Vuorovaikutteisen 24-tunnin haastattelun luotettavuus energian ja ravintoaineiden saannin mittaamisessa 15 kuukauden ikäisillä malawilaislapsilla

The aim of this study was to assess the relative validity of an interactive 24-hour recall used in a large randomized controlled trial among 15-month-old Malawian children. Relative validity studies should always be done when a dietary method is applied to a new population. The interactive 24-hour recall is a modified version of the traditional 24-hour recall. It was developed in 1995 in order to improve the validity of 24-hour recall in measuring nutrient intake in poor rural areas in Africa. The modifications of the interactive 24-hour recall are designed to make remembering food items and estimating portion sizes easier for the respondent. In the interactive 24-hour recall, the day before the recall interview the respondents are asked to use standard sized bowls and cups when eating, and to mark off each eaten food item on a picture chart containing pictures of local foods. The picture chart is intended to reduce memory lapses, and the use of cups and bowls is intended to facilitate estimating quantities of consumed foods. In this study, the relative validity of the interactive 24-hour recall was assessed among 44 children aged 15 months. The subjects were healthy children living in rural villages in Mangochi district, southern Malawi. To mimic the trial conditions, an intervention was included in this study. Half of the children were randomly assigned to receive a lipid-based nutrient supplement and the other half were assigned to follow their usual diet. The relative validity of the interactive 24-hour recall was assessed against a more accurate method of dietary assessment, the weighed food record (reference method). Intakes of energy, protein, fat, iron, zinc and vitamin A were measured by the two methods. Statistical analyses were done to assess the relative validity of the interactive 24-hour recall at both the population and the individual level. Food level data were analyzed to describe memory lapses and inaccuracies in portion size estimates as sources of measurement error. Furthermore, a description of differential measurement error was calculated to see whether such a bias might exist between the two study groups. Correction values developed in an earlier study in Malawi were tested to see whether they can be successfully used for adjusting values obtained by the interactive 24-hour recall. The relative validity of the interactive 24-hour recall was good at the group level, and moderate in estimating the intake of individuals. Memory lapses and portion size estimates introduced some errors to measurement. The interactive 24-hour recall performed well in assessing the intake of staple foods. Notable differential measurement error between the study groups did not exist. The correction values did not improve the results. Together, the results of the present investigation suggest that the interactive 24-hour recall is a relatively valid method for estimating the average energy and nutrient intakes of rural 15-month old Malawian children at the group level, and it is an acceptable method to be used to estimate selected individual nutrient intakes.Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida suuressa interventiotutkimuksessa käytettävän vuorovaikutteisen 24-tunnin ruoankäyttöhaastattelun suhteellista luotettavuutta (engl. relative validity). Tutkimus tehtiin Malawissa 15-kuukauden ikäisillä lapsilla. Ruoankäytön tutkimusmenetelmien suhteellista luotettavuutta on tarpeen tutkia, kun menetelmiä käytetään uusissa väestöryhmissä. Vuorovaikutteinen 24-tunnin ruoankäyttöhaastattelu on perinteisestä 24-tunnin ruoankäyttöhaastattelusta muokattu versio. Menetelmä kehitettiin vuonna 1995, kun haluttiin parantaa 24-tunnin ruoankäyttöhaastattelun suhteellista luotettavuutta ravintoaineiden mittaamisessa köyhillä maalaisalueilla Afrikassa. Vuorovaikutteiseen 24-tunnin ruoankäyttöhaastatteluun sisällytettyjen muutosten tarkoitus on helpottaa vastaajia muistamaan kaikki syömänsä ruoat ja arvioimaan syötyjen ruokien määrät. Vuorovaikutteisessa 24-tunnin ruoankäyttöhaastattelussa tutkittavia pyydetään haastattelua edeltävänä päivänä täyttämään lomaketta, jossa on kuvia paikallisista ruoista. Tutkittavat merkitsevät syödyt ruoat lomakkeeseen ruksein ja käyttävät ruokailtaessa tutkimuksen antamia kulhoja ja mukeja. Kuvia sisältävän lomakkeen tarkoituksena on vähentää unohdusten määrää ja yhdenmukaisten kulhojen ja mukien tarkoitus on helpottaa annoskokojen arviointia. Vuorovaikutteisen 24-tunnin ruoankäyttöhaastattelun suhteellista luotettavuutta arvioitiin 44:llä malawilaislapsella. Lapset olivat terveitä ja 15 kuukauden ikäisiä, maalaiskylistä Mangochin alueelta Etelä-Malawista. Interventiotutkimuksen asetelman jäljittelemiseksi osallistujat satunnaistettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä sai maapähkinä-pohjaista ravintolisää ja toinen ryhmä noudatti tavanomaista ruokavaliota. Vuorovaikutteisen 24-tunnin ruoankäyttöhaastattelun luotettavuutta arvioitiin suhteessa punnittuun ruokakirjanpitoon. Molemmilla menetelmillä mitattiin lasten energian, proteiinin, rasvan, raudan, sinkin ja A-vitamiinin saannit. Tilastolliset analyysit tehtiin sekä ryhmä- että yksilötasoilla. Ruokatason analyysien avulla selvitettiin ruoankäyttöhaastatteluissa tapahtuneet ruokien unohdukset ja lisäykset. Lisäksi arvioitiin annoskoko-arvioiden tarkkuutta ja mittausvirheen suuruutta tutkimusryhmittäin. Aiemmassa Malawilaistutkimuksessa kehitettyjen korjauskertoimen toimivuutta testattiin tutkimusaineistossa. Vuorovaikutteisen 24-tunnin ruoankäyttöhaastattelun suhteellinen luotattavuus oli hyvä ryhmätasolla ja kohtalainen yksilötasolla. Virhelähteitä olivat muistivirheet ja epätarkat annoskoko-arviot. Vuorovaikutteisella 24-tunnin ruoankäyttöhaastattelulla saatiin hyvä arvio peruselintarvikkeiden käytöstä. Tutkimusryhmien välillä ei ollut eroa mittausvirheen suuruudessa. Korjauskertoimista ei ollut tutkimuksessa hyötyä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vuorovaikutteinen 24-tunnin ruoankäytönhaastattelu on suhteellisen luotettava menetelmä mittaamaan 15-kuukauden ikäisten malawilaislasten energian ja ravintoaineiden saantia ryhmätasolla ja kohtuullisen luotettava yksilötasolla

Päiväkotien allergiaruokavalioiden kuormaa voidaan vähentää käytänteitä uusimalla

Lähtökohdat Perusteettomat allergiaruokavaliot kuormittavat perheitä ja päivähoitoa ja voivat haitata lapsen normaalia kasvua ja kehitystä. Tämän LILLA-tutkimuksen tavoitteena oli päivähoidon allergiaruokavalioiden määrän vähentäminen käyttämällä uutta erityisruokavalion ilmoituslomaketta, joka ohjasi arvioimaan ruokavaliota allergiaohjelman perusteiden mukaisesti. Menetelmät Tutkimusryhmämme kehitti uuden allergiaohjelmaan perustuvan erityisruokavalioiden ilmoituslomakkeen ja siihen liitetyn saatekirjeen. Uusi lomake otettiin käyttöön 40:ssä pääkaupunkiseudun päiväkodissa vuoden 2013 syksystä alkaen (n = 3 216 lasta, 6 kk–7 v), ja allergiaruokavalioiden määrää ja laatua seurattiin kahden vuoden ajan. Vertailuryhmä muodostui luontaisesti lapsista, joiden allergiaruokavalio oli edelleenkin ilmoitettu vanhojen käytänteiden mukaisesti. Erillisillä kyselyillä selvitettiin allergiaruokavalioiden toteuttamisen käytänteitä ja henkilökunnan allergiatietämystä. Tulokset Kahden vuoden seurannan jälkeen uusi lomake oli käytössä 64 %:lla (95/148) allergiaruokavaliota noudattavista lapsista. Allergiaruokavalioiden esiintyvyys tutkimuspäiväkodeissa väheni 43 % ja oli 4,3 % (kvartiiliväli 3,05–5,96) vuonna 2015 (148/3 411 lasta). Kaikkien keskeisten ruoka-aineiden (maito, kananmuna, viljat) sekä ­pähkinöiden, hedelmien, kasvisten, palkokasvien, lihan, kaakaon ja mausteiden välttäminen väheni merkitsevästi. Päivähoidon ja ruokapalvelujen henkilökunta otti uuden toimintakäytännön hyvin vastaan. Henkilökunnan allergiatietämys oli osittain virheellistä ja vanhentunutta. Päätelmät Päiväkotien allergiaruokavalioiden kuormaa voidaan vähentää yksinkertaisella lomakeuudistuksella, joka pohjaa allergiaohjelmaan. Päivähoitohenkilöstön allergiakoulutukselle on edelleen tarvetta.Peer reviewe

An international comparison of dietary patterns in 9-11 year old children

OBJECTIVES: Dietary pattern is defined as a combination of foods and drinks and the frequency of consumption within a population. Dietary patterns are changing on a global level, which may be linked to an increased incidence of chronic diseases. The aim of this study was to identify and compare the dietary patterns among 9–11-year-old children living in urban regions in different parts of the world. METHODS: Participants were 7199 children (54% girls), aged 9–11 years, from 12 countries situated in all major world regions. Food consumption was assessed using a 23-item Food Frequency Questionnaire (FFQ). To identify dietary patterns, principal components analyses (PCA) were carried out using weekly portions as input variables. RESULTS: Both site-specific and pooled PCA resulted in two strong components. Component 1 (‘unhealthy diet pattern') included fast foods, ice cream, fried food, French fries, potato chips, cakes and sugar-sweetened sodas with >0.6 loadings. The loadings for component 2 (‘healthy diet pattern') were slightly weaker with only dark-green vegetables, orange vegetables, vegetables in general, and fruits and berries reaching a >0.6 loading. The site-specific diet pattern scores had very strong correlations with the pattern scores from the pooled data: r=0.82 and 0.94 for components 1 and 2, respectively. CONCULSIONS: The results suggest that the same ‘healthier' and ‘unhealthier' foods tend to be consumed in similar combinations among 9–11-year-old children in different countries, despite variation in food culture, geographical location, ethnic background and economic development

Relationships Between Outdoor Time, Physical Activity, Sedentary Time, and Body Mass Index in Children: A 12-Country Study

Purpose: This study investigated the relationship between outdoor time and physical activity (PA), sedentary time (SED), and body mass index z scores among children from 12 lower-middle-income, upper-middle-income, and high-income countries.Methods: In total, 6478 children (54.4% girls) aged 9-11 years participated. Outdoor time was self-reported, PA and SED were assessed with ActiGraph GT3X+ accelerometers, and height and weight were measured. Data on parental education, neighborhood collective efficacy, and accessibility to neighborhood recreation facilities were collected from parent questionnaires. Country latitude and climate statistics were collected through national weather data sources. Gender-stratified multilevel models with parental education, climate, and neighborhood variables as covariates were used to examine the relationship between outdoor time, accelerometry measures, and body mass index z scores. Results: Each additional hour per day spent outdoors was associated with higher moderate- to vigorous-intensity PA (boys: +2.8 min/d; girls: +1.4 min/d), higher light-intensity PA (boys: +2.0 min/d; girls: +2.3 min/d), and lower SED (boys: -6.3 min/d; girls: -5.1 min/d). Effect sizes were generally weaker in lower-middle-income countries. Outdoor time was not associated with body mass index z scores. Conclusions: Outdoor time was associated with higher PA and lower SED independent of climate, parental education, and neighborhood variables, but effect sizes were small. However, more research is needed in low- and middle-income countries