FaceTime. Muototutkielma empatiasta.

FaceTime. Muototutkielma empatiasta on taiteen kandidaatin opinnäytetyö, jossa käsitellään kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa syntyvää empatiaa muotoilun ja kokemuksellisuuden näkökulmista. Työn kirjallisessa osiossa eritellään produktiivisen osan keskeisiä teemoja, kontekstia ja referenssejä sekä esitellään lopullinen teos sen syntyprosessin ja teoskuvauksen avulla. Työn alussa määritellään, mitä empatia on, miten se ilmenee ja miksi siitä pitäisi olla tietoisempi. Lähdeaineiston nojalla sen kokemiseen voi vaikuttaa kokemuksellisilla väliintuloilla, minkä vuoksi myös muotoilu toiminnan ja kokemusten synnyttäjä sopii empatiatietoisuuden lisäämisen välineeksi. Esimerkeiksi vaikuttamaan pyrkivästä muotoilusta otetaan kaksi produktion teeman ja sen käsittelyn kannalta aiheellista suuntausta; kriittinen muotoilu ja slow design. Neljännessä luvussa ihmisten kohtaamisen ja toiminnan synnyttämien kokemusten teemat liitetään taiteen kontekstiin esittelemällä kaksi aiheita käsitellyttä kuvataiteilijaa: Lygia Clark (1920-1988) ja Franz Erhard Walther (s. 1939). Heidän teostensa avulla osoitetaan käytettävän taiteen ja muotoilun yhtenevyyksiä ja pohditaan, millainen objekti vaikuttavan kohtaamisen synnyttävä teos voisi olla. Teorian rinnalla työssä kulkee produktiivisen osion käsitteellinen pohdinta. Kokeiluihin perustuvien havaintojen pohjalta vuorovaikutusobjektin tavoiteltaviksi ominaisuuksiksi määritellään kasvojen rajaaminen, ääniympäristön vaimentaminen, kokijoiden tuominen sopivalle etäisyydelle toisistaan sekä riittävä tilan tuntu. Viidennessä luvussa kuvaillaan edelliseen kehykseen pohjautuva fyysisen teoksen ideointi- ja tuotantoprosessi. Lopputuloksena on kahden ihmisen puettava intensiivisen kasvokkaisen kohtaamisen synnyttävä kokeellinen tuote, FaceTime. Se muodostuu kahdesta keskenään samanlaisesta hupusta, jotka magneeteilla yhdistyessään muodostavat suljetun tilan pukijoidensa välille. Teos on aineellinen ajattelun apuväline, joka pysäyttää pohtimaan kasvokkaisen vuorovaikutuksen merkitystä ja läsnäoloa. Sen käyttökokemus on parhaimmillaan pitkän ajan sisällä, jolloin voi turvallisesti uppoutua kohtaamisen tuottamaan jaettuun mielentilaan

We make effort. Pohdintoja feminismistä, yhteenkuuluvuudesta ja harjoittamisesta muotoilun kontekstissa

This master’s thesis is a practice-based design research on personal experiences of practicing feminism collectively in the context of design. It stems from a place in time colored by a societal sense of urgency, value contradictions with practicing as a designer, and not knowing how to negotiate them in practice. The object of study is the practice of a group of five called Designer as Feminist (DaF), which the author herself is part of. The research material consists of the engaged practitioner’s reflections on practicing within a two-year time period in 2017-2018. This thesis is a theoretical work that seeks understanding about the relevance of a personal, politically and researcherly oriented collective practice in design. The research question is two-fold: How can I understand 1) experiences of Designer as Feminist practice and 2) collectivity with a feminist orientation in the context of design? Thus the thesis contemplates on the personal and general meanings and potentials of a collective practice in design. Another objective is to contribute to a general discourse on alignment of values in professional design practice, as well as feminism and collectivity in the field of design. The work also aims illustrate a contemporary example of a collaborative, socially engaged practice in design. The work consists of introduction, presentation of research tools, three chapters of discussion, and conclusion. Chapter one introduces the background, practical research context, aims, as well as research questions and structure of the work. Chapter two presents the research approach, theory 5 and methodology, as well as methods applied in the work. In chapters three to five, answers to the research questions are sought through analyzing experiences of practice. In these chapters reflections on practice are described, juxtaposed with feminist theory from design, architecture, arts and cultural studies, and finally interpreted through the chosen theoretical lenses. Chapter three discusses motivations for Designer as Feminist practice, chapter four explicates collectivity as a form of practice, and chapter five interprets DaF practice in the context of design. Chapter six entails concluding insights, personal thoughts, critical reflection on the process and future directions. The work suggests that experiences of DaF practice indicate a variety of personal, and general meanings for collectivity with a feminist orientation in design. The practice itself is interpreted as feminist efforts, togetherness and practicing. Personally, the practice provides recognition, release and mental resilience, as well as challenges and growth to the practitioners. As activity, it entails relational practice, meaning intentional making of relationships. In general, framing a creative practice this way opens into a discourse about values, norms and practices in design. This prompts contemplation on what processes in design produce: attention to making of relationships renders it as action that not only complements politically oriented collaboration in design, but is a transformative practice in its own right. The outcomes of this practice are relationships.Tämä maisterin opinnäyte tutkii henkilökohtaisia kokemuksia feminismin harjoittamisesta kollektiivisesti muotoilun kontekstissa. Työ sijoittuu ajanhetkeen, jota värittävät yhteiskunnallinen ja ekologinen kuohunta, arvoristiriidat muotoilijan ammatissa sekä epätietoisuus siitä, miten käsitellä näitä kokemuksia käytännössä. Tutkimuskohde on viiden hengen kollektiivinen praktiikka nimeltään Designer as Feminist (DaF), johon kirjoittaja itse kuuluu. Tutkimusmateriaali koostuu mukana olevien suunnittelijoiden reflektioista, jotka koskevat praktiikkaa kahden vuoden ajanjaksolla vuosina 2017-2018. Työ on teoreettinen. Se pyrkii selkeyttämään henkilökohtaisen, poliittisen ja tutkimuksellisen suunnittelupraktiikan merkitystä muotoilun kentällä. Tutkimuskysymys on kaksiosainen: Miten voin ymmärtää 1) kokemuksia Designer as Feminist –praktiikasta ja 2) feministisesti orientoitunutta kollektiivisuutta muotoilun kontekstissa? Opinnäyte siis pohdiskelee suunnittelun kentälle sijoittuvan kollektiivisen praktiikan henkilökohtaisia ja yleisiä merkityksiä ja potentiaaleja. Opinnäyte pyrkii myös ottamaan osaa keskusteluun arvoista ammattimaisessa suunnittelupraktiikassa, sekä diskurssiin feminismistä ja kollektiivisuudesta muotoilun alalla. Lisäksi työ havainnollistaa yhteistyöhön perustuvaa, yhteiskunnallisesti sitoutunutta praktiikkaa muotoilussa. Opinnäyte koostuu johdannosta, tutkimusmenetelmien esittelystä, kolmesta käsittelyluvusta ja yhteenvedosta. Luvussa yksi esitellään työn tausta, tutkimuskonteksti käytännössä, tavoitteet sekä tutkimuskysymykset ja rakenne. Luvussa kaksi esitellään teoria ja metodologia, johon opinnäyte pohjautuu, sekä käytetyt metodit. Luvuissa kolmesta viiteen tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan analysoimalla käytännön kokemuksia. Näissä luvuissa reflektioita praktiikasta tulkitaan feministisen teorian valossa ja lopulta tulkitaan muotoilun kontekstissa teorioihin nojaten. Luku kolme käsittelee Designer as Feministin vaikuttimia, luku neljä erittelee kollektiivisuutta praktiikan muotona, ja luku viisi tulkitsee praktiikkaa kokonaisuudessaan. Luvussa kuusi tehdään yhteenveto oivalluksista, heränneistä ajatuksista, ja arvioidaan opinnäytettä kriittisesti, sekä hahmotellaan seuraavia askelia aiheen tutkimuksen parissa. Opinnäyte ehdottaa, että kokemukset DaF-praktiikasta valottavat monia feministisesti orientoituneen kollektiivisuuden henkilökohtaisia ja yleisiä merkityksiä muotoilun kontekstissa. Praktiikan ehdotetaan koostuvan feministisistä pyrkimyksistä, yhteenkuuluvuudesta, ja harjoittamisesta/harjoittelusta (eng. practicing). Henkilökohtaisella tasolla se tarjoaa mahdollisuuden tulla tunnustetuksi, kokea helpotusta ja vahvistaa henkistä resilienssiä. Praktiikka myös haastaa ja kasvattaa mukana olevia suunnittelijoita. Toimintana se sisältää suhteita ylläpitäviä toimia, jotka koetaan tarkoituksenmukaisiksi. Yleisemmällä tasolla luovan praktiikan määrittely näin avaa diskurssin muotoiluammatin harjoittamisen arvoista, normeista ja toimista. Suunnittelijoiden välisten suhteiden tarkastelu herättää pohtimaan mitä muotoilun prosessit tuottavat: suhteiden luominen näyttäytyy toimintana, joka ei ainoastaan tue poliittisesti motivoitunutta yhteistyötä, vaan on sellaisenaan muutosvoimaista ammatinharjoittamista. Tällaisen praktiikan tulokset ovat suhteita

Ikäihmisten kaltoinkohtelu asumispalveluyksiköissä : sairaanhoitajan toiminta ja vastuu

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli saada kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla tietoa ikäihmisten kaltoinkohtelusta asumispalveluyksiköissä sekä selvittää millä eri tavoilla kaltoinkohtelua voi ilmetä. Työssä käsitellään sairaanhoitajan vastuuta ja merkittävyyttä kaltoinkohtelutilanteissa. Ikäihmisen kaltoinkohtelulla tarkoitetaan epäasiallista kohtelua ja toimintaa, josta uhrin kokonaisvaltainen terveys kärsii. Kaltoinkohtelua ilmenee fyysisenä, henkisenä, taloudellisena, verbaalisena ja seksuaalisena. Kaltoinkohtelijana voi olla uhrin omainen, terveydenhuollon työntekijä tai asumispalveluyksikön toinen asukas. Altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi uhrin oma heikentynyt terveydentila, hoitohenkilökunnan riittämätön tietoisuus asiasta ja resurssien puute. Katsauksen perusteella todettiin nykyisen hoitajamitoituksen, tiedonpuuteen, uhrin ja toisen asukkaan terveydentilan lisäävän altistusta mahdolliseen kaltoinkohteluun. Sairaanhoitajilla on merkittävä vastuu kaltoinkohtelun ennaltaehkäisemisessä ja siihen puuttumisessa. Sairaanhoitajien tietoisuutta ja taitoja tulisi lisätä jo koulutusvaiheessa. Tiedot potilasryhmästä ja ajantasainen koulutus näkyy positiivisena vaikutuksena hoitotyön toteuttamisessa.The purpose of this thesis was to use a descriptive literature review to gain information about elder abuse in residential care units. To identify the different ways in which abuse can occur. The thesis discusses the responsibility and significance of nurses in abuse situations. Elder abuse is defined as inappropriate treatment and behaviour that affects the overall health of the victim. Abuse takes the form of emotional, physical, financial, sexual and verbal abuse. The abuser may be a relative of the victim, a health worker or another resident of the housing unit. Vulnerable factors include the victim's own poor health, lack of awareness on the part of care staff and lack of resources. The review found that current carer mix, lack of information, the health of the victim and the health of the other resident increase exposure to potential abuse. Nurses have an important responsibility in preventing and intervening in abuse. Nurses´ awareness and skills should be increased from the training stage onwards. Up-to-date training of their own patient group will have a positive impact on the delivery of nursing care

fff musings 2021 (the abecedary)

fff is an organization dedicated to bringing the three themes of food, feminism, and fermentation together / we aim to invite discussants, and engage in conversations across culinary, health, and educational sectors. In 2021, we built an abecedary, or ABC book, of keywords common to the three domains