Ympäristökasvatuksen merkitys yksilön luontosuhteen muodostumisessa

Tiivistelmä. Luonnolla on pitkä historia suomalaisessa kulttuurissa. Luonto on ollut meille aina työllisyyttä, vaurautta, riistaa ja osa meidän kulttuuriamme. Suomalaista luontoa markkinoidaan maailmalla puhtaana, uusiutuvana ja monimuotoisena. Lappi elää matkailusta ja sinne matkustaa paljon turisteja ympäri vuoden pelkästään puhtaan ilman vuoksi. Ilmastonmuutoksen myötä lumiraja kuitenkin vetäytyy vuosi vuodelta ja useat eläinlajit ovat vaarantuneita elinympäristön muutoksen vuoksi. Eläinlajien lisäksi myös lasten elinympäristö on muuttunut. Metsäleikit, majanrakennukset ja vanhempien kanssa tehdyt onkireissut ovat vaihtuneet pääosin digitaalisiin ympäristöihin. Ruutuaikaa tarkkaillaan ja sen sijaan lapsille halutaan nyt lisää luontoaikaa, jotta saataisiin ehkäistyä luonnosta vieraantuminen. Myös koulumaailmassa on huomioitu tämä ja digitaalisten oppimisympäristöjen vastapainona hyödynnetään myös lähiluontoa. Onkin tärkeää, että luontosuhteen tukeminen huomioidaan perusopetuksessa, sillä ei ole itsestään selvää, että luontoarvot olisivat läsnä nykypäivän lapsen kotikasvatuksessa. Tämän tutkielman tavoitteena on luoda yhtymäkohtia koulukontekstin ympäristökasvatukselle ja oppilaan luontosuhteen muodostumiselle. Kirjallisuuskatsauksessa perehdyn siihen, miten ympäristökasvatus ilmenee koulun toimintakulttuurissa ja mitä keinoja luokanopettajalla on oppilaan luontosuhteen muodostumisen tukemiseen. Selvitän myös, mitkä tekijät vaikuttavat yksilön luontosuhteen muodostumiseen. Tutkimusaineistoon perehtymällä selvitän ympäristökasvatuksen monimuotoisen historian aina 1850-luvulta tuoreimpaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (2014). Keskeisimmät käsitteet tutkielmassa ovat ympäristökasvatus ja luontosuhde. Käsitteet jäsennän erilaisia malleja apuna käyttäen, jotta saan rajattua ne juuri koulukontekstiin sopivaksi. Ympäristökasvatus määritellään tutkielmassa formaalin kasvatuksen näkökulmasta, tässä tapauksessa näkökulmana toimii koulu. Tähän liittyen esittelen tavoitteita ja arvoja, jotka luovat perustan koulussa tapahtuvalle ympäristökasvatukselle

Luokanopettajien luontosuhteen vaikutus oppilaiden luontosuhteen tukemiseen alakoulussa

Tiivistelmä. Luontosuhde tarkoittaa sitä, kuinka ihminen kokee luonnon, millainen asema luonnolla on hänen elämässään ja millaisen arvon hän luonnolle antaa. Luontosuhde vaikuttaa siihen, miten ihminen kohtelee luontoa ja millaisen luonnonvarojen käytön hän hyväksyy. Positiivinen luontosuhde voi olla myönteinen voimavara, mutta se muuttuu myös helposti toiminnaksi eli haluksi vaikuttaa luonnon tilaan. Luontosuhde muodostuu kokemusten kautta, johon vaikuttaa elinympäristön lisäksi myös läheiset ihmiset. Näiden ohella myös koulu ja siellä saadut luontokokemukset ja opitut asiat vaikuttavat lapsen luontosuhteen muodostumiseen. Ympäristökasvatuksella pyritään tukemaan positiivisen luontosuhteen syntyä. Ympäristökasvatuksen keskeisiä sisältöjä ovat toiminnallinen oppiminen, luonnon tarkkailu ja tutkiminen. Näiden avulla lapsella on mahdollista saada kosketus luontoon myönteisten kokemusten kautta. Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin luokanopettajat pyrkivät tukemaan oppilaiden luontosuhteen kehittymistä ja millä tavalla luokanopettajan oma henkilökohtainen luontosuhde ohjaa hänen opetustaan. Keskeistä on saada selville, millaisia ympäristökasvatuksellisia menetelmiä luokanopettajat hyödyntävät osana opetustaan ja mikä on ympäristökasvatuksen sekä luokanopettajan luontosuhteen välinen yhteys. Pro gradu -tutkielman teoreettisessa keskiössä ovat luontosuhde ja sen muodostuminen sekä ympäristökasvatus. Lisäksi tutkielmassa käsitellään ympäristökasvatuksen keskeisiä näkökulmia alakoulussa sekä opettajuuteen liittyviä ympäristökasvatuksen eettisiä haasteita. Tutkimus on kvalitatiivinen ja sen tutkimusote on fenomenografinen. Tutkimuksen aineisto on kerätty verkkokyselyllä 15 luokanopettajalta ja se on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysiä mukaillen. Tutkimustulokset osoittavat, että luokanopettajat toteuttivat ympäristökasvatusta ja pyrkivät tukemaan oppilaan luontosuhteen kehittymistä monipuolisesti. Tutkimuksen perusteella luokanopettajan luontosuhteella ei ole suoraa yhteyttä siihen, millä tavalla hän toteuttaa ympäristökasvatusta ja pyrkii tukemaan oppilaan luontosuhteen kehittymistä. Tutkimuksella saatiin kuitenkin selville, että luokanopettajan luontosuhteella on yhteys siihen, kuinka tärkeänä hän kokee oppilaan luontosuhteen kehittymisen tukemisen ja mitkä tekijät ohjaavat hänen ympäristökasvatuksellista toimintaansa. Ne opettajat, joiden luontosuhde oli vahva, motivaattorina toimi oma kiinnostus ja halu tukea luontosuhteen muodostumista. Sen sijaan ne luokanopettajat, joiden luontosuhde oli etäinen, toteuttivat ympäristökasvatusta pääsääntöisesti vain silloin, kun opetuksen aihe sitä vaati