Mielipiteitä valitusoikeudesta kaava- ja rakennuslupa-asioissa

Kaavojen ja rakennuslupien valitusoikeudesta käydään julkisuudessa vilkasta keskustelua. Nyt mielipiteistä on tarkempaa tietoa, sillä ympäristöministeriö teetti niistä kyselyn. Muutoksenhaku yleensä katsotaan vastaajien enemmistön mukaan olevan hyvin järjestetty. Pahimmaksi ongelmaksi mainittiin resurssipula (hallinto-oikeuksissa). Valitusten käsittelyä ei pidetty riittävän joutuisana. Valitusoikeuden rajoittamista puolsi noin puolet ja vastaan oli noin 40 % vastaajista. Kun kysyttiin, millä tahoilla tulisi olla valitusoikeus, mielipiteet olivat enemmän valitusoikeuden säilyttämisen kannalla. Viranomaistenkin valitusoikeutta puollettiin laajasti. Oikeudenkäyntikulujen tai vastapuolen viivästymiskulujen korvaamisvelvollisuudessa mielipiteet jakautuivat: noin puolet vastaajista kannatti sitä, että selvästi ”turhaan” valittaneen tulisi korvata näitä kuluja, kun taas runsas kolmasosa vastusti tätä ajatusta. Hallinto-oikeuksien päätösten tasoon ja toimintaan oltiin yleisesti varsin tyytyväisiä

Jätehuollon vakuusvaatimukset ympäristönsuojelulaissa: Ongelmat ja kehittämistarpeet

Ympäristönsuojelulain mukaan tietyiltä luvanvaraisilta toiminnoilta edellytetään vakuutta asianmukaisen jätehuollon järjestämisen varmistamiseksi. Selvityksessä arvioitiin nykyisen järjestelmän toimivuutta lupa-aineiston, haastatteluiden, kyselytutkimuksen ja oikeusvertailun avulla. Samalla tutkittiin joidenkin vaihtoehtoisten keinojen soveltuvuutta korvaamaan tai täydentämään vakuusjärjestelmää. Työn toteuttajat ehdottavat, että jätevakuutta koskevaa ympäristönsuojelulain 42.3 § täsmennetään ja täydennetään valtioneuvoston asetuksella, jossa määrättäisiin nykyistä tarkemmin mm. vakuuden määrästä, hyväksyttävistä vakuusmuodoista sekä vakuusvelvollisista toiminnoista

Kansallisen ilmastolain kytkemismahdollisuuksista ja soveltamissuhteista muuhun lainsäädäntöön

Selvityksen tarkoituksena oli täydentää erityisesti Ekroosin ja Warstan (2012) selvityksen esille tuomia näkökulmia mahdolliseen ilmastolakiin ja sen sijoittu-miseen nykyiseen lainsääntöön. Tärkeimpänä tavoitteena oli arvioida, miten ehdotetun kaltainen ilmastolaki voisi toimia suhteessa muuhun lainsäädäntöön. Selvityksen keskeinen osa on systemaattinen lainsäädäntökatsaus, jossa käydään läpi lainsäädäntö, jolla voi olla olennaisia vaikutuksia mahdollisen ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseen. Katsaus sisältää liikennesektoria, alueidenkäyttöä, rakentamista, maataloutta, metsätaloutta, jätteitä, teollisuusprosessien päästöjä ja muita ympäristövaikutuksia, vesien käyttöä, energiantuotantoa- ja jakelua koskevan lainsäädännön laaja-alaisesti. Lisäksi tarkastellaan eräiltä osin kiinteistölainsäädäntöä, yleistä verolainsäädäntöä ja hankintalainsäädäntöä. Katsauksiin on sisällytetty myös arvioita lainsäädännön kehittämismahdollisuuksista. Ilmastolaki on mahdollista kytkeä muuhun ilmastonmuutoksen hillitsemistä tai siihen sopeutumista koskevaan lainsäädäntöön ainakin teoriassa hyvin monella tavalla. Ilmastolain kytkemisen kannalta keskeisiä ovat säännökset, jotka koske-vat ilmastolain soveltamisalaa eli itse soveltamisalasäännös ja säännös, jossa säädetään ilmastolain suhteesta muuhun lainsäädäntöön. Näihin liittyen tärkeätä on myös selvittää mahdolliset tarpeet muuttaa muiden lakien soveltamisalasäännöksiä. Näiden säännösten ohella tarkastelu olisi ilmeisesti tarpeen ulottaa koskemaan myös muun lainsäädännön mukaisia tavoitesäännöksiä sekä säännöksiä, joiden osalta voisi katsoa tarpeelliseksi viitata ilmastolain säännöksiin. Osa viittaussäännöksistä on tarkoituksenmukaista tehdä ilmastolain säätämisen yhteydessä (esim. viittaukset päästökauppaa koskevaan lainsäädäntöön). Soveltamisalojen suhde voidaan järjestää hyvin monella tavalla. Eräänlaisina päävaihtoehtoina voisi ilmastolain osalta ajatella seuraavia mahdollisuuksia ja/tai niiden yhdistelmiä: hyvin yleiset soveltamisalasäännökset; soveltamisala-säännökset ja joitakin erityisiä viittauksia; soveltamisalasäännökset ja laajasti erityisiä viittaussäännöksiä. Suunnittelua koskeviin säännöksiin (esim. alueiden käytön suunnitelmat) ilmas-tolain kytkentä voisi olla selkein ja ”tiukin”. Niukimmillaan tämä voisi tarkoittaa sitä, että suunnittelusääntelyn tavoitesäännökset sisältäisivät ilmastotavoitteita ja tiukemmin sitä, että kyse olisi suunnitelmien sisältövaatimuksista. Suoran normiohjauksen lainsäädännön (esim. tekniset normit, jotka annetaan lain nojal-la annetulla asetuksella) osalta kytkeminen voisi olla mahdollista toteuttaa tavoi-tesäännöksiä kehittämällä ja/tai asetuksenantovaltuussäännösten välityksellä. Ilmastolain mukainen suunnittelu voisi tulla näin huomioon otetuksi lainsää-dännön kehittämisessä. Lupa-asioita koskevia säännöksiä ei pääsääntöisesti lie-ne tarpeen kytkeä ilmastolain mukaiseen suunnitteluun. Lupa-asiat ovat siinä määrin konkreettisia ja yksittäistä tapausta koskevia, että yleisillä suunnitelmilla ei voitane lupa-asioiden ratkaisutoimintaa ohjata. Lupa-asioita koskevaan lain-säädäntöön kytkentä tulisi siis ilmeisesti järjestää tavoitesäännöksiä kehittämäl-lä. Välillisesti myös joissakin lupa-asioissa ilmastolain mukainen suunnittelu voi-si vaikuttaa erityissuunnittelun kautta. Tukilainsäädännössä kytkentä voisi olla mahdollista järjestää siten, että tavoite-säännöksiä kehitettäisiin ilmastonäkökulmasta. Tämän lisäksi olisi mahdollista sisällyttää joihinkin säännöksiin ilmastonäkökulmaa joko yleisesti tai konkreet-tisestikin tuen myöntämisedellytyksiin liittyen. Kytkentä on tavallaan selvä sil-loin, kun tukea myönnetään ilmastotavoitteita edistävään toimintaan. Kyse voisi olla myös siitä, että joillekin toimenpiteille ei myönnettäisi tukea sen vuoksi, että niillä olisi negatiivisia ilmastovaikutuksia. Yleinen verolainsäädäntö ei perintei-sesti sisällä erityisiä tavoitesäännöksiä tai viittauksia muun lainsäädännön mu-kaiseen aineellisia tavoitteita koskeviin säännöksiin. Yleisen verolainsäädännön osalta kytkentä voisi jäädä poliittiseksi sitovuudeksi eli tehtäväksi ilman nimen-omaisia säännöksiä. Erityisen verolainsäädännön osalta kytkentä olisi mahdollista toteuttaa tavoitesäännösten kautta sekä veron määräytymisen perusteiden avulla. Tämän selvityksen perusteella Suomen sektorilainsäädännössä ja lainvalmiste-luaineistossa on huomioitu vaihtelevasti, mutta pääosin puutteellisesti, säänte-lyn vaikutukset ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuutokseen sopeutu-miseen. Suomessakin tulisi sektorilainsäädäntöä säädettäessä huomioida, mikä muuttuvan sääntelyn merkitys olisi ilmastolain mukaisen suunnittelun asettami-en tavoitteiden saavuttamiselle

Kertakäyttömuovituotteita koskevan direktiivin toimeenpanon vaihtoehtojen tarkastelu

Raportissa analysoidaan eräitä kertakäyttömuovituotteita koskevan EU:n direktiivin (2019/904/EU, ns. SUP-direktiivi) vaatimukset ja tehdään ehdotus kansalliseksi sääntelykokonaisuudeksi, jolla direktiivi voitaisiin panna toimeen Suomessa. Selvityksessä on tunnistettu muita lainsäädäntöhankkeita ja toimenpideohjelmia, joiden kanssa SUP-direktiivin toimeenpano pitää sovittaa yhteen. Selvityksessä on esitetty lyhyt katsaus eräissä muissa maissa käytettyihin ohjauskeinoihin SUP-tuotteiden sääntelemiseksi. Selvityksessä on esitetty yhteenveto merenrantojen roskaantumisen seurantatuloksista ja yleisimmistä roskalajeista, niiden lähteistä ja roskaantumisen vaikutuksista. Selvityksessä on esitetty karkeita arvioita direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden valmistuksesta, tuonnista ja kulutuksesta Suomessa. Direktiivi ei anna kovin paljon kansallista liikkumavaraa käytettävien ohjauskeinojen suhteen, vaan nämä on pääosin annettu direktiivin vaatimuksissa. Eniten liikkumavaraa on tuotteiden kulutuksen vähentämistä koskevassa artiklassa. Selvityksessä on käyty artiklakohtaisesti läpi direktiivin vaatimukset, tarkasteltu kunkin vaatimuksen osalta sääntelyn nykytilaa ja vireillä olevia lakimuutoksia sekä analysoitu toimeenpanon edellyttämiä lakimuutoksia, haasteita ja vaihtoehtoisia ohjauskeinoja ja sääntelystrategioita. Kunkin teeman osalta on esitetty konsultin keskeiset johtopäätökset. Direktiivin toimeenpanon lisäksi on esitetty mahdollisia kansallisia lisätoimia, joilla voitaisiin vaikuttaa vesialueiden roskaantumista vähentävästi Suomen kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen

Ympäristölupamenettelyn sujuvoittaminen: Lupamenettelyn vaiheistuksen ja toimintamallien kehittäminen

Hankkeen tarkoituksena on ollut esimerkkitapausten eli niin sanottujen pilottilupahankkeiden avulla kokeilla uudenlaista ympäristölupamenettelyä. Kokeillussa mallissa olemassa olevaa lupamenettelyä pyrittiin sujuvoittamaan tehostamalla luvanhakijalle annettua neuvontaa, lisäämällä viranomaisen ja toiminnanharjoittajan välistä yhteydenpitoa, eriyttämällä lausuntopyyntöjen pyytämisen vaihe kuulemismenettelystä ja liittämällä lupapäätösluonnos mukaan myöhemmin tapahtuvassa kuulemisessa käytettäviin asiakirjoihin. Raportissa tarkastellaan pilottilupahankkeista saatuja kokemuksia uudenlaisesta ympäristölupamenettelystä. Tarkastelun pohjalta raportissa esitetään kehittämisehdotuksia ympäristölupamenettelyn, tehostetun neuvonnan ja lausuntomenettelyiden kehittämiseksi valtion organisaatiouudistukset ja digitalisaatio huomioon ottaen. Raportissa tunnistetaan ja esitetään ehdotuksia ohjeistus- ja säädösmuutostarpeista, joilla menettelyä voitaisiin edelleen kehittä

Teollisuuden päästödirektiivin (IED) voimaansaattaminen ja muita ympäristönsuojelulain kehittämisajatuksia

Teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi (2010/75/EU, IE-direktiivi) tulee voimaan 6.1.2011. IE-direktiivin myötä ympäristönsuojelulakia (YSL) on välttämätöntä uudistaa laaja-alaisesti. Direktiivin yksityiskohtaisen sääntely ja siitä johtuva kansallisen lainsäädännön uudistamistarve johtaa merkittäviin muutoksiin. IE-direktiivi korvaa myös eräät teollisia toimintoja koskevat erityisvaatimukset, joista aiemmin on säädetty omina toimialakohtaisina direktiiveinään. Tärkein muutos IE-direktiivissä on parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) koskeva muutos, kun BAT-vertailuasiakirjojen BAT-päätelmiin sisältyvät päästötasot tulevat sitoviksi. Raportissa on hahmoteltu IE-direktiivistä johtuvat muutokset nykyiseen ympäristönsuojelulainsäädäntöömme. IE-direktiivistä johtuvien muutosten tekemisen yhteydessä olisi käytännöllistä uudistaa YSL:ia laajemminkin sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti. Raportissa on hahmoteltu erilaisia, muuhun kuin IE-direktiiviin perustuvia YSL:n sisällöllisiä muutoksia – osa on pieniä sanamuodon tarkistuksia ja osa laajempia uudistuksia. Lisätiedot: Neuvotteleva virkamies Sirpa Salo-Asikainen, ympäristöministeriö, [email protected] Tohtorikoulutettava Eeva-Maija Puheloinen, Helsingin yliopisto,  [email protected]

Ympäristölupamenettelyn sujuvoittaminen: Lupamenettelyn vaiheistuksen ja toimintamallien kehittäminen

Hankkeen tarkoituksena on ollut esimerkkitapausten eli niin sanottujen pilottilupahankkeiden avulla kokeilla uudenlaista ympäristölupamenettelyä. Kokeillussa mallissa olemassa olevaa lupamenettelyä pyrittiin sujuvoittamaan tehostamalla luvanhakijalle annettua neuvontaa, lisäämällä viranomaisen ja toiminnanharjoittajan välistä yhteydenpitoa, eriyttämällä lausuntopyyntöjen pyytämisen vaihe kuulemismenettelystä ja liittämällä lupapäätösluonnos mukaan myöhemmin tapahtuvassa kuulemisessa käytettäviin asiakirjoihin. Raportissa tarkastellaan pilottilupahankkeista saatuja kokemuksia uudenlaisesta ympäristölupamenettelystä. Tarkastelun pohjalta raportissa esitetään kehittämisehdotuksia ympäristölupamenettelyn, tehostetun neuvonnan ja lausuntomenettelyiden kehittämiseksi valtion organisaatiouudistukset ja digitalisaatio huomioon ottaen. Raportissa tunnistetaan ja esitetään ehdotuksia ohjeistus- ja säädösmuutostarpeista, joilla menettelyä voitaisiin edelleen kehittä