Uusia menetelmiä viljelijöiden päätoimisuusasteen määrittelyyn

Viljelijäväestön tulotasoa ja sen muutoksia tutkittaessa joudutaan usein tarkastelemaan myösharjoitetun maatalouden merkitystä viljelijän kokonaistulonmuodostuksessa. Suomalaisissa tarkasteluissamaatilat on useimmiten jaettu neljään ryhmään sen perusteella, mikä osuus viljelijäpuolisoidentuloista tulee maataloudesta. Suora, tulo-osuuteen perustuva, ryhmittely kuitenkin huomioi herkästiväliaikaisten tulonvaihteluiden (esim. katovuosi, eläintaudit) vaikutuksen luokittelussa. Luokittelunsatunnainen vaeltelu aiheuttaa ylimääräistä virhettä aikasarjatarkasteluihin. Vakaamman luokittelijanmuodostamiseksi on tulotasotutkimuksen yhteydessä tutkittu mahdollisuutta hyödyntää tulotietojenlisäksi myös työpanoksen käyttötietoja maatalouden päätoimisuusasteen määrittelyssä.Luokitus muodostettiin vuoden 2003 verolomakkeilta saatavien viljelijöiden tulotietojen ja samanavuonna MMM/TIKE:n keräämien Maatalouden rakennetutkimuksen työvoimankäyttötietojenperusteella. Tulo- ja työnkäyttötietojen pohjalta tilat jaettiin ryhmittelyanalyysillä samankaltaistentilojen ryhmiin. Vastaavan tyyppistä analyysiä on sovellettu tekijöiden aiemmassa tutkimuksessa vuoden2000 tietoihin. Aiempaan tutkimukseen verrattuna tässä tutkimuksessa käytettiin yksinkertaisempaaanalyysimenettelyä ja suppeampaa aineistoa. Aiemmassa tutkimuksessa vuoden 2000 tiedot olikäytettävissä n. 8000 tilalta kun taas tässä vastaavat tiedot oli saatavissa vain n. 4200 tilalta lähtöaineistojenerilaisen keruutavan vuoksi.Analyysimenetelmien osalta merkittävimmät muutokset olivat tarkastelussa käytettävien muuttujienmäärän huomattava vähentäminen (2000 75kpl – 2003 3 kpl) sekä aineiston analysoiminen suoraanklusterianalyysillä. Analyysissä käytettiin muuttujina maataloustulojen osuutta kokonaistuloistaja viljelijäpuolisoiden työajankäyttöä TIKE:n kyselyn 7-portaisen luokituksen mukaan. Vuoden 2000tietojen analyysissä oli käytetty suurempaa joukkoa yksityiskohtaisempia tietoja maataloudesta, tulosta,menoista ja omaisuudesta. Tätä muuttujajoukkoa oli ”tiivistetty” faktorianalyysillä ennen klusterianalyysiä.Klusteroinnin perusteella aineisto jaettiin kuuteen ryhmään, jotka edustavat erityyppisiä maatiloja.Tulosten mukaan viljelijäpuolisoiden tiloista 35 % voidaan katsoa olevan sekä tulo että työajankäytönsuhteen päätoimisia kotieläintiloja. Näillä tiloilla maatalouden osuus kokonaistuloista on n. 86% ja molempien puolisoiden työaika käytetään miltei kokonaan maataloudessa. Tiloista 19 %:lla hankitaankeskimäärin 55 % kokonaistuloista palkkatyöstä ja työajan perusteella molemmat viljelijäpuolisoistaovat ainakin sivutoimisesti tilan ulkopuolella töissä. Loput 46 % tiloista jakautui neljään suunnilleensamankokoiseen ryhmään, joiden voidaan katsoa sijoittuvan maatalouden päätoimisuuden asteenperusteella em. ääriryhmien väliin. Täten voidaan todeta aiempaan verrattuna huomattavasti selkeämmälläanalysointitavalla saavutettavan asetettujen luokitustavoitteiden mukaisia tuloksia

Effects of chemical functionalization on electronic transport in carbon nanobuds

Carbon nanobuds form a class of hybrid structures consisting of carbon nanotubes onto which fullerene types of units are covalently grown. Due to higher electrophilicity and curvature of the fullerene moiety a carbon nanobud exhibits higher reactivity compared to a plain nanotube. In this paper we study how the electronic structure and transport properties of carbon nanobuds are affected by chemical modification. The studied model systems comprise carbon nanobuds that are chemically modified by attaching Li and F atoms as well as tetrathiafulvalene molecules. We use the density functional theory combined with Landauer-Büttiker electron transport formalism. According to the simulations, the attached units change the relative positions of the Fermi levels, creating a distinctive effect on the electronic transport properties along associated carbon nanotubes. In semiconducting nanotubes the change in the conductance is systematic and should be detectable in experiments. Hence, the carbon nanobuds are potential candidates for sensor applications.Peer reviewe

Lypsylehmien ruokinnan järjestäminen – pitkän aikavälin taloustarkastelu

Maatilan toimintaa kehitettäessä toimintavaihtoehtojen määrä kytkeytyy suunnittelun aikajänteeseen. Pitkälläaikavälillä on mahdollista tehdä paljon ja suuria muutoksia, mutta lyhyellä aikavälillä vaihtoehtojenmäärä voi olla hyvinkin rajoitettu. Kummallakin aikavälillä maatalousyrittäjän tavoitteena on tuottojen jakustannusten erotuksen maksimointi.Ruokinta vaikuttaa tuottojen suuruuteen, sillä eri rehuyhdistelmät muuttavat maitotuotoksen määrääja laatua. Lisäksi niillä on vaikutusta eläinten terveyteen. Maidontuotannossa ruokinta muodostaa keskeisenkustannuserän, joka vaihtelee ruokintavaihtoehdoittain. Kustannukset muodostuvat rehujen hankinnasta,käsittelystä ja eläinten ruokinnasta. Vaihtoehtoiset ruokintateknologiat muuttavat myös kustannussuhteita.Lehmän ruokinnan ja maitotuotoksen välisen yhteyden selvittäminen on haasteellinen tehtävä, sillävaihtoehtoisten ruokintakombinaatioiden määrä on suuri ja niiden ravitsemusfysiologiset vaikutuksetpoikkeavat toisistaan. Haasteellisuutta lisää myös se, että tarkasteluun on otettava mukaan maitotilan omienrehujen tuotanto ja siihen liittyvät prosessit (kasvifysiologia, maatalousteknologia jne.) ja niiden määräämätreunaehdot. Tutkimus on rajattu siten, että siinä tarkastellaan muutamia keskeisimpiä rehuja. Sisäruokintakaudenaikana karkearehuna käytetään tilalla tuotettua säilörehua, jota täydennetään väkirehulla(ohra-rypsirouheseos). Kasvukauden aikana kokoaikaisen sisäruokinnan lisäksi vaihtoehtoina on laidunnustai osittainen laidunnus, sillä laidun on lypsylehmälle luonnollista rehua.Tässä tutkimuksessa lypsylehmien ruokintaa tarkastellaan pitkän aikavälin taloudellisena optimointiongelmana.Tutkimuksessa luodaan lineaarinen optimointimalli, joka tekee mahdolliseksi tarkastellarehuntuotannon eri osatekijöitä talouden näkökulmasta. Mallilla verrataan eri toimintavaihtoehdoista saatavientuottojen ja kustannusten erotusta. Optimointimallin pohjana on Seppälän ym. (2002) laatima sisäruokintakaudenoptimointimalli, joka on päivitetty vastaamaan nykyistä tuotantoteknologiaa ja jota onlaajennettu kattamaan myös laidunkausi.Eri rehuyhdistelmien tuotosvaikutus on määritetty MTT:n tuotantokokeiden pohjalta, kuten mm.vähenevät rajatuotokset ja rehujen väliset korvautuvuussuhteet ja niihin liittyvät rajoitukset. MTT:n koetulostenpohjalta on määritetty säilörehun laadun (D-arvo) ja sadon (kg ka/ha) muutokset kasvukauden edetessäsekä kevätkorjuun ajoittumisen vaikutus syyssadon laatuun ja määrään. Teknologiset mahdollisuudetja rajoitteet perustuvat pääosin Työtehoseuran tutkimustuloksiin. Laidunkauden osalta responssit perustuvatMTT:n laidunkokeisiin ja TTS:n työnmenekkitutkimusten tuloksiin

Viljelijäväestön verotustietoihin perustuva tulokehitys

vokMTT taloustutkimu

Viljelijäväestön tulojen ja tulonmuodostuksen muutos

Viljelijäväestön tulot muodostuvat monesta eri tulolähteestä. Kuitenkin osalla tiloista maatalous ja sen ohessa metsätalous ovat edelleen pääasiallisimmat tulolähteet. Varsinkin kotieläintalouteen vahvasti investoineilla suurimmilla tiloilla maataloudesta pyritään saamaan viljelijäperheen koko toimeentulo. Yhä suuremmalla osalla tiloista tulot hankitaan tilan ulkopuolelta palkka- ja yrittäjätuloina ja myös pääomasijoituksista saatavina tuloina. Osalla viljelijäperheistä lähes koko tulonmuodostus on sidoksissa maatalouden tukiratkaisuihin ja hinta- ja kustannuskehitykseen, kun taas osalla viljelijäperheistä maatalouden tuloilla on varsin vähäinen merkitys. Tutkimuksessa viljelijäperheen tuloja on tarkasteltu maatilatalouden verotuksen tietoihin perustuvan Tilastokeskuksen maatilatalouden yritys- ja tulotilaston (MYTT) luonnollisten henkilöiden tila-aineiston ja siihen liitetyn henkilöverotuksen aineiston sekä Tiken tilastoimien maatilojen rakennetietojen avulla. MYTT:n viimeisimmät tulokset ovat vuodelta 2004, jolloin luonnollisten henkilöiden tiloja koskeva otos oli runsas 6 700 tilaa, mikä edustaa 68 900 tilan perusjoukkoa. Yli 75 % maatilataloudesta tuloistaan saavien päätoimisimpien tilojen osuus kaikista luonnollisten henkilöiden tiloista on vähentynyt vuosina 1995–2004 noin 38 %:sta 30 %:iin. Vastaavasti osa-aikaisimpien tilojen osuus kaikista tiloista on kasvanut. Päätoimisimpien tilojen koko peltoalalla mitattuna on kasvanut vuosina 1995–2004 yli puolitoistakertaiseksi, mutta maataloustulo on kasvanut reaalisesti vain 12 % (vuosimuutosten summa). Maataloustulon osuus viljelijäpuolisoiden kokonaistuloista oli näillä tiloilla vuonna 2004 keskimäärin 82 %, metsätaloustulojen osuus 9 % ja muiden tulojen osuus 9 %. Päätoimitilojen kokonaistulot ovat kasvaneet vuosina 1995–2004 reaalisesti yhteensä 12 % ja ne olivat vuonna 2004 nimellisesti 36 600 €/tila ja 22 300 €/henkilö. Myös tilaryhmässä, jossa maatilatalouden tulo-osuus on 50–75 %, maatalouden tulokehitys on ollut hyvin samantyyppinen kuin päätoimisimmilla tiloilla. Osa-aikaisimmissa kahdessa tilaryhmässä, joissa maa- ja metsätalouden tulojen osuus viljelijäpuolisoiden kokonaistuloista on alle 25 % tai 25–50 %, maataloustulon osuus viljelijäpuolisoiden kokonaistuloista oli vain 6 % ja seuraavaksi osa-aikaisimmassa tilaryhmässä 30 % kokonaistuloista. Palkkatuloilla on näillä tiloilla suuri merkitys, sillä ensin mainitussa osa-aikatilojen ryhmässä ne muodostivat 56 % ja seuraavassa noin 37 % kokonaistuloista. Vuosina 1995–2004 kokonaistulot ovat kasvaneet osa-aikaisimmassa neljänneksessä tiloista yhteensä 28 %, mikä on keskimäärin 3,1 % vuodessa ja seuraavaksi osa-aikaisimmassa tilaryhmässä yhteensä 19 % eli 2,1 % vuodessa. Koska maatalouden tulokehitys on ollut muita aloja heikompi, päätoimisimmat voimakkaasti maatalouteen investoineet viljelijät ovat vaarassa jäädä paitsioon yhteiskunnan muusta tulokehityksestä. Sitä vastoin osa-aikaisimmilla tiloilla viljelijä ja puoliso pääsevät osallisiksi muiden alojen positiiviseen tulokehitykseen. Maatalouden tulojen merkityksen vähenemisen myötä monet viljelijät ja vielä useammin heidän puolisonsa mieltävät itsensä työtehtäviensä ja tulojensa mukaan pikemminkin maaseudulla asuviksi eri toimialojen palkansaajiksi, toimihenkilöiksi tai muiden alojen yrittäjiksi kuin maatalouden harjoittajiksi

Laiduntamalla paras taloudellinen tulos

vo

Viljelijäväestön haettava tulojen kasvu maatalouden ulkopuolelta

vo

Pienten maatilayritysten arvonlisäverohuojennuksen aiheuttamat kustannukset valtiontaloudelle

Tässä selvityksessä lasketaan valtiontaloudelle aiheutuvat kustannukset siitä, että myös maatalouden harjoittajat otettaisiin pienille yrityksille ja elinkeinonharjoittajille kohdennettavan arvonlisäverohuojennuksen piiriin, kuten hallitus on esittänyt (HE 135, 2003 ). Täysimääräiseen verohuojennukseen olisivat tuolloin oikeutettuja arvonlisäverovelvollisiksi vapaaehtoisesti hakeutuvat maatalouden harjoittajat, joiden liikevaihto jää alle 8 500 euroon vuodessa (alv 0%). Osittaiseen huojennukseen olisivat oikeutettuja myös yrittäjät, joiden liikevaihto on välillä 8 500-20 000 euroa vuodessa (alv 0%). Liikevaihtonsa puolesta huojennukseen oikeutettu yrittäjä saisi palautuksen tai osittaisen palautuksen tilittämästään arvonlisäverosta, joka saadaan kun myyntiarvosta kannettavasta verosta vähennetään tuotantopanosten hankinnoissa jo maksettu vero. Toisin sanoen, huojennuksen saanti edellyttäisi, että tuotteen myyntiarvosta kannettava vero on suurempi kuin tuotantopanosten hankinnoissa jo maksettua vero. Normaalisäännöksin veronpalautusta saavat yrittäjät eivät hyötyisi huojennuksesta eikä huojennuksesta myöskään aiheutuisi valtiontaloudelle kustannuksia näiden yritysten kohdalla. Maatalouden arvonlisäverohuojennuksen kustannukset on laskettu vuoden 2000 Maatilatalouden yritys- ja tulotilastosta (MYTT). Liikevaihtoa laskettaessa ei huomioitu tukia, metsätuloja eikä käyttöomaisuuden myyntejä. Osittaisen verohuojennuksen piiriin liikevaihtonsa puolesta (8 500-20 000 euron) pääsevien 13 400 tilan joukossa on 5 177 tilaa, jotka hyötyisivät huojennuksesta. Näillä tiloilla tuotannon arvosta kannettava vero ylittää sen veron, jonka yritys on maksanut tuotantopanosten hankinnoissa. Huojennuksesta hyötyvien 5 177 tilan myyntien arvonlisävero on yhteensä 13,79 M . Tästä tuotantopanosostoihin vähennettävää arvonlisäveroa tiloilla kertyy yhteensä 10,2 M . Normaalisäännösten mukaista veroa jää tilitettäväksi yhteensä 3,58 M . Nyt esitetyn huojennusjärjestelmän mukaan tilitettävän arvonlisäveron määrä alenisi 1,50 miljoonalla eurolla, 2,08 miljoonaan euroon (taulukko). Maatalouteen myönnettävän osittaisen arvonlisäverohuojennuksen valtiontalouden kustannus olisi menetettyinä verotuloina näin ollen 1,50 M . Mikäli kaikki alle 8 500 euron liikevaihdolla toimivat maatalousyrittäjät hakeutuisivat vapaaehtoisesti arvonlisäverovelvollisiksi, valtion talouden kustannus lisääntyy 681 000 eurolla ja kustannus on yhteensä 2,18 M . Arvonlisäverohuojennuksesta suurin osuus kohdistuu työvoimavaltaisille maito- ja nautatiloille. Näillä huojennus on yhteensä 590 611 eli 39 % arvonlisäverohuojennuksen kokonaiskustannuksesta. Ryhmän "muut tuotantosuunnat" vastaava osuus on 36 %, viljatilojen 13 % ja erikoiskasvitilojen 12 %.The aim of this study is to calculate state's losses in VAT revenues if government's proposal to relief small firms' VAT payments comes into operation. Proposal concerns farms with net turnover between 8 500-20 000 (VAT 0%). VAT included in inputs is deducted from VAT included in sales. If figure is positive farmer must pay that VAT back to to the state. There are 5 177 farms in Finland which could benefit from proposed relief system. Their net turnover is between 8 500-20 000 and they must pay VAT because they receive more VAT in sales as they can deduct in inputs. These farms' VAT in sales is 13,79 million . Amount of VAT deducted in inputs is 10,2 million euros. Normally these farms would pay 3,58 million VAT back to the state. Proposed tax relief system would decrease this amount from 3,58 million to 2,18 million . This means 1,50 million relief to small farms which means 1,50 million losses in state's VAT revenues.vokMTT TaloustutkimusSmall farms' value added tax relief system and it's effects on states VAT revenue