Näyttöön perustuva tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutus

Kelan rahoittaman TULES- eli tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutuksen standardien kehittämistä tukevan tutkimuksen (11/2013–8/2014) yhtenä osatavoitteena oli kartoittaa keskeisin tutkimusnäyttö tuki- ja liikuntaelinsairauksien vaikuttavasta kuntoutuksesta. Tämän työpaperin tarkoitus on antaa kuntoutuksen suunnittelijoille ja käytännön työntekijöille tietoa tämänhetkisen TULES-kuntoutuksen tutkimuksen tuloksista. Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus tuo esille vaikuttavaksi osoitettuja kuntoutusmuotoja. Tähän kirjallisuuskatsaukseen on lisäksi kerätty tietoa eri maiden kuntoutussuosituksista alaselän, niskan, olkapään sekä polven ja lonkan TULE-sairauksien osalta sekä kuntouttavan liikuntaharjoittelun perusteista. Järjestelmällinen tiedonhaku suoritettiin viiden vuoden ajalta; vuoden 2009 alusta vuoden 2013 loppuun saakka. Järjestelmällisen katsauksen päätulokset osoittivat aktiiviseen terapeuttiseen harjoitteluun perustuvien ohjelmien olevan vaikuttavia kaikkien katsauksessa mukana olleiden TULE-sairauksien kuntoutuksessa. Lisäksi todettiin manuaalisen terapian olevan vaikuttavaa alaselän ja niskan kuntoutuksessa. Kohtalaista tutkimusnäyttöä löytyi tiettyjen fysikaalisten hoitojen, mm. akupunktion, laserterapian ja pulsoivan magneettiterapian vaikuttavuudesta jokaisessa tutkitussa TULE-sairaudessa. Ohjauksellisista interventioista ainoastaan behavioraalisen terapian vaikuttavuus on osoitettu kohtalaiseksi alaselän kuntoutuksessa. Eri maiden ja yhdistysten suositukset painottavat tutkimusnäytön mukaisesti aktiivista harjoittelua niin selkä-, niska- kuin nivelkuntoutuksessa

Randomized controlled trial of postoperative exercise rehabilitation program after lumbar spine fusion: study protocol

Abstract Background Lumbar spine fusion (LSF) effectively decreases pain and disability in specific spinal disorders; however, the disability rate following surgery remains high. This, combined with the fact that in Western countries the number of LSF surgeries is increasing rapidly it is important to develop rehabilitation interventions that improve outcomes. Methods/design In the present RCT-study we aim to assess the effectiveness of a combined back-specific and aerobic exercise intervention for patients after LSF surgery. One hundred patients will be randomly allocated to a 12-month exercise intervention arm or a usual care arm. The exercise intervention will start three months after surgery and consist of six individual guidance sessions with a physiotherapist and a home-based exercise program. The primary outcome measures are low back pain, lower extremity pain, disability and quality of life. Secondary outcomes are back function and kinesiophobia. Exercise adherence will also be evaluated. The outcome measurements will be assessed at baseline (3 months postoperatively), at the end of the exercise intervention period (15 months postoperatively), and after a 1-year follow-up. Discussion The present RCT will evaluate the effectiveness of a long-term rehabilitation program after LSF. To our knowledge this will be the first study to evaluate a combination of strength training, control of the neutral lumbar spine position and aerobic training principles in rehabilitation after LSF. Trial registration ClinicalTrials.gov Identifier NCT00834015peerReviewe

Bursiitit:diagnostiikka ja hoito

Tiivistelmä Syvät limapussit ovat synnynnäisiä rakenteita, kun taas pinnalliset bursat kehittyvät kuormituksen ­seurauksena. Pinnallisten infektiivisten bursiittien hoitona on ripeä antibioottihoidon aloitus limapussin punktion ja ­bakteeriviljelyn jälkeen. Pinnallisten inflammatoristen bursiittien hoitona on punktio ja lepo. Kuormitusperäisiin syviin bursiitteihin käytetyt kortikosteroidi-injektiot voivat lievittää oireita, ­mutta niistä ei ole pitkävaikutteista hyötyä. Syvissä bursiiteissa tulee huomioida usein taustalla vaikuttava lisääntynyt tai poikkeava epäsuora ­mekaaninen kuormitus, tarvittaessa kuntoutuksen avulla.English summary Diagnosis and treatment of bursitis A bursa is a structure that reduces friction between soft tissues and bony structures. Bursitis can be either aseptic or septic. Aseptic bursitis is more frequent. Septic bursitis occurs mainly in superficial bursae. Infection in deep bursae is less frequent. The diagnosis of superficial bursitis is fairly straightforward based on clinical examination, but imaging can be useful in some cases. Treatment consists of aspiration of the bursa and relative rest. The diagnosis of deep bursitis is more challenging and ultrasound or magnetic resonance imaging can be helpful in reaching the diagnosis. Indirect mechanical loading is a common contributing factor in deep bursitis, and tendinopathy findings are frequent in adjacent tendons. The treatment in the acute phase consists of relative rest and medication. However, when aiming for long-term effects, improvement in the loading tolerance of the bursa and the loading capacity of the adjacent tendons should be targeted in rehabilitation. Corticosteroid injections can be useful in the short-term, but they do not have any long-term benefit and, thus, the use of injections should be considered carefully. Surgery is required infrequently

Adaptation of neuromagnetic N1 responses to phonetic stimuli by visual speech in humans.

The technique of 306-channel magnetoencephalogaphy (MEG) was used in eight healthy volunteers to test whether silent lip-reading modulates auditory-cortex processing of phonetic sounds. Auditory test stimuli (either Finnish vowel /ae/ or /ø/) were preceded by a 500 ms lag by either another auditory stimulus (/ae/, /ø/ or the second-formant midpoint between /ae/ and /ø/), or silent movie of a person articulating /ae/ or /ø/. Compared with N1 responses to auditory /ae/ and /ø/ when presented without a preceding stimulus, the amplitudes of left-hemisphere N1 responses to the test stimuli were significantly suppressed both when preceded by auditory and visual stimuli, this effect being significantly stronger with preceding auditory stimuli. This suggests that seeing articulatory gestures of a speaker influences auditory speech perception by modulating the responsiveness of auditory-cortex neurons