Deformations and quasiparticle spectra of nuclei in the nobelium region

We have performed self-consistent Skyrme Hartree-Fock-Bogolyubov calculations for nuclei close to $^{254}$No. Self-consistent deformations, including $\beta_{2,4,6,8}$ as functions of the rotational frequency, were determined for even-even nuclei $^{246,248,250}$Fm, $^{252,254}$No, and $^{256}$Rf. The quasiparticle spectra for N=151 isotones and Z=99 isotopes were calculated and compared with experimental data and the results of Woods-Saxon calculations. We found that our calculations give high-order deformations similar to those obtained for the Woods-Saxon potential, and that the experimental quasiparticle energies are reasonably well reproduced.Comment: 6 pages, 2 figures; ICFN5 conference proceeding

Linear response strength functions with iterative Arnoldi diagonalization

We report on an implementation of a new method to calculate RPA strength functions with iterative non-hermitian Arnoldi diagonalization method, which does not explicitly calculate and store the RPA matrix. We discuss the treatment of spurious modes, numerical stability, and how the method scales as the used model space is enlarged. We perform the particle-hole RPA benchmark calculations for double magic nucleus 132Sn and compare the resulting electromagnetic strength functions against those obtained within the standard RPA.Comment: 9 RevTeX pages, 11 figures, submitted to Physical Review

Giant Monopole Resonances and nuclear incompressibilities studied for the zero-range and separable pairing interactions

Background: Following the 2007 precise measurements of monopole strengths in tin isotopes, there has been a continuous theoretical effort to obtain a precise description of the experimental results. Up to now, there is no satisfactory explanation of why the tin nuclei appear to be significantly softer than 208Pb. Purpose: We determine the influence of finite-range and separable pairing interactions on monopole strength functions in semi-magic nuclei. Methods: We employ self-consistently the Quasiparticle Random Phase Approximation on top of spherical Hartree-Fock-Bogolyubov solutions. We use the Arnoldi method to solve the linear-response problem with pairing. Results: We found that the difference between centroids of Giant Monopole Resonances measured in lead and tin (about 1 MeV) always turns out to be overestimated by about 100%. We also found that the volume incompressibility, obtained by adjusting the liquid-drop expression to microscopic results, is significantly larger than the infinite-matter incompressibility. Conclusions: The zero-range and separable pairing forces cannot induce modifications of monopole strength functions in tin to match experimental data.Comment: 11 RevTeX pages, 16 figures, 1 table, extended versio

Collective vibrational states with fast iterative QRPA method

An iterative method we previously proposed to compute nuclear strength functions is developed to allow it to accurately calculate properties of individual nuclear states. The approach is based on the quasi-particle-random-phase approximation (QRPA) and uses an iterative non-hermitian Arnoldi diagonalization method where the QRPA matrix does not have to be explicitly calculated and stored. The method gives substantial advantages over conventional QRPA calculations with regards to the computational cost. The method is used to calculate excitation energies and decay rates of the lowest lying 2+ and 3- states in Pb, Sn, Ni and Ca isotopes using three different Skyrme interactions and a separable gaussian pairing force.Comment: 10 pages, 11 figure

Assessment of the systemic effects of budesonide inhaled from Easyhaler®and from Turbuhaler®in healthy male volunteers

AbstractThe main objective of this study was to show dose-dependent equivalence in the systemic activity of budesonide 800 μ g day−1and 1600 μ g day−1delivered from either Easyhaler®or Turbuhaler®in healthy male subjects.This single-centre study was carried out according to a randomized, double-blind, double-dummy, five-way cross-over design over a 9-week period. All subjects received 1 week of treatment with the following, in randomized order, with a washout week between each treatment: budesonide Easyhaler®800 μ g day−1plus placebo Turbuhaler®; budesonide Easyhaler®1600 μ g day−1plus placebo Turbuhaler®; placebo Easyhaler®plus Pulmicort®Turbuhaler®800 μ g day−1; placebo Easyhaler®plus Pulmicort®Turbuhaler®1600 μ g day−1; placebo Easyhaler®plus placebo Turbuhaler®. The final inhalation of study drug was performed at the study centre, where blood and urine samples were collected.Fifteen subjects were recruited and all completed the study. Mean serum cortisol AUC0–20values (the primary outcome variable) were comparable for each device at the two dose levels, and met the defined criteria for equivalence (90% CI 0·8–1·25 for between-treatment difference). Budesonide 800 μ g day−1caused minimal suppression of serum cortisol AUC0-20values. Budesonide 1600 μ g day−1statistically significantly suppressed serum cortisol AUC0–20values compared with placebo. Mean morning serum cortisol values were within the reference range in all treatment groups. At a budesonide dose of 800 μ g day−1mean urine cortisol/creatinine ratio was statistically significantly higher with Easyhaler®than with Turbuhaler®, but there was no significant difference between the devices at the 1600 μ g day−1dose. Serum budesonide concentrations were equivalent for each device at both dose levels. Adverse drug reactions were infrequent and mild in nature and there were no clinically significant changes in laboratory safety variables.In conclusion, in healthy male volunteers, budesonide 800μ g day−1and 1600 μ g day−1inhaled from Easyhaler®had comparable systemic effects to the same doses inhaled via Turbuhaler®

Metsänkasvatus, hiilensidonta ja hiilikorvausmekanismin vaikutus metsänhoidon kannattavuuteen

Tiivistelmä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää jatkuvapeitteisen ja jaksollisen metsänkasvatuksen ominaisuuksia ja taloudellista kannattavuutta. Lisäksi arvioidaan metsänhoitomenetelmien vaikutukset metsän hiilensidontaan ja tarkastellaan miten hiilensidontaan linkitetty hiilikorvausmekanismi vaikuttaa metsänhoidon kannattavuuteen. Tutkielman kirjallisuuskatsaus keskittyy ilmastonmuutkoksen vaikutuksiin metsänkasvatuksen näkökulmasta, metsänkäsittelymallien ominaisuuksiin, hiilikorvausmekanismin perusteisiin sekä ekologiaa ja ekonomiaa yhdistäviin teoreettisiin metsänkäsittelymalleihin. Tutkielman empiirisessä osiossa tutkitaan, kuinka korkokanta ja päästöoikeuksien hinnat vaikuttavat metsänhoitomenetelmien kannattavuuteen. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen osalta tarkastellaan simulaatioskenaarioiden avulla erilaisia hakkuutapoja, joissa vaihdellaan hakkuiden voimakkuutta ja aikaväliä. Jaksollisen kasvatuksen osalta tarkastellaan metsänhoidon suositusten mukaista kasvatusta. Työssä on käytetty lyhyen aikavälin hiilikorvausmekanismia, jossa metsänomistajalle maksetaan metsän hiilivarastosta vuosi kerrallaan. Lyhyen aikavälin hiilikorvausmekanismin vaikutuksia ei ole aikaisemmin tutkittu jatkuvapeitteisen kasvatuksen yhteydessä. Työn tärkeimpiä havaintoja olivat, että korkokannan vaihtelulla oli merkittävä vaikutus puun myyntitulojen nettonykyarvoihin sekä eri skenaarioiden suhteellisiin eroihin. Jaksollinen kasvatus oli selkeästi kannattavampaa 2 %:n ja 3 %:n korkokannoilla, mutta 4 %:n korkokannalla jatkuvapeitteisen kasvatus vaihtui kannattavimmaksi metsänhoitomenetelmäksi. Kun lyhyen aikavälin hiilikorvausmekanismi otettiin mukaan tarkasteluun, ei korkokannan vaihtelu muuttanut jaksollisen kasvatuksen asemaa kannattavimpana menetelmänä. Korkokannalla oli kuitenkin huomattava vaikutus hakkuutulojen ja hiilikorvaustulojen suhteellisiin osuuksiin kokonaistuloista. Myöskään hiilen hinnan vaihtelu 10 €/tCO2, 20 €/tCO2 ja 30 €/tCO2 välillä ei horjuttanut jaksollisen kasvatuksen skenaarion asemaa kannattavimpana. Jatkuvapeitteisen menetelmän skenaario vaihtui kannattavammaksi vasta hiilen hinnalla 44,05 €/tCO2. Hinnan vaihtelulla kuitenkin oli samanlainen vaikutus hakkuutulojen ja hiilikorvaustulojen suhteellisiin osuuksiin kokonaistuloista, kuin koron vaihtelullakin. Hiilikorvausmekanismin hyödyntäminen kasvatti metsänomistajan tulojen nettonykyarvoa merkittävästi kaikissa skenaarioissa. Tulokset poikkeavat osittain aiemmasta tutkimuksesta. Tulokset riippuvat kuitenkin vahvasti valitusta metsän lähtötilanteesta, käytetystä metsänhoitomenetelmästä, hiilikorvausmekanismin ominaisuuksista, sekä siitä onko menetelmänä käytetty optimointia vai skenaarioanalyysiä