Vaikuttava TANO-toiminta

Tämä on raportti TANO-tutkimushankkeen neljännestä ja viimeisestä osatutkimuksesta, TANO-vertailututkimuksesta. Siinä selvitettiin tapaus-verrokki -asetelmassa hankkeen edellisessä osatutkimuksessa kehitetyn TANO-toimintamallin vaikuttavuutta, toimivuutta ja hyödyllisyyttä asiakkaille. Vertailututkimusraportissa kuvataan tapaus- ja verrokkitutkimusasetelman lähtökohdat, tutkimuskysymykset, osallistujat, TANO-toimintamallia soveltavat interventiot ja niiden tavoitteet sekä tulokset ja niihin perustuvat johtopäätökset

Työkyvyn varhainen tuki : Työntekijän työkyvyn yksilöllinen tukeminen työpaikalla

Työikäisen väestön työkyky, sen ylläpidon tarve ja työssä jatkaminen ovat olleet laajalti puheena yhteiskunnassa sekä esillä poliittisessa päätöksenteossa viime vuosina. Voidaanko varhaisella puuttumisella työntekijöiden työkyvyn alenemiseen saada aikaan lisää työhyvinvointia ja sitä myöden lisää työvuosia? Miten ja keiden toimesta työntekijöiden työkyvyn varhainen tuki voidaan konkreettisesti toteuttaa ja mitä se vaatii onnistuakseen työpaikoilta? Tässä tutkimusraportissa kerrotaan työkyvyn alenemiseen vaikuttavien tekijöiden varhaisen havaitsemisen, puheeksioton ja tarpeen mukaisen tuen integroitumisesta työpaikan toimintaan sekä niiden vaikutuksista yksilön ohjautumiseen työkyvyn ylläpitämisen ja edistämisen kannalta tarvittaviin toimenpiteisiin. Tulokset perustuvat verrokkiasetelmalla tehtyyn pitkittäistutkimukseen, jonka seuranta-aika oli kolme vuotta. Raportissa kuvataan myös, miten esimiehet rakensivat yhdessä HR-henkilöstön kanssa varhaisen tuen mallit, jotka kehityskeskustelujen kanssa toimivat välineinä systemaattiselle ja hyvälle varhaisen tuen toimintatavalle. Hankkeessa tuotettua uutta tietoa voidaan soveltaa työntekijöiden työkyvyn ja terveyden edistämisessä sekä työkykyongelmien ehkäisyssä. Tietoa voivat käyttää työpaikat, työterveyshuollot ja työsuojelu työntekijöiden työkyvyn varhaiseen tukemiseen liittyvien käytäntöjen kehittämisessä. Tuloksia voivat hyödyntää työelämän kehittäjät, kouluttajat sekä päätöksentekijät valitessaan ja päättäessään työkyvyn tukemisen sisällöistä ja painopistealueista

Terveystarkastuskäytännöt suomalaisessa työterveyshuollossa

Tutkimuksessa selvitettiin terveystarkastusten sisältöjä, käytettyjä ohjausmenetelmiä, vaikutuksia, terveystarkastusten merkitystä ja kehittämistarpeita. Tutkimusraportti on suunnattu työterveyshuollon ammattihenkilöille ja asiantuntijoille ajatusten herättäjäksi, omien toimintatapojen arvioimiseksi ja uusien, vaikuttavampien menetelmien ja toimintamallien kehittämiseksi

Pienten yritysten ja työterveyshuollon yhteistyö : tutkimusraportti yhteistyöstä, siihen liittyvistä käytännöistä ja niiden kehittymisestä kahden vuoden seuranta-aikana

Toimiva yhteistyö yritysten ja työterveyshuollon välillä auttaa huolehtimaan henkilöstön terveydestä ja työkyvystä. Samalla onnistuu huolehtiminen työyhteisön työhyvinvoinnista ja työturvallisuudesta yrityksessä. Työterveysyhteistyöstä on tietoa suurempien organisaatioiden ja niiden työterveyshuoltojen väliltä, mutta pienten yritysten ja niiden työterveyshuoltojen yhteistyöstä ei ole aikaisemmin tuotettu kattavaa tutkimustietoa. Tätä tiedon puutetta täydentää Työterveyshuollon tuki pienille yrityksille – yhteistoimintakäytännöt ja niiden vaikuttavuus (2015- 2018) -tutkimushankkeen raportti. Raportissa tarkastellaan yksityiskohtaisesti pienten, alle 20 henkilön yritysten ja niiden työterveyshuoltojen yhteistyötä yrittäjien, työntekijöiden ja työterveyshuollon näkökulmista. Yhteistyötä, siihen osallistumista ja sen kehittymistä kuvataan yritysten työturvallisuutta ja työkykyä tukevassa toiminnassa sekä työterveyshuollon prosesseissa. Lisäksi raportissa kuvataan kehittämisen vaikutuksia yrityksissä

Työterveysyhteistyö kuntoutumisen mahdollistajana

Kela kehitti uutta kuntoutusmallia työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen toisen vaiheen (TK2-kuntoutusmalli) aikana vuosina 2012–2014. Tutkimuksessa, joka on osa kehittämishankkeen yhteydessä toteutettua arviointitutkimusta, selvitettiin millaista työterveysyhteistyö oli ja miten monitoimijainen yhteistyö toteutui ja mitä seuraamuksia sillä oli kuntoutuksen toteutukseen. Tutkimusaineisto muodostettiin niistä kymmenestä työpaikasta, joissa arviointitutkimuksessa toteutettiin henkilöstöhallinnon edustajien haastattelu. Näiden työpaikkojen työterveyshuollon edustajien näkemyksiä koottiin työterveyshuollon edustajille lähetetyistä alku- ja loppukyselystä sekä ryhmähaastatteluista. Työntekijäkohtaisesta yhteistyöstä saatiin tietoa viiden kuntoutujan osalta. Tapauskohtaiseen työterveysyhteistyön tarkasteluun päästiin monimenetelmällisen ja moninäkökulmaisen, samoihin tutkimuskysymyksiin vastaavan aineiston avulla. Monimenetelmällisyys tarkoitti tässä tutkimuksessa aineistojen asetelmallista yhdistämistä. Tämän tutkimuksen aineisto toi esille, että työterveysyhteistyössä ollaan vaihtelevasti selvillä henkilöstön tilanteesta ja kuntoutustarpeesta. Erityisen kriittisiä vaiheita, joissa tarvittava tieto ei siirry ja meneillään olevat prosessit voivat keskeytyä, näyttävät olevan henkilöhallinnon asiantuntijan vaihtuminen ja/tai työterveyshuollon palvelutuottajan vaihtuminen. Vaikka henkilöstöhallinto oli aktiivinen, se ei kuitenkaan tarkoittanut, että kaikki esimiehet olisivat olleet valmiita kuntoutuksessa toteutuvaan työpaikka- ja työntekijäkohtaiseen yhteistoimintaan. Myös työterveyshuoltoyksiköiden ja siellä toimivien jäsennystä aktiivisesta roolista ja toiminnasta työssä jatkamisen ja työkyvyn tukemisen koordinaatio- ja seurantatehtävässä tulee edelleen kehittää. Kuntoutukseen osallistuvien tahojen roolien ja tehtävien selkeys on edistävä tekijä kuntoutujan kuntoutumisessa, mutta olennaisempaa näyttäisi olevan monitoimijainen yhteistyö. Abstract Collaboration between workplace and occupational health as the enabler of rehabilitees’ work-related rehabilitation process Finnish Social Insurance Institution launched a developmental project (2012–2014) in which a new way of conducting vocational rehabilitation was developed. This work-related rehabilitation aimed at close collaboration with employers, employees, Occupational Health (OHS) and rehabilitation services. In this study, which is part of the evaluation research project related to the developmental project, the aim was to clarify, what kind of cooperation between workplaces and OHS did occur, how the multiagency cooperation succeeded and what consequences this did have to the rehabilitation? Data was gathered from the ten workplaces attending to the project, from where the representative of the Human Resources (HR) had been interviewed during the evaluation research project. Data from their OHS’s professionals were collected by two questionnaires and from five focus group interviews. Also, we could include to this study outcomes of five rehabilitees’ processes. The project has been evaluated by using multiple-constituency approach. Multiple data was jointly used in researchers’ collaboration during the steps of analysis. In cooperation with the workplace and the OHS the level of the recognition for the different needs of support and rehabilitation, and ways of cooperation varied a lot. Critical phases in respect of the distribution of the flow of the information seemed to be the changes of personnel at the HR or the reversal of the OHS provider. Though the HR was active in multiagency cooperation the supervisors didn’t necessarily were ready for the cooperation needed at the workplace and with the employees. The case management role was not fully recognized in OHS during the developmental project though many new impacts of complex collaboration was received both to employees and to processes of OH. In the multiagency collaboration the clarity of roles and tasks promotes rehabilitees in their rehabilitation processes, but the quality of collaboration seem to be fundamentally important

Zdravstveno obrazovanje i informiranje koje provode službe medicine rada u Finskoj

This article discusses health education and communication in Occupational Health Services (OHS) based on a questionnaire study conducted in Finnish OHS in 2005. The study focused on educational activities carried out by OH professionals and directed at individual employees, work communities and groups, and representatives of client organisations. The questionnaire was sent to 1132 OH professionals - physicians, nurses, physiotherapists and psychologists - working in 130 OHS units, and representing different OHS providers in Finland. 635 respondents (162 physicians, 342 nurses, 96 physiotherapists, 35 psychologists) returned the questionnaire. The overall response rate was 58 %. There were statistically significant differences in educational activities by different professional groups; differences were also related to the length of working experience in OHS. For all OH professionals, individual employees were the primary clients of health education and communication. Education was less often directed at work communities and representatives of client organisations. However, many issues related to health and well-being at work are not within the reach of individual employees. The impact of health education would be more evident if it also reached those organisational stakeholders with discretion in decision-making. Furthermore, OH personnel should pay attention to the social aspect of learning and work more with groups and work communities.U ovome se članku raspravlja o zdravstvenom obrazovanju i informiranju koje provode službe medicine rada, a na temelju istraživanja provedenog među tim službama 2005. U središtu su ispitivanja bile obrazovne aktivnosti medicinara rada usmjerene na radnike kao pojedince, radne zajednice i skupine te predstavnike korisničkih organizacija. Upitnik su dobila 1132 medicinara rada, uključujući liječnike, medicinske sestre, fizioterapeute i psihologe zaposlene u 130 jedinica koje pružaju usluge medicine rada u Finskoj. Ispunjene je upitnike vratilo 635 sudionika (162 liječnika, 342 sestre, 96 fizioterapeuta te 35 psihologa). Ukupni odgovor iznosio je 58 %. Zamijećene su statistički značajne razlike u obrazovnim aktivnostima između pojedinih zanimanja, a one su bile povezane i sa stažem u medicini rada. Svim medicinarima rada pojedinačni radnici primarni su korisnici zdravstvenoga obrazovanja i informiranja. Obrazovanje se rjeđe usmjeravalo na radne zajednice i predstavnike korisničkih organizacija. Međutim, mnoga otvorena pitanja vezana uz zdravlje i dobrobit na radu nisu u nadležnosti pojedinačnih zaposlenika. Utjecaj zdravstvenoga obrazovanja bio bi stoga svrhovitiji kada bi ono obuhvatilo i one strukture koje donose odluke. Osim toga, osoblje medicine rada treba obratiti pozornost na socijalni aspekt učenja te treba više raditi sa skupinama i radnim zajednicama

Johdetaan työkykyä mikroyrityksissä : Mikroyritykset työkyvyn johtamista kehittämässä - Tutkimus työkykyjohtamisen käytännöistä

Alle 10 henkilöä työllistävien mikroyritysten työturvallisuuden, työterveyden ja työkyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyy haasteita kuten yritysten niukat osaamis-, aika- ja taloudelliset resurssit. Mikroyritysten taloudellinen merkitys työllistäjinä ja palveluiden tuottajina on suuri. Mikroyritysten toimintaedellytysten turvaamisessa tarvitaan henkilöstön työkyvystä huolehtimista. Johdetaan työkykyä mikroyrityksissä -interventiotutkimuksessa tarkasteltiin mikroyritysten työkykyjohtamisen muodollisia jaepämuodollisia käytäntöjä, kehitettiin käytäntöjä yhdessä osallistuvien yritysten kanssa sekä arvioitiin hankkeen vaikutuksia muun muassa koettuun työhyvinvointiin ja työturvallisuuteen. Tutkimukseen osallistui 62 yritystä teollisuuden, kaupan ja ravitsemisen toimialoilta. Hankkeen tulokset ovat kaikkien mikroyritysten hyödynnettävissä toimintansa kehittämiseen. Lisäksi tuloksia voivat hyödyntää kaikki mikroyritysten toimintaa, työhyvinvointia ja kasvua tukevat toimijat

ASLAK-kuntoutuksen vaikutus työpaikan psykososiaalisiin työolosuhteisiin kolmen vuoden aikana

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ammatillisesti syvennetyn lääketieteellisen kuntoutuksen (ASLAK ) vaikutusta työpaikan psykososiaalisiin työolosuhteisiin. Kyseessä on kontrolloitu pitkittäistutkimus, jonka aineisto kerättiin kyselylomakkeilla. Psykososiaalisia työolosuhteita arvioitiin työn hallinnan ja työpaikan ilmapiirin näkökulmista. Kuntoutujien arviot työyhteisön innovatiivisuudesta ja tyytyväisyydestä esimiestyöhön kehittyivät huonompaan ja verrokeilla parempaan suuntaan. Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön lisääntyivät, mutta työpaikan ilmapiiri ja yhteistyö heikentyi sekä kuntoutujilla että verrokeilla seurantajakson aikana. ASLAK-kuntoutuksella ei voitu vaikuttaa myönteisesti psykososiaalisiin työolosuhteisiin tässä aineistossa pitkällä aikavälillä