Effect of Femoral Head and Neck Osteotomy on Canines’ Functional Pelvic Position and Locomotion

The long-term effect of femoral head and neck osteotomy (FHO) on the locomotory system of dogs was evaluated. The study comprised an owner questionnaire and an orthopaedic examination, anatomical measurements, and pressure-sensitive walkway analysis for dogs. Linear mixed effect models were used for statistical analysis. Ten dogs with a median of 2.5 years since their unilateral FHO were included. According to the questionnaire results, nine dogs had returned to a normal physical activity level. Muscle atrophy (p = 0.005), less extension in the coxofemoral joint (p = 0.003), and less static weight bearing on the FHO limb (p = 0.003) were observed. No consistent pattern regarding tilt or position of the pelvis was noted when measuring height of the tuber ischii (p = 0.39). Five of the dogs tilted away from, and five towards the FHO side when measured from the tuber sacrale with a Myrin goniometer. No differences regarding stance time, swing time, or peak pressure between the FHO and non-FHO limb were seen in trot (p = 0.70, p = 0.26, and p = 0.91, respectively). Over the long term, the FHO limb has muscle atrophy, decreased coxofemoral extension, and decreased static weight bearing. However, this does not seem to affect the trot of the dogs. Dog owners considered the outcome of surgery to be good or excellent

Reisiluun pään poistoleikkaus koirilla kirjallisuuskatsaus ja retrospektiivnen tutkimus

Reisiluun pään poisto on ortopedinen leikkaus, jota käytetään erilaisten lonkkanivelsairauksien hoidossa. Yleisimpiä lonkkanivelen sairauksia ovat lonkkaniveldysplasia, lonkkaluksaatio, reisiluun pään avaskulaarinen nekroosi eli Legg-Perthes ja lonkkanivelen alueen murtumat. Reisiluun pään poistoleikkaus on verrattuna muihin lonkkasairauksien kirurgisiin hoitomenetelmiin kustannuksiltaan edullinen ja indikaatioiltaan monipuolisin. Muita kirurgisia hoitomuotoja ovat esimerkiksi lonkan tekonivelleikkaus, lantio-osteotomia tai häpyluuliitoksen lämpöluudutus. Reisiluun pään poistoa on pidetty viimeisenä hoitovaihtoehtona sen epävarman ennusteen takia. Pidemmän aikavälin ennusteita käsitteleviä tutkimuksia lonkkasairauksien kirurgisista hoitomenetelmistä on julkaistu vähän, ja niistäkin monet ovat pääosin omistajakyselyihin perustuvia. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa toipumisesta reisiluun pään poistoleikkauksen jälkeen ja koirien elämänlaatuun vaikuttavista asioista pidemmällä aikavälillä leikkauksen jälkeen. Hypoteesina oli, että koirat toipuvat reisiluun pään poistoleikkauksesta hyvin, ja niiden ennuste on pitkälläkinaikavälillä erittäin hyvä tai hyvä. Aineistona oli 10 koiraa, joille oli tehty reisiluun pään poistoleikkaus Yliopistollisessa eläinsairaalassa 11-57 kuukautta aiemmin. Koirista kuusi oli eri rotuisia ja neljä sekarotuisia. Koirat olivat painoltaan 4,2 – 24,8 kiloa. Koirat kävivät tutkimuskäynnillä Yliopistollisessa eläinsairaalassa, ja omistajat täyttivät kyselykaavakkeen. Tutkimuskäynnillä koirat kävivät tutkittavina eläinlääkärillä ja fysioterapeutilla. Eläinlääkärin tutkimuksessa tutkituista koirista 50 % ontui ja 70 %:lla leikattu jalka oli lyhyempi verrattuna toiseen takajalkaan. Fysioterapeutin tutkimuksessa 60 % koirista varasi enemmän painoa leikkaamattomalle takajalalle. 80 % koirista havaittiin heikentynyt lihaksisto ja pienentynyt liikerata leikatussa takajalassa. Omistajakyselyssä olleen kipukyselyn mukaan 40 % tutkituista koirista kärsii mahdollisesta kroonisesta kivusta. Koirat olivat palanneet normaaliin liikuntaan keskimäärin 3,3 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Tutkittujen koirien omistajista 60 % piti hoitotulosta erinomaisena ja 40 % hyvänä. 90 % omistajista hoidattaisi koiransa samalla tavalla vastaavassa tilanteessa. Tämän tutkimuksen tulokset vertautuvat hyvin aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja vastaavat hypoteesia. Tuloksista ei voida kuitenkaan tehdä tilastollisia päätelmiä aineiston vähäisyyden vuoksi. Tulokset antavat kuitenkin yleiskäsityksen reisiluun pään poistoleikkauksen ennusteesta pidemmällä aikavälillä. Omistajatyytyväisyys on aiemmissakin tutkimuksissa ollut korkealla tasolla. Tässä tutkimuksessa olleet koirat olivat palanneet normaaliin liikuntaan leikkauksen jälkeen hieman nopeammin kuin keskimäärin aiemmissa tutkimuksissa. Reisiluun pään poistoleikkauksen jälkeisestä kroonisesta kivusta ei ole aiempia julkaisuja koirilla. Krooninen kipu on selkeästi koiran elämänlaatuun vaikuttava tekijä. Kroonista kipua olisi tärkeää tutkia enemmän kirurgisten hoitomuotojen ennustetta tutkittaessa. Reisiluun pään poistoleikkauksen ennusteeseen saattaa vaikuttaa potilasvalinta, siten että on leikattu vain sellaisia potilaita, joille muut kirurgiset hoitovaihtoehdot eivät ole enää mahdollisia

Reisiluun pään poistoleikkaus koirilla : kirjallisuuskatsaus ja retrospektiivinen tutkimus

Reisiluun pään poisto on ortopedinen leikkaus, jota käytetään erilaisten lonkkanivelsairauksien hoidossa. Yleisimpiä lonkkanivelen sairauksia ovat lonkkaniveldysplasia, lonkkaluksaatio, reisiluun pään avaskulaarinen nekroosi eli Legg-Perthes ja lonkkanivelen alueen murtumat. Reisiluun pään poistoleikkaus on verrattuna muihin lonkkasairauksien kirurgisiin hoitomenetelmiin kustannuksiltaan edullinen ja indikaatioiltaan monipuolisin. Muita kirurgisia hoitomuotoja ovat esimerkiksi lonkan tekonivelleikkaus, lantio-osteotomia tai häpyluuliitoksen lämpöluudutus. Reisiluun pään poistoa on pidetty viimeisenä hoitovaihtoehtona sen epävarman ennusteen takia. Pidemmän aikavälin ennusteita käsitteleviä tutkimuksia lonkkasairauksien kirurgisista hoitomenetelmistä on julkaistu vähän, ja niistäkin monet ovat pääosin omistajakyselyihin perustuvia. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa toipumisesta reisiluun pään poistoleikkauksen jälkeen ja koirien elämänlaatuun vaikuttavista asioista pidemmällä aikavälillä leikkauksen jälkeen. Hypoteesina oli, että koirat toipuvat reisiluun pään poistoleikkauksesta hyvin, ja niiden ennuste on pitkälläkin aikavälillä erittäin hyvä tai hyvä. Aineistona oli 10 koiraa, joille oli tehty reisiluun pään poistoleikkaus Yliopistollisessa eläinsairaalassa 11-57 kuukautta aiemmin. Koirista kuusi oli eri rotuisia ja neljä sekarotuisia. Koirat olivat painoltaan 4,2 – 24,8 kiloa. Koirat kävivät tutkimuskäynnillä Yliopistollisessa eläinsairaalassa, ja omistajat täyttivät kyselykaavakkeen. Tutkimuskäynnillä koirat kävivät tutkittavina eläinlääkärillä ja fysioterapeutilla. Eläinlääkärin tutkimuksessa tutkituista koirista 50 % ontui ja 70 %:lla leikattu jalka oli lyhyempi verrattuna toiseen takajalkaan. Fysioterapeutin tutkimuksessa 60 % koirista varasi enemmän painoa leikkaamattomalle takajalalle. 80 % koirista havaittiin heikentynyt lihaksisto ja pienentynyt liikerata leikatussa takajalassa. Omistajakyselyssä olleen kipukyselyn mukaan 40 % tutkituista koirista kärsii mahdollisesta kroonisesta kivusta. Koirat olivat palanneet normaaliin liikuntaan keskimäärin 3,3 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Tutkittujen koirien omistajista 60 % piti hoitotulosta erinomaisena ja 40 % hyvänä. 90 % omistajista hoidattaisi koiransa samalla tavalla vastaavassa tilanteessa. Tämän tutkimuksen tulokset vertautuvat hyvin aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja vastaavat hypoteesia. Tuloksista ei voida kuitenkaan tehdä tilastollisia päätelmiä aineiston vähäisyyden vuoksi. Tulokset antavat kuitenkin yleiskäsityksen reisiluun pään poistoleikkauksen ennusteesta pidemmällä aikavälillä. Omistajatyytyväisyys on aiemmissakin tutkimuksissa ollut korkealla tasolla. Tässä tutkimuksessa olleet koirat olivat palanneet normaaliin liikuntaan leikkauksen jälkeen hieman nopeammin kuin keskimäärin aiemmissa tutkimuksissa. Reisiluun pään poistoleikkauksen jälkeisestä kroonisesta kivusta ei ole aiempia julkaisuja koirilla. Krooninen kipu on selkeästi koiran elämänlaatuun vaikuttava tekijä. Kroonista kipua olisi tärkeää tutkia enemmän kirurgisten hoitomuotojen ennustetta tutkittaessa. Reisiluun pään poistoleikkauksen ennusteeseen saattaa vaikuttaa potilasvalinta, siten että on leikattu vain sellaisia potilaita, joille muut kirurgiset hoitovaihtoehdot eivät ole enää mahdollisia

Perehdytysmateriaali Muonion terveyskeskuksen vuodeosaston hoitohenkilökunnalle

Perehdyttäminen auttaa uutta työntekijää pääsemään nopeammin työyhteisöön sisälle, sekä ymmärtämään organisaation toimintaperiaatteita ja tavoitteita. Tarkkaan suunniteltu ja laadukkaaksi toteutettu perehdytys sitouttaa uuden työntekijän paremmin työhönsä ja luo hyvän pohjan työssä viihtymiselle. Toiminnallisen opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa ajantasainen ja kattava perehdytysmateriaali Muonion vuodeosaston hoitohenkilökunnan työn tueksi. Perehdytysmateriaalin sisältö suunniteltiin Muonion terveyskeskuksen hoitohenkilökunnan toiveiden ja tarpeiden pohjalta. Opinnäytetyön tavoitteena oli sujuvoittaa uuden työntekijän organisaatioon perehdyttämisessä, sekä helpottaa työntekijän tutustumista työyhteisöön. Tavoitteena oli myös käsitellä perehdytyksen tärkeyttä niin työntekijän, kuin työorganisaation kannalta, sekä paneutua perehdytyksen merkitykseen työhyvinvoinnissa, hoitotyössä sekä potilasturvallisuudessa. Toiminnalliseen opinnäytetyöhömme kuuluu tuotoksena perehdytysmateriaali, sekä teoreettinen osuus, jossa tarkastelemme perehdyttämistä hoitoalalla, sekä sen merkitystä työhyvinvoinnin ja potilasturvallisuuden edistämisen kannalta. Teoriaosuudessa käsittelimme myös opinnäytetyöprojektia ja sen eri vaiheita. Perehdytysmateriaalin sisältö syntyi terveyskeskuksen hoitohenkilökunnan toiveiden pohjalta, sekä myös oman työkokemuksen kautta. Perehdytysmateriaali pitää sisällään perustietoa organisaation ja yksikön toiminnasta, arvoista, työpaikan käytänteistä. Perehdytysmateriaali toteutettiin sähköiseen muotoon, jotta se olisi helposti päivitettävissä.New employee orientation can help to get into the work community faster and to understand the organization´s operating principles and goals. An exactly planned and high-quality orientation can engage a new employee better for their work and create a good foundation for getting on better at work. The purpose of this practical thesis was to produce up-to-date and encompassing orientation material to support the work of the nursing staff of Muonio health center in northern Finland. The content of the orientation material was planned based on the wishes and needs of the nursing staff of the health center. The aim of the thesis was to streamline the orientation of the new employee to the organization and to facilitate employees to get to know the work community. The aim was also to discuss the importance of orientation for both the employee and the work organization, and to focus on the significance of orientation for well-being at work, nursing, and patient safety. The output of this practical thesis includes the orientation material, as well as a theoretical part in which orientation in the field of health care and its significance for promoting well-being at work and patient safety is examined. In the theory part, the thesis project and its different stages are also discussed. The orientation material contains basic information about the operations, values and workplace practices of the organization and the unit in question. The orientation material was implemented in an electronic format in order for it to be easily updated

Effect of Femoral Head and Neck Osteotomy on Canines’ Functional Pelvic Position and Locomotion

The long-term effect of femoral head and neck osteotomy (FHO) on the locomotory system of dogs was evaluated. The study comprised an owner questionnaire and an orthopaedic examination, anatomical measurements, and pressure-sensitive walkway analysis for dogs. Linear mixed effect models were used for statistical analysis. Ten dogs with a median of 2.5 years since their unilateral FHO were included. According to the questionnaire results, nine dogs had returned to a normal physical activity level. Muscle atrophy (p = 0.005), less extension in the coxofemoral joint (p = 0.003), and less static weight bearing on the FHO limb (p = 0.003) were observed. No consistent pattern regarding tilt or position of the pelvis was noted when measuring height of the tuber ischii (p = 0.39). Five of the dogs tilted away from, and five towards the FHO side when measured from the tuber sacrale with a Myrin goniometer. No differences regarding stance time, swing time, or peak pressure between the FHO and non-FHO limb were seen in trot (p = 0.70, p = 0.26, and p = 0.91, respectively). Over the long term, the FHO limb has muscle atrophy, decreased coxofemoral extension, and decreased static weight bearing. However, this does not seem to affect the trot of the dogs. Dog owners considered the outcome of surgery to be good or excellent