Äge ussripikupõletik: esinemine ja diagnoosimine Tartus

Viimase 30 aastaga on ägeda ussripikupõletiku esinemissagedus Tartus oluliselt vähenenud, kuid tüsistuste osakaal on jäänud endiseks. Varase kliinilise diagnostika raskuste ja ägeda ussripiku põletiku manifesteerumisega kaasnevate tüsistuste tõttu on meil iga neljas eemaldatud ussripik põletiku tunnusteta ja iga seitsmes perforeerunud. Haiguse tüüpilise kulu korral ei võimalda objektiivne leid kirurgil eksida. Haiguse ebatüüpilise kulu korral on enam abi C-reaktiivse valgu kvantitatiivsest määramisest ja ultraheli -uuringust. Ussripikupõletiku manifesteerumisega kaasnevate tüsistuste vähendamiseks tuleb iga üle 6 tunni kestva kõhuvalu korral mõelda ka ägeda ussripikupõletiku võimalusele. Eesti Arst 2007; 86 (6): 394–39

Uued seisukohad üleminekuea käsitluses

Klimakteeriumi ajal tekkivad muutused naise organismis võivad oluliselt mõjutada elukvaliteeti. Artiklis on kirjeldatud menopausi tekke vanust mõjutavaid tegureid ja eri tüüpi muutusi naise organismis üleminekueas, k.a hormonaalseid muutusi, kliinilisi sümptomeid nagu kuumahood ja muutused urogenitaaltraktis ning tutvustatud klimakteeriliste vaevuste leevendamise võimalusi. Põhjalikumalt on käsitletud medikamentoosset ravi, hormoonasendusravi näidustusi ja vastunäidustusi ning seda, kuidas valida raviskeemi. Artiklis on kirjeldatud hormoonraviks kasutatavaid preparaate ning otsitud vastust ravi kestuse kohta. Mitmes juhendis on soovitatud kasutada klimakteeriliste vaevuste korral hormoonasendusravi väikseimas annuses ja võimalikult lühikest aega. Lisaks on artiklis tutvustatud, millised on vajalikud uuringud enne ravi ning ravi ajal. Käsitletud on ka hormoonasendusravi kasutamist postmenopausaalse osteoporoosi profülaktikaks ning seda raviviisi kui vähi riskitegurit. Tundes üleminekuea probleeme ja nende ravivõimalusi, on võimalik naisi aidata nii nõustamise kui ka ravimite abil.Eesti Arst 2014; 93(4):209–21

Kohtuarstiteadus

Eesti Arst 2011; 90(6):29

Arsti dokumenteerimiskohustuse täitmise olulisus juriidiliste probleemide lahendamisel

Eesti Arst 2015; 94(1):49–50 4

Sex− and species−biased gene flow in a spotted eagle hybrid zone

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Recent theoretical and empirical work points toward a significant role for sex-chromosome linked genes in the evolution of traits that induce reproductive isolation and for traits that evolve under influence of sexual selection. Empirical studies including recently diverged (Pleistocene), short-lived avian species pairs with short generation times have found that introgression occurs on the autosomes but not on the Z-chromosome. Here we study genetic differentiation and gene flow in the long-lived greater spotted eagle (<it>Aquila clanga</it>) and lesser spotted eagle (<it>A. pomarina</it>), two species with comparatively long generation times.</p> <p>Results</p> <p>Our data suggest that there is a directional bias in migration rates between hybridizing spotted eagles in eastern Europe. We find that a model including post divergence gene flow fits our data best for both autosomal and Z-chromosome linked loci but, for the Z-chromosome, the rate is reduced in the direction from <it>A. pomarina </it>to <it>A. clanga</it>.</p> <p>Conclusions</p> <p>The fact that some introgression still occurs on the Z-chromosome between these species suggests that the differentiation process is in a more premature phase in our study system than in previously studied avian species pairs and that could be explained by a shorter divergence time and/or a longer average generation time in the spotted eagles. The results are in agreement with field observations and provide further insight into the role of sex-linked loci for the build-up of barriers to gene flow among diverging populations and species.</p

Liikunnan vaikutukset mielenterveyteen

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten aikuisten liikuntatottumuksia, mielenterveyttä ja miten he kokevat liikunnan vaikuttavan mielenterveyteensä. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2011 Vaasan ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan 1. ja 2. lukuvuoden opiskelijoilta kyselylomakkeiden avulla. Tulokset analysoitiin SPSS 17.0 –tilasto-ohjelman avulla. Avoimet kysymykset käsiteltiin sisällön analyysin avulla. Vastaajat olivat iältään 18-25-vuotiaita. Kyselyyn osallistui 74 henkilöä, joista 64 oli naisia ja 10 miehiä. Vastaajat harrastivat reipasta liikuntaa runsaasti (72,9 % 2-6 kertaa viikossa). Raskasta liikuntaa ja lihasvoimaa kehittävää liikuntaa vastaajat harrastivat vähemmän (51,3 % 2-6 kertaa viikossa ja 48,6 % 2-3 kertaa viikossa) ja osa ei ollenkaan. Liikunnan tuoma hyvä mieli (n=34) sekä kunnon ylläpitäminen (n=27) motivoivat liikkumaan. Vastaajista suurin osa koki mielialansa hyväksi (96 %) ja olivat tyytyväisiä ulkonäköönsä (84 %). Vastaajista 76 % ei tuntenut itseään ahdistuneeksi, mutta kuitenkin 22 % kertoi ahdistuvansa ja jännittyvänsä melko helposti. Vastaajat kertoivat liikunnan vähentävän eniten stressiä (78,4 %), väsymystä (68,9 %), levottomuutta ja ärtymystä (60,8 %) ja alakuloisuutta (59,5 %). Kun se taas lisäsi eniten energisyyttä (81,1 %), virkeyttä (81,1 %), yleistä mielihyvää (79,7 %), tyytyväisyyttä itseensä ja kehoonsa (70,3 %) sekä iloa (68,9 %). Vastaajat kertoivat tuntevansa ennen liikunnan harrastamista eniten väsymystä (n=19) ja halua lähteä liikkeelle (n=15). Vastaajista 13 kertoi tuntevansa ärtyneisyyttä, ahdistusta, stressiä ja levottomuutta. Liikunnan harrastamisen aikana vastaajat tunsivat eniten mielihyvää ja hyvänolon tunnetta (n=19), energisyyttä (n=12), muita positiivisia tunteita (n=12) sekä fyysisiä tuntemuksia (n=17). Liikunnan harrastamisen jälkeen tunnettiin useimmiten hyvää tunnetta (n=42) ja mielihyvää, joka liittyi rentoutuneisuuteen (n=18). Enemmistö kertoi liikunnan vaikuttavan mielenterveyteen positiivisesti ja piristävästi (n=43), nostavan mielialaa ja tuottavan mielihyvää (n=31). Nuoret aikuiset liikkuivat pääasiassa riittävästi. Enemmistö koki mielenterveytensä hyväksi, ja liikunnan koettiin vaikuttavan positiivisesti mielenterveyteen.The purpose of this bachelor’s thesis was to find out what kind of physical exercise habits young adults have, what their mental health state is and how they experience the exercise to affect their mental health. The research material was collected in autumn 2011 among the first and second year health care and social services students in the university of applied sciences in Vaasa. The material was collected with a questionnaire. The results were analyzed by SPSS 17.0 –statistic programme. The open-ended questions were analyzed with content analysis method. The respondents were 18-25 years old. There were 74 participants of which 64 were women and 10 were men. The respondents exercised a lot of brisk physical activity (72.9% 2-6 times a week). Fewer of the respondents exercised strenuous physical exercise and exercise that develops muscle strength (51.3% 2-6 times a week, and 48.6% 2-3 times a week) and some not at all. Exercise brought a good mood (n = 34) and kept up condition (n = 27) and that motivated the respondents to move. Most respondents felt that they had a good general mood (96%) and were satisfied with their appearance (84%). Of the respondents, 76% didn’t feel themselves anxious, but 22% said they get anxious and tense quite easily. The respondents told that physical activity reduces the most stress (78.4), fatigue (68.9%), restlessness and irritability (60.8%) and depression (59.5%). When it on the other hand increased the energy levels (81.1%), vitality (81.1%), the overall pleasure (79.7%), satisfaction with themselves and their bodies (70.3%) as well as joy (68.9%). The respondents said that before the physical activity they felt the most fatigue (n = 19), and the urge to exercise (n = 15). Of the respondents, 13 said they felt irritability, anxiety, stress and restlessness. During physical activity the respondents felt the most pleasure and sense of well-being (n = 19), had more energy (n = 12), other positive emotions (n = 12), and physical feelings (n = 17). After physical activity a good feeling was the most common feeling (n = 42), and pleasure, which was related to relaxation (n = 18). The majority told that physical activity affects mental health in a positive and cheery way (n=43) and raises their mood and brings pleasure (n=31).Young adults exercised for the most part enough. The majority felt that their mental health was good and physical activity has a positive impact on it

Tervishoiuteenuse kvaliteedi eksperdikomisjoni tegevus 2014. aastal

Eesti Arst 2015; 94(3):170–17

Tervishoiuteenuse kvaliteedi eksperdikomisjoni töö 2018. aastal

Eesti Arst 2019; 98(3):173–18

Tervishoiuteenuse kvaliteedi eksperdikomisjoni töö 2016. aastal

Eesti Arst 2017; 96(3):165–17

Tervishoiuteenuse kvaliteedi ekspertkomisjoni tegevus 2022. aastal

Eesti Arst 2023; 102(3):161–17