Maximum Entropy Modeling of the Iron Age Settlement Distributions in River Valleys of Turku Region, Southwest Finland

Species distribution models (SDM) are predictive modeling tools widely used in analytical biology that have also found applications in archaeological research. They can be used to quickly produce predictive maps for a variety of use cases like conservation and to guide field surveys. Modern SDMs take advantage of advances in computing like machine learning and artificial intelligence to achieve better predictions. In this study Maximum Entropy, or MaxEnt, machine learning SDM algorithm was used to create predictive models of the Iron Age settlement around Turku region in Southwest Finland, focusing on Aurajoki, Savijoki, and Vähäjoki river valleys. MaxEnt is the most popular SDM algorithm, largely due to its ability to create predictions based on presence-only data and consistently good performance. Only open access -data was used, and the selection of variables was based on availability and previous studies. The results show that MaxEnt can create in some cases surprisingly accurate models based on archaeological information, but the results were limited by the quality of existing data. The most influential variable was distance to water, which was the majority contributor whenever present. Even without the variable, the predicted distributions followed the waterways closely due to the influence of other variables. It was concluded that to improve the accuracy of the results the quality of the data should be a major focus. The results should also be tested through field surveys. Additionally, attention should be based on the model conception

Tiilentekijöitä jäljittämässä Turun Kakskerran Poralan kylätontilla.

Kakskerta Porala is so far the earliest known Medieval deserted site in the Turku region that is knownfrom historical sources and still archaeologically preserved. It was probably abandoned in the late15th or early 16th century. During a survey of the site, a trial excavation was carried out on the north-ern edge of the settlement mound, where stone structures were visible. Excavations revealed thatit was covered throughout with soot soil. One dated structure is a large hearth-related stone cairn,perhaps originally rectangular in shape. The structure dates probably to the 14th century (1280–1421cal AD). The Medieval excavation units were rich in brick rubble and contained also some burnt clay,flint and unburnt and burnt animal bone. The site has been interpreted as evidence of brick makingby the inhabitants of the village.Keywords: Midde Ages, villages, brick making</p

Arkeologisen kylätutkimuksen menetelmät: Esimerkkinä Turun kaupunkia ympäröivät keskiaikaiset kylät

Artikkelissa esitellään ja arvioidaan eri menetelmien hyödyllisyyttä historiallisen ajan kylätonttien tutkimuksessa. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen vuonna 2020 käynnistyneessä hankkeessa ”Turun keskiaikaiset kylät osana kaupungistumisen historiaa” testattiin kaukokartoitusta, droonikuvausta, kasvillisuusinventointia ja maatutkausta. Kaukokartoituksessa parhaan tuloksen saa käyttämällä useita erilaisia aineistoja rinnakkain, koska ne täydentävät toistensa maaston muotoon ja väri-informaation liittyviä puutteita. Kaukokartoituksen tavoin droonikuvaus paljastaa etenkin tontin isompia piirteitä ja suhdetta ympäristöön. Kasvillisuusinventointi sopii kylätonttien paikantamiseen sekä maankäytön historian tarkasteluun. Maatutkaus puolestaan toimii hyvin, jos kyseessä on hiekkapohjainen, nurmi- tai puistoalueen peittämä kylätontti. Tutkassa näkyvät uudemmat rakenteet voidaan osin sulkea pois historiallisen kartta-aineiston ja aluetta koskevien valvontaraporttien avulla. Kylätonttien inventoinnissa, koekaivauksissa ja kaivauksissa on havaittu, että stratigrafia vaihtelee esimerkiksi autioitumisajankohdan vuoksi, mutta Turun seudun tonteilla on myös yhdistäviä tekijöitä, kuten sijainti hiekka- tai moreenimäkien reunoilla tai päällä. Sekä autioitumisajankohdalla että maaperällä on vaikutusta kohteen kaivausmetodiikan valintaan

Arkeologisen kylätutkimuksen menetelmät: Esimerkkinä Turun kaupunkia ympäröivät keskiaikaiset kylät

Arkeologisen kylätutkimuksen menetelmät: Esimerkkinä Turun kaupunkia ympäröivät keskiaikaiset kylät Artikkelissa esitellään ja arvioidaan eri menetelmien hyödyllisyyttä historiallisen ajan kylätonttien tut-kimuksessa. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen vuonna 2020 käynnistyneessä hankkeessa "Turun keskiaikaiset kylät osana kaupungistumisen historiaa" testattiin kaukokartoitusta, droonikuvausta, kasvil-lisuusinventointia ja maatutkausta. Kaukokartoituksessa parhaan tuloksen saa käyttämällä useita erilai-sia aineistoja rinnakkain, koska ne täydentävät toistensa maaston muotoon ja väri-informaation liittyviä puutteita. Kaukokartoituksen tavoin droonikuvaus paljastaa etenkin tontin isompia piirteitä ja suhdetta ympäristöön. Kasvillisuusinventointi sopii kylätonttien paikantamiseen sekä maankäytön historian tar-kasteluun. Maatutkaus puolestaan toimii hyvin, jos kyseessä on hiekkapohjainen, nurmi-tai puistoalueen peittämä kylätontti. Tutkassa näkyvät uudemmat rakenteet voidaan osin sulkea pois historiallisen kartta-aineiston ja aluetta koskevien valvontaraporttien avulla. Kylätonttien inventoinnissa, koekaivauksissa ja kaivauksissa on havaittu, että stratigrafia vaihtelee esimerkiksi autioitumisajankohdan vuoksi, mutta Tu-run seudun tonteilla on myös yhdistäviä tekijöitä, kuten sijainti hiekka-tai moreenimäkien reunoilla tai päällä. Sekä autioitumisajankohdalla että maaperällä on vaikutusta kohteen kaivausmetodiikan valintaan.​​​​​​​Metoderna för arkeologisk undersökning av byar: De medeltida byarna omkring Åbo stad som exempel I artikeln presenteras olika metoder för undersökningen av byar från historisk tid, och metodernas använd-barhet bedöms. I projektet "Turun keskiaikaiset kylät osana kaupungistumisen historiaa" (Åbos medeltida byar i urbaniseringens historia) som år 2020 sattes igång av arkeologiämnet vid Åbo universitet testades fjärranalys, drönarfotografering, vegetationsinventering och georadar. I fjärranalys uppnås bästa resultatet genom att använda flera olika sorters material sida vid sida, eftersom materialen kompletterar varandras brister rörande terrängens form och färginformation. Likt fjärranalys avslöjar drönarfotografering särskilt tomtars stora drag och förhållande till omgivningen. Vegetationsinventering lämpar sig för lokaliserande av bytomtar samt granskning av markanvändningens historia. Georadar fungerar i sin tur bra då det rör sig om bytomtar på sandmark som är täckta av gräsmatta eller parkmark. Nyare strukturer som syns i radarn går delvis att utesluta med hjälp av historiskt kartmaterial samt rapporter från arkeologiska över-vakningar som utförts på området. I inventeringar, förundersökningar och utgrävningar av bytomter har det observerats att stratigrafin varierar beroende på till exempel tidpunkten då bytomten övergivits, men för bytomterna i Åbotrakten finns även gemensamma faktorer såsom deras placering på eller i kanten av sand-och moränbackar. Både tidpunkten då bytomten övergivits och jordmånen har inverkan på valet av utgrävningsmetoder.</p