Metsänrajan ja sen tutkimuksen kehitysnäkymiä.

Tieteen tori: Ilmastonmuutos ja kasvunvaihtel

The History of Silviculture in Finland from the Mediaeval to the Breakthrough of Forest Industry in 1870s

Tutkimuksen tavoitteena on historiantutkimuksen menetelmiä käyttäen selvittää metsänhoidon teorian sekä käytännön metsänhoidon kehitysvaiheet ja näihin vaikuttaneet tekijät, keskiajalta lähtien 1870-luvulla tapahtuneeseen metsäteollisuuden läpimurtoon saakka. Tutkimus tarkastelee Suomen metsiä, niiden käyttöä ja metsänhoidon alkuvaiheita Ruotsin ja Venäjän vallan aikoina. Vastauksia haetaan erityisesti seuraaviin pääkysymyksiin: - miten eri metsänkäyttömuodot ja -käyttäjät vaikuttivat metsiin ja metsänhoidon edistymiseen? - millä tavoin maanomistuksen kehitys vaikutti metsien käyttöön ja hoitoon? - millaisiin päämääriin ja yhteiskunnallisiin taustatekijöihin metsien käytön julkinen ohjaus perustui? - mitä käytännön vaikutuksia valtion metsäpolitiikalla ja ohjauksella oli metsänhoidon kehitykseen? - missä ja miten kehittyivät Suomessa sovellettu metsänhoidon teoria ja käytännön menetelmät? - mitkä tekijät säätelivät metsänhoidon teorioiden soveltamista käytäntöön? - mikä oli naapurimaiden metsänhoidon sekä kansainvälisten yhteyksien merkitys metsänhoidon kehitykselle Suomessa? - miten vuosisatainen pelko metsien ja puun loppumisesta vaikutti metsänhoidon kehitykseen? - millainen merkitys puun arvon kehityksellä oli metsänhoidon alkuun saattamiselle ja edistymiselle? Suomessa harjoitettiin 1870-luvulle saakka pääasiassa talonpoikaista metsänkäyttöä. Maaseudun väestö hankki toimeentulonsa metsistä eränkäynnin, kaskiviljelyn, laiduntamisen, rakennushirsien valmistamisen, tervantuotannon ja paikoin myös potaskan tai sysien valmistamisen avulla. Erityisesti rannikkoseuduilla tuotettiin "isorakennuksen puita", lehtereitä, mastopuita ja muuta erikoispuutavaraa. Lautojen ja lankkujen sahaus laajeni vähitellen, saavuttaen 1800-luvun lopulla hallitsevan aseman myyntiin tarkoitettujen metsäntuotteiden tuotannossa. Polttopuun sekä muun kotitarvepuun kulutus säilyi suurimpana puunkäytön ryhmänä pitkälle 1900-luvulle saakka. Mainituista metsänkäyttömuodoista erityisesti kaskeaminen ja sitä seuraava laiduntamisvaihe sekä tervaspuiden koloaminen "autioittivat" laajoja metsäalueita. Tiheimmin asutuilla seuduilla esiintyi pulaa poltto- ja rakennuspuusta myöhäiskeskiajalta alkaen. Nämä ongelmat sekä laivanrakennuksen ja vuoriteollisuuden puunsaannin turvaamisen tarve johtivat 1600-luvun puolivälissä pysyvään metsänkäytön julkiseen ohjaukseen. Tuolloin Ruotsin valtakunnan metsälainsäädännön kivijalaksi tuli kestävyyden periaate, josta kruunu kylläkin joutui tinkimään moneen otteeseen. Valtion jatkuva rahantarve oli käytännössä metsäpolitiikan tärkein taustavoima sekä Ruotsin vallan että autonomian aikana. Jo 1600-luvulla ruvettiin vaatimaan talonpoikien yhteismaiden jakamista omistajilleen vastuullisemman metsänkäytön nimissä. Isoajakoa saatiin Suomessa odottaa 1770-luvulle saakka. Etelä-Suomessa se valmistui melko nopeasti, 1800-luvun puoliväliin mennessä. Sillä olikin myönteinen, metsien säästävämpään käsittelyyn johtava vaikutus. Valtiosta tuli isonjaon myötä erityisesti Pohjois-Suomessa merkittävä metsänomistaja 1800-luvun jälkipuoliskolla. Valtion metsähallinto, jota maaherrat ja sivistyneistö vaativat perustettavaksi jo 1700-luvun puolivälissä, aloitti toimintansa maanlaajuisesti 1860-luvulla. Se oli ensimmäinen merkittävä metsänhoidon organisaatio, ja vasta sen myötä metsänkäyttöä ohjaavilla säädöksillä ja ohjeilla alkoi olla käytännön merkitystä. Yksityismetsiä varten ei tällaista organisaatiota vielä perustettu, niitä rasittivat pahoin nousevan sahateollisuuden määrämittahakkuut pitkälle 1900-luvun puolelle. Turun Akatemiassa tehtiin mittavaa metsänhoidon menetelmiä koskevaa sekä myös metsäpoliittista tutkimustyötä 1700-luvun jälkipuoliskolla. Tulokset eivät vielä sanottavasti siirtyneet käytäntöön, lähinnä puun alhaisen arvon ja tarvittavien organisaatioiden puuttumisen takia. Kun valtion metsähallintoa ja Suomen omaa metsäopetusta ryhdyttiin perustamaan 1800-luvun puolivälissä, haettiin metsänhoidon mallia alan johtavaksi maaksi kehittyneestä Saksasta. Tultaessa 1870-luvulle, oli Evolla jo käynnissä voimakas kehitystyö maamme olosuhteisiin soveltuvien menetelmien luomiseksi saksalaisen teorian pohjalta. Metsänhoidon tiedot ja taidot olisivat jo tässä vaiheessa riittäneet kestävän metsätalouden harjoittamiseen kaikkien omistajaryhmien metsissä, jos tarvittavat organisaatiot olisi kyetty perustamaan ja metsäammattilaisia olisi koulutettu tarpeeksi. Metsänhoidon kehitystä hidastivat 1800-luvun lopulla lähinnä valtion heikko talous ja poliittiset näkemyserot. Metsäteollisuuden 1870-luvulta alkanut voimakas kasvu ja lisääntyvä puuntarve pakottivat kuitenkin valtiovallan pitämään huolta puuntuotannon jatkuvuudesta. Metsäteollisuuden kasvavan viennin kautta lisääntyvät verotulot ja kan-santalouden myönteinen kehitys antoivat vähitellen mahdollisuuden metsänhoidon edistämiseen ammattilaisten koulutuksen, kansalaisten neuvonnan, lainsäädännön ja viranomaisten toiminnan kautta. Tämä tutkimus lähestyy aihettaan metsähistorian, taloushistorian, yhteiskuntahistorian ja ympäristöhistorian näkökulmista. Ajankohtaista merkitystä sillä on kehitysmaiden sekä Itä-Euroopan siirtymätalouksien metsänhoidon edistämiselle, missä suomalaiset metsäammattilaiset ovat mukana lukuisten kehityshankkeiden asiantuntijoina. Kymmenissä maissa metsätalous kamppailee samanlaisten ongelmien kanssa kuin Suomessa ja naapurimaissa 100 - 300 vuotta sitten. Meidän kokemuksistamme on näille kansantalouksille hyötyä valtion- ja yksityismetsätalouden metsänhoito-organisaatioita sekä metsälainsäädäntöä kehitettäessä

Läksi puut ylenemähän. Metsien hoidon historia Suomessa keskiajalta metsäteollisuuden läpimurtoon 1870-luvulla. = Summary: The history of silviculture in Finland from the Mediaeval to the breaktrough of forest industry in 1870s.

Takakannen teksti: Metsänhoito on vain yksi puoli metsätaloudesta. Metsänhoito käsittää metsän perustamisen, kasvattamisen ja uudistamisen ja voidaan siihen myöskin lukea metsän suojaaminen sitä uhkaavilta vaaroilta. Metsänhoitotiede on siis myöskin vain osa metsätieteestä kokonaisuudessaan ja metsänhoito-oppi käsittää käytännöllisiä neuvoja, kuinka metsiä tulee hoitaa. A. K. Cajander, Metsänhoidon perusteet III, julkaisematon käsikirjoitusESIPUHE 9 1. JOHDANTO 1.1. Tutkimuksen tausta - miksi tutkia metsänhoidon historiaa 11 1.2. Aikaisempi tutkimus 12 1.3. Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet ja lähestymistapa 36 1.4. Metsänhoidon käsitteen sisältö ja kehitys 43 1.5. Lähteet 49 1.6. Kuvitus 52 2. SUOMEN METSIEN KEHITYS JA KÄYTTÖ KESKIAJALTA RUOTSIN VALLAN PÄÄTTYMISEEN 2.1. Suomen metsät ja niiden käyttö keskiajalla ja uuden ajan alussa 57 2.2. Talonpoikainen metsänkäyttö maatalouden ja merkantilismin kilpailun kohteena 64 2.3. Kruunu antaa merenkulkijoille ja ruukinpatruunoille etuoikeuden metsien käyttöön 93 2.4. Varhaisimpia metsänhoidon ulottuvuuksia 107 2.5. Metsänhoito tieteenä ja oppiaineena 119 2.6. Metsälainsäädännön kehitys 141 2.7. Saksa metsänhoidon edelläkävijänä 150 2.8. Metsänhoidon kehitys naapurimaissa 161 2.9. Ruotsin vallan ajan merkitys Suomen metsille 175 3. SUOMEN METSÄT JA NIIDEN HOITO AUTONOMIAN AJAN ALUSSA - TEORIA JA SÄÄDÖKSET KEHITTYVÄT, KÄYTÄNNÖN TOIMIA ODOTETAAN 3.1. Metsähallinnon järjestäminen vallan vaihduttua 179 3.2. Metsät ja metsien hoito käytännössä 182 3.3. Saksalainen metsätiede ja metsäopetus metsänhoidon suunnannäyttäjinä 197 3.4. Metsänhoitoa käsittelevä kirjallisuus Suomessa ja Ruotsissa 209 3.5. Esitys uudeksi metsäjärjestykseksi 229 3.6. Autonomian ajan alun metsänhoidon kehityksen arviointia 235 4. KOHTI JÄRJESTELMÄLLISTÄ METSÄNHOITOA 4.1. Vuoden 1851 metsäasetus ja sen käytännön merkitys 239 4.2. Valtion metsien hoidon ja hallinnonjärjestäminen 243 4.3. Yksityismetsät 276 4.4. Metsänhoidon opetuksen ja tutkimuksen alkuvaiheet 281 4.5. Tärkeimmät metsänkäyttömuodot ja niiden vaikutus metsiin 1800-luvun puolivälissä 297 5. METSIEN KÄYTÖN, METSÄPOLITIIKAN JA METSÄNHOIDON KEHITYS NAAPURIMAISSA 1800-LUVULLA 5.1. Ruotsi 319 5.2. Venäjä 326 5.3. Norja 339 5.4. Tanska 343 6. SUOMALAISEN METSÄNHOIDON TOTEUTUMINEN 6.1. Järjestäytynyt metsänhoito tavoitteena 347 6.2. Metsänhoidon kehitykseen vaikuttaneet tekijät 348 6.3. Metsänhoidon periaatteet pysyvät, menetelmät vaihtuvat 368 LÄHTEET 373 SUMMARY: The history of silviculture in Finland from the Mediaeval to the breakthrough of the forest industry in the 1870s 395 Figure texts in English 426 HENKILÖHAKEMISTO - Index of persons 44