Terve kala : Tautien ennaltaehkäisy, tunnistus ja hoito

Saatavissa myös suomeksi ja ruotsiksi

Terve kala : Tautien ennaltaehkäisy, tunnistus ja hoito

Saatavissa myös ruotsiksi, venäjäksi ja viroksiTerve kala – tautien ennaltaehkäisy, tunnistus ja hoito julkaistiin vuonna 2000. Kohderyhmänä olivat etenkin sisämaan poikaskasvattajat, mutta opas löysi tiensä kala-alan ammattilaisten käyttöön laajemminkin ja myös kalanviljelylaitoksia valvovien viranomaisen käsikirjaksi. Opas myös käännettiin sekä ruotsiksi että venäjäksi. Se on edelleen ainut suomenkielinen kokoomateos kalataudeista, niiden ennaltaehkäisystä, tunnistuksesta ja hoidosta. Kansainvälisessä vertailussa Suomen kalatautitilanne on edelleen melko hyvä. Elävän kalan tuonti on kuitenkin lisääntynyt 2000-luvulla, ja uusia virus- ja bakteeritauteja on todettu. Kokemusten mukaan taudit leviävät etenkin kala- ja mätisiirtojen mukana maasta toiseen, koska täyttä varmuutta kala- tai mätierän taudittomuudesta ei voida saada. Virus-, bakteeri-, lois- ja sienitaudeista kokemuksia on karttunut jo reilun kolmenkymmenen vuoden ajalta. Tautien ennaltaehkäisy ja rokotteet ovat kehittyneet ja tietämys taudeista yleensäkin lisääntynyt siinä määrin, että Terve kala -oppaan päivittäminen katsottiin aiheelliseksi. JULKAISU ON SAATAVISSA TOISTAISEKSI AINOASTAAN PDF-MUODOSSA. (Verkkoversio korjattu 15.1.2013) Takakannen esittelyteksti: Bakteerit, virukset, loiset ja sienet aiheuttavat kaloille monenlaisia sairauksia. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana kalatautien aiheuttajia on opittu tunnistamaan yhä paremmin, ja niitä osataan myös ennaltaehkäistä ja hoitaa tehokkaasti. Kalojen terveydenhoito Suomessa onkin edennyt isoin harppauksin 1990-luvulta lähtien. Kalojen hyvinvointi on tärkein tekijä sairauksien ennaltaehkäisyssä. Viljelylaitosten henkilökunnan kokemus ja ammattitaito ovat avainasemassa, kun on kysymys kasvatettavien kalojen terveydestä. Terve kala -opas tukee tätä kalanviljelylaitoksissa tehtävää perustyötä. Terve kala on käytännönläheinen opas havainnollisine värikuvineen. Se sisältää kirjallisuudesta koottua ja kokemusperäistä tietoa kalatautien ennaltaehkäisystä, tunnistuksesta ja hoidosta. Kirja on tehty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, Elintarviketurvallisuusviraston ja Oulun yliopiston asiantuntijoiden yhteistyönä. Terve kala -kirja on ensi sijaisesti tarkoitettu sisämaan poikasviljelijöiden oppaaksi, mutta se tarjoaa runsaasti tietoa myös emo- ja ruokakalankasvattajille ja soveltuu erinomaisesti opetukseen.Toinen tarkistettu paino

Presence of viral haemorrhagic septicaemia virus (VHSV) in the environment of virus-contaminated fish farms and processing plants

After the first outbreak of viral haemorrhagic septicaemia virus (VHSV) in Finnish brackish water rainbow trout Oncorhynchus mykiss farms, infection spread rapidly between the farms. The infrastructure of fish farming did not take into account spreading of infectious fish diseases. To show the presence of VHSV in the environment, we tested seawater, sediment and wild blue mussels Mytilus edulis from VHSV-infected fish farms, and liquid waste from a processing plant that handled infected rainbow trout. Additionally, blue mussels were bath-challenged with VHSV (exposed to cultivated virus or naturally infected rainbow trout). To detect VHSV, virus isolation in cell culture and real-time reverse transcriptase polymerase chain reaction (qRT-PCR) were used. The virus or viral RNA was detected in sea water and in liquid waste from processing plants during wintertime when water temperature is close to 0 degrees C and sunlight is sparse. VHSV did not appear to replicate in blue mussels in our study. Therefore, blue mussels were not considered relevant carriers of VHSV. However, traces of viral RNA were detected up to 29 d post challenge in mussels. Contact with water from processing plants handling VHSV-infected fish populations increases the risk of the disease spreading to susceptible fish populations, especially during cold and dark times of the year.Peer reviewe

Viral haemorrhagic septicaemia virus (VHSV Id) infections are detected more consistently using syndromic vs. active surveillance

The eradication of viral haemorrhagic septicaemia virus (VHSV Id) from Finnish brackish-water rainbow trout Oncorhynchus mykiss farms located in the restriction zone in the Province of Åland, Baltic Sea, failed several times in the 2000s. The official surveillance programme was often unable to find VHSV-positive populations, leading to the misbelief in the fish farming industry that virus eradication could be achieved. The ability of 3 other surveillance programmes to detect infected fish populations was compared with the official programme. One programme involved syndromic surveillance based on the observation of clinical disease signs by fish farmers, while 2 programmes comprised active surveillance similar to the official programme, but included increased sampling frequencies and 2 additional tests. The syndromic surveillance concentrated on sending in samples for analysis when any sign of a possible infectious disease at water temperatures below 15°C was noticed. This programme clearly outperformed active surveillance. A realtime reverse transcriptase-polymerase chain reaction method proved to be at least as sensitive as virus isolation in cell culture in detecting acute VHSV infections. An ELISA method was used to test fish serum for antibodies against VHSV. The ELISA method may be a useful tool in VHSV eradication for screening populations during the follow-up period, before declaring an area free of infection

Factors and operations influencing the spread of VHS disease to inland waters in Finland

Kalojen VHS-tauti on vain kalojen välillä leviävä tauti, joka vaikeuttaa kalanviljelyä Suomessa. Tauti aiheuttaa suurta kuolleisuutta erityisesti kirjolohilla mutta tauti voi tarttua myös lukuisiin muihin kalalajeihin. Suomessa VHS-tautia löydettiin ensin 2000-luvun alussa ahvenanmaalaisilta kalanviljelylaitoksilta sekä Pyhtäältä ja myöhemmin Uudenkaupungin-Rauman-Pyhärannan alueelta. Tällä tutkimuksella selvitettiin ja kuvattiin kalanviljelyyn liittyviä toiminnallisia yhteyksiä vuonna 2005, joiden voisi odottaa edistävän VHS-taudin sisämaahan leviämistä. Lisäksi arvioitiin vaikutuksia, joita voisi olla taudin leviämisestä sisämaahan. Tarkastelun kohteina olivat erityisesti Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen merialueen toiminnalliset yhteydet sisämaan kalanviljelyn ja kalanviljelyyn liittyvän toiminnan kanssa. Ahvenanmaa on VHS-rajoitusalue kun taas Lounais-Suomen merialue on pääasiassa vapaa VHS-taudista. Ahvenanmaan ja maantieteellisesti laajemman Lounais-Suomen merialueen toiminta on rakenteeltaan erilaista. Lounais-Suomessa yksiköt ovat pienempiä, perkaustoimintaa harjoittaa useampi yritys, perkaus- ja fileointijätteen käsittely on monimuotoisempaa kuin Ahvenanmaan rajoitusalueella. Ahvenanmaalla kasvatettua kalaa perataan ympäri vuoden kuin taas Lounais-Suomen merialueella perkaaminen on ajallisesti eriytyneempää. Ahvenanmaalta yhteyksiä sisämaahan muodostuu vain välillisesti: silloin kun sisämaan kasvatuslaitoksista tuodaan poikasia Ahvenanmaalle kasvatettavaksi. Sisämaasta tarkasteltaville alueille poikasia toimittaa ruokakalankasvatukseen noin 20 kalanviljelylaitosta. Auton kontaminoituminen VHS-viruksella kaloja purettaessa vaikuttaa epätodennäköiseltä. Koska kuljetuksia on määrällisesti vähän (alle 100 kappaletta vuodessa), kuljetusautot käyvät desinfioinnissa jokaisen kuljetetun erän jälkeen ja sisämaan laitoksissa harjoitetaan lisäksi taudinsuojaustoimia, taudin leviäminen tätä kautta ei vaikuta kovin todennäköiseltä. Ahvenanmaalta on mannersuomeen myös muunlaisia yhteyksiä: sieltä kuljetetaan perkaus -ja fileointijätteitä turkistarhauksessa käytettyjen rehujen raaka-aineeksi, sekä perattua kalaa kulutukseen ja jatkojalostukseen. Nämä yhteydet eivät kuitenkaan kohdistu sisävesistöjen kalankasvatusalueille vaan Pohjanmaalle, Lounais- ja Etelä-Suomeen. Perkaamattoman ja elävän kalan kuljettaminen pois Ahvenanmaalta taas on vastaavasti kielletty. Peratun kalan, fileointi- ja perkausjätteen kuljetukset kulkevat samoja reittejä kuin poikasten kuljetukset Ahvenanmaalle. Poikaskuljetusautojen ja reitin varrella olevien muutamien kalankasvatuslaitosten epäsuora kontaminoituminen tätä kautta vaikuttaa myös epätodennäköiseltä. Jos tauti kuitenkin pääsisi huomaamatta Lounais-Suomeen, taudin päätyminen sisävesistöihin olisi todennäköisempää, koska Lounais-Suomi ei ole rajoitusaluetta ja alueen kalankasvatuksessa voidaan toimia vapaammin. Jos tauti leviäisi sisämaahan, se voisi pahimmillaan jo yksittäisessä tautitapauksessa vaikuttaa kalaistutuksiin. Samat laitokset, jotka toimittavat poikaisia Ahvenanmaalle ja Lounais-Suomeen, kasvattavat myös muita kalalajeja istutustarkoituksiin. Erityisen haavoittuvia voisivat olla erilaisten taimenkantojen istutukset: jopa kolmannes istutuksista voisi estyä yksittäisestä sisävesistöjen VHS-tautitapauksesta. Ahvenanmaalle ja Lounais-Suomeen poikasia toimittavat laitokset ovat pääasiassa erillään muista kalanviljelylaitoksista eikä yksittäisen tautilöydöksen rajoitusalueelle kuitenkaan joutuisi juuri muita kalanviljelylaitoksia. Välillisesti vaikutukset voisivat olla merkittäviä, koska poikasten vienti ulkomaille saattaisi estyä.Fisksjukdomen VHS är en sjukdom som smittar endast mellan fiskar och som försvårar fiskodling i Finland. Sjukdomen orsakar omfattande fiskdöd, speciellt hos regnbågslax, men sjukdomen kan också smitta till många andra fiskarter. I Finland påträffades sjukdomen VHS först i början av 2000-talet vid fiskodlingsanläggningar på Åland samt i Pyttis och senare i området Nystad-Raumo-Pyhäranta. I den här undersökningen utreddes och beskrevs sådana verksamhetssamband i anslutning till fiskodling år 2005, vilka kan väntas främja en spridning av VHS till inlandet. Dessutom bedömdes konsekvenserna av en eventuell spridning av sjukdomen till inlandet. Granskningen var inriktad på verksamhetssambanden mellan Åland och havsområdet i sydvästra Finland och fiskodlingen i inlandet och verksamhet i anslutning till fiskodling. Åland är VHS-restriktionsområde, medan havsområdet i sydvästra Finland i huvudsak är fritt från VHS. Verksamhetens struktur är olika på Åland jämfört med det geografiskt betydligt större sydvästra Finlands havsområde. I sydvästra Finland är enheterna mindre, rensningen sköts av flera företag, rensnings- och fileingsavfallet behandlas på flera olika sätt än på restriktionsområdet på Åland. På Åland rensas fiskarna året om, medan rensningen i sydvästra Finlands havsområde är mera koncentrerad till en viss tid. Förbindelserna från Åland till inlandet är endast indirekta: då yngel förs från odlingsanläggningar i inlandet till Åland för att odlas där. Från inlandet levereras yngel från cirka 20 fiskodlingsanläggningar till de kontrollerade områdena, där de odlas som matfisk. Det förefaller osannolikt att bilen skulle kontamineras med VHS-virus vid lossning av fiskarna. Eftersom antalet transporter är litet (mindre än 100 per år), desinficeras transportbilarna efter varje transporterat parti. Vid anläggningarna i inlandet vidtas dessutom skyddsåtgärder mot sjukdomar. Därför är det inte särskilt sannolikt att sjukdomen kunde spridas via de här transporterna. Från Åland finns det också andra slags förbindelser till fastlandet: rensnings- och fileingsavfall transporteras därifrån som råvara för pälsdjursfoder samt rensad fisk för konsumtion och vidareförädling. De här förbindelserna går dock inte till fiskodlingsområdena i insjöarna utan till Österbotten samt sydvästra och södra Finland. Det är förbjudet att transportera orensad och levande fisk bort från Åland. Transporterna av rensad fisk samt fileings- och rensningsavfall går längs samma rutter som yngeltransporterna till Åland. Indirekt kontaminering av yngeltransportbilarna och några fiskodlingsanläggningar intill rutten via transporterna förefaller också osannolik. Om sjukdomen ändå obemärkt lyckas nå sydvästra Finland, är det sannolikare att sjukdomen når insjöarna, eftersom sydvästra Finland inte är ett restriktionsområde och man kan agera mera fritt i fiskodlingsverksamheten. Om sjukdomen sprids till inlandet, kan den i värsta fall redan vid något enstaka sjukdomsfall påverka fiskutplanteringarna. Samma anläggningar som levererar yngel till Åland och sydvästra Finland föder också upp andra fiskarter för utplantering. Speciellt sårbara är utplanteringarna av olika öringstammar: upp till en tredjedel av utplanteringarna kunde förhindras av ett enda VHS-sjukdomsfall i insjöarna. De anläggningar som levererar yngel till Åland och sydvästra Finland ligger huvudsakligen åtskilda från andra fiskodlingsanläggningar och några andra fiskodlingsanläggningar skulle troligen inte bli inkluderade i restriktionsområdet för ett enstaka sjukdomsfall. Indirekt kunde konsekvenserna dock bli betydande, eftersom exporten av yngel till utlandet kunde stoppas.VHS disease is a viral disease that spreads only between susceptible fish species and creates difficulties for fish farming in Finland. The disease results in high mortality especially among cultured rainbow trout (Oncorhynchus mykiss), but it can spread to several other fish species. VHS disease was found for the first time in Finland at the beginning of the 21st century in fish farms in Åland and the Pyhtää area. Later on, the disease was also found in the Uusikaupunki-Rauma-Pyhäranta region on one farm. In this project, we have studied and described the operational connections in aquaculture in the year 2005, which could be expected to induce the spread of VHS disease to inland fish farms. In addition, we have estimated the side effects caused by a VHS outbreak on an inland fish farm. We studied especially the connections of fish farms in Åland and in seawater in the south-western region of Finland to inland fish farms by aquaculture related operations. Aquaculture in Åland and the south-western region of Finland is differently structured. In the south-western region farms are smaller, the fish are killed and filleted in more locations and handling of by-products is more variable than in Åland. Cultured fish are processed in Åland all year round, but in the south-western region the timing of processing is more concentrated. In Åland, the connections to inland fish farms are indirect and are mostly due to the transportation of young fish that are brought to Åland for cultivation. Approximately 20 fish farms deliver young fish to Åland for fish farming. Contamination of transportation vehicles during unloading seems improbable. Because the number of transportations is small (under 100 per year), vehicles are disinfected after each load and inland fish farms apply protective measures to prevent contamination, the spread to inland fish farms by live fish transports seems unlikely. Processed fish and processing by-products are also transferred from Åland to mainland Finland. These transportations do not go to areas where there is intensive fish farming, but rather to Ostrobothnia and Southwestern Finland and the southern part of Finland. Transportation of live fish from Åland is forbidden. Processed fish and by-products are transported by the same routes which are used for the import of young fish into Åland. The indirect contamination of transportation vehicles and a few aquaculture farms close to the routes seems to be unlikely. However, if VHS would spread to the south-western part of Finland, the likelihood of the disease spreading to inland fish farms would increase, because the region does not have the same restrictions as Åland and fish farms operate more freely. If the disease would spread to an inland fish farm, in a worst case scenario one infected fish farm could have an influence on fish stocking. The same farms, which deliver young fish to Åland and the south-western part of Finland, may also cultivate several fish species for stocking. Especially vulnerable would be several different forms of Brown trout (Salmo trutta), because one farm may produce up to 1/3 of the total population supplied for stocking per year. Farms which deliver young fish to Åland and the south-western parts are mostly isolated and usually other farms would not fall into a restriction zone. An indirect consequence of a VHS positive fish farm would be restrictions on the export of live fish

Mapping of QTL affecting incidence of blood and meat inclusions in egg layers

Peer reviewe

The prevalence of Aphanomyces astaci in invasive signal crayfish from the UK and implications for native crayfish conservation

The crayfish plague agent, Aphanomyces astaci, has spread throughout Europe, causing a significant decline in native European crayfish. The introduction and dissemination of this pathogen is attributed to the spread of invasive North American crayfish, which can act as carriers for A. astaci. As native European crayfish often succumb to infection with A. astaci, determining the prevalence of this pathogen in non-native crayfish is vital to prioritize native crayfish populations for managed translocation. In the current study, 23 populations of invasive signal crayfish (Pacifastacus leniusculus) from the UK were tested for A. astaci presence using quantitative PCR. Altogether, 13 out of 23 (56·5%) populations were found to be infected, and pathogen prevalence within infected sites varied from 3 to 80%. Microsatellite pathogen genotyping revealed that at least one UK signal crayfish population was infected with the A. astaci genotype group B, known to include virulent strains. Based on recent crayfish distribution records and the average rate of signal crayfish population dispersal, we identified one native white-clawed crayfish (Austropotamobius pallipes) population predicted to come into contact with infected signal crayfish within 5 years. This population should be considered as a priority for translocation