Determinants of sickness absence rate among Finnish municipal employees

Objective: In addition to acute health problems, various aspects of health behavior, work-related and sociodemographic factors have been shown to influence the rate of sickness absence. The aim of this study was to concomitantly examine factors known to have an association with absenteeism. We hypothesized the prevalence of chronic diseases being the most important factor associated with sickness absence. Design: A cross-sectional study. Setting: Occupational health care in the region of Pori, Finland. Subjects: 671 municipal employees (89% females) with a mean age of 49 (SD 10) years. Information about the study subjects was gathered from medical records, by physical examination and questionnaires containing information about physical and mental health, health behavior, work-related and sociodemographic factors. The number of sickness absence days was obtained from the records of the city of Pori. Main outcome measures: The relationship of absenteeism rate with sociodemographic, health- and work-related risk factors. Results: In the multivariate analysis, the mean number of chronic diseases (IRR 1.24, 95% CI 1.13 to 1.36), work ability (IRR 0.83, 95% CI 0.76 to 0.91), and length of years in education (IRR 0.90, 95% CI 0.85 to 0.95) remained as independent factors associated with absenteeism. Conclusion: According to our results, chronic diseases, self-perceived work ability and length of years in education are the most important determinants of the rate of sickness absence. This implies that among working-aged people the treatment of chronic medical conditions is also worth prioritizing, not only to prevent complications, but also to avoid sickness absences.</div

Intemperismo natural de compósitos desenvolvidos com o uso de amido termoplástico com resíduo de celulose e papel pós-consumo

O desenvolvimento de materiais facilmente degradáveis ao fim da vida útil auxilia na redução do volume de resíduos sólidos dispostos nos aterros sanitários. Este estudo teve como objetivo produzir compósitos com o uso de resíduos de celulose e papel como fibras de reforço e amido termoplástico (TPS) como matriz, de modo a analisar o efeito da exposição ao intemperismo natural em ambientes distintos de duas universidades no Brasil (Universidade Feevale) e na Finlândia (Häme University of Applied Sciences — HAMK). No período de realização do ensaio, a estação no Brasil era verão, com elevadas temperaturas e radiação solar; já na Finlândia a estação era inverno, com temperaturas negativas, elevada umidade do ar e incidência de neve. Os materiais foram elaborados por meio do método tape-casting e caracterizados por análise dinâmico-mecânica (DMA) e análise termogravimétrica (TGA), tendo sido submetidos às intempéries por 0, 28 e 42 dias na Universidade Feevale e na HAMK e, ao fim de cada período, foram caracterizados por microscopia eletrônica de varredura (MEV) e fotografias. Os resultados mostraram que a estabilidade térmica dos compósitos foi melhor em comparação a seus componentes individuais, e propriedades mecânicas superiores foram apresentadas pelo compósito à base de celulose. Assim, misturas heterogêneas surgiram com a adição de fibras à matriz polimérica. Após a exposição ambiental, a visualização das micrografias e fotografias revelou que as amostras expostas nos dois ambientes ficaram quebradiças, encolhidas, amareladas e apresentaram fissuras. Verificou-se, também, que as amostras expostas na Universidade Feevale sofreram maior degradação ambiental, e a incorporação das fibras nos compósitos retardou esse efeito nos dois pontos de estudo.The development of materials that are highly degradable at the end of their life cycle helps reduce the volume of solid waste disposed of in landfills. This study aimed to produce composites from cellulose and paper residues as reinforcing fibers and from thermoplastic starch (TPS) as a matrix to analyze the effect of exposure to natural weathering in the environments of two Universities, one in Brazil (Universidade Feevale) and the other in Finland (HAMK). During the test period, the season in Brazil was summer, with high temperatures and solar radiation; in Finland, the season was winter, with negative temperatures, high air humidity, and snowfall. The materials were prepared using the tape-casting method and characterized by Dynamic Mechanical Analysis (DMA) and Thermogravimetric Analysis (TGA), having been subjected to the weather for 0, 28, and 42 days at Universidade Feevale and HAMK. At the end of each period, they were characterized by Scanning Electron Microscopy (SEM) and photographs. The results showed that the thermal stability of the composites was better compared to TPS and cellulose, and superior mechanical properties were shown in the cellulose-based composite. Thus, heterogeneous mixtures emerged from the addition of fibers to the polymer matrix. After the environmental exposure, the visualization of the micrographs and photographs indicated that the samples exposed in the two environments were brittle, shrunken, yellowed, and cracked. It was also verified that the samples exposed at Universidade Feevale suffered greater environmental degradation, and the incorporation of fibers in the composites delayed this effect at the two study sites

The Impact of Self-Reported Recurrent Headache on Absenteeism and Presenteeism at Work Among Finnish Municipal Female Employees

Purpose: The aim of this cross-sectional, observational study was to determine the impact of self-reported headache on absenteeism and presenteeism in a female working-age population.Subjects and Methods: The study population consisted of 594 Finnish female municipal employees, who answered self-administered questionnaires including sociodemographic, lifestyle, health, and work-related data. Sickness absence days were obtained from the official records of the employer. Headache recurrence was defined by asking whether headache was occasional or recurrent. Headache impact was measured by the HIT-6.Results: In our study, 456 (77%) females had headache, and headache was recurrent in 178 (39%). The self-reported recurrence of headache was related to age, AUDIT-C, health-rated quality-of-life, self-rated work ability, depressive symptoms, and work stress (P for linearity <0.001). They also had more depressive symptoms and work stress (P for linearity <0.001). Mental work load was highest in those with recurrent headache (P=0.042), and work engagement was highest in those without headache (P=0.038). There was no statistically significant difference in absenteeism days between the headache groups when adjusted with confounding variables. Presenteeism was associated with the recurrence of headache (P for linearity <0.001). Presenteeism and the HIT-6 score were significantly associated in the recurrent headache group (P=0.009).Conclusion: Headache was not related to absenteeism, but the self-reported recurrence of headache was clearly associated with presenteeism in this female working-age population

Dyslipidemiat : KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS (Päivitystiivistelmä)

Käypä hoito -suositus. Päivitystiivistelm

Vesistö- ja valuma-aluekunnostukset Natura 2000 -alueilla: suunnittelun toimintamalli

Vesienhoidon ja luonnonsuojelun tavoitteet ovat useimmiten yhdenmukaisia. Ne tähtäävät paitsi vesiekosysteemien hyvään tilaan, myös lajien ja luontotyyppien suotuisaan suojelutasoon. Vesien ja luontotyyppien tilan parantamisen ohella vesistökunnostustoimenpiteitä voidaan suunnitella myös virkistyskäyttöedellytysten kohentamiseksi ja maisemansuojelun edistämiseksi. Vesistöjen ekologisen tilan parantaminen edellyttää useimmiten riittävää ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Näin ollen vesiensuojelutoimet valuma-alueella ovat keskeisiä hoitotoimia vesistökunnostuksissa ja valuma-aluetasoisen kunnostussuunnittelun tarve on nostettu esille useissa ohjelmissa ja strategioissa. Toistaiseksi Natura 2000 -alueiden huomioiminen on kuitenkin jäänyt valuma-aluetason kunnostussuunnittelun ohjeistuksessa vähälle huomiolle. Vesienhoidon ja virkistyskäytön toimenpiteet voivat toisinaan aiheuttaa luontodirektiivin lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen paikallista heikentymistä ja maisemansuojelulliset hoitotoimenpiteet voivat puolestaan olla ristiriidassa vesiensuojelutavoitteiden kanssa. Myös luonto- ja lintudirektiivin tavoitteet saattavat ajoittain olla ristiriidassa toistensa kanssa. Natura 2000 -alueilla tehtävien vesistökunnostusten ja vesiensuojelutoimenpiteiden tulisi parantaa paitsi vesistön tilaa, myös alueen suojeluperusteena olevan luontotyypin tilaa, sekä edistää luontotyypille ominaisten lajien elinmahdollisuuksia. Luontodirektiivin lajien suotuisan suojelutason sekä lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen on turvattava. Freshabit LIFE IP -hankkeessa (2016–2022) toteutettiin vesistö- ja valuma-aluekunnostuksia yhteensä 33 Natura 2000 -alueella, jotka sijoittuivat 11 vesistöalueelle eri puolille Suomea. Hankkeen tavoitteena oli parantaa Suomen sisävesien luonnon monimuotoisuutta ja kohdevesistöjen ekologista tilaa kehittämällä valuma-aluetason suunnittelun toimintatapoja ja testaamalla niitä hankkeen kohdevesistöissä. Hankkeen kokemusten perusteella koottiin tämä toimintamalli, jossa kuvataan vesistö- ja valuma-aluekunnostusten suunnittelun periaatteet Natura 2000 -alueilla, jotta mahdolliset ristiriidat pystytään huomioimaan ja ratkaisemaan. Natura 2000 -alueilla valuma-aluetason kunnostussuunnittelun keskiössä ovat paitsi erityistä huomiota vaativien lajien ja luontotyyppien tunnistaminen ja huomioiminen toimenpiteiden ajoituksessa ja sijoittamisessa, myös sidosryhmien osallistaminen jo suunnittelun alkuvaiheessa. Sidosryhmistä oleellisimpia ovat maa- ja vesialueiden omistajat. Vesistökunnostusmenetelmät valitaan kohdekohtaisesti, seurantatietojen perusteella tunnistettujen ongelmien ja niiden pohjalta muodostettujen tavoitteiden mukaisesti. Kunnostusten seurantaan tulee varata riittävästi resursseja, jotta vaikuttavuutta pystytään arvioimaan. Seurantaa tulisi tehdä niin vedenlaadun ja biologisten tekijöiden kuin direktiivilajien osalta myös kunnostusten jälkeen. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen on avainasemassa, jotta kunnostuksilla voidaan saavuttaa vaikuttavuutta pitkällä tähtäimellä. Restoration and water protection of aquatic ecosystems at Natura 2000 sites: framework for planning The goals of water resource management and nature conservation are most often consistent. Both can aim at a good status of aquatic ecosystems, and at a favorable conservation status of species and habitats. In addition to improving the condition of aquatic ecosystems, restoration measures can also be targeted to improve the prerequisites for recreational use and to promote landscape protection. Improving the ecological status of water bodies typically requires a sufficient reduction of the external loading. Consequently, water protection measures in the catchment area are key management measures on a watershed level. The need for planning restoration measures at the catchment scale has been brought up in several national programs and strategies. However, the consideration of Natura 2000 sites has so far received less attention in such guidelines. Some restoration measures targeted to improve the status of water bodies and their recreational value can sometimes cause a local deterioration of breeding and resting habitats for species that are included in the European Union’s Birds and Habitats Directives. Also, some landscape protection measures can, in turn, conflict with the goals of water protection. Additionally, the objectives of the Birds and Habitats Directives may sometimes conflict with each other. The restoration of water bodies and water protection measures carried out at sites under Natura 2000 network should not only improve the status of aquatic ecosystems and certain habitat types to which protection of the areas are based on, but they should also promote the survival of species that are typical for the given habitat types. A favorable conservation status for species and habitats must be secured. In the Freshabit LIFE IP -project (2016–2022), restoration and water protection measures were carried out at a total of 33 Natura 2000 sites located in 11 separate watersheds around the country. The aim of the project was to improve the biodiversity of Finnish inland waters and the ecological status of the target lakes and streams by developing and implementing planning procedures at a catchment scale. Based on the project’s experiences, this framework for planning was put together to describe the principles of planning restoration and water protection measures at Natura 2000 sites, so that possible conflicts can be considered and resolved. At Natura 2000 sites, the focus of planning restorations at the catchment level is not only about identification and consideration of species and habitats that require special attention in the timing and placement of different measures. It is also about the involvement of stakeholders, most importantly the owners of land and water areas, already in the initial stages of planning. The restoration methods are selected site-specifically, according to the problems identified and targets set on the basis of validated monitoring data. Sufficient resources should always be set aside for monitoring the impacts of restorations, that should be carried out before, during and after the easures allowing for evaluating their effectiveness. Monitoring should include both water quality, morphology and the species included in the Directives. Reducing the external loading is always a key to achieve effectiveness in the long term

Roadmap for implementing environmental DNA (eDNA) and other molecular monitoring methods in Finland – Vision and action plan for 2022–2025

Roadmap for implementing environmental DNA (eDNA) and other molecular monitoring methods in Finland – Vision and Action Plan for 2022-2025 Technological development in molecular methodology has been extremely fast in the past two decades, and groundbreaking new approaches have been introduced. It is now possible to detect and quantify DNA or RNA of target species or even map the whole species community in environmental samples of water, sediment, soil, air or assemblages of whole organisms. Moreover, the costs of high-throughput sequencing and other advanced molecular methods have decreased and methodological pipelines from sampling to data analysis developed sufficiently to allow large-scale, routine application of the new methods in environmental monitoring. This presents a huge opportunity to improve the coverage, accuracy and cost-efficiency of monitoring, enabling a much more complete picture of biodiversity and the state of the environment and their trends. As the new European Biodiversity Strategy for 2030 and other international policies to halt biodiversity loss and the degradation of habitats are translated into concrete measures, the quality of the monitoring data will play a crucial role in determining their success or failure. In this roadmap commissioned by the Finnish Ministry of the Environment, we assess the state-of-the-art in molecular monitoring methods in Finland within the international context, identify challenges and development areas that remain to be addressed and propose an action plan for promoting the coordinated implementation of molecular methods in national monitoring programs. Apart from the most recent scientific literature, our analysis is based on survey results, direct enquiries and interviews. Participation of the national community of experts from different sectors was enabled and invited at several stages of the roadmap preparation. Internationally, molecular monitoring methods are being actively developed and are routinely implemented in monitoring across different taxa and ecosystems. In Finland, molecular monitoring methods have been tested and piloted by all major institutions responsible for environmental monitoring, and the methods are already applied routinely in the monitoring of individual game species such as the wolf and European and Canadian beaver. However, other areas such as the monitoring of biodiversity, threatened species, non-mammalian invasive species or emerging plant or animal pests remain less developed, and national efforts and expertise are scattered across different organizations. Funding and know-how are perceived as the most important factors limiting molecular monitoring method implementation. We estimate that extensive, routine implementation of a wide range of molecular monitoring methods is conceivable in Finland before 2030. As the primary development areas for reaching this goal, we identify (i) international coordination and standard development, (ii) networking across sectors, (iii) education, (iv) infrastructure, (v) reference sequence libraries and the mapping of whole genomes, and (vi) modelling and analysis tool development. For concrete actions in 2022–2025, we propose (1) a cross-governmental funding instrument, (2) a permanent working group responsible for national and international coordination, (3) a national network and (4) an online platform to enhance interaction and knowledge transfer, as well as (5) a national data management system with collectively agreed data and metadata formats and standards. ---------- Kansallinen tiekartta ympäristö-DNA:n ja muiden molekyylibiologisten seurantamenetelmien käyttöönotolle – visio ja toimenpidesuunnitelma vuosille 2022-2025 Molekyylibiologisten menetelmien teknologinen kehitys on ollut ennennäkemättömän nopeaa kahden viime vuosikymmenen aikana. Uudet menetelmät mahdollistavat kohdelajien DNA:n tai RNA:n havaitsemisen ja runsausmäärityksen tai koko eliöyhteisön kartoittamisen esimerkiksi vesi-, sedimentti-, maaperä- tai ilmanäytteistä tai kokonaisia yksilöitä sisältävistä kokoomanäytteistä. Massiivisen rinnakkaissekvensoinnin ja muiden menetelmien kustannukset ovat merkittävästi laskeneet ja menetelmäketjut näytteenotosta tulosten tulkintaan kehittyneet asteelle, joka mahdollistaa niiden laajamittaisen, rutiininomaisen käytön ympäristön seurannassa. Uusien menetelmien avulla voimme parantaa seurannan kattavuutta, tarkkuutta ja kustannustehokkuutta ja siten täydentää seurannan kautta muodostuvaa kuvaa luonnon monimuotoisuudesta ja sen muutoksista. Tälle tiedolle on suuri tarve – laadukas seuranta on keskeinen edellytys sille, että EU:n uuden biodiversiteettistrategian ja muiden luontokadon ja elinympäristöjen tilan huonontumisen pysäyttämiseen tähtäävien kansainvälisten sitoumusten toimeenpano onnistuu. Tässä ympäristöministeriön tilaamassa tiekartassa arvioimme molekyylibiologisten seurantamenetelmien nykytilaa Suomessa osana laajempaa kansainvälistä kenttää, tunnistamme huomiota vaativia haasteita ja kehityskohteita ja ehdotamme konkreettisia toimenpiteitä molekyylibiologisten seurantamenetelmien koordinoidun käyttöönoton edistämiseksi lähivuosien aikana. Selvityksemme perustuu uusimman tieteellisen kirjallisuuden lisäksi kyselytutkimukseen sekä suoriin tiedusteluihin ja haastatteluihin. Yhteiskunnan eri sektoreita edustava kansallinen asiantuntijayhteisö osallistui tiekartan valmisteluun työn eri vaiheissa. Molekyylibiologisia seurantamenetelmiä kehitetään parhaillaan aktiivisesti ympäri maailmaa eri eliöryhmille ja ekosysteemeille, ja yksittäisiä menetelmiä on useissa maissa otettu myös rutiininomaiseen käyttöön. Suomessa menetelmiä on kehitetty ja pilotoitu kaikissa keskeisissä ympäristön seurantaa koordinoivissa laitoksissa, ja yksittäisten riistaeläinten kuten suden ja kanadan- ja euroopanmajavan seurannassa ne ovat jo rutiinikäytössä. Biodiversiteetin, uhanalaisten lajien, vieraslajien (nisäkkäitä lukuun ottamatta) ja muiden haitallisten lajien kansallisessa seurannassa molekyylibiologisten menetelmien käyttö on kuitenkin vielä kokeiluasteella, ja kehittämishankkeiden ja asiantuntijuuden kenttä on hajanainen. Riittämätöntä rahoitusta ja osaamista pidetään alan asiantuntijoiden keskuudessa tärkeimpinä menetelmien käyttöönottoa rajoittavina tekijöinä. Arviomme mukaan laaja kirjo molekyylibiologisia seurantamenetelmiä olisi mahdollista ottaa laajamittaiseen rutiininomaiseen käyttöön vuoteen 2030 mennessä. Tärkeimmiksi kehityskohteiksi nousivat (i) kansainvälinen koordinaatio ja menetelmien standardointi, (ii) organisaatioiden ja sektoreiden välinen verkostoituminen, (iii) koulutus, (iv) infrastruktuuri, (v) referenssisekvenssikirjastot ja kokonaisten genomien kartoittaminen sekä (vi) malli- ja analyysityökalujen kehittäminen. Konkreettisiksi toimenpiteiksi vuosille 2022-2025 esitämme (1) poikkihallinnollista rahoitusohjelmaa molekyylibiologisten seurantamenetelmien käyttöönottoa edistäville tutkimus- ja kehityshankkeille, (2) pysyvää työryhmää kansallisen ja kansainvälisen koordinaation edistämiseksi, (3) olemassa olevan kansallisen asiantuntijaverkoston laajentamista, (4) internet-pohjaista alustaa vuorovaikutuksen ja tiedonjaon tehostamiseksi sekä (5) kansallista, yhdessä sovittuja data- ja metadatastandardeja noudattavaa molekyylibiologisten seuranta-aineistojen tiedonhallintajärjestelmää

Roadmap for implementing environmental DNA (eDNA) and other molecular monitoring methods in Finland–Vision and action plan for 2022–2025

Technological development in molecular methodology has been extremely fast in the past two decades, and groundbreaking new approaches have been introduced. It is now possible to detect and quantify DNA or RNA of target species or even map the whole species community in environmental samples of water, sediment, soil, air or assemblages of whole organisms. Moreover, the costs of high-throughput sequencing and other advanced molecular methods have decreased and methodological pipelines from sampling to data analysis developed sufficiently to allow large-scale, routine application of the new methods in environmental monitoring. This presents a huge opportunity to improve the coverage, accuracy and cost-efficiency of monitoring, enabling a much more complete picture of biodiversity and the state of the environment and their trends. As the new European Biodiversity Strategy for 2030 and other international policies to halt biodiversity loss and the degradation of habitats are translated into concrete measures, the quality of the monitoring data will play a crucial role in determining their success or failure. In this roadmap commissioned by the Finnish Ministry of the Environment, we assess the state-ofthe-art in molecular monitoring methods in Finland within the international context, identify challenges and development areas that remain to be addressed and propose an action plan for promoting the coordinated implementation of molecular methods in national monitoring programs. Apart from the most recent scientific literature, our analysis is based on survey results, direct enquiries and interviews. Participation of the national community of experts from different sectors was enabled and invited at several stages of the roadmap preparation. Internationally, molecular monitoring methods are being actively developed and are routinely implemented in monitoring across different taxa and ecosystems. In Finland, molecular monitoring methods have been tested and piloted by all major institutions responsible for environmental monitoring, and the methods are already applied routinely in the monitoring of individual game species such as the wolf and European and Canadian beaver. However, other areas such as the monitoring of biodiversity, threatened species, non-mammalian invasive species or emerging plant or animal pests remain less developed, and national efforts and expertise are scattered across different organizations. Funding and know-how are perceived as the most important factors limiting molecular monitoring method implementation. We estimate that extensive, routine implementation of a wide range of molecular monitoring methods is conceivable in Finland before 2030. As the primary development areas for reaching this goal, we identify (i) international coordination and standard development, (ii) networking across sectors, (iii) education, (iv) infrastructure, (v) reference sequence libraries and the mapping of whole genomes, and (vi) modelling and analysis tool development. For concrete actions in 2022–2025, we propose (1) a cross-governmental funding instrument, (2) a permanent working group responsible for national and international coordination, (3) a national network and (4) an online platform to enhance interaction and knowledge transfer, as well as (5) a national data management system with collectively agreed data and metadata formats and standards

Climate change reshuffles northern species within their niches

Climate change is a pervasive threat to biodiversity. While range shifts are a known consequence of climate warming contributing to regional community change, less is known about how species' positions shift within their climatic niches. Furthermore, whether the relative importance of different climatic variables prompting such shifts varies with changing climate remains unclear. Here we analysed four decades of data for 1,478 species of birds, mammals, butterflies, moths, plants and phytoplankton along a 1,200 km high latitudinal gradient. The relative importance of climatic drivers varied non-uniformly with progressing climate change. While species turnover among decades was limited, the relative position of species within their climatic niche shifted substantially. A greater proportion of species responded to climatic change at higher latitudes, where changes were stronger. These diverging climate imprints restructure a full biome, making it difficult to generalize biodiversity responses and raising concerns about ecosystem integrity in the face of accelerating climate change.The authors analyse four decades of distribution data for various taxonomic groups to understand the shift of species within their climatic niches and the changing influences of different climate factors. The diverse and diverging climate imprints raise concerns about future ecosystem integrity.</p

Sooli-geeli-pinnoitteiden suojaominaisuuksien riippuvuus esikäsittelystä ja pinnoitetyypistä

Diplomityössä tutkitaan sooli-geeli-pinnoitteita ja niiden suojaominaisuuksien riippuvuutta alustamateriaalin esikäsittelystä ja käytetystä pinnoitetyypistä. Työssä käsitellään kolmea erilaista pinnoitetyyppiä viidellä eri alustamateriaalilla, joille tehdään erilaisia esikäsittelyitä. Esikäsittelyissä muuttujina ovat lämpötila ja puhdistuksen kesto. Työn tavoitteena on löytää optimaalinen puhdistusmenetelmä jokaiselle pinnoitettavalle alustamateriaalille. Teoriaosassa selvitetään sooli-geeli-menetelmän perusteet sekä pinnoitteiden käyttöä erityisesti teräksisten metallialustojen suojaamisessa. Työn puitteissa tutkituista alustamateriaaleista on myös lyhyt katsaus, samoin niin perinteisemmistä kuin uudemmista puhdistusmenetelmistä. Kokeellisessa osassa kerrotaan koejärjestelyt ja kokeiden suoritus. Tarkoituksena on löytää yksinkertainen testimenetelmä pinnoitteiden jakamiseksi hyviin ja huonoihin Kontaktikulmamittauksilla pyritään selvittämään esikäsiteltyjen materiaalien puhtautta ja valmiiden pinnoitteiden pintaominaisuuksia. Pinnoitteiden adheesiota alustamateriaaliin selvitetään naarmutus- ja taivutuskokein sekä teippitestillä, suojaominaisuuksista tutkitaan korroosion- ja kulumisenkestoa. Ohuiden ja läpinäkyvien pinnoitteiden tutkiminen osoittautui hyvin vaikeaksi. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin todeta kaikkien tutkittujen pinnoitteiden olevan erittäin hyviä: ne suojaavat alustamateriaaleja naarmuuntumiselta ja jossain määrin likaantumiselta. Pinnoitteilla on hyvä adheesio lähes kaikkiin alustamateriaaleihin. Käytetyt esikäsittelyt eivät vaikuta pinnoitteiden ominaisuuksiin, mutta niillä on joissakin tapauksissa suuri merkitys pinnoitettavuuteen: mitä pidempi alustamateriaalin puhdistusaika, sitä helpommin pinnoite leviää niille. Pinnoitteet toimivat hyvin monenlaisilla alustamateriaaleilla eikä pinnoituksen onnistuminen ole kiinni sekunneista vaan pinnoitteita voidaan käyttää hyvinkin erilailla esikäsitellyillä alustoilla. Pinnoitteen tyyppi vaikuttaa oleellisesti suojaominaisuuksiin, sillä eri pinnoitteilla on erilaisia ominaisuuksia. Sopiva pinnoite tulee valita sen mukaan, millaista toiminnallisuutta siltä vaaditaan