Cyclosporine A in the treatment of Interstitial Cystitis

Painful bladder syndrome/interstitial cystitis (PBS/IC) is a chronic urinary bladder disorder of unknown etiology characterized by symptoms of bladder pain and urinary frequency. PBS/IC is a chronic disease in which drug therapy has not led to significant success over the course of time. If the symptoms of PBS/IC are refractory to standard treatments, a possible cure might demand surgical intervention involving cystectomy. The eventual autoimmune etiology in mind, immunosuppressive drug therapy with cyclosporine A (CyA) was started to patients with refractory PBS/IC. CyA is a potent anti-inflammatory drug, a calcineurin inhibitor which inhibits T lymphocyte IL-2 produc-tion. T cells are present in abundance in inflammation of the bladder in PBS/IC. On the basis of a pilot, short-term study with CyA on PBS/IC, use of CyA was continued empirically over the long term. We conducted a prospective, randomized, six-month study in 64 patients comparing the effect of CyA with the FDA approved treatment, pentosan polysulfate sodium (PPS). We measured the drug effect on patient s symptoms, the potassium sensitivity test, and on urinary biomarkers. We further tested the impact of CyA, PPS, DMSO and BCG therapy on a health-related quality of life questionnaire and evaluated the response rate to treatment with these therapies. Long-term use of CyA was safe and effective in PBS/IC patients. The good clinical effect matured individually during the years in which CyA was continued. Cessation of medication led to the reappearance of symptoms, and restarting CyA to renewed alleviation, so that CyA was administered as continuous medication. The response rate to CyA increased during the study period, comprising 75% of CyA patients at six months. 19% of patients responded to PPS therapy. Adverse effects were more common in the CyA group, underlining the importance of monitoring the drug safety and appropriate titration of the dose. The potassium sensitivity test is positive in the majority of PBS/IC patients. Successful therapy of PBS/IC can alter nerve sensitivity to external potassium. This effect was seen more often after CyA therapy. Successful treatment of PBS/IC with CyA resulted to decreasing urinary levels of EGF. IL-6 levels in urine were higher among older patient with a longer history of PBS/IC. In these patients, reduced levels of urinary IL-6 were measured after CyA therapy. Patients who experience the best treatment response have improved quality of life according to the post-treatment health-related quality of life (HRQOL) questionnaire. CyA had more impact on the ma-jority of the aspects of QoL than PPS. Despite DMSO therapy being more successful than BCG in the count of responders, DMSO and BCG had equal effects on the HRQOL questionnaire.Interstitiaalinen kystiitti on krooninen rakon kipuoireyhtymä, jonka aiheuttajaa ei varmuudella tunneta. Potilaiden oirekuvaa hallitsee rakon seudun kipu sen täyttyessä ja kivun väliaikainen helpottuminen virtsatessa. Potilaat joutuvat tyhjentämään rakkonsa tiheästi ympäri vuorokauden. Koska aiheuttajaa taudille ei tunneta, ei täsmähoitoa ole tarjolla. Oireiden vaikeus vaihtelee potilaiden välillä runsaasti, ja ainoastaan vaikeimmissa tapauksissa harkitaan raskaampia hoitoja, kuten esimerkiksi virtsarakon poistoleikkausta. Tätä ei kuitenkaan voida suositella ennen kuin turvallisemmat hoitovaihtoehdot on todettu tehottomiksi. Rakon kipuoireyhtymässä (väittelijän suomennos) on virtsarakon koepaloissa todettavissa joissakin tapauksissa suurentuneita määriä tulehdussoluja. Tautiin yhdistyy myös tekijöitä, jotka sopivat autoimmuunisairaudelle; enemmistö naispotilaita, oireiden aaltomainen kulku, parantumaton tila, ja muiden autoimmuunisairauksien esiintyminen usein samanaikaisesti. Siklosporiini on elinsiirron jälkeen käytetty lääke, joka estää hylkimisreaktiota. Sitä on käytetty myös menestyksellisesti autoimmuunitautien hoidossa. 1990-luvun alkupuolella siklosporiinia kokeiltiin menestyksekkäästi pienellä joukolla rakon kipuoireyhtymä potilaita. Potilaat täyttivät tiukan NIDDK:n kriteeristön taudilleen. Saman kriteeristön täyttäviä potilaita alettiin empiirisesti hoitaa laajemminkin siklosporiinilla, ja vuoteen 2002 mennessä potilaita, jotka olivat käyttäneet lääkettä yli vuoden oli 23. Nämä potilaat muodostivat väitöskirjani ensimmäisen osatyön materiaalin, kun siklosporiinin teho ja turvallisuus tuotiin esille. Keskimääräinen seurantaaika (siklosporiinin käyttöaika) oli 60.8 kk. Siklosporiinihoidon avulla keskimääräinen virtsaamistiheys vuorokaudessa laski 20.8 (6.3) kerrasta 10.2 (3.8) kertaan. Keskiarvoinen kertavirtsamäärä puolestaan nousi 101 (42.7) ml:sta 246 (98) ml:aa. Siklosporiiniannosta voitiin vähentää potilaskohtaisesti, jotta sivuvaikutukset pysyivät pieninä. Toisessa osatyössä satunnaistimme 64 rakon kipuoireyhtymästä kärsivää potilasta saamaan 6 kk ajan siklosporiinia tai natrium pentosaani polysulfaattia (PPS). PPS valittiin vertailulääkkeeksi, sillä sillä on FDA:n hyväksyntä tässä taudissa. Siklosporiiniryhmässä 75%:a potilaista sai avun vaivaansa, kun taas PPS ryhmässä 19%:a. Siklosporiini aiheutti enemmän sivuvaikutuksia, mutta molemmissa ryhmissä yhtä moni potilas kävi 6 kk tutkimuksen loppuun (29/32). Kolmannessa osatyössä teimme kipuprovokaatiotestin kaliumliuoksella ennen ja jälkeen siklosporiini- tai PPS-hoitoa. Totesimme, että menestyksellinen rakon kipuoireyhtymän hoito vähentää virtsarakon herkkyyttä ulkopuoliselle kaliumille. Menestyksellinen hoito yhdistyi siklosporiiniryhmään. Neljännessä osatyössä mittasimme 37 potilaalta virtsan EGF ja IL-6 pitoisuudet ennen ja jälkeen siklosporiini- tai PPS-hoidon. Näiden biomarkkereiden on todettu olevan koholla rakon kipuoireyhtymä potilailla, niiden kuvatessa inflammaation astetta (IL-6) ja epiteelivauriota (EGF). Menestyksekäs hoito laski virtsan EGF pitoisuuksia ja IL-6 pitoisuuksia niillä, joilla se oli koholla. IL-6 pitoisuudet olivat korkeammat vanhemmilla potilailla, joilla taudin historia oli pidempi. Viidennessä osatyössä kokosimme kahden eri tutkimuksen potilasmateriaalin yhteen ja raportoimme niistä hoitojen vaikutukset yleiseen elämänlaatukaavakkeeseen. Hoitoina käytettiin rakonsisäisiä huuhteluja DMSO ja BCG tai väitöskirjan toisen osatyön lääkityksiä. Siklosporiini vaikutti kaavakkeen perusteella enemmän useimpiin elämänlaatutekijöihin kuin PPS. DMSO ja BCG eivät eronneet vaikutuksiltaan elämänlaatuun. Väitöskirjan tulosten perusteella voimme suositella siklosporiinihoitoa rakon kipuoireyhtymän hoitoon, mikäli aiemmat lääkehoidot eivät ole tehonneet ja potilaalla ei ole tunnettuja vasta-aiheita lääkkeen käytölle

Interstitiaalisen virtsarakkotulehduksen eli virtsarakon kipuoireyhtymän hoito

Kansainvälinen urologityöryhmä on ehdottanut, että termi virtsarakon kipuoireyhtymä korvaisi aiemman interstitiaalinen kystiitti -termin laajan merkityksen. Interstitiaalinen kystiitti tarkoittaisi tällöin yhtä ­kipuoireyhtymän alatyyppiä, jossa on histologisesti varmennettu inflammaatio. Virtsarakon kipuoireyhtymän diagnoosi perustuu kliiniseen oirekuvaan ja muiden samantapaisia oireita ­aiheuttavien tunnettujen sairauksien poissulkemiseen. Koska sairauden etiologiaa ei tunnetta, kaikki virtsarakon kipuoireyhtymän hoitomenetelmätkin ovat ­kokemusperäisiä. Virtsarakon kipuoireyhtymä on krooninen kiputila, jonka ei oleteta paranevan. Oirelääkkeistä ja kokeilevista hoidoista on kuitenkin hyötyä.Peer reviewe

Varsinais-Suomen ja Satakunnan järvien verkkokoekalastukset vuosina 2013– 2017

Luonnonvarakeskus (vuoteen 2014 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) koekalasti Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa vuosina 2013–2017 yhteensä 11 vesienhoidon seurantaohjelmaan kuuluvaa järveä Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella. Koekalastukset perustuvat EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin (VPD), jonka mukaisesti järvien ekologista tilaa arvioidaan veden laadun lisäksi myös biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) perusteella. Kohdejärvet edustivat useita eri pintavesityyppejä ja lähes kaikki niistä on koekalastettu aikaisemmin vuosina 2006–2012. Verkkokoekalastukset tehtiin vuosina 2013–2017 heinä-, elo- ja syyskuussa ja pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa. Koekalastukset perustuivat ositettuun satun-naisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin. Kohdejärvien ekologista tilaa arvioitiin kalayhteisön rakenteen ja verkkojen saalismäärän perusteella. Kohdejärvien kokonaisyksikkösaaliin biomassa vaihteli vuosien 2013–2017 koekalastuksissa välillä 643–4573 g/verkko. Vastaavasti lukumääräsaalis vaihteli välillä 28–344 yksilöä/verkko. Suurimmat kokonaisyksikkösaaliit saatiin erittäin rehevistä Ylisjärvestä ja Köyliönjärvestä. Vastaavasti pienimmät kokonaisyksikkösaaliit saatiin niukkaravinteisesta Iso-Kiskon pääaltaasta. Särkikalojen osuus oli odotetusti suurin erittäin rehevissä Karhi-, Köyliön- ja Ylisjärvessä. Lievästi rehevät Pyhäjärvi ja Valkjärvi olivat ahvenkalavaltaisia. Muissa kohdejärvissä ahven- ja särkikalojen osuudet poikkesivat hieman odotetuista. Esim. rehevissä Painiossa, Siikaisjärvessä ja Sääksjärvessä runsas kuhakanta nosti ahvenkalojen osuuksia. Kohdejärvien verkkokoekalastusten saaliissa tavattiin vuosina 2006–2017 yhteensä 17 eri kalalajia ja kokonaislajimäärä vaihteli kohdejärvittäin välillä 4–11. Yleisimmät lajit olivat ahven, kiiski ja särki, joita tavattiin kaikilta kohdejärviltä. Niukkaravinteisissa sekä lievästi rehevissä kohdejärvissä ahven ja särki olivat selkeitä valtalajeja ja muodostivat suurimman osan saaliista. Useimmissa rehevissä kohdejärvissä myös kuhan ja pasurin osuus saaliissa oli merkittävä. Petokaloista ahven (≥ 15 cm) ja hauki olivat tärkeimmät lajit useimmissa kirkasvetisissä niukkaravinteisissa tai lievästi rehevissä kohdejärvissä. Kuha oli tärkein petokala useimmissa runsashumuksisissa ja savisameissa rehevöityneissä kohdejärvissä. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tekemän vuoden 2013 virallisen pintavesien kokonaisluokittelun mukaan vuosina 2013–2017 koekalastetut niukkaravinteiset sekä lievästi rehevät kohdejärvet ovat hyvässä tai erinomaisessa tilassa ja rehevöitymisestä kärsivien kohdejärvien ekologinen tila on tyydyttävä tai välttävä. Myös kalastoluokituksen tulos oli useimpien kohdejärvien osalta samansuuntainen kokonaisluokittelun kanssa. Hyvässä tilassa olevista järvistä vain lievästi rehevän Koskeljärven ekologinen tila arvioitiin kalaston perusteella tyydyttäväksi. Sen sijaan rehevöitymisestä kärsivien Kakskerranjärven, Painion, Siikaisjärven ja Sääksjärven ekologinen tila arvoitiin vuosien 2014–2017 kalastoluokituksen perusteella jopa hyväksi.201

Kurkkuyrtin siemenet pitää saada talteen

Kurkkuyrtin viljelyä kokeiltiin Etelä-Savossa. Tuloksena oli hyvä siemen- ja öljysato, mutta siementen keruussa oli ongelmia.vokEKO/Karila, PA

Churg-Strauss Syndrome as an Unusual Aetiology of Stroke with Haemorrhagic Transformation in a Patient with No Cardiovascular Risk Factors

Background: We present here a case of haemorrhagic brain infarction in a middle-aged and physically active male, who had never smoked. This case report aims to remind the internist and neurologist to bear in mind unusual aetiologies of brain infarcts in patients without classical cardiovascular risk factors. Case Description: A 49-year-old male with pulmonary asthma and a prior history of nasal polyps had a wake-up stroke with left-sided symptoms and speech disturbance. A head MRI and MR angiography revealed a recent haemorrhagic infarct in the right putamen and corona radiata. The left hemiparesis progressed to sensory-motor hemiplegia on the 4th day. In the head CT, it was shown that the haemorrhagic infarct had progressed to a large haematoma. A pansinusitis was also diagnosed. The aetiological investigations revealed a minor atrial septal defect (ASD) with shunting and a heterozygotic clotting factor V R506Q mutation. A remarkable blood eosinophilia of 9.80 E9/l (42%) together with fever, sinusitis, wide-spread bilateral nodular pulmonary infiltrates that did not respond to wide-spectrum antimicrobial treatment, positive anti-neutrophilic cytoplasmic antibodies, a high myeloperoxidase antibody level and slightly positive anti-proteinase 3 antibodies suggested the diagnosis of Churg-Strauss syndrome. These inflammatory symptoms and findings promptly responded to treatment with corticosteroids and cyclophosphamide. Conclusions: Even after the concomitant findings of the low risk factors, i.e. small ASD and heterozygotic clotting factor mutation, continued search for the final aetiology of stroke revealed Churg-Strauss syndrome, which was the key to the treatment

Erektiohäiriön hoito

English summar

Progressive Stroke-Like Symptoms in a Patient with Sporadic Creutzfeldt-Jakob Disease

Sporadic Creutzfeldt-Jakob disease (sCJD) is a rare neurodegenerative disorder in which accumulation of a pathogenic isoform of prion protein (PrPSc) induces neuronal damage with distinct pathologic features. The prognosis of sCJD is devastating: rapid clinical decline is followed by death generally within months after onset of symptoms. The classic clinical manifestations of sCJD are rapidly progressing dementia, myoclonus, and ataxia. However, the spectrum of clinical features can vary considerably. We describe a definite, neuropathologically verified sCJD in a 67-year-old woman who initially presented with progressive stroke-like symptoms: left-sided hemiparesis and ataxia within a few days. The initial brain magnetic resonance imaging (MRI) showed bilateral cortical hyperintensity on diffusion-weighted sequences (DWI) resembling multiple ischemic lesions. Despite anticoagulation with low-molecular-weight heparin, the patient deteriorated rapidly, became dysphagic and bedridden with myoclonic jerks on her left side extremities correlating with intermittent high-amplitude epileptiform discharges on electroencephalography (EEG). Basal ganglia hyperintense signal changes in addition to cortical ribboning were seen in DWI images of a follow-up MRI. Repeated EEG recordings showed an evolution to periodic sharp wave complexes. Protein 14-3-3 was positive in her cerebrospinal fluid specimen, in addition to an abnormally high total tau level. In the terminal stage the patient was in an akinetic, mutistic state with deteriorating consciousness. She died 19 days after admission to the hospital. Neuropathologic investigation corroborated the clinical diagnosis of sCJD with spongiform degeneration and immunohistochemical demonstration of the deposition of pathologic PrPSc