An Online Guided ACT Intervention for Enhancing the Psychological Well-being of Female Soccer Players in Pre-season

This study investigated whether an internet-based intervention aimed at enhancing the psychological well-being of female soccer players before the competitive season could be effective approach to meet the needs of the players. Players (n= 43; 17–26 years old)on the four separated teams in Finland’shighest league were assigned to either a guided six-week online Acceptance and Commitment Therapy intervention (ACTi) or to a control condition (CON). A between-groups pre–post (ACTi vs. CON) design was implemented before the competitive season. Players in the ACTi were offered three group sessions, performed internet-based tasks, and were individually supported by a guide. The results demonstrated that the ACTi players maintained their sports-related well-being (between-group, d = 0.72), while the sports-related well-being of the CON players, especially emotional and social well-being, had declined. In addition, ACTi players’perceived stress (d = 0.60) and depression (d = 0.88) declined, while their psychological flexibility in sports (d = 0.41) increased compared to the CON players. These results suggest that before the competitive season, players’ sports-related well-being decreases. The ACT intervention seemed to prevent this decrease and provide players with the skills to cope with emotional and social stressors related to the competitive season

Ruoka-ala kasvuun viennin ja ruokainnovaatioiden vetämänä : Keskustelunavaus ruokasektorin arvonlisän kasvattamiseen

Tämän selvityksen tavoitteena oli selvittää Suomen ruokasektorin arvonlisän saavutettavissa oleva kasvupotentiaali vuoteen 2035 mennessä. Ruokasektorin määritellään sisältävän alkutuotannon – maatalouden, kalastuksen ja vesiviljelyn – sekä elintarvike- ja juomateollisuuden toimialat. Arvonlisä tarkoittaa sektorin kansantalouteen synnyttämää arvoa, joka koostuu yritysten maksamista palkoista, investoinneista tehdyistä poistoista sekä toimintaylijäämästä, eli yritysvoitoista. Vuonna 2020 maatalous ja elintarviketeollisuus tuottivat kansantaloudelle arvonlisäystä yhteensä noin 4,7 miljardia euroa. Tämä on noin kaksi prosenttia koko maan arvonlisäyksestä. Alkutuotannon perushintainen arvonlisäys oli 1,8 miljardia euroa vuonna 2020 ja elintarviketeollisuuden 2,9 miljardia euroa. Selvityksessä tehtyjen laskelmien mukaan alan arvonlisää olisi mahdollista nostaa vuosien 2018–2020 keskimääräisestä 4,5 miljardia eurosta 1,7 miljardilla eurolla vuoteen 2035 mennessä. Tämä merkitsisi 39 %:n kasvua, josta vajaa puolet syntyisi uusia arvoketjuja rakentamalla ja runsaat puolet vientiä lisäämällä. Kotimaan markkinoiden orgaanisella kasvulla sekä tietyissä tuoteryhmissä tuonnin korvaamisella kotimaisilla vaihtoehdoilla voitaisiin myös kasvattaa arvonlisää muutamalla prosentilla. Koko sektorin kasvupotentiaali on johdettu yksittäisten tuoteryhmien arvonlisän kasvuarvioista. Ruokasektori koostuu hyvin vaihtelevista toimialoista ja segmenteistä, joiden kasvupotentiaalit eroavat huomattavasti toisistaan. Selvityksessä osoitetaan, kuinka ruokasektoriin voidaan saada 4,8 miljardia euroa lisää liikevaihtoa vuoteen 2035 mennessä. Liikevaihdon kasvusta valtaosa tulisi sekä uusien arvoketjujen että perinteisten toimialojen viennistä, ja tarkoittaisi elintarvikeviennin arvon kolminkertaistumista vuoteen 2035 mennessä. Vaikka tämä on haasteellista saavuttaa, elintarvikeviennin lisäämisellä on monisyinen tarve. Viime vuosina tapahtunut kuluttajien ostovoiman heikentyminen on osoittanut kotimarkkinoiden kasvuun liittyvät rajoitteet ja riskit. Viennin avulla Suomen elintarvikesektorin tuotannon taso on helpommin ylläpidettävissä ja kehitettävissä. Vienti kotimarkkinoiden vaihtoehtoisena kanavana on riskien hallintaväline sekä yksittäisille yrityksille että koko sektorille. Arvonlisän kasvattaminen vaatii kuitenkin laajapohjaista tavoitteellista työtä. Skenaarion viitoittamaa kasvua konkretisoivat toimiala- tai tuoteryhmäkohtaiset kasvutavoitteet ja niiden edellytykset liikevaihdon ja arvonlisän osalta. Kasvupotentiaali on määritelty ja yhtenäistetty alan eri toimijoiden, sidosryhmien ja konsulttien sekä tutkijoiden näkemysten perusteella. Skenaarion lopuksi on linjattu tärkeämpiä toimenpide-ehdotuksia elintarvikeyrityksille ja hallinnolle, mutta se ei ole vielä valmis ja yksityiskohtainen toimenpideohjelma. Kasvupotentiaalia saavuttaakseen ruokasektorin toimijoiden on yhdessä rakennettava yhteistyö- ja toimintamalleja yritysten, hallinnon eri organisaatioiden ja sidosryhmien kesken. Tutkimuksen osalta tätä prosessia on mahdollista myötävaikuttaa syventävillä selvityksillä konkreettisten toimenpiteiden vaikutuksista ja kasvua saavuttaneiden maiden kokemuksista ja toimintatavoista

Biotalouden raaka-aineet ja materiaalivirrat hyötykäyttöön logistiikkaa tehostamalla : Synteesiraportti

Fossiilisten raaka-aineiden käyttö on merkittävin ilmastoa lämmittävä tekijä. Uusiutuvilla biomassoilla voidaan korvata osa fossiilisista raaka-aineista energian, polttoaineiden, kemikaalien ja materiaalien valmistuksessa. Kuitenkin biomassojen lisääntynyt käyttö ruuan ja rehun lisäksi myös muihin käyttökohteisiin kasvattaa biomassan tuotantoon tarvittavaa maapinta-alaa, joka puolestaan lisää luontokatoa. Biomassojen hyödyntämisessä tuleekin entistä tarkemmin käyttää myös kaikki sivuvirrat kaskadiperiaatetta noudattaen. Asetetut EU:n ja kansallisen tason säädökset ja ohjeet luovat puitteet yrityksille edistää kiertotaloutta sekä materiaalitehokkuutta. Myös raaka-aineiden hinnannousu sekä suoranaiset saatavuusongelmat ajavat yrityksiä siihen suuntaan, että materiaalien tehokkaampi hallinta tulee jatkossa entistä tärkeämmäksi. Biomassaraaka-aineiden tarkempaan hyödyntämiseen liittyy kuitenkin sekä logistiikka- että prosessointikustannuksia. Jotta koko arvoketjun tuotantokustannukset mahdollistavat kannattavan liiketoiminnan, biomassalogistiikka vaatii monenlaista osaamista ja yhteispeliä ketjun kaikissa vaiheissa. Lähtökohtana kannattavalle biomassalogistiikalla on saatavuusdataan perustuva suunnittelu. Biomassa-atlas-palvelu tuo biomassat kartalle ja käyttäjä voi tarkastella valitsemiensa biomassatyyppien saatavuutta valitulla alueella. Palvelun taustadatana käytetään tilastotietoa. Jatkossa olisi entistä tärkeämpää saada laajemmin kerättyä ja jaettua myös yksityisten toimijoiden hallussa olevaa biomassadataa. Tuotteiden ja erien jäljitettävyys on oleellista sekä pää- että sivuvirtojen logistiikassa. Biokiertotalouden toimintaympäristö on hyvin hajautettu. Tässä ympäristössä on hyödynnettävä ratkaisuja, jotka ovat joustavia ja soveltuvat pienten ja hajautuneiden toimijoiden käyttöön. Jäljitettävyyden toteuttaminen vaatii, että erät tai tuotteet pystytään tunnistamaan ja yksilöimään ja että niihin voidaan liittää tietoa, jota pystytään jakamaan. Varastointi on usein välttämätön osa biomassojen logistiikkaketjua. Varastoinnin aikana tavoitteena voi olla laadun säilyttäminen, ja joissakin tapauksissa varastoinnilla pystytään myös parantamaan haluttua laatuominaisuutta. Eri biomassoilla varastoinnissa tapahtuu samankaltaisia fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia reaktioita. Biomassojen luontaisten ominaisuuksien ja varastoinnin aikana tapahtuvien muutosten tunteminen mahdollistaa biomassan laadun optimoinnin jalostuksessa. Metsätaloudessa puuraaka-aineen toimitusketjut ovat kompleksisia ja toimintaympäristö on kaiken aikaa muuttuva. Lisäksi puunkorjuun kausittaisuus ja sen tasaaminen erilaisten kuljetus- ja varastoratkaisujen avulla vastaamaan käyttöpaikkojen tasaista puuntarvetta ympäri vuoden edellyttää toimivaa logistiikan ohjausta. Toimituslogistiikalle tehostamispainetta luovat tulevaisuudessa avohakkuiden pieneneminen ja väheneminen sekä harvennushakkuiden ja jatkuvan kasvatuksen yleistyminen. Uusia mahdollisuuksia metsäteollisuuden toimituslogistiikkaan luovat yritysten yhteistyön lisääntyminen logistiikan ohjaamisessa, uudet teknologiset ratkaisut, automaatio- ja robotisaatio sekä käyttöenergiamuotojen siirtyminen vähäpäästöisempiin ratkaisuihin. Maataloudessa tilan sisäinen logistiikka on suurta. Tilakoon kasvaessa tilakokonaisuus on pirstaloitunut ja polttoaine-energian käyttö on noussut, vaikka tuotannon määrä ei olekaan kasvanut. Tilanteen parantamiseksi tilusjärjestelyjä on edistettävä. Vaihtolavojen käytön kehittäminen voisi parantaa logistiikkaa, sillä pitemmillä matkoilla kuorma-auto on traktoria tehokkaampi kuljetusväline. Maatalouden logistiikkatutkimusta on kehitettävä yhdessä paikkatieto-osaamisen kanssa ja nykyaikaisia ohjelmistoja on otettava käyttöön. Silakka ja kilohaili ovat tärkein kalastusresurssimme. Hyödyntämätöntä sivuvirtaa siitä syntyy nykyisin hyvin vähän. Silakasta yli 80 prosenttia käytetään turkiseläinten ja kalarehujen raaka-aineena. Silakan käyttöä elintarvikkeeksi ja lisäarvotuotteisiin tulisi entisestään edistää. Suomen lohiteollisuudessa syntyy yli 10 miljoonaa kiloa sivuvirtaa, jota voidaan hyödyntää lisäarvotuotteiden valmistuksessa. Lohiteollisuuden sivuvirtoja on riittävästi kannattavaan tuotantoon. Arvoa ja kannattavuutta voidaan parantaa, jos Suomen markkinoille luodaan kotimaisia raaka-aineita hyödyntäviä arvoketjuja. Käynnistyvä Euroopan meri-, kalastus- ja vesiviljelyrahasto (EMKVR 2021-2027) vauhdittaa vajaasti hyödynnettyjen kalojen ja teollisuuden sivuvirtojen jalostusasteen nostamista. Politiikka ohjaa vahvasti metsä-, maa- ja kalatalouden sivuvirtojen käyttöä. Vaikkakin merkittävä määrä uudesta poliittisesta ohjauksesta syntyy EU tason prosesseissa, on biotalouden sivuvirtojen ohjauksessa myös kansallisia, Suomesta käsin määriteltyjä vivahteita, joissa energia, elinkeinoelämän kilpailukyky ja logistiikka osana sitä korostuvat. Biotalouden ympäristövaikutusten hallinnan painoarvo on kasvanut suomalaisessa politiikassa vähitellen, mutta nähtäväksi jää miten pitkäaikaiseksi Venäjän sotatoimien heijastevaikutukset suomalaisiin sivutuotemarkkinoihin ja niitä ohjaaviin politiikoihin osoittautuu

Online Guided ACT Intervention for Enhancing the Psychological Well-being of Female Soccer Players in Pre-season

This study investigated whether an internet-based intervention aimed at enhancing the psychological well-being of female soccer players before the competitive season could be effective approach to meet the needs of the players. Players (n= 43; 17–26 years old)on the four separated teams in Finland’shighest league were assigned to either a guided six-week online Acceptance and Commitment Therapy intervention (ACTi) or to a control condition (CON). A between-groups pre–post (ACTi vs. CON) design was implemented before the competitive season. Players in the ACTi were offered three group sessions, performed internet-based tasks, and were individually supported by a guide. The results demonstrated that the ACTi players maintained their sports-related well-being (between-group, d = 0.72), while the sports-related well-being of the CON players, especially emotional and social well-being, had declined. In addition, ACTi players’perceived stress (d = 0.60) and depression (d = 0.88) declined, while their psychological flexibility in sports (d = 0.41) increased compared to the CON players. These results suggest that before the competitive season, players’ sports-related well-being decreases. The ACT intervention seemed to prevent this decrease and provide players with the skills to cope with emotional and social stressors related to the competitive season.peerReviewe

Skenaariotarkastelu COVID-19-pandemian vaikutuksista metsäsektoriin, maa-, elintarvike- ja kalatalouteen sekä luontoon perustuvaan matkailu- ja luonnontuotealaan 2020-luvulla

COVID-19-pandemian vaikutukset näkyvät globaalisti vielä pitkään 2020-luvulla. Tässä selvityksessä tarkastellaan, millaisia vaikutuksia vaihtoehtoisissa tulevaisuutta kuvaavissa kehityksissä kohdistuu metsäsektorille, luontoon perustuvaan matkailu- ja luonnontuotealaan sekä maa-, elintarvike- ja kalatalouteen 2020-luvulla. Selvityksen arviot perustuvat lokakuun 2020 alun tilannekuvaan, jossa koronapandemian osalta on edelleen esillä tilanteen epävarmuus. Tätä epävarmuutta kuvaamaan tutkijaryhmä valmisteli kansantalouden ja terveyden eri asiantuntijatahojen julkaisemiin raportteihin, selvityksiin ja tilannekatsauksiin perustuen neljä vaihtoehtoista skenaariota, joiden osalta arvioitiin kunkin skenaarion vaikutuksia luonnonvara-alan eri sektoreilla. Työ tehtiin neljässä vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa muodostettiin tilannekuvaa yleisen talous- ja epidemiatilanteen osalta ja koottiin erilaisia yhteenvetoja vaikutuksista elinkeinoihin. Ensimmäisen vaiheen työ on ollut jatkuvaa. Toisessa vaiheessa määriteltiin PESTE-analyysin pohjalta merkittävimmät muutostekijät, muutokset ja trendit, jotka kattavat Poliittiset, Ekonomiset, Sosiaaliset (yhteiskunnalliset ja demografiset), Teknologiset sekä Ekologiset näkökulmat. Kolmannessa vaiheessa työstettiin ensin talouden ja epidemiatilanteen osalta neljä vaihtoehtoista skenaariota, jotka ilmentävät skenaarioviuhkamaisesti ajateltavissa olevia tulevaisuuspolkuja ja ilmentävät todennäköisten kehityskulkujen lisäksi myös positiivisemman sekä uhkaavamman skenaarion erityisesti tulevaisuuteen varautumista varten. Skenaariot olivat 1) nopea palautuminen, 2) hidas elpyminen, 3) pitkäkestoinen elpyminen ja 4) rakenteiden ja instituutioiden romahdus. Tämän jälkeen sektorikohtaiset asiantuntijaryhmät rakensivat kunkin sektorin vaihtoehtoiset skenaariot kuvaamaan kehitystä 2020-luvulla. Neljännessä vaiheessa skenaarioista tiivistettiin tulevaisuusmatriisit, joissa kutakin skenaariota avataan tiivistetysti sekä skenaarion vaikutusten että tulevaisuustilan eroavuuden mukaan. Selvityksen mukaan koronapandemian lyhyen aikavälin vaikutukset metsäsektorilla ovat kaksijakoisia; paino- ja kirjoituspaperin kysynnän alamäki kiihtyy, mutta joidenkin pakkausmateriaalien kysyntä kasvaa. Myös pehmo- ja hygieniapapereiden tarve kasvaa, mikä vahvistaa osin suomalaisen sellun kysyntää. Samalla nopeutuva rakennemuutos kannustaa metsäalan yrityksiä lisäämään T&K-panostuksia esimerkiksi elintarvikepakkaamisessa, kun kuluttajat ovat tottuneet etätöihin ja Take away -ruokakulttuuriin. Digitalisaatio etenee koko metsäsektorilla. Pitkittyessään pandemia heijastuisi epävarmuuden lisääntymisen sekä hauraan talouskasvun kautta metsäteollisuustuotteiden kysyntään, pienentäisi kotimaisten yritysten kassavirtaa, hidastaisi investointeja, aiheuttaisi mahdollisesti konkursseja ja työttömyyttä sekä alentaisi valtion verokertymää. Fossiilisia raaka-aineita korvaavien puupohjaisten tuotteiden kehitystyö pakkaamisessa ja tekstiilialalla hidastuisi haitaten ilmastotavoitteiden toteutumista. Alenevat kantorahatulot eivät kannustaisi hyvään metsänhoitoon. Metsäteollisuuden sivutuotteiden saatavuuden heikentyessä erityinen huomio tulisi kansallisesti kohdistaa energiantuotannon huoltovarmuuden turvaamiseen. Metsäsektorin osalta oleellista on varmistaa riittävä panostus uudenlaisten tuotteiden tutkimukseen ja kehittämiseen, jotta Suomen metsäsektori pystyy myös hyötymään muuttuvasta kysynnästä ja siirtymään vähemmillä vaurioilla uudenlaiseen tuotantorakenteeseen. Jalostusasteen kohentamiseksi ja vientitulojen ja työpaikkojen turvaamiseksi olisi syytä pohtia sitä, miten metsäteollisuuden uusia, suuren mittakaavan investointeja saadaan Suomeen. Luonnonvara-aloista lyhyen ajan vaikutukset ovat voimakkaimpia luontomatkailussa, joka myötäilee koko matkailusektorin vaikeaa tilannetta. Kansainvälinen kysyntä on merkittävästi vähentynyt, eikä kotimaisen kysynnän kasvu riitä kompensoimaan pudotusta yritysten liikevaihdossa. Kansainvälisen kysynnän elpymisen mahdollistamisessa tulisi kiinnittää erityistä huomioita ennustettavuuteen, matkustusrajoitusten jatkuvuuteen ja joustavuuteen esimerkiksi sopimalla tarkemmin rajoituksiin liittyvistä tarkastelukausista, jonka aikana käytännöt ja rajoitukset pysyvät samana. Meneillään oleva kriisi on nostanut esille matkailun kasvussa jo pitkään kyteneitä ongelmia, kuten ympäristövastuullisuuden, kestävyyden ja ilmastonmuutoksen asettamat vaateet. Pandemian hillitsemisen seuraukset tukevat osittain ilmastotoimia ja kestävyyden tavoitteita, joihin sektorilla olisi ollut hyvä tarttua määrätietoisemmin jo aiemmin. Tilanne nostaa esille erilaisia terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, jotka voivat muuttaa ainakin jossain määrin ihmisten kulutuskäyttäytymistä kestävämpään ja ilmastonmuutosta hillitsevämpään suuntaan. Esimerkiksi lähiluonnon, lähiruoan ja kotimaan matkailun arvostus saattaa entisestään nousta ja lentämisen houkuttelevuus vähentyä. Käyttäytymisen muutokseen toivottuun suuntaan voidaan luonnollisesti vaikuttaa myös palvelutarjonnan suuntauksella, asiakkaiden ohjauksella ja viestinnällä. Vaikka koronatilanteen aiheuttama kriisi ei suurestikaan ole vaikuttanut elintarvikkeiden ja tuotantopanosten maailmankauppaan, on silti selvää, että kotimaista ruokajärjestelmää on syytä kehittää muutosjoustavampaan suuntaan. Tämä pitää sisällään sekä keskeisten tuotantopanosten nykyistä suunnitelmallisemman varastoinnin osana huoltovarmuuden varmistamista että maatalouden työvoiman, viljelyjärjestelmien ja tuotantoteknologioiden kriisitilannevalmiuden kehittämisen. Globaalilla tasolla ruokaturvasta huolehtimisessa keskeistä on myös Suomen kannalta sitoutuminen monenkeskisen kauppajärjestelmän periaatteisiin ja sen varmistaminen, että nämä sitoumukset säilyvät voimassa myös erilaisissa kriisitilanteissa. Energia- ja öljyriippuvaisessa talousjärjestelmässä ruokahuoltomme on vahvasti sidoksissa energiansaannin turvaamiseen. Näin ollen toimet, joita tehdään energian, erityisesti sähkön huoltovarmuuden sekä tieto- että muun liikenteen infrastruktuurin varmistamiseksi, edesauttavat myös ruokaketjun selviytymiskykyä. Suomella on laajat meri- ja sisävesialueet sekä kalavarat, joiden hyödyntämistä voidaan kestävällä tavalla lisätä omavaraisuuden parantamiseksi ja kriisiajan huoltovarmuuden lisäämiseksi, sillä kriisiaikoina vesistöjen merkitys Suomen ruokahuollolle on aina kasvanut. Alihyödynnettyjen lajien, kuten kuore, muikku ja särkikalat, hyötykäytön lisäämistä tulee edistää ja monien arvokkaampien suomukalojen pyyntiä voidaan vielä kestävästi lisätä. Lisäksi Suomen vesistöissä voidaan kasvattaa nykyistä huomattavasti enemmän kalaa tuotannon ympäristökestävyyttä parantamalla ja luvitusta kehittämällä. Tuotantolaitosten mitoitus, sijoittuminen ja uusien avomeri- ja kiertovesikasvatusteknologioiden hyödyntäminen ovat avainasioita kalataloudessa.202