Pellolta pöytään 2016 : Tilastoja elintarvikeketjusta

Alkusanat Pellolta pöytään -julkaisu kokoaa yhteen Suomen elintarvikeketjun tilastoja elintarviketurvallisuuden näkökulmasta. Julkaisu ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2007. Tämä on järjestyksessään seitsemäs julkaisu ja samalla ensimmäinen verkkojulkaisu. Tähän julkaisuun on otettu mukaan ensimmäistä kertaa myös vastuullisuuden näkökulma. Pellolta pöytään -julkaisu pyrkii kuvaamaan käytettävissä olevien tilastotietojen avulla koko elintarvikeketjun alkutuotannosta kuluttajaan. Julkaisu sisältää tietoja mm. maatalous- ja elintarviketuotannosta, tuotantoeläinten hyvinvoinnista, kasvinterveydestä, luonnonmukaisesta tuotannosta sekä elintarvikevalvonnasta. Elintarvikeketjun toiminta perustuu raaka-aineiden tuotantoon ja jalostukseen. Ketjun toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi vastuullisuus ja elintarviketurvallisuuden valvonta ovat olennainen osa elintarvikeketjua. Jokapäiväinen elintarvikkeiden kulutus perustuukin luottamukseen koko elintarvikeketjua kohtaan. Julkaisu toimii oivallisena ensimmäisenä tietolähteenä haettaessa tilastotietoa elintarvikeketjusta. Tarkemmin tietoa löytyy julkaisussa mainituista alkuperäisistä lähteistä. Kokoomajulkaisun tiedot perustuvat Luonnonvarakeskuksen (Luken) Tilastopalveluiden sekä muiden elintarvikeketjua tilastoivien tiedontuottajien tilastoihin ja raportteihin. Luken tilastojen laatuselosteet ja tarkemmat tiedot löytyvät osoitteesta stat.luke.fi. Otamme mielellämme vastaan palautetta ja kehittämisehdotuksia sähköpostiosoitteeseen [email protected]. Tämän julkaisun päätoimittajana on toiminut tutkija Virpi Vorne ja projektipäällikkönä yliaktuaari Sirpa Karppinen. Projektin ohjausryhmään ovat kuuluneet Johanna Laiho-Kauranne, Tarja Kortesmaa, Anne Pihlanto ja Esa Katajamäki. Taiton viimeistelyn on tehnyt Irene Murtovaara. Kiitos kaikille julkaisun laadinnassa avustaneille.201

Turvallinen ruokaketju pellolta kuluttajalle

201

Foodweb, a tool of food choice to fill the gap from awareness to real impact

201

“Foodplate” web application for healthy and environmentally-friendly eating

“FOODWEB – Baltic environment, food and health: from habits to awareness”. The project is financed by the European Regional Development Fund (ERDF) and is carried out by the Central Baltic INTERREG IV A Programme 2007–2013.Project web page: http://foodweb.ut.ee

Human and environmental wellbeing : streamlining the policy approach

Special Issue on One Health (Part II/II)The present contribution examines the clarity and mutual consistency of the Finnish policy goals regarding promotion of human health and sustainable development in the context of food and physical activity. The realization of the policy goals is discussed by reflecting the goals against the state-of-art of the different the socio-economic groups and their possibilities to promote own health and environmental sustainability. The sector-crossing research featured a qualitative content analysis of over 30 relevant national policy documents from the past decennium. The analysed documents deal with food and physical activity, and their focus is either on health promotion or on broader sustainablilyty issues. The analysis revealed only few direct contradictions. The synergy advantages are, however, poorly exploited, because the documents suffer from narrow perspective. Health promotion is looked either in terms of nutrition and physical activity or of health inequity. the sustainability concept has largely remained abstract, concrete expressions dealing mostly with environmental and economic issues. Social issues are generally not identified as elements of sustainability. Economic growth is presented as the necessary precondition for a democratic welfare society. The role of the public actors as the path breakers in sustainable life styles is acknowledged. However, the citizens’ responsibility both for own health and for the environment is emphasized, and much attention is paid to information to support consumers’ responsible choices. Although the physical health of the Finns has improved over the past decades, also the health inequities among the population have increased. Those outside the education system and working life are often beyond the reach of the services provided by the society or the employers. Ths suggests that in addition to information steering, also other instruments - public services, economic incentives, as well as legislation and regulation - should be effectively used to bring about the change in the modus operandi.201

Sian- ja broilerinlihan ympäristökilpailukyky

Sian- ja broilerinlihan ympäristökilpailukyky (SBYM) -hankkeessa pyrittiin selvittämään suomalaisen sian- ja broilerinlihan ympäristösuorituskyky ilmastovaikutuksen (hiilijalanjälki) sekä vedenkulutuksesta johtuvien vaikutusten (vesijalanjälki) osalta. Suomalaisen lihantuotannon ympäristösuorituskyky on yksi ydinkysymyksistä kotimaisen lihan kilpailukyvyn ja viennin edistämisessä. Elinkaariarvioinnin tavoitteena on arvioida tuotantoa Euroopan komission suosittelemien laskentaohjeistusten mukaan (Product Environmental Footprint, PEF). Näiden harmonisoitujen arviointiohjeistuksien tavoitteena on luotettava tuotekohtainen vertailtavuus myös kansainvälisesti. Hankkeessa pyrittiin tunnistamaan ilmastovaikutuksen ja vesijalanjäljen kannalta keskeisimmät tekijät, niin heikkoudet kuin vahvuudetkin. Tyypillistä suomalaista sianlihantuotantoa vastaavan sianlihan ilmastovaikutus oli 3,6 kg CO2 ekv per teuras-kg. Sianlihatuotannossa valtaosa päästöistä syntyy kotimaisten rehukasvien tuotannosta, sillä niiden osuus ruokinnassa on merkittävä. Toisaalta sianlihatuotanto pystyy hyvin jo nykyisellään hyödyntämään elintarviketeollisuuden sivuvirtoja, kuten ohravalkuaisrehua (OVR) ja heraa sekä jossain tapauksissa myös mäskiä. Näiden käyttö valkuais¬lähteenä on jo parantanut tuotannon ympäristökilpailukykyä. Suomalaisen tyypillisen sianlihan vesiniukkuusvaikutus oli 0,7 m3 ekv per teuras-kg. Vesiniukkuuden osalta erityisesti teolliset rehuvalmisteet ja niiden sisältämät tuontiraaka-aineet korostuivat esim. kasteluvesien ja tuotantopanoksien vuoksi. Tuloksissa rehukoostumuksen ja rehutuotannon kehittämisen lisäksi myös lannan käsittelyn ja varastoinnin kehittäminen nähtiin tarpeelliseksi päästöjen pienentämiseksi. Osalla tiloista on jo käytössä biokaasulaitoksia lannan päästöjen vähentämiseksi ja energian hyödyntämiseen. Suomalaisen broilerinlihan ilmastovaikutus oli 2,37 kg CO2 ekv per teuras-kg. Broileri-tuotannossa oleelliseksi päästölähteeksi nousi maankäytön muutos ja vähentämistoimeksi soijan korvaaminen vaihtoehtoisilla valkuaislähteillä. Kuten sianlihantuotannonkin osalta, myös kotimaisen viljelyn ympäristösuorituskyvyn parantaminen pienentäisi broilerinlihan vaikutuksia edelleen. Broilerilihan vesiniukkuusvaikutus oli 0,54 m3 ekv per teuras-kg. Vedenkäytön arvioinnissa suurin vaikutus oli teollisten rehujen raaka-aineilla. Maissin käyttö broilerinrehuissa on ollut tilapäistä, mutta silti sen osuus laskennassa korostui. Raaka-aineiden valinta sekä niiden alkuperän huomioiminen nähtiin ensiarvoisen tärkeäksi. Broilerinlihan tuotanto on vahvasti ohjattua ja optimoitua, mikä parantaa ympäristösuorituskykyä. Lisäksi tilojen uusiutuvien lämmityspolttoaineiden käyttö nähtiin eduksi. Tässä tutkimuksessa sianlihan maankäytön muutoksen suhteellinen (ja myös absoluuttinen) osuus oli kotimaisessa tuotannossa pienempi verrattuna kansainvälisen tutkimuksen aineistoon, minkä selittää vähäinen eteläamerikkalaisen soijan käyttö. Broilerin tulosta voidaan myös suuntaa antavasti vertailla noin 15 vuoden takaiseen suomalaiseen tutkimukseen, ja todeta, että ilmastovaikutus on tuotannon kehittyessä pienentynyt. Kansainvälisessä vertailuaineistossa vaihtelu vesiniukkuusvaikutuksissa on todella suurta. Sama havainto tehtiin tässä tutkimuksessa, missä pienet vaihtelut broilerirehuresepteissä aiheuttivat kymmenien prosenttien vaihtelun vesiniukkuustuloksiin. Koska AWARE-menetelmä on vielä uusi, ja eri tutkimusten tulokset heilahtelevat vielä johtuen mm. datahaasteista, tulee kaikkiin vesiniukkuusarviointeihin suhtautua toistaiseksi varauksella

Luomuperunan tuotantoketjun kehittäminen Pohjois-Pohjanmaalla

Pohjois-Pohjanmaa on tärkeää perunantuotantoaluetta ja luontaisten olosuhteiden puolesta se sopisi hyvin myös luomuperunan tuotantoon. Luomuperunan viljelyssä on kuitenkin monia kriittisiä kohtia. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää luomuperunan tautien hallintaan, lannoitukseen ja lajikevalintaan uusia ratkaisuja, joiden avulla luomuperunantuotannon varmuus ja kannattavuus sekä luomuperunan laatu paranisivat. Lisäksi selvitettiin luomuperunan kysyntää Pohjois-Pohjanmaan ammattikeittiöissä sekä alueen viljelijöiden kiinnostusta luomuperunan viljelyyn.Vuonna 2016 ammattikeittiöille tehtiin sähköinen kysely luomuperunan käytöstä ja käyttöä rajoittavista tekijöistä. Suurin osa kyselyyn vastanneista (n=33) kertoi joko jo käyttävänsä erilaisia luomuperunatuotteita tai olevansa kiinnostunut niiden käytöstä. Käyttöä rajoittivat erityisesti huono saatavuus, saatavuuden vaihtelu sekä hinta. Kyselyn mukaan luomuperunasta ja luomuperunatuotteista oltiin pääsääntöisesti valmiita maksamaan vain 1–5% enemmän kuin tavanomaisista perunatuotteista. Vuosina 2016 ja 2017 viljelijöille tehtyjen kyselyiden perusteella kiinnostus luomuperunanviljelyyn on vähäistä. Vain 6% tavanomaisen perunan viljelijöistä (n=48) ja 11% luomutuottajista (n=44) oli selvästi kiinnostunut luomuperunanviljelystä. Tavanomaisen perunan viljelijät pitivät suurimpina esteinä luomuperunantuotantoon siirtymiselle kasvinsuojelun vaikeutta, huonoa satotasoa sekä alhaista hintaa. Luomuviljelijät puolestaan näkivät haasteina kasvinsuojelun lisäksi muuttuvat säädökset, kysynnän epävarmuuden sekä puutteelliset jakeluverkostot.Lajikkeita, lannoitusohjelmia ja -tasoja sekä biologisia torjunta-aineita vertailtiin luomuperunaviljelmillä toteutetuissa ruutukokeissa vuosina 2016 ja 2017. Kasvukausi 2016 oli luomuperuna-tuotannon kannalta epäsuotuisa. Sademäärä oli suuri ja olosuhteet perunaruton kehittymiselle otolliset. Märkyyden ja aikaisin ilmaantuneen perunaruton vuoksi satomäärät jäivät pieniksi (noin 10 t ha-1). Ulkoiselta laadultaan sato oli hyvää, mutta kauppakelpoisen sadon osuutta (65%) vähensi pienten mukuloiden suuri osuus. Lajikkeiden (Marabel, Solist, Albatros, YK) väliset satoerot olivat suuria. Lihaluujauhopohjainen lisälannoitus (Perus-Viljo NPK 7-4-1 tai Erikois-Viljo NPK 8-4-8 tasoilla 30 tai 60 kg N ha-1) ei antanut lisähyötyä verrattuna viherlannoitukseen. Perunaruton ohella muita tauteja esiintyi vähän eivätkä testauksessa olleet biotorjuntavalmisteet (Rhizovital 42/FZB24, Rhizocell, Prestop, Greenstim, Streptomyces-kanta 272) vaikuttaneet sadon määrään tai laatuun.Vuonna 2017 testattujen lajikkeiden (Marabel, Solist, Colomba, Albatros) välillä oli eroa alkuke-hityksen nopeudessa, rutonkestävyydessä, sadon laadussa ja määrässä. Lannoituksen lisäys (Erikois-Viljo NPK 8-4-8 tasoilla 30 tai 60 kg N ha-1) lisäsi kokonaissatoa, mutta toisaalta vähensi kauppakelpoisen sadon osuutta. Biotorjunta-ainekäsittelyt nopeuttivat alkukehitystä, mutta eivät vaikuttaneet tautien esiintymiseen eivätkä sadon määrään ja laatuun.Luomuperunan saatavuuden paraneminen vaatii toimenpiteitä koko ruokaketjussa. Erityisen tärkeää on luomutietouden lisääminen ja ymmärryksen parantaminen luomuperunan hintaan vaikuttavista tekijöistä. Kiinnostusta luomuperunan viljelyyn voidaan lisätä muun muassa kehittämällä tehokkaampia viljelymenetelmiä, luomalla uusia jakelukanavia sekä parantamalla luomuviljelyä koskevaa neuvontaa

Demand for organic potato in professional kitchens and new production potential in Northern Ostrobothnia, Finland

Local and organic foods have been on the political agenda in Finland especially since 2010. There is increasing demand for local and organic food products among professional kitchens, and potatoes and potato products are among the most commonly used locally produced food stuffs. However, the supply of organic potato is quite low. The aim of this study was to investigate through a survey the present situation concerning the use of locally produced potatoes and potato products in professional kitchens in Northern Ostrobothnia and their interest and need for organic potatoes and potato products. In addition, the potential of increasing organic potato production was studied through two surveys. Majority of kitchens under study were interested in using organic potato products. However, at the moment the poor availably restricts the use of organic potato products considerably. In addition, the preliminary results indicate that farmers are especially concerned about plant protection, fluctuations in yield quantity and quality as well as pricing. Improving the availability of organic potato requires actions within the whole food supply chain. Understanding of different price requirements that producers and professional kitchens have must be improved. In addition, potential producers need better knowledge about organic farming, but above all improved availability of organic seed potatoes and new and more profitable cultivation methods

FOODWEB consumer awareness study report II : Estonia, Finland, Latvia

Kannessa on tekijöissä virheellisesti Sirppa Kurppa, po. Sirpa Kurppa.vo