Säilöntäaineen ja –ajan vaikutus hukkakauran itävyyteen jyväsäilönnässä

Viljan tuoresäilöntämenetelmät, jyvä- ja murskesäilöntä ovat varteenotettavia vaihtoehtoja kuivatukselle öljyn hinnan kallistuessa. Jyväsäilöttäessä vilja puidaan myöhemmin kuin kokoviljasäilörehua korjattaessa ja itävien hukkakauran (Avena fatua L.) siementen riski on suurempi. Tuoresäilönnässä vältetään kuivurin kautta tuleva hukkakauran leviämisriski. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, säilyykö hukkakauran siementen itävyys propionihapolla, urealla tai ilmatiiviisti ilman säilöntäainetta jyväsäilötyssä viljassa.Hukkakaura kerättiin yksityiseltä tilalta hukkakauran saastuttamasta ohrakasvustosta ennen oh-ran puintia varisemisen estämiseksi. Hukkakauran jälkituleentuminen tapahtui huoneenlämmössä. Säilönnässä käytetty ohra puitiin jyväkosteuden ollessa 25 % MTT:n pellolta Jokioisilla ja säilöttiin hukkakauran siementen kanssa pieniin koesiiloihin. Kokeessa oli kolme säilöntäainekäsittelyä (ilman säilöntäainetta, propionihappo ja urea), kaksi siilon sulkemistapaa (avoin normaalin jyväsäilönnän tapaan ja tiiviisti suljettu siilo) sekä kaksi säilöntäaikaa (3 ja 12 viikkoa). Kullakin käsittelyllä tehtiin kolme rinnakkaissiiloa eli yhteensä 36 siiloa. Kutakin säilöntäainekäsittelyä varten sekoitettiin 100 g hukkakauran siemeniä ja 900 g ohran jyviä, joihin levitettiin säilöntäaineet: 99-prosenttista propionihappoa 1 % tai ureaa 2,5 % viljan tuorepainosta. Urea levitettiin vesiliuoksena. Hukkakauran siemeniä säilöttiin ohran jyvien seassa 300-400 siementä/siilo. Lisäksi säilöntäaineella käsitellyistä eristä erotettiin noin 50 hukkakauran siementä pintanäytteeksi avoimiin siiloihin. Hukkakauran siementen itävyys määritettiin Eviran Tutkimus- ja analytiikkaosaston Kasvianalytiikkayksikön laboratoriossa Loimaalla ja säilöntälaatuanalyysit tehtiin MTT:n Eläinravitsemusryhmän laboratoriossa Jokioisilla.Hukkakauran itävyys oli säilöttäessä 61 %. Kaikissa propionihapolla ja urealla säilötyissä suljetuissa ilmatiiviissä siiloissa hukkakauran itävyys oli hävinnyt kolmessa viikossa. Avoimien siilojen pintaosassa parin sentin syvyydessä itävyys säilyi osassa siemeniä, mutta syvemmällä olleiden siementen itävyys oli tuhoutunut. Propionihapolla säilöttyjen avoimien siilojen pinnassa oli itäviä hukkakauran siemeniä 3 viikon säilönnän jälkeen, mutta ei enää 12 viikon jälkeen. Urealla säilöttäessä pinnassa oli vielä 12 viikon säilönnän jälkeen yksi itävä siemen. Ilman säilöntäainetta jyväsäilötty hukkakaura ei menettänyt itävyyttään avoimessa eikä ilmatiiviisti suljetussa siilossa 3 viikon eikä 12 viikon säilönnän jälkeen, mutta itävyys väheni suljetussa ilmatiiviissä siilossa 16 prosenttiin 12 viikossa. Pidempää säilytystä ei tutkittu.Tulosten perusteella propionihapolla ja urealla jyväsäilötyn hukkakauran itävyys häviää edellyttäen, että säilöntä tehdään huolellisesti ja siilo/auma/kasa peitetään tiiviisti. Avoimeen pintaan jäävät hukkakauran siemenet ovat riski, koska niiden itävyys voi säilyä todennäköisesti pinnan kuivumisen ja säilöntäaineen haihtumisen vuoksi. Erityinen riski on avoimeen kasaan ilman vaikutuksen alaiseksi jääneet hukkakauran siemenet, sillä dormanssi (itämislepo) saattaa suojata niitä itämiskykyisinä kauan.Vilja puidaan jyväsäilönnässä normaalia aiemmin, mutta osa hukkakauran siemenistä on jo saattanut varista. Toisaalta uudet sivuversot ennättävät tuottaa itämiskykyisiä siemeniä. Maahan varisseet siemenet voivat itää ja tuottaa itäviä siemeniä vielä syksyn aikana, joten hukkakaurainen alue pitää käsitellä glyfosaattivalmisteella tai muokata mekaanisesti torjuntasuunnitelman mukaan

Stability and Hydrolyzation of Metal Organic Frameworks with Paddle-Wheel SBUs upon Hydration

Instability of most prototypical metal organic frameworks (MOFs) in the presence of moisture is always a limita- tion for industrial scale development. In this work, we examine the dissociation mechanism of microporous paddle wheel frameworks M(bdc)(ted)0.5 [M=Cu, Zn, Ni, Co; bdc= 1,4-benzenedicarboxylate; ted= triethylenediamine] in controlled humidity environments. Combined in-situ IR spectroscopy, Raman, and Powder x-ray diffraction measurements show that the stability and modification of isostructual M(bdc)(ted)0.5 compounds upon exposure to water vapor critically depend on the central metal ion. A hydrolysis reaction of water molecules with Cu-O-C is observed in the case of Cu(bdc)(ted)0.5. Displacement reactions of ted linkers by water molecules are identified with Zn(bdc)(ted)0.5 and Co(bdc)(ted)0.5. In contrast,. Ni(bdc)(ted)0.5 is less suscept- ible to reaction with water vapors than the other three compounds. In addition, the condensation of water vapors into the framework is necessary to initiate the dissociation reaction. These findings, supported by supported by first principles theoretical van der Waals density functional (vdW-DF) calculations of overall reaction enthalpies, provide the necessary information for de- termining operation conditions of this class of MOFs with paddle wheel secondary building units and guidance for developing more robust units

Cancer stem cell metabolism

Cancer is now viewed as a stem cell disease. There is still no consensus on the metabolic characteristics of cancer stem cells, with several studies indicating that they are mainly glycolytic and others pointing instead to mitochondrial metabolism as their principal source of energy. Cancer stem cells also seem to adapt their metabolism to microenvironmental changes by conveniently shifting energy production from one pathway to another, or by acquiring intermediate metabolic phenotypes. Determining the role of cancer stem cell metabolism in carcinogenesis has become a major focus in cancer research, and substantial efforts are conducted towards discovering clinical targets

Needs assessment for manufacturing ceramic gas turbine components

An assessment of needs for the manufacturing of ceramic gas turbine components was undertaken to provide a technical basis for planning R&D activities to support DOE`s gas turbine programs. The manufacturing processes for ceramic turbine engine components were examined from design through final inspection and testing. The following technology needs were identified: Concurrent engineering early in the design phase to develop ceramic components that are more readily manufacturable. Additional effort in determining the boundaries of acceptable design dimensions and tolerances through experimental and/or analytical means. Provision, by the designer, of a CAD based model of the component early in the design cycle. Standardization in the way turbine components are dimensioned and toleranced, and in the way component datum features are defined. Rapid means of fabricating hard tooling, including intelligent systems for design of tooling and rapid prototyping of tooling. Determination of process capabilities by manufacturing significant numbers of parts. Development of more robust ceramic manufacturing processes which are tolerant of process variations. Development of intelligent processing as a means of controlling yield and quality of components. Development of computer models of key manufacturing steps, such as green forming to reduce the number of iterations required to manufacture intolerance components. Development of creep feed or other low-damage precision grinding for finish machining of components. Improved means of fixturing components for finish machining. Fewer and lower-cost final inspection requirements. Standard procedures, including consistent terminology and analytical software for dimensional inspection of components. Uniform data requirements from the US turbine engine companies. An agreed-upon system of naming ceramic materials and updating the name when changes have been made

Hukkakauran itävyyden säilyminen lehmän ruoansulatuskanavassa

Hukkakaura on erityisesti viljanviljelyä ja siementuotantoa haittaava yksivuotinen, helposti leviävä ja vaikeasti hävitettävä rikkakasvi. Laki hukkakauran torjunnasta (185/2002) määrittelee toimenpiteet, joilla hukkakauraa torjutaan ja estetään sen leviäminen. Hukkakaurayksilöitä sisältävältä alueelta peräisin olevaa kotieläinten lantaa ei saa kuljettaa, säilyttää tai käsitellä siten, että siitä voi aiheutua hukkakauran leviämisen vaara. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voivatko hukkakauran siemenet säilyä itämiskykyisinä lehmän ruoansulatuskanavassa, jolloin lanta aiheuttaisi hukkakauran leviämisriskin. Vuosina 2005 - 2007 kerätyt hukkakauran siemenet yhdistettiin yhdeksi eräksi, josta määritettiin itävyys. Ruokintakoe tehtiin MTT:n koe-eläintallilla Jokioisilla neljällä Ay-lehmällä, joiden keskimääräinen maitotuotos oli 27,3 kg/pv. Lehmät saivat vapaasti esikuivattua timotei-nurminadan ensimmäisestä sadosta muurahaishappopohjaisella säilöntäaineella tehtyä pyöröpaalisäilörehua ja 13 kg/pv rakeistettua väkirehua (ohra-melassileike-rypsipuriste-kivennäinen). Hukkakauran siemeniä annettiin 200 g kullekin lehmälle kerta-annoksena väkirehun seassa aamuruokinnan yhteydessä. Sen jälkeen kerättiin ja punnittiin jokaiselta lehmältä erikseen kaikki sonta seitsemän päivän aikana 12 tunnin erinä alkaen hukkakauran antamisesta. Sonta pestiin vesisuihkulla tiheän (Ø 1 mm) seulan päällä, jonka jälkeen pestyä sontaa laitettiin veteen pienissä erissä ja etsittiin hukkakauran siemenet. Hukkakauran siementen annettiin kuivua avoimella alustalla huoneenlämmössä ennen itävyysmääritystä. Itävyysmääritykset tehtiin Eviran Tutkimus- ja analytiikkaosaston Kasvianalytiikkayksikön laboratoriossa Loimaalla ja rehujen koostumus- ja laatuanalyysit MTT:n Eläinravitsemusryhmän sekä maitoanalyysit MTT:n biotekniikka- ja elintarviketutkimuksen laboratorioissa Jokioisilla. Lehmille syötettyjen hukkakauran siementen itävyys oli 87 %. Sonnassa erittyneiden hukkakauran siementen määrä ja itävien siementen osuus väheni sitä mukaa, mitä kauemmin ne viipyivät lehmän ruoansulatuskanavassa. Ruokinnan jälkeen ensimmäisen vuorokauden aikana hukkakauran siemeniä erittyi sonnassa 17 % koko viikon aikana löytyneestä kokonaismäärästä ja niiden itävyys oli 34 %. Kahden vuorokauden (0-48 tuntia) aikana ruokinnasta oli erittynyt jo 71 % hukkakauran siemenistä, joiden itävyys oli 15 %. Kahden vuorokauden jälkeen ruokinnasta hukkakauran siementen itävyys oli hävinnyt lukuun ottamatta yhtä lehmää, jolta erittyi yksi itävä siemen vielä neljännen vuorokauden aikana. Hukkakauran itävyys väheni 87 % kulkiessaan lehmän ruoansulatuskanavan läpi. Sonnassa erittyi 14 % syödystä hukkakauran siemenien määrästä ja itävistä siemenistä 1,8 %. Viikon aikana neljän lehmän sonnasta (1,3 tonnia) löytyi hukkakauran siemeniä yhteensä 4604 kappaletta, joista itäviä oli 504 kpl eli 11 %. Lanta aiheuttaa siten selvän hukkakauran leviämisriskin, jos rehu sisältää itäviä hukkakauran siemeniä. Tilojen välisessä rehukaupassa sekä lantaa vastaanotettaessa on syytä varmistaa tilan/lohkon hukkakaurattomuus. Ennaltaehkäisy on ensiarvoisen tärkeää hukkakauran leviämisen estämisessä uusille alueille