Uskonnonopetuksen historia ja lähtökohdat

Tiivistelmä. Uskonnonopetus on osana suurimman osan suomalaisen koulupolkua. Peruskoulussa ja lukiossa opiskellaan oppilaan omaa uskontoa sekä Opetushallitus on linjannut seitsemän eri uskontokunnan opetussuunnitelman tavoitteet. Jos oppilas ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, hän osallistuu elämänkatsomustiedon opetukseen. Tutkielman aihe on uskonnonopetuksen historia ja sen lähtökohdat. Pyrkimyksenä on selvittää mitkä asiat ovat muovanneet uskonnonopetuksen historiaa sekä millaisia lähtökohtia opetukselle on tänä päivänä. Tutkielman alussa keskitytään uskonnonopetuksen historiaan sen alkamisesta sen nykyhetkeen. Tutkielmassa kerrotaan tärkeimpiä seikkoja mitkä ovat vaikuttaneet ja muovanneet uskonnonopetusta eri vuosikymmeninä. Lisäksi tutkielmassa on koottuna uskonnonopetuksen ominaispiirteet, asiasisällöt, lait sekä tulevaisuuden skenaariomallit yhteen. Elämänkatsomustieto on suomen katsomusaineiden opetuksen erityispiirre ajatellen muuta maailmaa. Oppiaine on nuori ja käsitteenä harhaanjohtava. Oppiaineen alkuperäiset tavoitteet eivät vastaa nykypäivän opetuksen lähtökohtia. Oppimateriaalia ja elämänkatsomustiedon opettajia on opetuksen tarpeellisuuteen nähden liian vähän, jonka takia näiden asioiden muuttaminen ja tarkastelu olisi tärkeää. Tutkielmassa todetaan, kuinka uskontokuntaan sidonnainen opetus on tarpeellista peruskoulussa, mutta opetuksen asiasisältöjen muuttaminen uskontotieteellisemmäksi olisi tärkeää riippumatta opetusmallista tai uskontokunnasta. Lisäksi oppikirjojen ja opetustapojen parantaminen sekä nykyaikaistaminen olisivat keskiössä, jotta opetuksen vanhoillisesta leimasta päästäisiin eroon. Tutkielma on toteutettu narratiivisena laadullisena kirjallisuuskatsauksena. Hyödyntäen pääosin suomalaista tutkimusta, koska uskonnon opetus on sidonnainen maan kulttuuriin ja historiaan. Lisäksi tutkielmassa viitataan Euroopassa tehtyyn tutkimukseen sekä pohdin eri maiden opetusmalleja. Uskonnonopetus ja siihen panostaminen on tärkeää, jotta oppilas pystyy ymmärtämään yhteiskunnan monimuotoisuutta ja kasvamaan kunnioittaen muiden ihmisten uskontoja

Uskonnonopetus muutoksessa?

Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa kuvataan katsomusopetuksen nykytilaa ja sen ongelmakohtia. Tarkoituksena on kartoittaa nykyisen uskonnonopetuksen uudistamistarpeita sekä esitellä vaihtoehtoisia opetusmalleja. Nykyinen katsomusopetus koostuu tunnustuksettomasta uskonnonopetuksesta sekä elämänkatsomustiedosta. Opetus määräytyy oppilaalle hänen oman vakaumuksellisen jäsenyytensä perusteella. Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta nykyisen mallin tukevan erityisesti vähemmistöuskontoja, antaen kaikille mahdollisuuden osallistua katsomusopetukseen. Kumminkin nykyisellä mallilla on ongelmakohtia liittyen yhdenvertaisuuteen, oppiaineen suosioon, opettajien pätevyyteen sekä oppimateriaalien vähyyteen. Lisäksi opetusta varjostaa evankelisluterilaisen opetuksen oppilasmäärien väheneminen ja islamin sekä elämänkatsomustiedon oppilasmäärien kasvu. Tämä demografinen muutos pakottaa tekemään muutoksia nykyiseen opetukseen pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Lisäksi kysymys yhdenvertaisuudesta nousee esille puhuttaessa evankelisluterilaisen opetuksen erityisasemasta. Tähän ratkaisuna on esitetty luopumista katsomukselliseen jäsenyyteen perustustuvasta opetuksesta. Opetusta voitaisiin muuttaa kaikille yhteiseen katsomusopetukseen ja näin kunnioittaa aiempaa enemmän oppilaan ja huoltajan omaa valintaa. Ensimmäisenä tutkielmassa tarkastellaan katsomusopetuksen lähtökohtia peruskoulussa. Kerrotaan, millainen on uskonnonopetuksen historia ja miten se on vaikuttanut siihen, että uskontoa koetaan olevan tärkeää opettaa peruskoulussa vielä tänäkin päivänä. Tutkielmassa esitellään Opetushallituksen luomaa Perusopetuksen opetussuunnitelmaa sekä sen tavoitteita ja asiasisältöjä. Katsomusopetukseen liittyy paljon suomalaisia ja kansainvälisiä lakeja, jotka määrittävät, kuinka opetusta tulee tarjota koulussa ja yhteiskunnassa. Tutkielmassa kootaan näitä yhteen luoden siten kattavan kokonaisuuden opetuksen nykyisestä tilasta. Pitkän aikavälin ratkaisuna katsomusopetukselle esitellään viisi katsomusopetuksen didaktista mallia, josta yksi on nykyinen malli. Yhteiskunnallisessa keskustelussa suosittu vaihtoehto nykyiselle opetukselle on katsomusaineiden yhdistäminen kaikille yhteiseksi oppiaineeksi. Tutkielmassa arvioidaan ja vertaillaan erilaisia didaktisia malleja kokoamalla tutkimustietoa Euroopasta sekä erityisesti pohjoismaista. Lopuksi kootaan näiden tietojen varassa pohdinta siitä, miten nykyistä opetusta tulisi kehittää. Tutkielma on teoreettinen tarkastelu siitä, millainen on uskonnonopetuksen historia, mitkä ovat opetuksen lähtökohdat ja millaisia vaihtoehtoisia katsomusopetuksen didaktisia malleja on esitetty