, massamäärät ja niiden luokitus) sekä kysyttiin lupaviranomaisten käsitystä PIMA-asetuksen, sekä muun maaperän kunnostusohjeiden ja näytteenottostandardien käytäntöjen soveltamisesta. Vertailuun osallistui yhdeksän näytteenottoa suorittavaa organisaatiota. Vertailu osoittaa, että maaperä tutkimus on haasteellista ja edellyttää riittävää koulutusta ja kokemusta. Maaperätutkimuksen perusteella tehtävät arvioinnit edellyttävät riittävää tietoa kenttätutkimuksen suorituksesta ja eri tulosten luotettavuudesta. Kenttätyöskentelyn laatu vaihtelee ja käytännöt ovat kirjavia. Kävi ilmi, että näytemateriaalin käsittelyssä, varsinkin haihtuvien yhdisteiden osalta oli selviä puutteita ja jopa virheitä. Lisäksi hiilivetyjen määrittämiseksi otettujen näytteiden homogenointimenettelyt vaihtelivat. Hyvistä käytännöistä on tarve tiedottaa mahdollisesti lisäohjeistuksen avulla