Matalalentoverkosto : Selvitys toteuttamisvaihtoehdoista

Matalalentoverkostossa on kyse satelliittipaikannukseen perustuvasta reittiverkostosta sekä mittarilähestymismenetelmistä, jotka mahdollistaisivat tehokkaan lentotoiminnan myös näkösääolosuhteita huonommissa sääolosuhteissa. Matalalentoverkosto koos-tuisi kahdesta toisiinsa liittyvästä kokonaisuudesta; reittiverkostosta koko valtakunnan alueella sekä lähestymismenetelmistä valituille lentopaikoille. Tarve matalalentoverkoston perustamiseen Suomeen on tullut viranomaistoimijoilta, jotka näkevät verkostolle voimakkaan yhteiskunnallisen tarpeen. Näiden lisäksi on tunnistettu yleisilmailun kiinnostus mittarilentotoimintaan valvomattomilla lentopaikoil-la. Yleistä kansainvälisesti määriteltyä konseptia matalalentoverkostosta ei ole, joten kansallisesti voidaan tiettyjen reunaehtojen puitteissa arvioida mahdollisimman tarkoi-tuksenmukainen malli. Selvityksen aikana tehtiin yleisen tason turvallisuusvaikutusten arviointi, joka pohjautuu Eurocontrolin tekemiin kahteen yleistason turvallisuustarkaste-luun koskien erikseen matalalentoreittiverkostoa ja lähestymismenetelmiä. Tässä tar-kastelussa ei ilmennyt kynnyskysymyksiä hankkeen toteutukselle. Tämä selvitys kuvaa kartoitetut toteuttamisvaihtoehdot. Selvityksen tehnyt työryhmä suosittelee perustettavaksi Suomeen ensivaiheessa viranomaiskäyttöistä, asteittain laajennettavaa matalalentoverkostoa. Reittiverkosto olisi yksinomaan helikoptereille ja lähestymismenetelmät tarpeen mukaan myös lentokoneille. Alailmatilaan odotetaan kohdistuvan tulevina vuosina useita muutoksia ja matalalentoverkosto toteutuessaan olisi näistä yksi keskeisiä

EU:n ja Naton suhde: nykytila ja kehitysnäkymät Euroopan kollektiivisessa puolustuksessa

Tässä tutkimuksessa on selvitetty Naton ja EU:n välistä suhdetta sekä niiden rooleja Euroopan kollektiivisessa puolustuksessa Saksan, Ranskan ja Ison-Britannian näkökulmista. Primäärilähteinä tutkimuksessa käytettiin edellä mainittujen suurvaltojen valkoisia kirjoja, joita tutkittiin teoriasidonnaisen laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Teoreettisena lähestymistapana käytettiin defensiivistä realismia. Havaintojen ja analyysin perusteella työssä esitetään Euroopan kollektiivisen puolustuksen kehitysnäkymät, niihin vaikuttavat keskeiset tekijät sekä kolme skenaariotarkastelua tulevan kehityksen mahdollisista poluista vuoteen 2030 asti. Diplomityö vastaa tutkimusongelmaan: millainen on EU:n ja Naton suhteen nykytila ja kehitysnäkymät Euroopan kollektiivisen puolustuksen näkökulmasta niiden suurimpien eurooppalaisten jäsenmaiden valkoisten kirjojen perusteella? Saksa, Ranska ja Iso-Britannia tunnustavat epämääräisesti EU:n ja erittäin selkeästi Naton roolit niiden kollektiivisen puolustuksen järjestelyissä. Naton, Yhdysvaltojen ja ydinaseiden merkitys niiden puolustuksen kovassa ytimessä ei jää epäselväksi. Yhdysvaltojen hylkäämäksi joutumisen pelko syventää tutkittujen suurvaltojen turvallisuusdilemmaa samalla kun niiden turvallisuusympäristön haasteet ovat osoittautuneet pitkäikäisiksi ja vaikeasti ratkaistaviksi. Edellä mainittuja haasteita sekä muun muassa brexitin luomaa epävarmuutta padotakseen tutkitut suurvallat etsivät uusia turvallisuusratkaisuja ja kehittävät minilateraaleja puolustusaloitteita. Osittain kehitykseen on johtanut myös turhautuminen Naton ja EU:n päätöksenteon hitauteen. Muutos EU:n ja Naton rooleihin kollektiivisessa puolustuksessa vaatisi silti Euroopan ulkopuolelta projisoituvan voimakkaan ärsykkeen. Kollektiivisen puolustuksen osalta instituutioiden nykyinen roolitus on minilateraaleilla hankkeilla täydennettynä tutkittujen suurvaltojen näkökulmasta riittävän hyvä