Primary Prevention of Gestational Diabetes Mellitus and Large-for-Gestational-Age Newborns by Lifestyle Counseling: A Cluster-Randomized Controlled Trial

In a cluster-randomized trial, Riitta Luoto and colleagues find that counseling on diet and activity can reduce the birthweight of babies born to women at risk of developing gestational diabetes mellitus (GDM), but fail to find an effect on GDM

Diabetes in Adolescence - a New Approach to Patient Education, Problem-Based Learning Method

Suomalaiset sairastuvat nuoruusiän diabetekseen eniten maailmassa, erityisesti lasten diabetes on viime vuosina lisääntynyt. Valtaosalle diabetes puhkeaa ennen kahdenkymmenen vuoden ikää. Diabeteksen hoito on tekniikan kehittyessä käynyt yhä monimutkaisemmaksi ja vaativammaksi, insuliini annostellaan useina pistoksina itse mitattujen verensokereiden ja ruuan mukaan. Tavoitteena on lähellä terveen ihmisen verensokeria oleva taso, jotta voitaisiin välttää diabetekseen liittyvät silmä- ja munuaissairaudet. Toisaalta ongelmana hyvässä sokeritasapainossa on vaara liian matalista sokereista. Nuorten diabeetikoiden sokeritasapaino on usein huono, myös hoidon vaatimukset ovat ristiriidassa ikään liittyvien kehitystavotteiden kanssa. Nuoruusikä on kuitenkin tärkeä elämänvaihe, sillä silloin pysyvä sairaus integroidaan omaan elämään. Itsenäistyäkseen ja saadakseen hoidon hallintaansa nuori diabeetikko tarvitsee ohjausta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin potilasohjaukseen sovelletun ongelmalähtöisen oppimismenetelmän, Problem-Based Learning, soveltuvuutta, taloudellisuutta ja tehoa Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten yksiköstä aikuisten poliklinikalle siirtyvien nuorten diabeetikoiden hoidossa. Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai ohjausta pienryhmissä ongelmalähtöisellä menetelmällä ja toinen perinteisellä yksilöohjausmenetelmällä. PBL-menetelmä on ollut käytössä lääketieteen opetuksessa 90-luvulta lähtien Tampereen yliopistossa, potilasohjauksessa sitä ei ole aiemmin systemaattisesti käytetty. Tavanomaisten poliklinikkakäyntien yhteyteen sovitettu pienryhmäohjaus PBL-menetelmällä toimi hyvin, ja oli myös taloudellisempaa kuin yksilöohjaus. Kahden vuoden ohjausjakson aikana nuorten diabeetikoiden sokeritasapaino parani ja hoitokäytännössä tapahtui muutoksia parempaan. Lisäsairauksissa tapahtui vain vähäistä etenemistä. Nuoret diabeetikot eivät tutkimuksen lopussa eronneet terveistä samanikäisistä elämän laadun tai depression suhteen. PBL-menetelmällä ohjauksen saaneet arvioivat terveytensä samanveroiseksi kuin terveet ikätoverit, sen sijaan yksilöohjausta saanut kontrolliryhmä arvioi terveytensä huonommaksi ja ahdistui jonkin verran tutkimuksen aikana. Kehitysvaiheeseen liittyvä ikätovereihin samaistumisen tarve tuli ilmi tutkimuksessa. Nuoruuteen liittyvään riskikäyttäytymiseen ei ohjauksella ollut vaikutusta. Tutkimus on ensimmäinen väestöpohjainen kontrolloitu seurantatutkimus nuoruusikäisillä diabeetikoilla, jossa osoitetaan järjestelmällisellä ohjauksella hoitotasapainon paranevan. Jatkotutkimuksessa tullaan selvittämään tulosten pysyvyyttä. Tutkimuksessa on kehitetty käyttökelpoinen ohjausmenetelmä diabeetikoiden hoidon ohjaukseen. Tutkimus lisää tietoa nuoruusikäisten diabeteksesta, sen hoidosta ja vaikutuksesta nuoren elämään kiinnittäen samalla huomiota tähän tärkeään potilasryhmään. Aiemmissa tutkimuksissa on viitteitä siitä, että nuoruuden sokeritasapainolla on merkitystä myöhempään sairauden kulkuun

Diabetes in Adolescence - a New Approach to Patient Education, Problem-Based Learning Method

Suomalaiset sairastuvat nuoruusiän diabetekseen eniten maailmassa, erityisesti lasten diabetes on viime vuosina lisääntynyt. Valtaosalle diabetes puhkeaa ennen kahdenkymmenen vuoden ikää. Diabeteksen hoito on tekniikan kehittyessä käynyt yhä monimutkaisemmaksi ja vaativammaksi, insuliini annostellaan useina pistoksina itse mitattujen verensokereiden ja ruuan mukaan. Tavoitteena on lähellä terveen ihmisen verensokeria oleva taso, jotta voitaisiin välttää diabetekseen liittyvät silmä- ja munuaissairaudet. Toisaalta ongelmana hyvässä sokeritasapainossa on vaara liian matalista sokereista. Nuorten diabeetikoiden sokeritasapaino on usein huono, myös hoidon vaatimukset ovat ristiriidassa ikään liittyvien kehitystavotteiden kanssa. Nuoruusikä on kuitenkin tärkeä elämänvaihe, sillä silloin pysyvä sairaus integroidaan omaan elämään. Itsenäistyäkseen ja saadakseen hoidon hallintaansa nuori diabeetikko tarvitsee ohjausta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin potilasohjaukseen sovelletun ongelmalähtöisen oppimismenetelmän, Problem-Based Learning, soveltuvuutta, taloudellisuutta ja tehoa Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten yksiköstä aikuisten poliklinikalle siirtyvien nuorten diabeetikoiden hoidossa. Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai ohjausta pienryhmissä ongelmalähtöisellä menetelmällä ja toinen perinteisellä yksilöohjausmenetelmällä. PBL-menetelmä on ollut käytössä lääketieteen opetuksessa 90-luvulta lähtien Tampereen yliopistossa, potilasohjauksessa sitä ei ole aiemmin systemaattisesti käytetty. Tavanomaisten poliklinikkakäyntien yhteyteen sovitettu pienryhmäohjaus PBL-menetelmällä toimi hyvin, ja oli myös taloudellisempaa kuin yksilöohjaus. Kahden vuoden ohjausjakson aikana nuorten diabeetikoiden sokeritasapaino parani ja hoitokäytännössä tapahtui muutoksia parempaan. Lisäsairauksissa tapahtui vain vähäistä etenemistä. Nuoret diabeetikot eivät tutkimuksen lopussa eronneet terveistä samanikäisistä elämän laadun tai depression suhteen. PBL-menetelmällä ohjauksen saaneet arvioivat terveytensä samanveroiseksi kuin terveet ikätoverit, sen sijaan yksilöohjausta saanut kontrolliryhmä arvioi terveytensä huonommaksi ja ahdistui jonkin verran tutkimuksen aikana. Kehitysvaiheeseen liittyvä ikätovereihin samaistumisen tarve tuli ilmi tutkimuksessa. Nuoruuteen liittyvään riskikäyttäytymiseen ei ohjauksella ollut vaikutusta. Tutkimus on ensimmäinen väestöpohjainen kontrolloitu seurantatutkimus nuoruusikäisillä diabeetikoilla, jossa osoitetaan järjestelmällisellä ohjauksella hoitotasapainon paranevan. Jatkotutkimuksessa tullaan selvittämään tulosten pysyvyyttä. Tutkimuksessa on kehitetty käyttökelpoinen ohjausmenetelmä diabeetikoiden hoidon ohjaukseen. Tutkimus lisää tietoa nuoruusikäisten diabeteksesta, sen hoidosta ja vaikutuksesta nuoren elämään kiinnittäen samalla huomiota tähän tärkeään potilasryhmään. Aiemmissa tutkimuksissa on viitteitä siitä, että nuoruuden sokeritasapainolla on merkitystä myöhempään sairauden kulkuun