Tarvitaanko karttaa?

Kielenaineksetgenre (kieli: suomi, sivulla: 226)helppoymmärteinen (kieli: suomi, sivulla: 224)heteroglossia (kieli: suomi, sivulla: 226)intertekstuaalisuus (kieli: suomi, sivulla: 226)johdin (kieli: suomi, sivulla: 225)kartta (kieli: suomi, sivulla: 226)keräysmetalli (kieli: suomi, sivulla: 224)kielentutkija (kieli: suomi, sivulla: 224)käsite (kieli: suomi, sivulla: 224)lingvisti (kieli: suomi, sivulla: 224)lingvisti (kieli: suomi, sivulla: 225)lingvistinen (kieli: suomi, sivulla: 224)lingvistinen (kieli: suomi, sivulla: 225)pianismi (kieli: suomi, sivulla: 224)produkti|ivisuus, -viteetti (kieli: suomi, sivulla: 225)romu (kieli: suomi, sivulla: 224)snobbaileva (kieli: suomi, sivulla: 225)tiede (kieli: suomi, sivulla: 224)tieteellinen (kieli: suomi, sivulla: 224)tieteellinen (kieli: suomi, sivulla: 225)tutkija (kieli: suomi, sivulla: 225

Mitä tapahtui aina? Aina-partikkelin merkityksestä ja käytöstä Raamatun esimerkkien valossa [The meaning and use of the particle aina ‘always, ever, even’ in the Finnish Bible]

Artikkelissa kirjoittaja kyseenalaistaa perinteisen näkemyksen, jonka mukaan aina on perusmerkitykseltään kaikenaikaisuutta tai jatkuvaa toistumista ilmaiseva temporaalinen adverbi. Muussa ei-temporaalisessa käytössä aina-sanaa on pidetty partikkelistuneena. Kantavana ajatuksena artikkelissa on, että kaikissa käyttöyhteyksissä aina voidaan katsoa temporaaliseksi intensifioijaksi eli vahvistuspartikkeliksi. Aineistona on vanha 1930-luvun raamatunsuomennos, jossa on 370 aina-esiintymää. Vertailukohtina käytetään myös vuoden 1992 suomennosta sekä Internetistä ja Kielipankista poimittuja esimerkkejä. Aina-sanaan liittyvä temporaalinen intensifikaatio saa erilaisia hienosäätöisempiä merkitykseiä eri käyttöyhteyksissä. Kun sitä käytetään lausekerangilla (eli lausekkeessa), se vahvistaa mm. temporaalista kestoa tai spatiaalisen ulottuvuuden kestoa (esimerkiksi [hänestä polveutuvat mooabilaiset] aina tähän päivään saakka, [hänen miehensä seurasi häntä] aina Bahurimiin asti) tai progressiivista muutosta (esimerkiksi aina alemmaksi). Kun se toimii lauserangilla (lauseessa), sitä käytetään usein direktiiveissä (vaeltakaa aina hänen teitänsä), lupauksissa (minä pidän Herran aina edessäni) ja ennustuksissa (hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti). Muissakin puheakteissa aina toimii pikemmin vahvistajana kuin neutraalina ajan ilmauksena. Sillä esimerkiksi korostetaan prosessin ajallisuutta (minä olen aina sama) tai liioitellaan (kelvoton ihminen pahaa aina harkitsee). Perfektin yhteydessä sillä vahvistetaan yhtä lailla tai pikemmin nykyrelevanssia kuin tapahtuman ajallista ulottuvuutta. Kun Jeesus on syytettynä, hän sanoo: »[M]inä olen aina opettanut synagogissa» (toisin sanoen avoimesti ja julkisesti). Tällainen käyttö on tuttu arkikielestä. Ainaa käytetään myös vahvistamaan tilanteen tai tapahtuman ajallista avoimuutta (kuunteleva mies saa aina puhua). Lauseke- ja lausekompleksissa sitä käytetään vahvistamaan tapahtumasarjan toistoa (aina kaksi jalustaa kunkin laudan alla) tai vahvistamaan temporaalista korrelaatiota kahden tapahtuman välillä (kun he menivät ilmestysmajaan, niin he aina peseytyivät). Ainan käyttö lauserangilla muistuttaa varmuuden osoittimia kuten esimerkiksi varmasti. Hallidayn funktionaalisessa teoriassa useutta (joka ilmenee mm. ilmauksissa aina ja silloin tällöin) pidetäänkin modaalisuuden alalajina. Kuten episteemisessä modaalisuudessa, useudessa on kyse ensinnäkin tapahtumien todennäköisyyttä koskevista arvioista ja toiseksi merkityksistä, jotka ova luonteeltaan skalaarisia. Tämä näkyy erityisen hyvin tietynlaisista kyselylomakkeista: Saan nautintoa tupakoinnista aina / usein / joskus / harvoin / en koskaan. Kirjoittajan mukaan aina (kuten myös koskaan) vahvistaa skaalan ääripäätä (vertaa saan nautintoa tupakoinnista ja saan nautintoa tupakoinnista aina). (Hallidayn teoriassa taas englannin always on korkein piste ääripäiden välisessä asteikossa ja adverbia never ei mainita ollenkaan.) Toisaalta partikkeli on irrallinen jatkumosta erityisesti silloin, kun se toimii lausekkeissa (aina alemmaksi, aina tähän päivään saakka). Kuitenkaan myös tietynlaisissa lausekäytöissä se ei tunnu herättävän useuden skaalaa esimerkiksi, kun se toimii deonttisessa ilmauksessa. Partikkeli usein tai joskus eivät tunnu sopivan imperatiiviin: ?vaeltakaa usein / joskus hänen teitänsä! Laajemmasta näkökulmasta tutkimus kyseenalaistaa aina-partikkelin analyysin loogista perustaa: ainan (sekä muiden samanlaisten partikkelien) merkitys näyttää perustuvan (jokapäiväiseen) retoriikkaan.---AbstractThis article questions the traditional view of aina ‘always, forever, ever, even’ in Finnish grammars, in which it is considered to be a temporal adverb with primary meanings of ‘eternity’ or ‘continuos repetition’. In some of its uses grammars consider aina to be a particle that has lost its temporal meaning. This article argues that in all of its uses aina can be regarded as a temporal intensifier (i. e. as a temporal reinforcing particle). The data is from the old Finnish Bible (published in the 1930s), in which there are 370 occurrences of aina. As points of comparison, examples are also taken from the 1992 Finnish translation of the Bible as well as from the Internet and the Language Bank of Finland. Based on the biblical data, the study presents a delicate analysis of aina as a temporal intensifier in different contexts. When aina is used at the rank of phrase, it is used to intensify duration in time or space (e. g. [hänestä polveutuvat mooabilaiset] aina tähän päivään saakka ‘[from him are descended the Moabites] even until this day’, [hänen miehensä seurasi häntä] aina Bahurimiin asti ‘[her husband followed her] even as far as Bahurim’) or progressive change (e. g. aina alemmaksi ‘even lower, lower and lower’). When it is used at clause rank, it is often used to intensify directives (vaeltakaa aina hänen teitänsä ‘walk always in his ways’), promises (minä pidän Herran aina edessäni ‘I keep the Lord always before me’) and predictions (hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti ‘he shall reign always and eternally (for ever and ever)’). In other speech acts as well, aina is used as an intensifier rather than as a neutral expression of time. It is used inter alia to intensify the temporality of a process (minä olen aina sama ‘I am always the same’) or to exaggerate (kelvoton ihminen pahaa aina harkitsee ‘a worthless person is always plotting evil’). When used with a verb in the perfect, aina is used to intensify the current relevance as well as (or more so than) the temporality of an event. When Jesus is accused he says: minä olen aina opettanut synagogissa I have always taught in the synagogue (i. e. openly and publicly). This use of aina (and English always) is common in everyday language. Aina is also used to intensify the temporal openness of a situation or event (kuunteleva mies saa aina puhua ‘a man who listens always gets to speak’). In phrase complexes aina is used to reinforce repetition in a series of events ([lautoja on siis kahdeksan ja niillä kuusitoista hopeajalustaa,] aina kaksi jalustaa kunkin laudan alla ‘[there shall be eight boards and for them sixteen silver bases,] two bases for each board i. e. two bases under one board and two bases under the next board’). In clause complexes, it reinforces a temporal correlation between events (kun he menivät ilmestysmajaan, niin he aina peseytyivät ‘when they went into the tabernacle, they always washed i. e. whenever they went into the tabernacle, they washed’). The use of aina at clause rank is reminiscent of markers of certainty such as varmasti ‘surely, certainly’. In Halliday’s functional theory, expressions of usuality are, in fact, regarded as a type of modality. As with expressions of epistemic modality, expressions of usuality are 1) used in estimations of the likelihood of an event and 2) scalar in nature. This is evident in certain kinds of questionnaires: Saan nautintoa tupakoinnista aina / usein / joskus / harvoin / en koskaan ‘I enjoy (or get satisfaction from) smoking always / often / sometimes / seldom / never’. This article argues that aina (like koskaan ‘never’) reinforces the end-point of the scale: compare I enjoy smoking and I always enjoy smoking. (In Halliday’s model, always is highest on the scale between the end-points and never is not included on the scale.) On the other hand, aina occurs in contexts where there is no scale, in particular, when it functions at the rank of phrase (aina alemmaksi ‘even lower’, aina tähän päivään saakka ‘even until this day’). However, even when aina is used at clause rank, there are contexts that do not evoke a scale of usuality, for example, deontic contexts: usuality expressions such as usein ‘often’ and joskus ‘sometimes’ are unlikely in imperatives: ?Vaeltakaa usein hänen teitänsä! ‘?Walk often in his ways!’ ?Vaeltakaa joskus hänen teitänsä! ‘?Walk sometimes in his ways!’. From a more general perspective, this study questions the logical basis of the analysis of aina (and similar particles) and suggests that the meaning of aina is grounded in (everyday) rhetoric