Quantitative MRI volumetry of the entorhinal cortex in temporal lobe epilepsy

AbstractThe entorhinal cortex (Brodmann’s area 28) is located at the anterior aspect of the parahippocampal gyrus ventral to the amygdala and the hippocampus. It is reciprocally interconnected with the hippocampus via glutamatergic pathways. We investigated whether the entorhinal cortex is damaged in human temporal lobe epilepsy (TLE). The volume of the entorhinal cortex was measured using magnetic resonance imaging (MRI) in 36 patients with cryptogenic TLE and in 21 controls. The mean volumes of the entorhinal cortex on the focal side did not differ from controls. In 11 of 36 patients, however, the entorhinal cortex volume was reduced by 25%. Entorhinal volume correlated with hippocampal volume in TLE (ipsilaterally, r= 0.454, P< 0.01; contralaterally, r= 0.340, P< 0.05). Further, 64% of patients with 25% entorhinal cortex damage had ipsilateral hippocampal atrophy. On the other hand, right focal TLE patients with hippocampal atrophy had a 19% volume reduction of the ipsilateral entorhinal cortex (P< 0.05). The volume of the entorhinal cortex correlated with the duration of TLE (r= −0.335, P< 0.05). The present study indicates that the entorhinal cortex might be damaged in a subpopulation of patients with cryptogenic TLE. In most cases, volume reduction was associated with hippocampal damage. These data suggest that entorhinal damage contributes to the symptomatology in TLE

Suomen ympäristökeskuksen koordinoiman Circwaste-hankkeen raportti

Ympäristöministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö valmistelivat Suomen kiertotalouden strategista ohjelmaa laajan sidosryhmäjoukon tukemana keväällä 2020. Valmistelutyö toteutettiin teemakohtaisissa alaryhmissä, joista yksi keskittyi kuntia ja alueita koskevien tavoitteiden valmisteluun. Suomen ympäristökeskus osallistui kunnat ja alueet -teemaryhmän työhön tuottamalla tausta-aineistoa työn tueksi. Tämä raportti perustuu tähän vuonna 2020 tuotettuun taustamateriaaliin. Työssä arvioitiin kiertotalouden nykytilaa ja kehittämistarpeita kunnissa ja tehtiin toimenpide-ehdotuksia kunnille ja hallinnolle yleisesti. Tietoja ja esimerkkejä kerättiin useista eri hankkeista ja kuntien itse raportoimista kokemuksista. Suomessa on paljon kuntia, jotka ovat omissa strategioissaan ja sitoumuksissaan edistämässä siirtymistä kestävämpään tulevaisuuteen. Kiertotalous on nähty tässä muutoksessa välttämättömänä keinona, jolla tuotetaan taloudellista hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa ja vähennetään luonnonvarojen käyttöä. Kiertotalouspolitiikkaa voidaan kuvata laajaksi kokonaisuudeksi monenlaisia politiikkatoimia, joiden tavoitteena on ratkaista hyvin moniulotteisia kestävyysongelmia. Kiertotalouspolitiikan myötä jo käynnissä oleva siirtyminen kiertotalouteen ja sen myötä kierrätysmateriaalien käyttö, materiaalien arvon säilyttäminen ja luonnonvarojen käytön vähentäminen voivat synnyttää paikallisia selviytymiskeinoja. Globaalien tuotantoketjujen häiriintyessä lyhyemmät, paikalliset tuotantoketjut voivat rakentua paikkaamaan esim. energiantarvetta uusiutuvalla energialla, maatalouden lannoitepulaa viljelykierrolla ja kierrätyslannoitteilla ja kehittää kierrätysmateriaalien markkinoita. Työssä tunnistettiin merkittävät toiminta-alueet, joissa kunnilla on mahdollisuus edistää kiertotaloutta. Nämä löytyvät kuntien strategisessa johtamisessa, jakamistalouden ratkaisujen edistämisessä, investointien ja julkisten hankintojen toteutuksessa, kuntien koordinoimissa rakennushankkeissa, maankäytön suunnittelussa ja jäte- ja energiahuollon ratkaisuissa. Merkittävää potentiaalia löydettiin myös elinkeino- ja innovaatiopolitiikan puolelta - yritysyhteistyöstä ja tutkimus- ja kokeiluhankkeista. Lisäksi kuntalaisten todettiin olevan kiertotalouden edistämisen suuri mahdollisuus: uudelleenkäytön lisääminen kierrätyskeskustoiminnan laajentamisen myötä, hävikkiruokapalveluiden tarjoaminen, kestävät liikkumismuodot ja luontosuhteen vahvistaminen voivat sopivan informaatio-ohjauksen ja oikein valitun seurantatiedon tuottamisen ohella olla vaikuttavia ja pysyviä ajureita kohti pysyvästi kestävää kiertotalousyhteiskuntaa. Kunnille ja alueille muotoiltiin neljä ydinviestiä kiertotalouden strategiseksi edistämiseksi: 1. Kiertotalous osaksi strategista johtamista: poikkihallinnollisuus, ennakoiva alue- ja taloussuunnittelu, vaikuttaminen omistajaohjauksessa ja riittävä resursointi kunnassa edistämään kiertotaloutta; 2. Kunnasta kiertotalouden alueellinen kokeilualusta: alueellisten verkostojen luominen ja ylläpito, kokeilukulttuurin vahvistaminen, esimerkkinä ja mahdollistajana toimiminen, yritysyhteistyö ja asukkaiden aktivointi; 3. Kiertotalousratkaisut osaksi hankintoja ja investointeja: Suunnitteluvaiheessa ja kilpailutuksessa huomioidaan kiertotalous. Hankintojen ja investointien vaikutuksia arvioidaan koko elinkaaren ajalta. Huomiota kiinnitetään erityisesti infra- ja talonrakentamisen kiertotalousratkaisuihin niiden luonnonvaranintensiivisyyden vuoksi sekä aleuiden käytön ennakoivaan suunnitteluun. 4. Kiertotalouden alueellinen mittaus ja seuranta: Konkreettisten kiertotaloustavoitteiden asettaminen luonnonvarojen käytön vähentämiseksi, huolellinen ja ennakoiva systeeminen suunnittelu, toteutumisen mittaaminen ja onnistumisen arviointi, korjaavat toimet ja toimenpiteiden toteutuksen vastuuttaminen

Kiertotalous Suomessa - toimintaympäristö, ohjauskeinot ja mallinnetut vaikutukset vuoteen 2030

Kiertotalous on viime vuosina saanut paljon huomiota osakseen, ja sen on nähty olevan nykyistä kestävämmän talousjärjestelmän edellytys tulevaisuudessa. Tässä raportissa selvitetään kiertotalouden käsitettä, toimintaympäristöä, liiketoimintamahdollisuuksia ja kiertotaloutta edistäviä politiikkatoimia Suomessa. Tämän lisäksi laadittiin seitsemälle eri kiertotalouden osa-alueelle kiertotalousskenaariot, joiden talous-, työllisyys-, luonnonvarojen käyttö- ja kasvihuonekaasupäästövaikutukset arvioitiin kansatalouden tasolla vuoteen 2030. Skenaariokokonaisuus kattoi vain rajatun kokonaisuuden kiertotalouden mahdollisuuksista. Tehty tarkastelu tukee näkemystä, että kiertotalous on kokonaisuudessaan taloutta vahvistava samalla, kun sen avulla voidaan vähentää luonnonvarojen käyttöä ja niistä aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Kiertotalous pystyisi vastaamaan globaaleihin ympäristöhaasteisiin lyhyellä aikavälillä parhaiten kiinnittämällä huomio haitallisten materiaalikiertojen korvaamiseen haitattomimmilla materiaalikierroilla. Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää uudenlaista toimintaympäristöä sekä kysynnän että tarjonnan näkökulmasta. Muutoksen vauhdittamiseen tarvitaan oikein kohdennettuja politiikkatoimia, arvomaailman muutosta koko yhteiskunnassa sekä menestyksellistä tutkimus- ja innovaatiotoimintaa

Executing circular economy strategies in practice in Finland. Results and experiences from Circwaste project

A Europe-wide circular economy policy was launched in 2014 when the European Commission published the first strategic policy programme for circular economy. It was compiled to provide very comprehensive impacts and dimensions of sustainable development: sustainable growth and a climate neutral, resource efficient and competitive economy. The targets of a circular economy are that the value of products, materials and resources is maintained in the economy for as long as possible, economic growth is decoupled from resource use, generation of waste and environmental loads are minimised, and pressure on the Earth’s resources and biodiversity is minimised. The European Union is supporting the sustainability transition with research and development funding. In Finland, Circwaste – Towards Circular Economy is one of the biggest development projects accelerating the transition to a circular economy. During the period 2016–2020, the project has produced monitoring data on the development of circular economy and the sustainability of waste management, highlighted the circular economy concept, promoted stakeholder collaboration, supported strategic national processes, strengthened know-how and mainstreamed and concretised circular economy thinking. This interim report presents all the relevant results so far. It is crucial that data is produced from different angles on implementing the circular economy. More information is needed both to support decision making and on connections between and reflections on different factors. The key figures for Finland show quite clear coupling of the use of natural resources, waste amounts and economic growth. The circular material use rate is ca. 7%, which can be considered quite modest. Quantitative national targets for decreasing the use of natural resources are needed. Instead of country comparisons, the focus should be on trends in order to learn from the past and to identify the policy instruments needed to achieve the level aspired to. One of the key findings is the need for regional indicators and data for decisionmaking. The work done within Circwaste is the first effort towards a systematic monitoring scheme for monitoring circular economy regionally. The study showed that the production of regional waste data is challenging, that the estimated recycling rates have not increased adequately to reach the EU targets and that there could therefore be a need for municipallevel recycling targets. The transition to a circular economy also causes fundamental social changes in society. In the project, new indicators were developed for measuring social impacts: circular economy employment, education and employment for vulnerable groups, publicly shared resources, accessibility of recycling services and sustainable vehicle fuels. The first baseline data show advances towards the circular economy: the accessibility of waste management services has improved, the Finnish educational system has been able to respond quickly to the need for circular economy education, circular economy activities have potential for the employment of vulnerable groups and economic activities related to recycling, repair and reuse have grown. The regions and municipalities emerge as key actors in facilitating a socially just transition towards a circular economy. The study on innovative material processing technologies gathered data on technologies for elemental recycling, especially for plastic waste but also for making new fibres from textiles waste. Financial issues are key to the survival of these technologies and there is a need for governmental financial support. Public procurers can be considered key players in the circular economy, creating demand for more sustainable products and services. Implementing circular economy in municipalities requires commitment, financial planning, interaction with regional actors and inclusion of circular economy in financial rules. The construction sector is a major consumer of natural resources, but the municipalities can make construction more sustainable through public procurements and planning. As buyers, they can require the use of recycled raw materials and soils in construction projects. Obligations for ecological compensation and goals of no net loss of biodiversity would decrease the pressure on natural resources. To support municipalities in their work, a national organisation for providing municipal auditing, development, education and business support services could be established. Employing circular economy experts in each municipality to work as crossadministrative coordinators could enhance the transition. The project has created a lot of political, theoretical and practical content on the concept and field of circular economy. The next steps are to further develop and widen, as well as deepen, the results and to provide national support in searching for answers and solutions for decreasing the use of natural resources, achieving the MSW recycling targets and creating a more sustainable society

How to measure the social sustainability of the circular economy? Developing and piloting social circular economy indicators in Finland

Highlights • National and sub-national social indicators of the CE were developed and piloted in a Finnish case study. • Weak signs for a socio-cultural change and fair CE transition were found. • An iterative and systematic model to develop social indicators is presented. Abstract The purpose of the study was to research the possibility and methods of measuring the social sustainability of the circular economy (CE) transition nationally and sub-nationally in Finland based on secondary and regularly updated data. The aim was to assess both the social impacts of, and socio-cultural changes needed for, the transition. Expert elicitation method was used to develop experimental pilot indicators for Finland that would cover different types of social implications and CE principles and be based on secondary data sources. 12 indicators proceeded into piloting and data collection. The study confirmed the difficulty of monitoring the social sustainability for two main reasons. First, social outcomes are often very contextual and the result of complex personal and inter-personal relations, and they are difficult to connect to only the CE development. Second, the conventional data sources are based on a linear logic and are not fit to measure the circular processes. The monitoring results show weak signs for a socially just development and socio-cultural change towards the CE. The study answers to the research gap between CE practices and conceptual frameworks for monitoring the social sustainability of the CE. The real-world national and sub-national monitoring based on data readily available in regularly updated open databases was piloted to allow continuous monitoring to support strategic regional development. The study presents a model for an iterative and systemic process to develop social indicators for the CE that can also be applied outside of Finland