Opportunity recognition in a hub-governed network – insights from garage services

This paper examines opportunity recognition activities in a hub-governed service network. More precisely, the research questions are: How do opportunities emerge in a hub network context? and What are the activities of different network actors concerning opportunity recognition? We conducted a case study of a network of service entrepreneurs orchestrated by a hub firm, with the data consisting of 35 interviews. In this study we have explored the opportunity recognition from the perspective of both he hub firm and entrepreneurs. Firstly our analysis shows that there is a great deal of innovation potential in the grass roots of our case network. The challenge is that local improvements mostly stay local. Improving interaction might also help to identify and implement local adaptations and improvements so as to benefit the entire chain. We posit that the hub firm and network would benefit from empowering small firms’ initiatives for renewal. Secondly, in terms of the effectuation literature we have extended the analysis into the context of small firms operating in a hub network context, where elements of both causation and effectuation are evident. Firms are experiencing opportunity recognition through the causation processes observed in the hub network, while also simultaneously engaging in opportunity development through effectuation processes. </p

Itsekriminointisuoja konkurssissa ja ulosotossa

Itsekriminointisuoja tarkoittaa, että rikoksesta epäiltyä tai syytettyä ei saa pakottaa tai painostaa tunnustamaan taikka muutoin velvoittaa myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. Itsekriminointisuoja on Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tae. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut ratkaisukäytännössään itsekriminointisuojalle laajan soveltamisalan. Tästä seuraa se, että itsekriminointisuoja on usein ristiriidassa muiden intressien kanssa. Konkurssi- ja ulosottomenettelyssä ristiriita syntyy tietojenantovelvollisuuden kanssa. Velallisella on laaja tietojenantovelvollisuus, mutta tietoja antaessaan hän saattaisi samalla joutua antamaan itsekriminointisuojan vastaisesti tietoja tekemistään rikoksista. Konkurssimenettelyssä tämä ristiriita on ratkaistu ns. vaitiolomallin avulla eli velallisen ei tarvitse konkurssimenettelyssä antaa pesänhoitajalle sellaisia tietoja, joilla hän paljastaisi syyllistyneensä johonkin rikokseen tai muuten myötävaikuttaisi oman syyllisyytensä selvittämiseen. Ulosottomenettelyssä puolestaan on käytössä ns. palomuurimalli eli velallisella on velvollisuus antaa kaikki ulosottomenettelyssä tarvittavat tiedot, mutta niitä ei saa hyödyntää mahdollisessa myöhemmässä rikosoikeudenkäynnissä. Tässä tutkielmassa tarkoitukseni on selvittää mikä on itsekriminointisuojan sekä konkurssimenettelyn ja ulosottomenettelyn tietojenantovelvollisuuden välinen suhde. Tutkielmassa punnitsen vastakkain itsekriminointisuojan funktioita ja tavoitteita konkurssin ja ulosoton funktioiden ja tavoitteiden kanssa. Näin pyrin selvittämään, millainen painoarvo itsekriminointisuojalle tulisi antaa konkurssi- ja ulosottomenettelyissä. Arvioin myös onko tämä itsekriminointisuojan ja tieto-jenantovelvollisuuden välisen ristiriidan ratkaiseminen yhtäältä toteutettu lainsäädännössä ja toisaalta toteutunut oikeuskäytännössä tarkoituksenmukaisella tavalla