Aleksis Kiven Seitsemän veljestä käännösromaanina

Aleksis Kivi’s (1834–1872) oeuvre gives inexhaustible sources for a scholar who is interested in translation history and linguacultural relations during the past 150 years. The first translation of his literary work was Gustaf Rancken’s Swedish translation of an extract from Kullervo (1864) right after its publication. Today, more than one and a half centuries later, new translations of Kivi still appear. This study focuses on his novel Seitsemän veljestä (Seven Brothers, 1870), which is one of the most translated Finnish books. The first translations appeared at the beginning of the 20th century (Swedish in 1919, German in 1921, Estonian in 1924, French and Latvian in 1926, and English in 1929), and it has now been translated into almost forty languages. Retranslations have also been made into several languages. This article focuses on the publishing history of Kivi translations and is based on the earlier enumerative bibliographical research. It also analyses studies how the translations and retranslations of Seitsemän veljestä are related to each other and to the translation history of his other works and gives an overview of the novel’s translation history from 1919 to 2017.Aleksis Kivi’s (1834–1872) oeuvre gives inexhaustible sources for a scholar who is interested in translation history and linguacultural relations during the past 150 years. The first translation of his literary work was Gustaf Rancken’s Swedish translation of an extract from Kullervo (1864) right after its publication. Today, more than one and a half centuries later, new translations of Kivi still appear. This study focuses on his novel Seitsemän veljestä (Seven Brothers, 1870), which is one of the most translated Finnish books. The first translations appeared at the beginning of the 20th century (Swedish in 1919, German in 1921, Estonian in 1924, French and Latvian in 1926, and English in 1929), and it has now been translated into almost forty languages. Retranslations have also been made into several languages. This article focuses on the publishing history of Kivi translations and is based on the earlier enumerative bibliographical research. It also analyses studies how the translations and retranslations of Seitsemän veljestä are related to each other and to the translation history of his other works and gives an overview of the novel’s translation history from 1919 to 2017

Eino Leino -tutkijan perintö: Aarre M. Peltonen käsikirjoitusten tekstikriittisenä tutkijana

Artikkelissa muodostetaan ensimmäistä kertaa kokonaiskuva Aarre M. Peltosesta (1920–1991) Eino Leinon tekstikriittisenä tutkijana sekä selvitetään, millainen rooli kirjailijalta säilyneillä käsikirjoituksilla oli hänen tekstikriittisessä tutkimustyössään ja millaiset tiedonintressit ohjasivat hänen työtään Leinon julkaisuihin ja arkistodokumentteihin syventyneenä tutkijana. Käytännössä tutkimuskysymys laajentuu kehämäisesti käsikirjoituslähteiden ja tekstikritiikin ulkopuolelle. Yhtäältä käsikirjoitukset muodostavat vain osan Peltosen tekstikriittisen editoinnin aineistoista, joihin kuului myös Leinon julkaistuja tekstejä. Toisaalta hänen tekstikriittisiä pyrkimyksiään on helpompi ymmärtää suhteessa hänen muihin tutkimustavoitteisiinsa ja osana kirjallisuudentutkimuksen tiedeyhteisöä. Vaikka hän ei useinkaan antanut käsikirjoitusaineistoille ensisijaista asemaa tutkimusten keskipisteinä, hän kuitenkin käytti niitä poikkeuksellisen paljon sekä suhtautui kunnianhimoisesti arkistolähteiden tuntemiseen ja niistä välittyvän tiedon jakamiseen tuleville tutkijoille. Retrospektiivinen näkökulma Peltosen uraan valottaa paitsi Leino-tutkimuksen historiaa myös laajemmin suomalaiseen kirjallisuuteen kohdistuvaa tekstikriittistä tutkimusta, jota ei ole riittävästi huomioitu osana kirjallisuudentutkimuksen oppihistoriaa. Suomalaisen kirjallisuuden tekstikriittisenä tutkijana ja editorina Aarre M. Peltonen on toiminut tekstikritiikin ja käsikirjoitustutkimuksen edelläkävijänä Suomessa ja rakentanut pohjaa käsityksellemme Leinon laajasta tuotannosta. Siksi hänen tutkijanuransa valaisee kiinnostavilla tavoilla suomalaisen tekstikritiikin ja kirjallisuudentutkimuksen historiaa. Peltosen dokumentaarinen, suuria aineistomassoja järjestelevä ja silti detaljeista kiinnostunut tutkimusote on oletettavasti vaikuttanut myös siihen, että häneltä itseltään on säilynyt lähes kahdeksan hyllymetrin henkilöarkisto, joka antaa paljon tietoa hänen tutkimuksestaan ja Leinon tuotannosta (SKS:n arkiston kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelma. Aarre M. Peltosen arkisto)

In search for volta : statistical analysis of word patterns in Shakespeare's sonnets

Helsinki University of Technology; 951-22-7734-4;Peer reviewe

Trekstuaaliset tilat: Käännöstieteen ja tekstuaalitieteiden rajavyöhykkeellä

Translation studies and textual scholarship have much common ground. In this paper, we set to explore how three of their central concepts, translation, transmission and text, can be approached from a multidisciplinary point of view. Combining these three central terms, we call this approach trextual. This paper is based on the workshop on trextuality held at the KäTu Symposium in Tampere in 2019. In the workshop, the discussion built upon an introduction, which examined the foundations of trextuality, and four papers, which addressed genetic translation criticism, retranslation, polyphony and translation of intertextuality, as well as multi-modality of audiovisual translation, respectively. The workshop revealed that the juxtaposing of two text-oriented disciplines, translation studies and textual studies, and comparing their similarities and differences reveals unexplored areas and weaknesses in their axiomatic fundaments. In particular, the papers presented in the workshop invited to reconsider transmission, definitions of text, and source text-target text pairs in different contexts. The workshop provided a starting point for further trextual studies exploring such cross-disciplinary questions.Translation studies and textual scholarship have much common ground. In this paper, we set to explore how three of their central concepts, translation, transmission and text, can be approached from a multidisciplinary point of view. Combining these three central terms, we call this approach trextual. This paper is based on the workshop on trextuality held at the KäTu Symposium in Tampere in 2019. In the workshop, the discussion built upon an introduction, which examined the foundations of trextuality, and four papers, which addressed genetic translation criticism, retranslation, polyphony and translation of intertextuality, as well as multi-modality of audiovisual translation, respectively. The workshop revealed that the juxtaposing of two text-oriented disciplines, translation studies and textual studies, and comparing their similarities and differences reveals unexplored areas and weaknesses in their axiomatic fundaments. In particular, the papers presented in the workshop invited to reconsider transmission, definitions of text, and source text-target text pairs in different contexts. The workshop provided a starting point for further trextual studies exploring such cross-disciplinary questions