Ilveskanta Suomessa 2018

Luonnonvarakeskus (Luke) tuottaa riista- ja kalavarojen kestävän ja monipuolisen hyödyntämisen säätelyn edellyttämät riista- ja kalavarojen arviot ja ennusteet kantojen tilasta, alueellisen ja ajallisen säätelyn edellyttämät saalistilastot sekä huolehtii kannanarvioinnin kehittämisen edellyttämästä tutkimuksesta. Uusimman kanta-arvion 2018 perusteella ilveskannan laskusuunta jatkuu. Kanta on pienentynyt edellisvuodesta noin 21 prosenttia. Ennen metsästyskautta 2018/2019 Suomessa arvioidaan olevan 1865–1990 yli vuoden ikäistä ilvestä. Pentuehavaintojen perusteella vuonna 2017 arvioidaan havaitun noin 332–375 pentuetta, mikä on 22 % vähemmän kuin 2016. Arviossa ei ole mukana Ahvenanmaan pentuehavaintoja. Se ei myöskään sisällä arviota touko-kesäkuussa 2018 syntyneistä pennuista. Eniten ilveskanta on pienentynyt kuudella Suomen riistakeskuksen alueista: Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Kainuussa Keski-Suomessa, Varsinais-Suomessa sekä Pohjanmaalla. Monin paikoin Suomea ilveskannan lasku on ollut loivaa tai kanta on pysynyt lähes edellisen vuoden tasolla. Edellis-vuoteen verrattuna kanta ei ole kasvanut millään alueella. Ilveskannan laskusuunnan taustalla on merkittävimpänä syynä metsästyskuolleisuus. Ilvesten luontaisessa kuolleisuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempiin vuosiin verrattuna. Kanta-arvio pohjautuu petoyhdyshenkilöiden 1.9.2016–28.2.2017 kirjaamien pentuehavaintojen ja erillisten lumijälkilaskentojen pohjalta tehtyyn arvioon pentueiden määrästä. Kaikki ilveshavainnot pitivät sisällään yhteensä ~ 4160 kpl ilvespentueiden näkö- ja jälkihavaintoa, mikä on noin 16 % vähemmän kuin vastaavana aikajaksona kaudella 2016–2017. Havaintoihin pohjautuvan kanta-arvion lisäksi Luonnonvarakeskus on arvioinut ennustemallin avulla ilveskannan kehitystä vuoteen 2021 eri metsästysverotusasteilla.201

Thermally induced ultra high cycle fatigue of copper alloys of the high gradient accelerating structures

In order to keep the overall length of the compact linear collider (CLIC), currently being studied at the European Organization for Nuclear Research (CERN), within reasonable limits, i.e. less than 50 km, an accelerating gradient above 100 MV/m is required. This imposes considerable demands on the materials of the accelerating structures. The internal surfaces of these core components of a linear accelerator are exposed to pulsed radio frequency (RF) currents resulting in cyclic thermal stresses expected to cause surface damage by fatigue. The designed lifetime of CLIC is 20 years, which results in a number of thermal stress cycles of the order of 2.33 · 1010. Since no fatigue data existed in the literature for CLIC parameter space, a set of three complementary experiments were initiated: ultra high cycle mechanical fatigue by ultrasound, low cycle fatigue by pulsed laser irradiation and low cycle thermal fatigue by high power microwaves, each test representing a subset of the original problem. High conductivity copper alloys in different temper states and several techniques to improve their fatigue life were investigated. The results obtained by the three techniques are presented and the relations between them are determined. The RF fatigue experiments had conditions similar to the CLIC application, but the achievable number of cycles was limited. The data obtained by RF is extrapolated with the ultrasonic fatigue experiments which show a similar relative merit for the candidate alloys. Based on the results, a precipitation hardened copper zirconium alloy and an aluminum oxide dispersion strengthened copper alloy fulfill the CLIC requirements, the former being slightly better in terms of fatigue, but more sensitive to the temper state. The ultra-high cycle ultrasound data showed surface roughening, which appeared at stress amplitudes lower than the fatigue strength. Different crack growth rates were observed between the precipitation strengthened and the dispersion hardened copper alloys. Compressive mean stresses were studied at ultra high number of cycles regime and they were not found to have an effect on fatigue performance under mechanical loading. Surface damage, due to RF induced fatigue, was observed to be anisotropic

Thermo-structural analysis of the rf-induced pulsed surface heating of the CLIC accelerating structures

The CLIC (Compact LInear Collider) is being studied at CERN as a potential multi-TeV e+e- collider. The acceleration of the particles is done by RF (Radio Frequency). The surfaces of the RF (radio frequency) accelerating cavities are exposed to high pulsed RF currents which induce cyclic thermal stresses. These cyclic stresses are crucial for the fatigue lifetime of the cavities. To study the fatigue phenomenon properly the induced stresses must be well known. ANSYS FEM simulations were made to study the thermo-structural behaviour of the CLIC accelerating structure in copper zirconium, bimetallic and diamond coated constructions. The simulations showed the existence of high thermal stresses and low stress level shockwaves. It was also shown that the bimetallic structure increases stress values due to the differences in material properties. Diamond coating was found to reduce the thermal stresses

Karhukanta Suomessa 2019

Suomessa oli ennen vuoden karhunmetsästyskautta 2019 arviolta 2300-2500 karhua. Todenäköisin arvio lukumäärästä (2360 yksilöä) on noin 14 % suurempi kuin vuotta 2018 koskeva arvio. Arvio karhukannan yksilömäärästä perustuu suurpetoyhdyshenkilöiden tekemiin ja Tassu-järjestelmään kirjaamiin havaintoihin karhunpentueista. Karhuhavaintoja kertyi 10 111, joista pentuehavaintoja oli yhteensä 1 260. Pentueita koskevissa jälkihavainnoissa oli useammin mittaustulos jälkien koosta kuin vuonna 2018. Alueellisesti kannan runsastuminen näyttää olleen voimakkainta poronhoitoalueen eteläpuolelle sijoittuvien keskisen ja läntisen Suomen alueella. Poronhoitoalueen eteläpuolisen Itä-Suomen alueella ja poronhoitoalueella erot olivat vähäisiä vuoteen 2018 verrattuna. Viimeisen kolmen vuoden aikana on karhunkaatolupia myönnetty aiempaa enemmän. Odotusten vastaisesti kannan kasvu jatkui edelleen. Yksilömäärää koskevissa arvioissa tapahtuneet muutokset eivät kuitenkaan johdu pelkästään muutoksista karhukannassa vaan arvioihin vaikuttavat osin myös havainnoinnin aktiivisuudessa ja kattavuudessa tapahtuneet muutokset. Ennustemallin mukaan Suomen karhukanta pysyisi nykyisen suuruisena, jos metsästysverotus on 16 %.202

Suurpetojen vaikutus poronhoitoon : Makera-hankkeen loppuraportti

Suurten nisäkäspetojen lukumäärät ja esiintymisalueiden pinta-alat ovat moninkertaistuneen Euroopassa 1960-luvun jälkeen. Kehitys koskee myös Pohjois-Eurooppaa, ja suurpetojen aiheuttamista vahingoista on viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana kehittynyt merkittävä haitta poronhoidolle. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suurpetojen vaikutusta poronhoitoon neljän eri suurpedon aiheuttamiksi kirjattujen vahinkojen, vasaprosentin sekä paliskunnilta saatujen vastausten valossa. Vasaprosentti oli tutkimusjaksolla 1991–2015 alentunut tilastollisesti merkitsevästi yhtä poikkeusta (Ikosen paliskunta) lukuun ottamatta kaikissa neljän eteläisimmän merkkipiirin (Itäkeminjoki, Kainuu, Kuusamo, Pudasjärvi) paliskunnassa. Pohjoisempana valtaosassa paliskuntia vasaprosentissa ei ollut merkitsevää suuntaa. Vasaprosentin tilastollisesti merkitsevä yhteys jonkun suurpetolajin aiheuttamien vahinkojen määrään havaittiin 24 paliskunnassa. Ahman aiheuttamat vahingot ovat yhteydessä paitsi ahmakannan tiheyteen, myös poronhoitotapaan, sillä ahman aiheuttamia vahinkoja on vain vähän sellaisissa paliskunnissa, joissa porot ovat talvella tarharuokinnassa. Sama seikka vaikuttaa jossain määrin myös ilveksen ja suden aiheuttamiin vahinkoihin. Suden aiheuttamien vahinkojen määrä on yhteydessä poronhoitoalueen ulkopuolisten susilaumojen lukumäärään, mutta tarkempi analyysi osoittaa tämän yhteyden rajoittuvan yksinomaan poronhoitoalueen kaakkoisosien paliskuntiin, jotka sijaitsivat lähimpänä poronhoitoalueen ulkopuolella olevia pentuelaumoja. Petovahinkojen ja kaadettujen petojen välinen yhteys oli vahva ilveksen ja suden, mutta ei karhun osalta. Tämä selittynee sillä, että karhut liikkuvat syksyn metsästysaikaan hieman eri alueilla kuin tappaessaan poroja keväällä ja kesällä. Paliskunnille suunnattuun kyselyyn saadut vastaukset osoittivat suurpetojen vaikuttavan poronhoitokäytäntöihin lähes kaikissa kysymykseen vastanneissa paliskunnissa (26 paliskuntaa).201

PARADOXES, CONFLICTS AND TENSIONS IN ESTABLISHING MASTER DATA MANAGEMENT FUNCTION

Managing master data as an organization-wide function enforces changes in responsibilities and established ways of working. These changes cause tensions in the organization and can result in conflicts. Understanding these tensions and mechanisms helps the organization to manage the change more effectively. The tensions and conflicts are studied through the theory of paradox. The object of this paper is to identify paradoxes in a Master Data Management (MDM) development process and the factors that contribute to the emergence of these conflicts. Altogether thirteen MDM specific paradoxes were identified and factors leading to them were presented. Paradoxes were grouped into categories that represent the organization’s core activities to understand how tensions are embedded within the organization, and how they are experienced. Five paradoxes were observed more closely to illustrate the circumstances they appear. Working through the tensions also sheds light on the question of how these paradoxes should be managed. This example illustrates how problems emerge as dilemmas and evolve into paradoxes

Susikanta Suomessa maaliskuussa 2018

Suomessa oli maaliskuussa 2018 arviolta 165–190 sutta. Lukumäärä on noin 10 % suurempi kuin maaliskuussa 2017. Suomen susikannan painopiste on siirtynyt läntisen Suomen kannanhoitoalueelle, jossa arvioitiin olleen susikannasta 68 %. Kokonaan tai pääasiallisesti Suomen puolella liikkuvia laumoja oli yhteensä 20. Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan molemmin puolin liikkuvia laumoja (ns. rajalaumat) oli 5. Kahden suden asuttamia reviirejä (susipari) arvioidaan olevan yhteensä 15, joista kaksi sijoittuu itärajan molemmin puolin. Lisäksi kolmen reviirin osalta jäi epävarmaksi se, onko reviirillä kaksi vai kolme sutta. Koko yksilömäärältään Suomen kantaan lasketaan kokonaan tai suurimmaksi osaksi Suomen puolella liikkuviksi arvioidut laumat ja parit. Muiden osalta (rajalaumat ja – parit) Suomen susikantaan on laskettu kuuluvaksi 50 %. Menettely on sama kuin aiemmissa kanta-arvioissa. Rajareviirit huomioiden on kokonaisarvio 180–205 sutta. Todennäköisiä perhelaumoja (vähintään 3 sutta) oli yhteensä 25, näistä 20 reviiriä sijaitsi kokonaan Suomen puolella. Vuoden 2017 maaliskuussa vähintään kolmen yksilön lauman reviirejä oli yhteensä 21, joista 14 kokonaan Suomen puolella. Läntisellä kannanhoitoalueella oli yhteensä 16 laumaa. Lisäksi kahden reviirin osalta epävarmaksi jäi se, onko reviirillä kaksi vai kolme sutta. Edellisten lisäksi kuudella reviirillä oli pari. Kaikkiaan asuttuja reviirejä oli yhteensä 24, mikä on neljä reviiriä enemmän kuin maaliskuussa 2017. Laumojen osuus kaikista reviireistä (75 %) oli lähes kolmanneksen suurempi kuin maaliskuussa 2017 (44 %). Itäisellä kannanhoitoalueella oli yhteensä 9 laumaa. Laumoista viisi asusti valtakunnan rajan molemmin puolin. Lisäksi yhden rajareviirin osalta jäi epävarmaksi se, onko reviirillä kaksi vai kolme sutta. Yhdeksällä reviirillä asusti pari, joista kaksi paria liikkui valtakunnan rajan molemmin puolin. Kaikkiaan asuttuja reviirejä oli yhteensä 19, mikä on 2 reviiriä vähemmän kuin maaliskuussa 2017. Maaliskuun susikanta edustaa tilannetta, jolloin se on pienimmillään. Kesällä susien lukumäärä on olennaisesti suurempi kuin maaliskuussa, sillä pennut syntyvät huhti-toukokuussa. Arvio on ajoitettu koskemaan maaliskuun tilannetta, koska kattavin aineisto susikannan määrittelyyn saadaan talvella eikä nuorten levittäytymisvaellus synnyinalueeltaan vielä vaikuta merkittävästi. Syntyneiden pentueiden määrästä saadaan kokonaiskuva vasta ensi talvena. Tässä raportissa maaliskuun 2018 tilannetta verrataan vuoden 2017 maaliskuun tilanteeseen.201

Status of the Fatigue Studies on the CLIC Accelerating Structures

The need for high accelerating gradients for the future multi-TeV e+e- Compact Linear Collider (CLIC) imposes considerable constraints on the materials of the accelerating structures. The surfaces exposed to high pulsed RF (Radio Frequency) currents are subject to cyclic thermal stresses which are expected to induce surface break up by fatigue. Since no fatigue data exists in the literature up to very large numbers of cycles and for the particular stress pattern present in RF cavities, a comprehensive study of copper alloys in this parameter range has been initiated. Fatigue data for selected copper alloys in different states are presente

Vargstammen i Finland i mars 2019

I mars 2019 fanns det i Finland 47 vargrevir. På 24 av dem levde en vargflock med minst tre individer och på 20 revir levde två vargar. På tre revir fanns det enligt uppskattningarna 2–3 vargar. En betydande del av reviren med två eller 2–3 vargar hävdades av ett par, men det totala antalet vargpar kunde inte fastställas. En del av reviren är belägna på både finskt och ryskt territorium. Sammanlagt fanns det 41 revir helt eller huvudsakligen på finskt territorium; 19 av dessa hävdades av flockar. På finsk territorium fanns det sammanlagt 22 revir som hävdades av två eller 2–3 vargar. Flockarna var sannolikt familjegrupper med valpar födda 2018. Inom det västra stamförvaltningsområdet påträffades 13 revir som hävdades av flockar. I östra Finland påträffades 11 flockrevir av vilka sex var helt eller huvudsakligen belägna på finskt territorium. Antalet flockar som hävdades av två vargar var 14 inom det västra stamförvaltningsområdet och sex inom det östra området. Inom det västra stamförvaltningsområdet fanns två revir med 2–3 vargar, medan det fanns ett sådant revir inom det östra området. Inom renskötselområdet påträffades under vårvintern inga revir med minst två vargar. I mars 2019 fanns det uppskattningsvis 185–205 vargar i Finland. De vargar som helt eller huvudsakligen rör sig på finskt territorium räknas alla med i den finska vargstammen. Av de vargar som hävdar revir på vardera sidan av östgränsen räknas 50 procent med i den finska vargstammen. Då dessa så kallade gränsrevir tas med i beräkningen uppgår det totala antalet vargar till 200–250 individer. Enligt uppskattningarna var antalet flockar något större i mars 2018 (25 flockar) än i år (24 flockar). År 2018 fanns det tjugo familjegrupper som rörde sig i Finland. Antalet revir som hävdades av två eller 2–3 vargar var betydligt större i mars 2019 (22 revir) än i mars 2018 (15 revir). Det totala antalet vargar hade enligt beräkningarna ökat med cirka 10 procent jämfört med år 2018. Vargstammen i mars representerar den årstid då antalet vargar är som minst. På sommaren är antalet vargar avsevärt större än i mars, eftersom valparna föds i april–maj. Uppskattningen gäller situationen i mars, eftersom det mest omfattande materialet för fastställandet av vargstammens storlek fås under vintern och inte ännu påverkas märkbart av unga vargars vandring från områdena där de är födda. Förändringarna i vargstammen efter mars beskrivs med en prognosmodell som bygger på forskningsdata om vargens valpresultat och dödlighet. Enligt prognoserna kommer antal flocar med 90 procents sannolikhet att vara 32–43 i november 2019. I mars 2020 finns det enligt prognoserna 17-37 flockar, med 90 procent sannolikhet.201