”Kaikista on ollu hyötyä mitä on tehny ja että ne on aina vieny etiäpäin.”:naisten kertomuksia ketjukouluttautumisesta

Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee ketjukouluttautujien koulutuspolkuja elämäkerrallisen tutkimuksen keinoin. Koulutukseen hakeutuminen nähdään keskeisimpänä tavoitteena työllistymisen sijaan koulutuksen muodostuttua itsestäänselvyydeksi nuoremmille sukupolville. Moni hakeutuu itselleen sopimattomaan koulutukseen ja voi päätyä suorittamaan useita tutkintoja. Ketjukouluttautumisen käsite voidaan nähdä elinikäisen oppimisen alakäsitteenä sen tarkoittaessa useaan tutkintoon johtavan koulutuksen suorittamista peräkkäin jo nuorella iällä. Käsitettä ei ole aiemmin määritelty eikä ilmiön syitä ole tutkittu. Ketjukouluttautumisen voidaan nähdä olevan elinikäisen oppimisen mukaista toimintaa. Samanaikaisesti se ei toteuta koulutuksen tehokkuuteen ja nopeaan työelämään siirtymiseen painottuvia koulutuspoliittisia tavoitteita. Tutkimuksen tavoitteena on määritellä ilmiö tieteellisessä kontekstissa ja löytää syitä sen takana. Laajemmassa mittakaavassa ilmiön tutkiminen voi edesauttaa koulutuspoliittista suunnittelua ja koulutuksen kehittämistä. Tutkimus on kerronnallinen tutkimus, joka toteutettiin elämäkertatutkimuksena. Aineiston tuottaminen tapahtui syvähaastattelemalla kahta 25–35-vuotiasta vähintään kaksi tutkintoa suorittanutta naista. Maija suoritti haastatteluhetkellä yliopistotutkintoa suoritettuaan aiemmin ammattikoulu- ja ammattikorkeakoulututkinnon. Erika oli suorittanut kolme ammattikoulututkintoa. Analyysi toteutettiin narratiivisen ja narratiivien analyysin keinoin. Ketjukouluttautujien koulutuspolkujen merkittävimmiksi tekijöiksi nousivat sosiaaliset suhteet, koulukokemukset ja identiteetti kouluympäristössä, vaikeus hahmottaa tulevaisuutta sekä kokemukset itsestä ja omasta osaamisesta. Sosiaalisista suhteista kaveri- ja parisuhteet nousivat merkityksellisimmiksi tekijöiksi koulutusvalintoja tehtäessä. Haastateltavien suhde vanhempiin ja opettajiin rakentui vahvasti luottamuksen kautta. Samanaikaisesti koulukokemukset painottuivat vähäiseen vahvuuksien tukemiseen ja pyrkimykseen miellyttää opettajaa. Tyypillisiksi piirteiksi nousivat uratoiveiden ja suunnan puute sekä heikko itsetunto hyvästä koulumenestyksestä huolimatta

Tietoisuustaidot koulussa:hyvinvointiohjelmien näkökulma

Tietoisuustaitojen opettamisesta koulussa on tullut maailmanlaajuinen ilmiö. Aihetta on tutkittu erityisesti lähivuosien aikana ja uutta tutkimusta tehdään jatkuvasti. Tietoisuustaitojen opettaminen koulussa tapahtuu usein tietoisuustaitopohjaisten hyvinvointiohjelmien muodossa. Tästä johtuen myös työni näkökulma painottuu kyseisistä hyvinvointiohjelmista tehtyihin tutkimuksiin. Ohjelmien tavoitteet ovat laajat yltäen oppilaiden hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistämisestä oppimistuloksien parantamiseen. Yleisiä tavoitteita ovat läsnäolo ja myötätunnon kehittäminen itseä kohtaan. Toimintamuodot vaihtelevat, mutta suurin osa ohjelmista on saanut vaikutteita Kabat-Zinnin kehittämästä MBSR-ohjelmasta. Tietoisuustaidot pohjautuvat buddhalaiseen meditaatioperinteeseen. Suomenkielinen käännös tietoisuustaidot on eräs englanninkielisen käsitteen mindfulness käännöksistä. Muita käännöksiä ovat esimerkiksi tietoinen läsnäolo, hyväksyvä läsnäolo ja tietoinen oleminen. Koulukontekstissa tietoisuustaitojen opettamista käsittelevässä kirjallisuudessa käsite tietoisuustaidot on nostettu muiden käsitteiden yläkäsitteeksi. Suomessa aiheesta on edelleen käynnissä tietoisuustaitoja kouluun tuova pioneerihanke Terve Oppiva Mieli. Hankkeen tavoitteena on tuoda tietoisuustaidot kaikkien opettajien ja oppilaiden ulottuville ja tuottaa tieteellisesti tutkitut tietoisuustaitopohjaiset ohjelmat opetuskäyttöön. Hankkeen tulokset ovat edelleen analysoitavana, mutta jo saadut alustavat tulokset ovat osoittautuneet lupaaviksi. Tietoisuustaitojen opettamisella on havaittu olevan runsaasti positiivisia vaikutuksia. Oppilaiden keskittymiskyky on parantunut tietoisuustaitojen harjoittamisen myötä. Tunteidenhallinnan parantumisesta ovat raportoineet sekä oppilaat että heidän vanhempansa ja opettajansa. Oppilaiden aggressiivinen käytös on vähentynyt selvästi jopa levottomissa ympäristöissä. Muutokset ovat vaikuttaneet koulujen yhteishenkeen ja ilmapiiriin niitä parantavalla tavalla. Oppilaiden kyky tunnistaa omia tunteitaan ja puhua niistä on parantunut ja vaikutukset ovat ilmenneet jopa itsetuhoisten ajatusten vähenemisenä. Tietoisuustaitojen opettamisella on lisäksi potentiaalinen mahdollisuus vaikuttaa oppilaiden ennakkoluuloihin niitä vähentävällä tavalla. Tämä voi vähentää koulukiusaamista sekä ennakkoluuloihin perustuvaa suhtautumista. Kandidaatin tutkielmani ei anna valmiita ohjeistuksia, miten tietoisuustaitoja tulisi opettaa. Sen sijaan se kokoaa yhteen asiasta ympäri maailman tehtyä tutkimusta, joka tuo esille tietoisuustaitojen opettamisen potentiaalin ja merkityksen kouluyhteisön toiminnan ja oppilaiden hyvinvoinnin kannalta