Yksityisyyden viestinnällinen säätely ja kuunteleminen nuorten aikuisten matkapuhelinkeskusteluissa

Tämä kvantitatiivinen tutkimus kartoittaa nuorten aikuisten opiskelijoiden käsityksiä siitä, miten he säätelevät yksityisistä asioista kertomistaan, kuuntelevat matkapuhelinkeskusteluissaan ja miten tulokset eroavat sukupuolittain. Kartoitukset tehtiin samalla kyselylomakkeella1, mutta eri henkilöille vuonna 2007 (n = 216) ja vuonna 2010 (n = 289) Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa. Kuunteleminen on monitahoinen kognitiivinen prosessi, jonka tuloksena reagoidaan sosiaalisessa suhteessa puheviestinnän keinoin (Brownell 1990). Tarkkaavaisuus ja huomion kiinnittäminen käynnistävät kuuntelemisen (Imhof 2003), ja sanomaan keskittyminen ja läsnäolon osoittaminen ovat merkkejä kuuntelemisesta (Brownell 2002; Flynn, Välikoski & Grau 2008). Nuoret aikuiset kuuntelevat matkapuhelinkeskusteluissaan holistisesti, he vaikuttavat keskittyvän sanomaan ja olevan läsnä keskustelusuhteessa. He eivät häiriinny ympärillä käytävistä muista keskusteluista, joskin he ovat varsin tietoisia ympäristöstään. Kuuntelemista ei koettu helpoksi eikä matkapuhelinkeskusteluja käytäisi, jos kasvokkainen keskusteluyhteys olisi mahdollinen. Matkapuhelinkeskustelun paikka vaikuttaa keskustelunaiheisiin. Vältettäviä aiheita kontrolloitiin ilmoittamalla, että ei voi puhua aiheesta, että palaa aiheeseen myöhemmin tai että siirtyy puhumaan rauhallisempaan paikkaan. Vastaajajoukon mielestä matkapuhelinkeskusteluille sopimattomat paikat, kuten oppitunnit, elokuvat ja uskonnolliset toimitukset, kontrolloivat aiheita automaattisesti. Tulokset olivat molempina tutkimusvuosina hyvin pysyviä, eroja oli vähän eikä sukupuoli taustoittanut valintoja. Tulokset myös osoittivat kuuntelemisen olevan keskeinen tekijä matkapuhelinkeskusteluissa. Samoin vaikka matkapuhelinkeskustelut eroavat kasvokkain keskusteluista, myös niissä vahvistuivat Petronion (2002) yksityisten asioiden viestinnällisen säätelyn periaatteet

Listening in court-connected mediations

As the use of court-connected mediations has received a permanent status as an intrajudicial conflict resolution method, the purpose of this study (n = 38/44 Finnish judges) was to elucidate how listening is used in mediations. The data set one consisted of answers to open-ended questions and was analyzed using thematic content analysis. The data set two consisted 56 statements that were used to create a personal listening profile for each participating judge. The results suggest that 1) facilitative, evaluative, and transformative mediation models have both shared and different listening goals that require an extensive listening competence from the mediator judges, 2) complexity and relationality characterize listening in facilitative mediations, and 3) most judges sent highly or moderately person-centered messages and were excellent in interpretation and evaluation. These results suggest that the relationality of listening in court-connected mediations is imperative in meeting the needs of the mediating parties. The judges’ listening behavior, listening goals, and the listening requirements of each mediation style suggest that the full potential of listening in court-connected mediations is yet to be reached.publishedVersionPeer reviewe

Kuulemistilaisuus institutionaalisena vuorovaikutuksena lapsen huostaanoton valmisteluprosessissa

Artikkelissa tarkastellaan lapsen huostaanottoon liittyviä kuulemistilaisuuksia institutionaalisena vuorovaikutuksena. Kuulemisen tarkoitus on selvittää asianosaisten mielipide huostaanottoon ja siihen liittyvään sijaishuoltoon sijoittamiseen. Koska mielipide – suostumus tai vastustus – vaikuttaa huostaanoton päätöksentekoprosessiin, kuuleminen on vuorovaikutustilanteena tärkeä. Teoreettisen taustan luovat organisaatioviestinnän institutionaalinen teoria ja sosiokulttuurinen näkökulma. Aineistona ovat litteroidut kuulemistilaisuudet (n=16), joissa ilmenevää vuorovaikutusta sekä osapuolien välisiä viestintäsuhteita analysoidaan temaattisesti. Vuorovaikutuksen tutkimuksen ohella tarkastelussa hyödynnetään oikeus- ja sosiaalityön tutkimuksen näkökulmia. Vaikka kuulemistilaisuus on virallinen, sen osapuolten väliset viestintäsuhteet asymmetriset ja asiakirjoilla siinä tärkeä rooli, sisältää tilaisuuden vuorovaikutus myös läheisyyttä ja välittämistä osoittavia viestintätekoja. Sosiaalityöntekijät eivät ohjaile asianosaisten mielipiteitä mihinkään suuntaan. Kriittiset kohdat liittyvät informaation tarjoamisen, mielipiteen ilmaisemisen ja dokumentoinnin ajoituksiin.&nbsp

Relational Listening, Listening Barriers, and Listening Facilitation in Finnish Administrative Care Order Preparation Hearings

This qualitative study aimed to investigate clients’ listening barriers as well as listening facilitation-related practices applied by social workers in an emotionally charged relational listening situation emerging in administrative hearings. These hearings are filled with tensions that can be assumed to impair the listening of parents and children because in the hearings, final decisions regarding giving a child into care are made. The study examines an authentic child protection situation with three different data sets. Data are analyzed with the thematical content analysis. The results indicate that the clients’ intra- and interpersonal as well as institutional listening barriers can be facilitated by practices applied by social workers in various ways. The study also interestingly reveals how the listening dimensions of social workers are constructed in the relational listening situation emerging in administrative hearings. Even though the study describes the Finnish system and procedure of taking a child into care, and procedural and legal systems are not similar between countries, the core of the social workers’s profession worldwide is relational. Thus, our findings regarding relational listening in social work can be applied widely. Moreover, global similarities regarding the listening dimensions of social workers could be examined in future studies.publishedVersionPeer reviewe

Kuunteleminen keskustelussa – yhdysvaltalaisen ja suomalaisen aineiston vertailu

Keskustelukuuntelun aikajännemittari (Conversational Listening Span, CLS) mittaa kokeellisesti henkilöiden keskustelukuuntelemisen kapasiteettia. Kyseinen kapasiteetti tarkoittaa niiden kognitiivisten merkityksien määrää, joita joku kykenee pitämään aktiivisena muistissaan ja joihin hän pystyy vastaamaan keskustelun kuluessa. Keskustelukuuntelun aikajännemittari tarjoaa puheviestintätutkimukseen uuden näkökulman: se mittaa kuuntelemisen prosessia, kun aiemmat mittarit ovat perustuneet esimerkiksi itsearviointiin tai toisen henkilön arviointiin jonkun kuuntelusta. Artikkeli esittelee mittarin ja testaa sen toimivuutta eri kieli— ja kulttuurisessa ympäristössä; Yhdysvalloissa ja Suomessa. Päätuloksia ovat seuraavat: Kiinnostuneisuus aihealueesta ei vaikuta pistemääriin kummassakaan kulttuurissa, eli myös uusi suomenkielinen keskustelukuuntelun aikajännemittari mittaa kuuntelukapasiteettia eikä kiinnostuneisuutta. Yhdysvalloissa käytetty englanninkielinen CLS korreloi Speaking spanin (vertailutestinä käytetty perinteinen työmuistitesti) kanssa, mutta suomenkielinen puhumisen aikajännemittari (Speaking span) ei. Yhdysvaltalaisen ja suomalaisen CLS—testin pisteet olivat kuitenkin hyvin yhtenevät (eli CLS mittaa kuuntelukapasiteettia eri kulttuureissa yhtenevästi), ja siis myös suomenkielinen keskustelukuuntelun aikajännemittari näyttää jo lupaavalta keskustelukuuntelemisen mittarilta

Care Order Decisions—in the Domain of Social Work or the Courts? : Social Workers’ Frontline Views

publishedVersionPeer reviewe

The Criminal Trial as a Speech Communication Situation

Suomalaista alioikeuden toimintaa oli pitkään kehitetty, ja Euroopan Unioniin yhdistymisen myötä se sai toimintaohjeekseen suullisuuden, välittömyyden ja keskittämisen periaatteet. Suullisuuden periaate kielsi asiakirjojen lukemisen ja nimesi oikeudenkäyntiaineistoksi vain suullisesti esitetyn informaation. Suullisuuden periaate oli myös suora väline istunnon havainnollisuuteen ja selkeyteen, mikä mahdollisti Euroopan ihmisoikeuksiin kirjatun istuntotoiminnan arvioimisen myös ulkoapäin. Kyseiset toiminnan ohjeet auttavat toteuttamaan oikeuden tarkoitusta, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tutkimus tarkastelee rikosasian istuntokäsittelyä puheviestintätilanteena alioikeudessa. Tilanne määrittyy sen tarkoituksen, osallistujien välisten suhteiden ja ympäristön välisessä jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Tilanteeseen kuuluu paitsi ulkoapäin havaittavissa olevia tekijöitä, myös osallistujien tilanteesta luomia käsityksiä; tässä kartoitetaan syyttäjän käsityksiä. Syyttäjän tehtävät muuttuivat uuden menettelyn myötä. Tilannetta jäsennetään paitsi oikeudellisena järjestelmänä, myös osallistujien välisenä relaationa interpersonaalisten teorioiden avulla. Tutkimusote on kvalitatiivinen ja menetelmänä ns. triangulaatio. Ensimmäinen aineisto on rikosasioiden istuntokäsittelyjen observointi, joka tehtiin vuosien 1997-2001 aikana satunnaisesti valituista istunnoista. Toinen aineisto muodostuu syyttäjille vuonna 2000 tehdystä lomakekyselystä. Tuloksia analysoitiin ja tulkittiin paitsi puheviestinnän myös istunnon suullisuutta säätelevien lakitekstien perusteella, joko suoraan tai välillisesti. Yleiset oletukset henkilöiden välisistä suhteista näkyivät viestinnän havainnollistamissa suhteissa myös oikeussalissa. Erityistä suhteille sen sijaan on niiden asiantuntija-maallikkoasetelma sekä suhteen julkisuus ja institutionaalisuus: suhteita ei välttämättä olisi ilman kyseistä oikeusprosessia kyseisessä järjestelmässä. Erityistä suhteille on myös eri roolien mukanaan tuoma asymmetrisyys. Tämä ilmeni yhteisen tilannemäärittelyn puuttumisena: tilaisuuden tarkoitus lausuttiin ääneen harvoin, asioiden ymmärrystä ei osallistujilta juuri varmistettu, eikä toiminnan etenemisestä kerrottu. Todistajakuulustelussa sen sijaan toiminnan eteneminen ja esitettävien kysymysten luonteen funktio asian selvittämisessä kerrottiin ennen varsinaista kuulustelua. Suhteen asymmetria tuli näkyviin myös siinä, että sekä syyte että lopputulos olivat ilmiasultaan oikeudellista terminologiaa ja ne usein luettiin ääneen. Kyseinen informaatio on kuitenkin maallikko-osapuolen olennaista ymmärtää. Syyttäjän käsitys istuntokäsittelystä puheviestintätilanteena oli melko puhujakeskeinen: tilanteen onnistuminen riippui puhujasta ja loppupuheenvuoro koettiin vaikeaksi monologiluonteensa perusteella. Syyttäjät ilmoittivat kiinnittävänsä paljon huomiota nonverbaalisiin tekijöihin oikeussaliviestinnässä ja ignoroivansa lähes täysin lautamiehet salissa. Vaikka aineistot olivat erillisiä, olivat tulokset hyvin samansuuntaisia. Rikosasian istuntokäsittely puheviestintätilanteena on selkeärajainen ihmisten välisen toiminnan ympäristö. Toimintaa säätelee oikeudellinen järjestelmä, joka välittyy sekä juridisten asiantuntijoiden puheenvuoroissa että puheenjohtajan säätelemässä vuorovaikutuksessa. Säätelyn perustana on puheenjohtajan käsitykset järjestelmästä, hänen jatkuva tilannearviointinsa ja tämän pohjalta syntynyt tulkinta järjestelmää vastaavasta vuorovaikutuksesta. Puheenjohtajan johdolla kukin istuntokäsittely sisältää siihen osallistuvien vuorovaikutuksen, ja on havaittavissa olevaa oikeussaliviestintää. Näin oikeussaliviestintä toisaalta kehittyy oikeudellisen toiminnan järjestelmästä, toisaalta luo järjestelmää todeksi ja on siten väline kuvaan koko järjestelmästä sinänsä. Väitöskirja on ensimmäinen puheviestinnän tutkimus suomalaisessa oikeussaliympäristössä. Sen tulokset lisäävät sekä juridisen asiantuntijan ymmärrystä maallikon toimintaa kohtaan ja myös maallikon ymmärrystä oikeudellista järjestelmää ja sen edustajan toimintaa kohtaan. Tämän ymmärryksen perustalle kehittyvät luontevasti toimivat viestintätaidot, jotka auttavat istuntokäsittelyn tarkoituksen hoitamista yleensä, ja vahvistavat myös kuvaa tarkoituksenmukaisesta istuntokäsittelystä oikeudellisen järjestelmän osana erityisesti.This qualitative research creates a definition for a criminal trial as a speech communication situation. The definition is made by the researcher as an observer and by the prosecutor as an experiencer in the situation. The definitions are achieved by gathering two different corpus: one is observational material consisting of randomly chosen 33 criminal cases during the period of 1997-2001 and the second corpus is a questionnaire mailed to a 100 prosecutors in 2000. The total number of Finnish prosecutors at that time was 270. The results were analyzed and interpreted through legal statutes especially regulating the principle of orality in trials and also through theories of interpersonal communication. The criminal trial is seen here as part of a legal system which becomes true in interaction with people. So the trial itself is not only seen as a structural-functional system but also as an interpersonal relation between the people involved. The procedure in Finnish criminal trials changed in 1997. Since then criminal trials came to be handled under the principles of orality, immediacy and concentration. The principle of orality made the trials interesting also from the perspective of speech communication. This thesis is the first research of speech communication in the context of a Finnish criminal trial. The thesis is written in English

Kirja-arvio: Mikkola & Valo (toim.), Workplace Communication

Arvioitava teos: Mikkola, Leena & Valo, Maarit (toim.) Workplace Communication. New York: Routledge, Taylor & Francis Group

The Criminal Trial as a Speech Communication Situation

Suomalaista alioikeuden toimintaa oli pitkään kehitetty, ja Euroopan Unioniin yhdistymisen myötä se sai toimintaohjeekseen suullisuuden, välittömyyden ja keskittämisen periaatteet. Suullisuuden periaate kielsi asiakirjojen lukemisen ja nimesi oikeudenkäyntiaineistoksi vain suullisesti esitetyn informaation. Suullisuuden periaate oli myös suora väline istunnon havainnollisuuteen ja selkeyteen, mikä mahdollisti Euroopan ihmisoikeuksiin kirjatun istuntotoiminnan arvioimisen myös ulkoapäin. Kyseiset toiminnan ohjeet auttavat toteuttamaan oikeuden tarkoitusta, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tutkimus tarkastelee rikosasian istuntokäsittelyä puheviestintätilanteena alioikeudessa. Tilanne määrittyy sen tarkoituksen, osallistujien välisten suhteiden ja ympäristön välisessä jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Tilanteeseen kuuluu paitsi ulkoapäin havaittavissa olevia tekijöitä, myös osallistujien tilanteesta luomia käsityksiä; tässä kartoitetaan syyttäjän käsityksiä. Syyttäjän tehtävät muuttuivat uuden menettelyn myötä. Tilannetta jäsennetään paitsi oikeudellisena järjestelmänä, myös osallistujien välisenä relaationa interpersonaalisten teorioiden avulla. Tutkimusote on kvalitatiivinen ja menetelmänä ns. triangulaatio. Ensimmäinen aineisto on rikosasioiden istuntokäsittelyjen observointi, joka tehtiin vuosien 1997-2001 aikana satunnaisesti valituista istunnoista. Toinen aineisto muodostuu syyttäjille vuonna 2000 tehdystä lomakekyselystä. Tuloksia analysoitiin ja tulkittiin paitsi puheviestinnän myös istunnon suullisuutta säätelevien lakitekstien perusteella, joko suoraan tai välillisesti. Yleiset oletukset henkilöiden välisistä suhteista näkyivät viestinnän havainnollistamissa suhteissa myös oikeussalissa. Erityistä suhteille sen sijaan on niiden asiantuntija-maallikkoasetelma sekä suhteen julkisuus ja institutionaalisuus: suhteita ei välttämättä olisi ilman kyseistä oikeusprosessia kyseisessä järjestelmässä. Erityistä suhteille on myös eri roolien mukanaan tuoma asymmetrisyys. Tämä ilmeni yhteisen tilannemäärittelyn puuttumisena: tilaisuuden tarkoitus lausuttiin ääneen harvoin, asioiden ymmärrystä ei osallistujilta juuri varmistettu, eikä toiminnan etenemisestä kerrottu. Todistajakuulustelussa sen sijaan toiminnan eteneminen ja esitettävien kysymysten luonteen funktio asian selvittämisessä kerrottiin ennen varsinaista kuulustelua. Suhteen asymmetria tuli näkyviin myös siinä, että sekä syyte että lopputulos olivat ilmiasultaan oikeudellista terminologiaa ja ne usein luettiin ääneen. Kyseinen informaatio on kuitenkin maallikko-osapuolen olennaista ymmärtää. Syyttäjän käsitys istuntokäsittelystä puheviestintätilanteena oli melko puhujakeskeinen: tilanteen onnistuminen riippui puhujasta ja loppupuheenvuoro koettiin vaikeaksi monologiluonteensa perusteella. Syyttäjät ilmoittivat kiinnittävänsä paljon huomiota nonverbaalisiin tekijöihin oikeussaliviestinnässä ja ignoroivansa lähes täysin lautamiehet salissa. Vaikka aineistot olivat erillisiä, olivat tulokset hyvin samansuuntaisia. Rikosasian istuntokäsittely puheviestintätilanteena on selkeärajainen ihmisten välisen toiminnan ympäristö. Toimintaa säätelee oikeudellinen järjestelmä, joka välittyy sekä juridisten asiantuntijoiden puheenvuoroissa että puheenjohtajan säätelemässä vuorovaikutuksessa. Säätelyn perustana on puheenjohtajan käsitykset järjestelmästä, hänen jatkuva tilannearviointinsa ja tämän pohjalta syntynyt tulkinta järjestelmää vastaavasta vuorovaikutuksesta. Puheenjohtajan johdolla kukin istuntokäsittely sisältää siihen osallistuvien vuorovaikutuksen, ja on havaittavissa olevaa oikeussaliviestintää. Näin oikeussaliviestintä toisaalta kehittyy oikeudellisen toiminnan järjestelmästä, toisaalta luo järjestelmää todeksi ja on siten väline kuvaan koko järjestelmästä sinänsä. Väitöskirja on ensimmäinen puheviestinnän tutkimus suomalaisessa oikeussaliympäristössä. Sen tulokset lisäävät sekä juridisen asiantuntijan ymmärrystä maallikon toimintaa kohtaan ja myös maallikon ymmärrystä oikeudellista järjestelmää ja sen edustajan toimintaa kohtaan. Tämän ymmärryksen perustalle kehittyvät luontevasti toimivat viestintätaidot, jotka auttavat istuntokäsittelyn tarkoituksen hoitamista yleensä, ja vahvistavat myös kuvaa tarkoituksenmukaisesta istuntokäsittelystä oikeudellisen järjestelmän osana erityisesti.This qualitative research creates a definition for a criminal trial as a speech communication situation. The definition is made by the researcher as an observer and by the prosecutor as an experiencer in the situation. The definitions are achieved by gathering two different corpus: one is observational material consisting of randomly chosen 33 criminal cases during the period of 1997-2001 and the second corpus is a questionnaire mailed to a 100 prosecutors in 2000. The total number of Finnish prosecutors at that time was 270. The results were analyzed and interpreted through legal statutes especially regulating the principle of orality in trials and also through theories of interpersonal communication. The criminal trial is seen here as part of a legal system which becomes true in interaction with people. So the trial itself is not only seen as a structural-functional system but also as an interpersonal relation between the people involved. The procedure in Finnish criminal trials changed in 1997. Since then criminal trials came to be handled under the principles of orality, immediacy and concentration. The principle of orality made the trials interesting also from the perspective of speech communication. This thesis is the first research of speech communication in the context of a Finnish criminal trial. The thesis is written in English