Loneliness of Older People and Elements of an Intervention for its Alleviation

Ikääntyneiden yksinäisyys ja intervention elementit sen lievittämisessä Ikääntyneiden yksinäisyys on yleistä ja hoitotyöntekijöillä on vähän keinoja sen lievittämiseen. Tutkimus oli kaksiosainen. Ensimmäisen osan tavoitteena oli saada tietoa yksinäisyyden käsitteestä, sen yhteydestä sosiaaliseen eristäytyneisyyteen ja yleiseen turvattomuuden tunteeseen sekä kotona asuvien ikääntyneiden (≥75 v.) yksinäisyyden yleisyydestä ja siihen yhteydessä olevista tekijöistä sekä selvittää ikääntyneiden itsensä kokemia yksinäisyyden syitä. Toisessa osassa tavoitteena oli tunnistaa yksinäisyyden lievittämiseen pyrkivän psykososiaalisen ryhmäkuntoutus (PRK) –intervention elementit sekä kuvata ryhmiin osallistuneiden kokemuksia interventiosta. Ensimmäisessä osassa tutkimusaineosto kerättiin postikyselyllä, joka lähetettiin eri puolilla Suomea kotona tai palvelutalossa asuville satunnaisotannalla valituille ikääntyneille henkilöille (N=6 786). Vastausprosentti oli 72 % (n=4113). Vastaajien keski-ikä oli 81 vuotta. Tutkimuksen toisessa osassa aineisto koostui PRK intervention ryhmänvetäjien (N=14) kirjoittamista päiväkirjoista, tutkijoiden vapaista muistiinpanoista ryhmätoiminnasta (N=32) sekä ryhmäläisten intervention jälkeen täyttämistä palautekyselystä (n=103). Tulosten mukaan yksinäisyys, sosiaalinen eristäytyneisyys ja yleinen turvattomuuden tunne näyttävät olevan eri asioita. Vastanneista 39 % kärsi yksinäisyydestä vähintään joskus. Useat demografiset ja terveyteen liittyvät tekijät, psyykkisen hyvinvoinnin ulottuvuudet kuten myös sosiaalisiin suhteisiin kohdistetut odotukset olivat yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen. Vanhempien menettäminen lapsuudessa ei ollut yhteydessä yksinäisyyden kokemiseen. Yksinäisyyden kokemuksiin oli useita syitä. Aineistosta tunnistettiin elementtejä, joiden katsottiin olevan tärkeitä yksinäisyyden lievittämiseen pyrkivän PRK-intervention toteutuksessa. Nämä voitiin jakaa ennalta määriteltyihin elementteihin, ryhmäläisten sisäisiin ja välisiin suosiollisiin prosesseihin sekä välittäviin tekijöihin. Ennalta määritellyt elementit liittyivät ryhmäläisiin, ryhmän vetäjiin ja ryhmätoimintaan. Ryhmäläiset kokivat ryhmät erittäin merkityksellisiksi, ja 95 % koki, että yksinäisyys oli lievittynyt ryhmän aikana. Ikääntyneiden henkilöiden yksinäisyys on haaste hoitotyön tekijöille. Tutkimuksessa kuvattu PRK-interventio auttaa hoitajia tunnistamaan ikääntyneiden yksinäisyyden lievittämiseen liittyviä elementtejä.Loneliness is common among older people and nurses have limited means to alleviate it. The study was in two parts. In phase I, the aim was to acquire information about the concept of loneliness, its relationship with social isolation and a global feeling of insecurity, and to acquire information on the prevalence of community-dwelling older people’s (≥75 years) loneliness, its associated characteristics and subjective causes. In phase II, the aim was to identify the essential elements of the psychosocial group rehabilitation (PGR) intervention which was developed to alleviate older people’s loneliness and to describe the experiences of the PGR participants. The data in phase I were gathered using a postal questionnaire sent to a random sample (N=6 786) of older people in various parts of Finland. The number of returned questionnaires was 4 113, and the response rate for community-dwelling older people was 72%. The respondents’ mean age was 81 years and 69% were women. The data in phase II consisted of the diaries written by the PGR intervention group leaders (N=14), researchers free observations (N=32), notes on the group activity and a feedback questionnaire filled in by participants (N=103) after the PGR intervention. The findings showed that there was a distinction between loneliness, social isolation and a global feeling of insecurity. Of the respondents, 39% suffered from loneliness at least sometimes. Several demographic and health-related factors, dimensions of psychological well-being, as well as expectations related to social contacts were associated with loneliness. Losing one’s parents in childhood was not associated with loneliness experienced in old age. Several causes of loneliness were mentioned. Several elements were considered essential in the PGR intervention aimed at alleviating the loneliness of older people. These elements were divided into a) predetermined elements, b) favourable processes between and within the participants, and c) mediating factors. The predetermined elements were further divided into the factors related to the group participants, group leaders, and group activities. The PGR intervention participants found the groups very meaningful, with 95% feeling that their loneliness was alleviated during the PGR intervention. Recognizing the loneliness of older people poses a challenge for nurses. The detailed description of the PGR intervention helps nurses to identify the elements that may alleviate older people’s loneliness.Siirretty Doriast

Training professionals to implement a group model for alleviating loneliness among older people – 10-year follow-up study

Background and objectives: Although randomized controlled trials (RCTs) have been performed to alleviate loneliness among older people, little is known about how they have been implemented, or whether they are effective in real life. Our RCT-based model, "Circle of Friends" (CoF) proved to be effective in improving the wellbeing, health and cognition of lonely older people. Over 10 years we have systematically trained 752 professional facilitators of lonely older people's CoF groups. This study aims to explain how this training has succeeded in practice and to describe the outcomes of CoF implementation. Research Design and Methods: Survey data were gathered in 2006-2016 from trained facilitators (n = 319) and CoF participants (n = 1041). Results: The CoF has been disseminated in 80 municipalities in Finland. The trained CoF facilitators have maintained the original key elements and structure of the model fairly well in its implementation and dissemination processes. The main objectives of CoF - the alleviation of loneliness, making new friends, and members continuing meetings on their own - have remained the facilitators' priority. The CoF socially activates older participants, as 67% organized group meetings after the facilitated process. However, the CoF has become diluted in some aspects during its dissemination, as a small proportion of trained facilitators have implemented the model in their own way. Discussion and Implications: The CoF may be an encouraging example of how an original RCT model with a rigorous training program can be implemented and disseminated in real-life settings over 10 years.Peer reviewe

Yksinäisyys on kognition heikkenemisen merkittävä riskitekijä ikääntyneellä

Vertaisarvioitu. English summaryIkääntyneiden yksinäisyys on yleistä. Se voi johtaa kognition heikkenemiseen ja muistisairauteen. Yksinäisten kognitioon voidaan vaikuttaa psykososiaalisella interventiolla, kuten Ystäväpiiri-ryhmän avulla. Terveydenhuollon ammattilaisten tulee kysyä yksinäisyydestä ja käsitellä sitä vakavana terveysriskinä.Peer reviewe

Gender Differences in Dementia Spousal Caregiving

Peer reviewe

Relationship of Neuropsychiatric Symptoms with Falls in Alzheimer's Disease : Does Exercise Modify the Risk?

Peer reviewe

Iäkkäiden asukkaiden ravitsemustila Helsingin pitkäaikaisen ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä

Helsingissä vuosina 2003-2017 tehtyjen ravitsemustutkimusten tarkoituksena on ollut tutkia ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten ravitsemustilaa. Tässä artikkelissa kuvataan ravitsemustilan ja -hoidon kehittymistä tehostetussa palveluasumisessa vuosina 2007, 2011 ja 2017 sekä laitoshoidossa (vanhainkodeissa) vuosina 2003, 2011 ja 2017 tehtyjen tutkimusten tulosten pohjalta. Helsingin ravitsemustutkimukset on toteutettu käyttäen samaa strukturoitua kyselylomaketta ja MNA-ravitsemusarviota (Mini Nutritional Assessment). Tässä artikkelissa esitetään tutkimuslomakkeiden muuttujia (ikä, sukupuoli, siviilisääty, koulutustaso, fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky, sairaudet ja lääkitys) kuvaamaan asukasrakenteen eroja eri asumismuodoissa. Ravitsemukseen liittyvistä muuttujista esitetään välipalojen syömistä, täydennysravintovalmisteiden ja D-vitamiinivalmisteiden käyttöä sekä painon seurantaa ja painehaavoja. Tulosten mukaan asukkaiden toiminnanvajeet ja muistisairaiden osuus ovat merkittävästi lisääntyneet. Tästä huolimatta ravitsemustilan mukaan riski- tai virheravitsemustilassa olevien osuudessa ei ole tapahtunut lisäystä. Ravitsemushoitokäytännöt ovat parantuneet. Tässä artikkelissa raportoidaan keskeiset trenditiedot eri tutkimusvuosilta. Noin 15 vuotta kestänyt tutkimus- ja kehittämishanke on ollut hyödyllinen asukkaiden hyvinvoinnin kannalta. Hyvä ravitsemus on merkittävä tekijä ikääntyneiden hyvinvoinnissa.Peer reviewe

Effect of Exercise on Drug-Related Falls Among Persons with Alzheimer's Disease : A Secondary Analysis of the FINALEX Study

Introduction No study has investigated how exercise modifies the effect of fall-related drugs (FRDs) on falls among people with Alzheimer's disease (AD). Objective The aim of this study was to investigate how exercise intervention and FRDs interact with fall risk among patients with AD. Methods In the FINALEX trial, community-dwelling persons with AD received either home-based or group-based exercise twice weekly for 1 year (n = 129); the control group received normal care (n = 65). The number of falls was based on spouses' fall diaries. We examined the incidence rate ratios (IRRs) for falls among both non-users and users of various FRDs (antihypertensives, psychotropics, drugs with anticholinergic properties [DAPs]) in both control and combined intervention groups. Results Between the intervention and control groups, there was no difference in the number of falls among those without antihypertensives or psychotropics. In the intervention group taking antihypertensives, the IRR was 0.5 falls/person-year (95% confidence interval [CI] 0.4-0.6), while in the control group, the IRR was 1.5 falls/person-year (95% CI 1.2-1.8) [p <0.001 for group, p = 0.067 for medication, p <0.001 for interaction]. Among patients using psychotropics, the intervention group had an IRR of 0.7 falls/person-year (95% CI 0.6-0.9), while the control group had an IRR of 2.0 falls/person-year (95% CI 1.6-2.5) [p <0.001 for group, p = 0.071 for medication, p <0.001 for interaction]. There was a significant difference in falls between the intervention and control groups not using DAPs (0.6, 95% CI 0.5-0.7; 1.2, 95% CI 1.0-1.4), and between the intervention and control groups using DAPs (1.1, 95% CI 0.8-1.3; 1.5, 95% CI 1.0-2.1) [p <0.001 for group, p = 0.014 for medication, p = 0.97 for interaction]. Conclusion Exercise has the potential to decrease the risk for falls among people with AD using antihypertensives and psychotropics.Peer reviewe

How Do Community-Dwelling Persons with Alzheimer Disease Fall? Falls in the FINALEX Study

Peer reviewe

Potentially severe drug-drug interactions among older people and associations in assisted living facilities in Finland : a cross-sectional study

Objective: This study aims to assess potentially severe class D drug-drug interactions (DDDIs) in residents 65 years or older in assisted living facilities with the use of a Swedish and Finnish drug-drug interaction database (SFINX). Design: A cross-sectional study of residents in assisted living facilities in Helsinki, Finland. Setting: A total of 1327 residents were assessed in this study. Drugs were classified according to the Anatomical Therapeutic Chemical (ATC) classification system and DDDIs were coded according to the SFINX. Main outcome measures: Prevalence of DDDIs, associated factors and 3-year mortality among residents. Results: Of the participants (mean age was 82.7 years, 78.3% were females), 5.9% (N=78) are at risk for DDDIs, with a total of 86 interactions. Participants with DDDIs had been prescribed a higher number of drugs (10.8 (SD 3.8) vs. 7.9 (SD 3.7), p Conclusions: Of the residents in assisted living, 5.9% were exposed to DDDIs associated with the use of a higher number of drugs. Physicians should be trained to find safer alternatives to drugs associated with DDDIs.Peer reviewe