Epistemic Communities Facing a New Type of Agora? Centres of Science, Technology and Innovation as Defining the New Research Landscape in Finland

We analyse the question of what role and positions epistemic communities have in the agora, and more specifically in the new mediating organizations that are established at the interface of the state, businesses and universities. These new organizational structures embody the present politics of knowledge that reign in national science policy globally. The new organizational structures, as potentially new agoras, also epitomize several of the changes that have taken place in the science and industry landscape of the past decades all over Europe and the world. We are interested in understanding how epistemic communities are situated vis-�-vis agora in knowledge production. The empirical example comes from Finland, where major new institutional reforms in science policy, the new strategic centres of science, technology and innovations, have been implemented to create possibilities for new knowledge creation and new product and service development. These centres of science, technology and innovations (CSTIs) were originally planned as functioning agoras, open, simultaneous and joint platforms for the state, businesses, researchers and universities. In the article we show how the organizational structure and decision making processes adopted in the CSTIs have changed the original idea of agora, thus changing also the position of epistemic communities involved. In the process, we evaluate Nowotny\'s interpretation of agora.Epistemic Communities, Agora, Science Policy, Finland, Research Landscape, STS Studies, Critical Research, Qualitative Study, Company, Power

Memories and Reflections from the Gender Research Group: 21 Years of Collaborative Action

How do social class and gender assemblage with minority elite culture and neoliberalism? The article addresses the linking of intersectionality as a method, as a heuristic and an analytic tool.

Covid-19, luottamus ja digitalisaatio: Tutkimus etätyöstä ja sen järjestymisestä Suomessa keväällä ja syksyllä 2020

Miten Suomi selvisi äkillisestä etätyöhön siirtymisestä ja etätyön tekemisestä vuonna 2020? Miten etätyöhön siirtyminen tapahtui, entä miten työnantajan ja työntekijän välisiä, työn valvontaan ja työnantajan määräämisoikeuksiin liittyviä työsuhteen ulottuvuuksia käsiteltiin etätyöhön siirtymisessä? Meitä kiinnosti mm. myös se, lisääntyikö työnantajan työntekijöihin kohdistama valvonta ja työntekijöiden raportointivelvollisuus etätyötilanteessa, sekä yleisemmin se, miten etätyön tekeminen sujui, kun etätyön tekeminen jatkui oletettua kauemmin ja pidempään – ja jatkuu edelleen. Pandemia on tuonut esille työn tekemiseen liittyviä uusia jakolinjoja: etätyö on digitalisaation myötä mahdollisuus monelle, muttei kaikille. Pandemia on myös mahdollistanut uudenlaista etätyön aseman ja paikan hahmottelua keskeisenä osana ”uutta normaalia”: digitaalisuus mahdollistaa etätyöyhteydet, työn ja vapaa-ajan uudenlainen yhdistäminen voi joustavoittaa työntekoa, ja työmatkaliikenteen vähentyminen tuottaa myönteisiä ympäristövaikutuksia. Tutkimuksemme mukaan mm. vahva luottamus työnantaja-työntekijäsuhteissa loi perustan hyvin ja helposti sujuneelle siirtymiselle etätyöhön sekä etätöiden sujuvuudelle suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimme työssäkäyvän väestön etätyöhön siirtymistä etätyöhön ja etätyön tekemistä Covid-19 pandemian aiheuttamassa yhteiskunnallisessa poikkeustilanteessa kevään ja syksyn 2020 aikana. Olemme kiinnostuneita työn autonomisuudesta, työn valvonnasta sekä uusista teknologioista osana työn tekemistä. Nostamme esille kaksi aineistossamme kiinnostavasti esille nousevaa seikkaa: luottamuksen työntekijä-työnantaja –suhteiden muotoaan muuttavana perustana ja digitalisaation merkityksen etätyön sujuvuuden pohjana. Tutkimuksemme mukaan 31 % suomalaisista teki jo ennen pandemiaa pääosin paikkariippumatonta työtä ja kertoi käyttävänsä yli 80 % työajastaan työtehtäviin, jotka eivät olleet sidotut tiettyyn yhteen tai useampaan työskentelypaikkaan. Kansainvälisesti vertaillen ”normaalioloissa” paikkariippumatonta työtä tekevien osuus Suomessa, 31 %, on saman-suuntainen kuin kehittyneiden talouksien ns. hybridityön ja etätyön osuus työssäkäyvästä väestöstä. Kokonaan paikkariippumatonta työtä tekevät tutkimuksemme mukaan yleisimmin 30-34 vuotiaat korkeakoulutetut, jotka toimivat asiantuntijatehtävissä, ylempinä toimihenkilöinä tai toimihenkilötehtävissä. Korkeakoulutetut naiset työskentelivät useimmiten kokoaikaisesti etätyössä, korkeakoulutetut miehet työskentelivät useimmiten osan viikkoa, 3-5 päivää, etätyössä. Poikkeusolojen aikana, keväällä 2020, 45 % suomalaisista teki tutkimuksemme mukaan etätöitä säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. Heistä 32 % oli tehnyt etätöitä säännöllisesti ja 13 % oli tehnyt etätöitä epäsäännöllisesti kevään ja kesän 2020 aikana. 55 % ei tehnyt tai ei voinut tehdä lainkaan etätöitä kevään tai kesän 2020 aikana työnsä luonteen vuoksi (Kuvio 1). Miten etätyöhön siirtyminen tapahtui keväällä 2020? Tiivistetysti: tutkimuksemme mukaan valtaosa etätyötä tehneistä koki etätyön tekemiseen siirtymisen tapahtuneen hyvin helposti, eikä etätyön tekemisestä tarvinnut erikseen sopia työnantajan kanssa. Siirtymä työpaikoilta etätöihin koettiin helpoksi ja vaivattomaksi silloin kun työssä oli edes joitakin elementtejä jotka mahdollistivat mielekkään etätyön. Etätöihin siirtymisen helppous ja sujuvuus sekä työvälineiden toimivuus ja työtila kotona selittivät vastaajien halukkuutta jatkaa etätöissä pysyvämmin, pandemian jälkeen. Etätyön tekeminen väheni hieman syksyllä 2020 kevään ja kesän etätyötä tehneiden määriin verrattuna. Syksyllä etätöitä teki vajaat 40 % kaikista vastaajista. Säännöllisesti etätöitä syksyllä teki 28 % vastaajista, ja epäsäännöllisesti 12 % vastaajista. 61 % vastanneista ei tehnyt enää syksyllä 2020 etätöitä (Kuvio 2). Etätyönteon sujuvuuteen liittyi myös se, että ylivoimaisesti suurimman osan työntekijöistä (91 %) ei tarvinnut esittää etätyönä tehtävään työhön liittyvää ennakkosuunnitelmaa työnantajalle (Kuvio 3). Työnteko vain siirtyi työpaikalta kotiin ja jatkui niin normaalisti kuin mahdollista. Erityisen kiinnostavaa on, että etätyöhön siirtyminen ja etätöiden jatkuminen ei kyselymme perusteella ole vaikuttanut negatiivisesti työnantajan luottamukseen työsuoritusta tai työntekijää kohtaan vaan pikemminkin päinvastoin. Nämä yhdistettynä muihin etätyön myönteisiin seikkoihin lisäävät yhdessä etätyön kiinnostavuutta jopa pysyvänä ratkaisuna (Kuviot 8, 9, 14). Kun kysyimme vastaajilta sitä, onko työnantajan luottamus pysynyt ennallaan, kasvanut vai vähentynyt etätöiden myötä, vastaukset vahvistivat oletuksiamme: yli 80 % vastasi kysymykseen neutraalisti tai myönteisesti: kaikista vastaajista 75 % koki luottamuksen pysyneen ennallaan ja 7 % koki luottamuksen jopa kasvaneen etätyöskentelyn myötä. Vain 3 % kaikista vastanneista koki työnantajansa luottamuksen omaa työsuoritusta kohtaan jostain syystä vähentyneen etätyöhön siirtymisen jälkeen. (Kuvio 7). Kysyimme miten etätyötä ja etätyön tekemistä valvotaan työnantajan taholta. 45 % ilmoitti, ettei heidän tekemäänsä etätyötä valvota lainkaan ja tästä joukosta suurimman osan kohdalla kyse oli tavanomaisen työn tekemisen jatkumisesta, vain työn tekemisen paikka siirtyi kotiin. (Kuviot 4, 5, 6). Saamamme vastaukset kertovat vahvasta luottamuksen asteesta suomalaisessa työelämässä: tärkeintä on, että työt sujuvat, eikä työn valvontaa ollut työnantajan taholta koettu tarpeelliseksi lisätä tai erikseen järjestää etätyöolosuhteissa. Tulkintamme on, että etätyöhön siirtymisen helppous johtui yleisesti ottaen kolmesta seikasta: yleisestä luottamuksesta yhteiskunnan rakentajana ja erityisestä luottamuksesta työnantaja-työntekijäsuhteissa, poikkeuslain pakottavasta luonteesta sekä digitalisaation luomasta vahvasta perustasta etätöiden sujumiselle.</p

Luottamus ja työn valvonta pandemian aikana

Tarkastelemme artikkelissamme työntekijöiden laajamittaista ja nopeaa siirtymistä etätyöhön kevään ja syksyn 2020 pandemia-aikana sekä työntekijöiden itsensä raportoimaa etätyöhön kohdistunutta valvontaa. Tutkimme, mikä yleisellä tasolla voi selittää Suomessa työntekijöiden helposti tapahtunutta siirtymistä etätyöhön ja etätyöhön kohdistuneen valvonnan vähäisyyttä. Aineisto on kerätty Taloustutkimus Oyj:n internetpaneelitutkimuksen avulla. Taloustutkimuksen järjestämään laajaan väestötasoiseen kyselyyn vastasi kysymystemme osalta1 518 henkilöä. Tutkimuksen aineisto on Taloustutkimus Oyj:n toimesta painotettu työikäistä, 18–64-vuotiasta väestöä edustavaksi iän, sukupuolen ja asuinpaikan suhteen tulosten yleistettävyyden takaamiseksi. Tarkastelemme tässä artikkelissa etätyöhön siirtymistä, etätyöhön kohdistuneen valvonnan muotoja ja valvonnan luonnetta sekä työntekijöiden kokemaa luottamusta ja epävarmuutta. Tutkimuksemme keskeinen teoreettinen käsite on institutionaalinen luottamus, joka työelämässä rakentuu vahvalle kolmikantajärjestelmälle ja jossa yksittäisten työntekijöiden ja työnantajien keskinäisten neuvottelujen tarve ja tila on vähäinen. Institutionaalinen luottamus yhdessä teknologisen digitalisaation kanssa loi helpon siirtymisen etätyöhön ja lähes poisti yksittäisten työntekijöiden valvonnan tarpeen tai merkittävästi vähensi sitä

Hybridityö, luottamus ja valvonta: Tutkimus työn tekemisen uusista tavoista Suomessa 2022

Käsillä oleva hybridityötä käsittelevä raporttimme on jatkoa aiemmalle tutkimuksellemme, jossa tutkimme työssäkäyvän väestön etätyöhön siirtymistä ja etätyön valvontaa Covid-19 pandemian aiheuttamassa yhteiskunnallisessa poikkeustilanteessa kevään ja syksyn 2020 aikana. Raportti on julkaistu verkossa 2021 (Kovalainen, Poutanen, Arvonen, 2021). Aiemman julkaisumme pysyvä osoite on: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8421-3. Vuonna 2020 meitä kiinnosti miten etätyöhön siirryttiin nopeassa tahdissa pandemian myötä, miten siirtymä ja yleisemmin etätöiden teko sujui poikkeusaikana, ja myös se, lisäsikö etätyö työnantajan valvontaa ja työntekijöiden raportointivelvollisuuksia. Entä oliko pandemian tuoma muutos työn tekemisen tapoihin ja käytäntöihin pysyvää? Yleisesti ottaen niiden kohdalla, joille etätyö oli mahdollista pandemian aikana, etätyö näyttää jäsentyneen eri tavoin työnteon yhdeksi muodoksi. Vuorottelu työpaikalla tehtävien ja etänä tehtävien töiden välillä on yleistynyt, mutta ei täysin ongelmitta. Nyt käsillä oleva raporttimme analysoi tätä työn hybridiluonnetta, sen yleisyyttä sekä siihen liittyvää työn valvontaa. Tutkimuksen aineistona on väestöllisesti edustava otos työssäkäyvästä väestöstä. Tarkastelemme tässä raportissa muun muassa etätyön tekemisen määrää ja laatua koskevia muutoksia ja kuvaamme sitä, miten pandemia-ajan jälkeiseen uudenlaiseen etä- ja lähityötä yhdistävään hybridityöhön on sopeuduttu ja miten se on vakiintumassa osaksi suomalaista työelämää. Raportin viimeistelystä julkaisumuotoon kiitokset FM Marja Rautajoelle ja VTK Aki Raittilalle. 8.8.2023 Anne Kovalainen, Seppo Poutanen ja Johanna Arvone

Covid-19, luottamus ja digitalisaatio : Tutkimus etätyöstä ja sen järjestymisestä Suomessa keväällä ja syksyllä 2020

Miten Suomi selvisi äkillisestä etätyöhön siirtymisestä ja etätyön tekemisestä vuonna 2020? Miten etätyöhön siirtyminen tapahtui, entä miten työnantajan ja työntekijän välisiä, työn valvontaan ja työnantajan määräämisoikeuksiin liittyviä työsuhteen ulottuvuuksia käsiteltiin etätyöhön siirtymisessä? Meitä kiinnosti mm. myös se, lisääntyikö työnantajan työntekijöihin kohdistama valvonta ja työntekijöiden raportointivelvollisuus etätyötilanteessa, sekä yleisemmin se, miten etätyön tekeminen sujui, kun etätyön tekeminen jatkui oletettua kauemmin ja pidempään – ja jatkuu edelleen. Pandemia on tuonut esille työn tekemiseen liittyviä uusia jakolinjoja: etätyö on digitalisaation myötä mahdollisuus monelle, muttei kaikille. Pandemia on myös mahdollistanut uudenlaista etätyön aseman ja paikan hahmottelua keskeisenä osana ”uutta normaalia”: digitaalisuus mahdollistaa etätyöyhteydet, työn ja vapaa-ajan uudenlainen yhdistäminen voi joustavoittaa työntekoa, ja työmatkaliikenteen vähentyminen tuottaa myönteisiä ympäristövaikutuksia. Tutkimuksemme mukaan mm. vahva luottamus työnantaja-työntekijäsuhteissa loi perustan hyvin ja helposti sujuneelle siirtymiselle etätyöhön sekä etätöiden sujuvuudelle suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimme työssäkäyvän väestön etätyöhön siirtymistä etätyöhön ja etätyön tekemistä Covid-19 pandemian aiheuttamassa yhteiskunnallisessa poikkeustilanteessa kevään ja syksyn 2020 aikana. Olemme kiinnostuneita työn autonomisuudesta, työn valvonnasta sekä uusista teknologioista osana työn tekemistä. Nostamme esille kaksi aineistossamme kiinnostavasti esille nousevaa seikkaa: luottamuksen työntekijä-työnantaja –suhteiden muotoaan muuttavana perustana ja digitalisaation merkityksen etätyön sujuvuuden pohjana. Tutkimuksemme mukaan 31 % suomalaisista teki jo ennen pandemiaa pääosin paikkariippumatonta työtä ja kertoi käyttävänsä yli 80 % työajastaan työtehtäviin, jotka eivät olleet sidotut tiettyyn yhteen tai useampaan työskentelypaikkaan. Kansainvälisesti vertaillen ”normaalioloissa” paikkariippumatonta työtä tekevien osuus Suomessa, 31 %, on saman-suuntainen kuin kehittyneiden talouksien ns. hybridityön ja etätyön osuus työssäkäyvästä väestöstä. Kokonaan paikkariippumatonta työtä tekevät tutkimuksemme mukaan yleisimmin 30-34 vuotiaat korkeakoulutetut, jotka toimivat asiantuntijatehtävissä, ylempinä toimihenkilöinä tai toimihenkilötehtävissä. Korkeakoulutetut naiset työskentelivät useimmiten kokoaikaisesti etätyössä, korkeakoulutetut miehet työskentelivät useimmiten osan viikkoa, 3-5 päivää, etätyössä. Poikkeusolojen aikana, keväällä 2020, 45 % suomalaisista teki tutkimuksemme mukaan etätöitä säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. Heistä 32 % oli tehnyt etätöitä säännöllisesti ja 13 % oli tehnyt etätöitä epäsäännöllisesti kevään ja kesän 2020 aikana. 55 % ei tehnyt tai ei voinut tehdä lainkaan etätöitä kevään tai kesän 2020 aikana työnsä luonteen vuoksi (Kuvio 1). Miten etätyöhön siirtyminen tapahtui keväällä 2020? Tiivistetysti: tutkimuksemme mukaan valtaosa etätyötä tehneistä koki etätyön tekemiseen siirtymisen tapahtuneen hyvin helposti, eikä etätyön tekemisestä tarvinnut erikseen sopia työnantajan kanssa. Siirtymä työpaikoilta etätöihin koettiin helpoksi ja vaivattomaksi silloin kun työssä oli edes joitakin elementtejä jotka mahdollistivat mielekkään etätyön. Etätöihin siirtymisen helppous ja sujuvuus sekä työvälineiden toimivuus ja työtila kotona selittivät vastaajien halukkuutta jatkaa etätöissä pysyvämmin, pandemian jälkeen. Etätyön tekeminen väheni hieman syksyllä 2020 kevään ja kesän etätyötä tehneiden määriin verrattuna. Syksyllä etätöitä teki vajaat 40 % kaikista vastaajista. Säännöllisesti etätöitä syksyllä teki 28 % vastaajista, ja epäsäännöllisesti 12 % vastaajista. 61 % vastanneista ei tehnyt enää syksyllä 2020 etätöitä (Kuvio 2). Etätyönteon sujuvuuteen liittyi myös se, että ylivoimaisesti suurimman osan työntekijöistä (91 %) ei tarvinnut esittää etätyönä tehtävään työhön liittyvää ennakkosuunnitelmaa työnantajalle (Kuvio 3). Työnteko vain siirtyi työpaikalta kotiin ja jatkui niin normaalisti kuin mahdollista. Erityisen kiinnostavaa on, että etätyöhön siirtyminen ja etätöiden jatkuminen ei kyselymme perusteella ole vaikuttanut negatiivisesti työnantajan luottamukseen työsuoritusta tai työntekijää kohtaan vaan pikemminkin päinvastoin. Nämä yhdistettynä muihin etätyön myönteisiin seikkoihin lisäävät yhdessä etätyön kiinnostavuutta jopa pysyvänä ratkaisuna (Kuviot 8, 9, 14). Kun kysyimme vastaajilta sitä, onko työnantajan luottamus pysynyt ennallaan, kasvanut vai vähentynyt etätöiden myötä, vastaukset vahvistivat oletuksiamme: yli 80 % vastasi kysymykseen neutraalisti tai myönteisesti: kaikista vastaajista 75 % koki luottamuksen pysyneen ennallaan ja 7 % koki luottamuksen jopa kasvaneen etätyöskentelyn myötä. Vain 3 % kaikista vastanneista koki työnantajansa luottamuksen omaa työsuoritusta kohtaan jostain syystä vähentyneen etätyöhön siirtymisen jälkeen. (Kuvio 7). Kysyimme miten etätyötä ja etätyön tekemistä valvotaan työnantajan taholta. 45 % ilmoitti, ettei heidän tekemäänsä etätyötä valvota lainkaan ja tästä joukosta suurimman osan kohdalla kyse oli tavanomaisen työn tekemisen jatkumisesta, vain työn tekemisen paikka siirtyi kotiin. (Kuviot 4, 5, 6). Saamamme vastaukset kertovat vahvasta luottamuksen asteesta suomalaisessa työelämässä: tärkeintä on, että työt sujuvat, eikä työn valvontaa ollut työnantajan taholta koettu tarpeelliseksi lisätä tai erikseen järjestää etätyöolosuhteissa. Tulkintamme on, että etätyöhön siirtymisen helppous johtui yleisesti ottaen kolmesta seikasta: yleisestä luottamuksesta yhteiskunnan rakentajana ja erityisestä luottamuksesta työnantaja-työntekijäsuhteissa, poikkeuslain pakottavasta luonteesta sekä digitalisaation luomasta vahvasta perustasta etätöiden sujumiselle

Covid-19, luottamus ja digitalisaatio. Miten etätöihin siirtyminen tapahtui 2020?

Miten Suomi selvisi äkillisestä etätyöhön siirtymisestä ja etätyön tekemisestä keväällä ja syksyllä 2020? Miten työnantajan ja työntekijän välisiä, työn valvontaan ja työnantajan määräämisoikeuksiin liittyviä työsuhteen ulottuvuuksia käsiteltiin työntekijöiden siirtyessä etätyöhön? Tutkimuksemme osoittaa kahdella tekijällä olleen merkittävä asema nopeassa etätyöhön siirtymisessä. Ensinnäkin luottamus työelämän peruspilarina on luonut tilanteen, jossa etätöihin siirtyminen sujui helposti ilman työnantajan valvontaa, erillisiä etätyösopimuksia tai raportointivelvoitetta. Toiseksi, työelämän digiloikka ja yhteiskunnan digitalisaatio ovat luoneet perustan etätöiden tekemiseen niille, joiden työtehtävät sen mahdollistavat. </p