Comparison of Visceral Fat and Liver Fat as Risk Factors of Metabolic Syndrome

The principal objective of this study was to determine whether visceral fat or liver fat is a more relevant risk factor for metabolic syndrome. A total of 98 subjects aged 18-65 yr, who visited a health promotion center in a university hospital, were enrolled in this study. Metabolic syndrome was diagnosed based on the modified National Cholesterol Education Program's Adult Treatment Panel III report (NCEP-ATPIII) criteria. We defined the visceral obesity as a visceral fat area of ≥ 100 cm2 which was acquired by CT at the L4-5 level. To evaluate fatty liver, we applied a liver-to-spleen attenuation ratio ≤ 1.1 as measured by CT at the T12 level. We employed binary logistic regression models that used the presence or absence of metabolic syndrome as a dependent variable and age, sex, and the presence or absence of visceral obesity and fatty liver as independent variables. Visceral obesity was not found to be an independent variable as a risk factor of metabolic syndrome (odds ratio 2.7; 95% confidence interval 0.55-13.30), but fatty liver was found to be significant in this model (odds ratio 71.3; 95% CI 13.04-389.53). Our study suggests that liver fat may be a more important risk factor than visceral fat in terms of its association with metabolic syndrome

The Effect of ACACB cis-Variants on Gene Expression and Metabolic Traits

Acetyl Coenzyme A carboxylase β (ACACB) is the rate-limiting enzyme in fatty acid oxidation, and continuous fatty acid oxidation in Acacb knock-out mice increases insulin sensitivity. Systematic human studies have not been performed to evaluate whether ACACB variants regulate gene expression and insulin sensitivity in skeletal muscle and adipose tissues. We sought to determine whether ACACB transcribed variants were associated with ACACB gene expression and insulin sensitivity in non-diabetic African American (AA) and European American (EA) adults.ACACB transcribed single nucleotide polymorphisms (SNPs) were genotyped in 105 EAs and 46 AAs whose body mass index (BMI), lipid profiles and ACACB gene expression in subcutaneous adipose and skeletal muscle had been measured. Allelic expression imbalance (AEI) was assessed in lymphoblast cell lines from heterozygous subjects in an additional EA sample (n = 95). Selected SNPs were further examined for association with insulin sensitivity in a cohort of 417 EAs and 153 AAs.ACACB transcribed SNP rs2075260 (A/G) was associated with adipose ACACB messenger RNA expression in EAs and AAs (p = 3.8×10(-5), dominant model in meta-analysis, Stouffer method), with the (A) allele representing lower gene expression in adipose and higher insulin sensitivity in EAs (p = 0.04). In EAs, adipose ACACB expression was negatively associated with age and sex-adjusted BMI (r = -0.35, p = 0.0002).Common variants within the ACACB locus appear to regulate adipose gene expression in humans. Body fat (represented by BMI) may further regulate adipose ACACB gene expression in the EA population

Selvitys paritulkkauksen tarpeesta puhevammaisten tulkkauksessa tulkkien näkökulmasta

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää paritulkkauksen tarvetta ja toteutumista puhevammaisten tulkkauksessa. Tavoitteena oli lisätä tietoisuutta puhevammaisten tulkkauksen tarpeista paritulkkauksen käyttöön, löytää paritulkkaukselle sopivia toteutustapoja ja mahdollisesti edesauttaa paritulkkauksen käyttöönottoa puhevammaisten tulkkauksessa. Paritulkkauksen tarvetta selvitettiin haastattelemalla kolmea puhevammaisten tulkkia lähi- ja etähaastatteluna. Tulkeilla oli työkokemusta 5–15 vuotta. Kahdella näistä tulkeista oli kokemusta paritulkkauksesta ja yhdellä kiinnostusta keskustella aiheesta. Opinnäytetyön aineistonhankintamenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu ja teemat olivat: (1) paritulkkauksen käytännöt, (2) tulkkien keskinäinen yhteistyö sekä (3) tulkkauksen laatu ja kuormittavuus. Haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tuloksista selvisi, että paritulkkaus on puhevammaisten tulkkauksessa vähäistä. Vähäisyyden yhdeksi syyksi pohdittiin sitä, että aktiivista dialogitulkkausta on vähemmän puhevammaisten tulkkauksessa, kuin esimerkiksi viittomakielen tulkkauksessa, jossa paritulkkaus pyritään välittämään automaattisesti yli kaksi tuntia kestäviin tai vaativan tason tulkkauksiin. Kansaneläkelaitoksen (Kela) välityskriteerien mukaan vaativuuteen vaikuttaa esimerkiksi tulkkaustilanteen sisältö ja henkinen kuormitus. Puhevammaisten tulkkauksessa paritulkkausta tehdään pääasiassa työturvallisuustilanteissa, oikeustulkkauksessa ja ulkomaanmatkoilla. Yleisempi käytäntö on jakaa pitkä tulkkitilaus kahteen erilliseen työvuoroon kahdelle tulkille, kuin välittää tilaukseen paritulkkaus. Yksi tärkeimmistä tuloksista oli, että paritulkkauksen edistämiseksi täytyisi määritellä puhevammaisten tulkkaukseen sopivat vaativan tason välityskriteerit, ja uudistaa tulkkauksen välitystä. Tulkit kokivat, että paritulkkaus voisi olla keino kuormittavuuden säätelyyn ja tulkkauksen laadun ylläpitämiseen. Paritulkkauksen tarve jakoi kuitenkin haastateltavien mielipiteitä, kaksi toivoi paritulkkaustyöskentelyn yleistymistä, ja yksi ei tuntenut tarvitsevansa sitä lisää omaan työntekoonsa. Paritulkkauksen tarvetta pitäisi selvittää tulkeilta ja asiakkailta, ja tuoda tulokset tietoisuuteen. Vammaisjärjestöt olisivat yksi ideaali kanava kartoittamaan asiakkaiden tarpeita ja kehittämään heidän palveluitaan. Asiasanat: haastattelututkimus, kehittäminen, puhevammaisten tulki