Arkeologisen kylätutkimuksen menetelmät: Esimerkkinä Turun kaupunkia ympäröivät keskiaikaiset kylät

Abstract

Artikkelissa esitellään ja arvioidaan eri menetelmien hyödyllisyyttä historiallisen ajan kylätonttien tutkimuksessa. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen vuonna 2020 käynnistyneessä hankkeessa ”Turun keskiaikaiset kylät osana kaupungistumisen historiaa” testattiin kaukokartoitusta, droonikuvausta, kasvillisuusinventointia ja maatutkausta. Kaukokartoituksessa parhaan tuloksen saa käyttämällä useita erilaisia aineistoja rinnakkain, koska ne täydentävät toistensa maaston muotoon ja väri-informaation liittyviä puutteita. Kaukokartoituksen tavoin droonikuvaus paljastaa etenkin tontin isompia piirteitä ja suhdetta ympäristöön. Kasvillisuusinventointi sopii kylätonttien paikantamiseen sekä maankäytön historian tarkasteluun. Maatutkaus puolestaan toimii hyvin, jos kyseessä on hiekkapohjainen, nurmi- tai puistoalueen peittämä kylätontti. Tutkassa näkyvät uudemmat rakenteet voidaan osin sulkea pois historiallisen kartta-aineiston ja aluetta koskevien valvontaraporttien avulla. Kylätonttien inventoinnissa, koekaivauksissa ja kaivauksissa on havaittu, että stratigrafia vaihtelee esimerkiksi autioitumisajankohdan vuoksi, mutta Turun seudun tonteilla on myös yhdistäviä tekijöitä, kuten sijainti hiekka- tai moreenimäkien reunoilla tai päällä. Sekä autioitumisajankohdalla että maaperällä on vaikutusta kohteen kaivausmetodiikan valintaan