Looking for Empathy in Visual Encounters

Empathy is fundamental in our abilities to achieve healthy, happy, socially successful lives. The importance of its inclusion in educational pedagogical practices and classroom instruction is highly emphasized, yet very little research has been conducted to examine artistic exercises as effective ways for promoting empathy through pedagogy. VTS is a dialogical form of aesthetic interview that encourages groups of students to engage critical thinking skills. This article addresses a dissertation study in which VTS was implemented as an arts-based educational research (ABER) methodology to elicit discourse. The data, comprised of an audio recorded VTS exercise, was collected during a workshop at a conference in Vienna, Austria. Participants discussed an illustration taken from Shaun Tan’s The Arrival, a graphic novel telling the story of an Immigrant’s journey. Findings illuminate how VTS exercises elicited empathic discourse and a discussion explores VTS as a pedagogy for eliciting empathy within a theoretical context.Peer reviewe

Herbert Read and the Fourth Industrial Revolution : A Visual Arts Curriculum Framework?

A new challenge for art educators in the 21st century has emerged, given the volume of messages on social media conveying new types of exchanges of socio-culturally constructed imagery. Visual arts teachers need to teach methods of viewing and apply critical pedagogy, and address socio-cultural issues in particular. Further, we subscribe to the paradigm that big sociocultural ideas, which are interlinked to students’ worldviews and conception of self, should be taught in conjunction with visual literacy and critical thinking in order for students 1) to learn how to learn and 2) to express their ideas through visual media. Within this premise, this book chapter describes a visual arts curriculum framework designed for the digital media era and draws parallel connections to Herbert Read’s theoretical Education Through Art (1943). The described curriculum design is intended to foster communication and collaboration as important skills for the early 21st century. Drawing from Read’s educational philosophy, we explain how this curriculum can encourage awareness of unacknowledged cultural influences shaping identities (Keel, 1969, p. 54). We thus endorse the idea that visual arts education in the 21st century can encourage youth in developing both an awareness to how visual culture is constructed and visual literacy skills needed to express their own personalities. Today’s youth can use the new awareness and acquired skills to navigate through the influences of the outside world, i.e. social media.Peer reviewe

Empatiaa koskevat kysymykset taidekasvatuksessa ja tutkimuksessa

This dissertation study focuses on exploring connections between the artistic practices of art viewing and artmaking, with empathetic behaviors. The study is located at the intersection of visual art education, qualitative and post-qualitative methodologies. Motivated by a desire to improve our understanding of how art education practices might cultivate empathy, I used arts-based research methods (ABR) to investigate how art viewing and creating artworks conjures up empathy phenomena. The specific research questions addressed are: what does using arts-based methods to study empathy allow researchers to see differently? And what potential pedagogies does examining the ongoing relationality between artistic practices and empathy set in motion? In addressing these research questions, I also suggest how art education, and education more broadly, might work to establish an ethics of response-ability and accountability, given the ambiguous nature of empathetic behaviors. Here I summarize my three studies examining the relationalities between art and empathy and provide deeper insights into the ways in which empathetic behaviors might come to be pedagogically integrated into art education. By examining more deeply the entangled nature of art and empathy, this study has evolved from its initial theoretical application of constructivist theories to a posthuman, performative perspective of empathy. Here I trace entanglements of material matter and meaning, as these are generative in artistic practices and the role that empathetic behaviors play in helping to ascertain new meanings for the material objects engaged during artistic practices. As Karen Barad’s (2007) theory of agential realism comes to onto-epistemologically shift the doctoral research at hand, empathy and how it forms connections with art consequently gets re-membered anew. Study I explores empathetic behaviors as they occur during a facilitated art viewing activity called Visual Thinking Strategies (VTS) conducted with a group of ten adults at the 2016 International Society for Education through Art’s European congress regional conference. It used a mix of arts-based methods along with survey and discourse analysis in conjunction with Batson’s (2009) eight empathetic behaviors to examine which empathetic behaviors are elicited by participating in (VTS) art viewing exercises. The study illuminates how the empathetic behaviors elicited during the VTS exercise coincided with the viewers’ ability to shift initial assumptions held about the image, alternating their own perceptions to consider what other participants suggest. Study II took place at an upper-secondary visual arts school in Helsinki with 45 16-19-year-old students. Using ABR as video artmaking, the study explores objects, materials, matter(s), and empathetic behaviors in their specific entanglements. Written recountings were used to map entanglements of non-human actors (i.e., objects/materials/matter(s) as cats and dogs) working agentically in co-constituting empathetic behaviors. Its findings illuminate how objects/materials/matter(s) are agentic in co-constituting conditions for empathy during artmaking. Study III, again using ABR, examines two video artworks created by 10 undergraduate education studies students. Here, Karen Barad’s (2007) theory of agential realism onto-epistemologically informs the research by re-thinking time alternatively as spacetimemattering to illuminate entanglements of artistic practices and empathy. Post-qualitative methods of ‘plugging in’, in conjunction with affects experienced while watching the video, were used in identifying events of empathy as students artistically conveyed ideas around a central ‘garden’ theme. The potential of visual art pedagogy to evoke heterogeneous understandings of empathetic behaviors by re-thinking non-human objects/materials/matter(s) as phenomena emergent through spacetimematter are discussed in the study. The findings highlight the importance of understanding empathy performativity, subject/object unification, spacetimematter, objects/materials/matter(s) as phenomena, and responsibility and accountability, as important matter(s) for integrating empathy in art education. I suggest that art educators and researchers focus on issues concerning empathy and ‘what it does’ and that using ABR methods and artistic practices can help achieve this in research practices. I also discuss ways to pedagogically integrate more-than-human empathy through art education so that it incorporates an ethicality of response-ability and accountability.Tässä väitöskirjatutkimuksessa keskitytään tutkimaan taiteen katsomisen, taiteen tekemisen ja empaattisen käyttäytymisen välisiä yhteyksiä. Tutkimus sijoittuu kuvataidekasvatuksen sekä kvalitatiivisten ja post-kvalitatiivisten menetelmien risteyskohtaan, ja tavoitteena oli lisätä ymmärrystämme siitä, miten taidekasvatuksen käytännöt voivat kehittää empatiaa. Käytin tässä väitöskirjassa taiteeseen perustuvia tutkimusmenetelmiä (arts-based research methods, ABR) valottaakseni taiteen katsomisen ja luomisen käytäntöjä. Halusin selvittää, miten taiteen katsomiseen ja luomiseen osallistuminen synnyttää empatiailmiöitä. Tässä yhteenvedossa käsiteltävät tutkimuskysymykset ovat tarkalleen seuraavat: Mitä tutkijoiden on mahdollista nähdä toisin, kun taiteeseen perustuvia menetelmiä käytetään empatian tutkimisessa? Ja mitä mahdollisia pedagogioita taiteellisten käytäntöjen ja empatian välisen jatkuvan suhteellisuuden tarkastelu saa liikkeelle? Näitä tutkimuskysymyksiä käsitellessään tämä väitöstutkimus viittaa myös siihen, että taidekasvatus ja kasvatus laajemmin voisivat luoda vasteellisuuden ja vastuullisuuden etiikkaa, kun otetaan huomioon empaattisen käyttäytymisen monitulkintainen luonne. Tämä artikkeliväitöskirja vetää yhteen kolme tutkimusta, jotka tutkivat taidetta ja empatiaa, ja se tarjoaa syvällisempää tietoa siitä, miten empaattista käyttäytymistä voitaisiin pedagogisesti integroida taidekasvatukseen. Tarkastelemalla syvällisemmin taiteen ja empatian yhteen kietoutunutta luonnetta tämä väitöskirja on siirtynyt konstruktivististen teorioiden teoreettisesta soveltamisesta empatian posthumanistiseen, performatiiviseen näkökulmaan. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan aineellisen aineen ja merkityksen yhteen kietoutumista, sillä ne ovat luonteeltaan tuottavia taiteellisissa käytännöissä sekä empaattisen käyttäytymisen roolissa, joka auttaa löytämään uusia merkityksiä taiteellisissa käytännöissä käytetyille aineellisille esineille. Kun Karen Baradin (2007) teoria agentiaalisesta realismista siirtää onto-epistemologisesti tämän väitöskirjatutkimuksen keskipistettä, empatia ja sen tapa muodostaa yhteyksiä taiteeseen tulevat näin muotoilluiksi uudelleen. Ensimmäisessä tutkimuksessa tutkitaan empatiailmiöitä, jotka ilmenivät Visual Thinking Strategies -nimisen ohjatun taiteenkatseluharjoituksen aikana, joka toteutettiin kymmenen aikuisen ryhmän kanssa vuoden 2016 International Society for Education Through Art -organisaation Euroopan aluekonferenssissa. Siinä käytettiin taiteeseen perustuvien tutkimusmenetelmien, kyselytutkimuksen ja diskurssianalyysin yhdistelmää yhdessä Batsonin (2009) kahdeksan empaattisen ilmiön kanssa. Tutkimus pyrki selvittämään, mitä empaattisia ilmiöitä taiteen katseluharjoituksiin (VTS) osallistuminen herättää. Tutkimuksessa valaistaan, miten VTS-harjoituksen aikana syntyneet empaattiset käyttäytymismallit vastasivat katsojien kykyä muuttaa kuvasta tehtyjä alkuperäisiä oletuksiaan muiden osallistujien esille tuomien vaihtoehtoisten ajatusten pohjalta. Toinen tutkimus toteutettiin helsinkiläisessä kuvataidelukiossa, ja siihen osallistui 45 opiskelijaa, jotka olivat 16-18-vuotiaita. Tutkimuksessa käytettiin ABR:nä esimerkiksi videotaiteen tekemistä, ja siinä tutkitaan esineitä, materiaaleja, ainetta/aineita sekä empaattista käyttäytymistä niiden omaleimaisen yhteen kietoutumisen näkökulmasta. Tutkimuksessa kuvataan agentiaalisen realismin kautta, miten yli-inhimilliset toimijat (esim. esineet/materiaalit/aine(et), kuten kissat ja koirat) toimivat agentiaalisesti muodostaen yhdessä empaattista käyttäytymistä. Sen havainnot valaisevat sitä, miten esineet/materiaalit/aine(et) ovat agentiaalisia osallistuessaan empatian edellytysten muodostamiseen taiteen tekemisen aikana. Kolmannessa tutkimuksessa käytetään jälleen ABR:ää ja tarkastellaan kahta videotaideteosta, jotka on luonut kymmenen kasvatustieteen perustutkinto-opiskelijaa. Tutkimuksessa Karen Baradin (2007) teoria agentiaalisesta realismista antaa tutkimukselle onto-epistemologisesti tietoa muotoilemalla ajan uudelleen tila-aika-aineeksi ja valottamalla näin taiteellisten käytäntöjen ja empatian yhteen kietoutumista. Empatiatapahtumien tunnistamisessa käytettiin "kytkeytymisen" (plugging in) postkvalitatiivisia menetelmiä videota katsellessa koettujen vaikutusten yhteydessä, kun oppilaat toteuttivat taiteen kautta keskeisen puutarhateeman ympärille syntyviä ideoita. Tutkimuksessa pohditaan kuvataidepedagogiikan mahdollisuuksia herättää heterogeenisiä käsityksiä empaattisesta käyttäytymisestä muotoilemassa uudelleen ei-inhimillisiä esineitä/materiaaleja/aineita ilmiöinä, jotka syntyvät tila-aika-aineen kautta. Tämän väitöstutkimuksen empiiriset tulokset korostavat empatian performatiivisuuden, subjektin ja objektin yhdistämisen, tila-aika-aineen sekä esineiden/materiaalien/aine(id)en ilmiöinä ymmärtämisen tärkeyttä sekä vastuun ja vastuullisuuden eettisyyden mieltämistä tärkeiksi asioiksi empatian taidekasvatukseen integroimisessa. Tässä tutkimuksessa suositellaan, että taidekasvattajat ja tutkijat keskittyisivät empatiaan ja siihen, "mitä se tekee". Tutkimus myös viittaa siihen, että ABR-menetelmien ja taiteellisten käytäntöjen käyttö voi auttaa saavuttamaan tämän käytännön tutkimuksessa. Tässä väitöskirjassa pohditaan myös tapoja, joilla yli-inhimillinen empatia voidaan pedagogisesti integroida taidekasvatuskäytäntöjen kautta niin, että se sisältää vasteellisuuden ja vastuullisuuden eettisen luonteen

(Re)Thinking Time : Materializing More-Than-Human Empathy in Student Teachers’ Video Artworks

In this article, we explore space, time, and mattering in relation to empathy and nature by examining videos created by 10 undergraduate education majors attending university in Helsinki. Completed as part of a cross-curricular project between art and music students, the video artworks were inspired by a garden theme. Using arts-based, postqualitative methods, we trace relationships or threads of interconnectedness between empathy and nature, viewing them as entangled "spacetimemattering" events. Working in the intersection of arts and sciences, and inspired by new materialisms-specifically Karen Barad's theory of agential realism-we rethink space and time in artmaking as spacetimemattering. Spacetimemattering, understood as a unified concept, reveals how artistic practices work to conjure heterogeneous understandings of empathy, involving more-than-human objects/materials/matter as entangled phenomena that transcend Cartesian dualisms. In concluding, we discuss implications as to why rethinking space and time as spacetimemattering is important for future art education and research practices.Peer reviewe

Exploring empathy performativity in student's video artworks

This article examines events of empathy as they occur during artmaking using the lens of agential realism. We do this to trouble more traditional psychological constructs of empathy and, instead, rethink it as performative and relational. Drawing on new materialisms and Karen Barad's 'agential realism', we do not treat artmaking, young people and empathy in any hierarchy but want to understand how these come together as 'things-in-phenomena'. Written recountings of a video artwork are used in mapping the entanglements of cats and dogs with three Finnish high-school girls as they answer the question 'what is empathy?'. The study shows how objects/materials/matter(s) are agentic in co-constituting conditions invocative of empathy phenomena during artmaking. We conclude by suggesting that an agential realist account of art and empathy calls for art educators to pay close attention to objects/materials/matter(s) in their heterogenous connections.Peer reviewe

Entangling with the landscape : a methodological walking art experiment

This paper presents a walking art experiment called ‘Line Walk’ aimed at attuning to more-than-human landscapes. The researchers wanted to expand the methodological repertoires for engaging with contemporary semi-urban and urban living environments. A second goal was to increase attentiveness to multispecies relationality and thus challenge uncritically normative notions of nature in environmental educational research. The experiment demonstrates how a walking art protocol has the potential to work as a catalyst to expose walking human bodies to the material, affective, and sensory relationalities of the landscapes. Additionally, it can generate encounters with ghostly, atmospheric presences of past histories and hints of more-than-human world-making projects and their temporal scales. We suggest that the value of such an experiment lies in its capacity to take researchers from comfort zones to multispecies and multitemporal contact zones and to help them trace back and out the material entanglements of humans with the planet.Peer reviewe