Osteomyeliitti synnyttäjän häpyluissa

Osteomyeliitti on infektio, joka voi sijaita minkä tahansa luukudoksen alueella, useimmiten alaraajojen kantavissa pitkissä luissa. Suomessa vain neljä prosenttia akuuteista osteomyeliittitapauksista on todettu häpyluun alueella. Ne ovat yleensä liittyneet gynekologisiin tai urologisiin toimenpiteisiin tai traumoihin. Raskaana olevilla tai juuri synnyttäneillä naisilla osteomyeliitin erotusdiagnoosina on huomattavasti yleisempi osteiitti. Näiden kahden tilan erottaminen oireiden perusteella on vaikeaa mutta tärkeää, koska osteomyeliittiä hoidetaan mikrobilääkkein ja tarvittaessa myös kirurgisesti, kun taas osteiitin hoidoksi riittää tulehduskipulääke. Osteomyeliitin diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen, kuvantamiseen ja laboratoriolöydöksiin

Maximal surgical effort increases the risk of postoperative complications in the treatment of advanced ovarian cancer

Introduction: Surgery is the cornerstone of the treatment for advanced ovarian cancer. Reaching complete cytoreduction resulting in no gross residual disease often requires complex surgery. The aim of this study was to assess the impact of increased surgical radicality on the risk of complications in the treatment of advanced ovarian cancer. Materials and methods: All consecutive patients with advanced ovarian cancer (FIGO Stage IIIB-IVB) who had undergone primary or interval debulking surgery during a six-year study period were identified. In the midst of the study period, a surgical practice change towards maximal surgical effort occurred. Two groups were formed for the analysis: cohort A, that consisted of patients operated before the surgical paradigm shift and cohort B, that consisted of patients operated under the period of increased surgical radicality. Results: 252 patients were included in the analysis. Complete resection (R0) was achieved in 21.3% of surgeries in cohort A and in 51.2% in cohort B. The total postoperative complication rate was 76.2%. Most of the complications (86.5%) were minor (Clavien-Dindo I-IIIA). The patients in cohort B were at increased risk for complications, OR 2.94 (95%CI 1.58–5.47; p = 0.001). As for the approach to cytoreduction (primary vs. interval debulking), there was no statistically significant association with the occurrence of postoperative complications (p = 0.659). Conclusion: In the present study more extensive surgeries led to better surgical results but increased postoperative morbidity. Postoperative complication rates were similar in both primary and interval debulking surgeries.publishedVersionPeer reviewe

Reliability of preoperative evaluation of postmenopausal ovarian tumors

BioMed Central open acces

Levinneen munasarjasyövän leikkaushoito

• Munasarjasyöpä todetaan levinneessä vaiheessa suurimmalla osalla potilaista. • Levinneen munasarjasyövän hoito on leikkaus, jota aina täydennetään solunsalpaajahoidolla. Toimenpide on vaativa, ja siihen liittyy merkittävä komplikaatioiden riski. • Leikkauksen tavoitteena on kaiken näkyvän kasvaimen poisto. • Huolellinen suunnittelu, oikea potilasvalinta ja henkilöstön riittävä kokemus ovat leikkauksen välttämättömiä edellytyksiä.publishedVersionPeer reviewe

Endometriumkarsinooman leikkausta edeltävä tutkiminen

Endometriumkarsinooman leikkausta edeltävä tutkiminen Endometriumkarsinooma eli kohdunrungon syöpä on länsimaissa naisten yleisin gynekologinen syöpä. Endometriumkarsinooman hoidon kulmakivi on leikkaus, johon kuuluu kohdun ja munasarjojen sekä munanjohtimien poisto. Lisäksi niille potilaille, joilla todetaan olevan kohonnut riski kasvaimen etäpesäkkeille, tulisi tehdä lantion ja para-aortaalialueen imusolmukkeiden poisto. Laajemmalla leikkauksella voidaan arvioida syövän levinneisyyttä ja kohdentaa leikkauksen jälkeinen säde- tai solunsalpaajahoito niille potilaille, joille näistä hoidoista arvellaan olevan hyötyä. Imusolmukkeiden poisto lisää leikkausaikaa ja voi lisätä verenhukkaa sekä riskiä leikkauksen jälkeisiin infektioihin. Imusolmukkeiden poiston jälkeen mahdollisesti ilmaantuva alaraajojen turvotus voi olla hankalahoitoinen ja huonontaa potilaan elämänlaatua. Koska imusolmukkeiden poistolla on näitä haitallisia sivuvaikutuksia, tulisi levinneisyyden riskin arvioimiseksi olla käytössä riittävän tarkkoja menetelmiä leikkauksen laajuudesta päätettäessä. Tällä hetkellä riskin arviointi pääosin perustuu kasvaimen histologisen erilaistumisasteen tutkimiseen sekä kasvaimen kohtulihasinvaasion arvioimiseen kuvantamismenetelmillä, tavallisimmin kaksiulotteisella ultraäänitutkimuksella tai magneettikuvantamisella. Näiden menetelmien osuvuus kuitenkin vaihtelee. Kasvaimen syvän kohtulihasinvaasion (yli puolet kohtulihaksen paksuudesta) on todettu olevan itsenäinen taudin leviämistä ennustava tekijä. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kolmiulotteisen energiadopplerkuvantamisen, kolmiulotteisen ultraäänitutkimuksen sekä magneettikuvantamisen hyödyllisyyttä kasvaimen invaasion arvioimisessa. Lisäksi selvitettiin seerumista mitattujen biomarkkereiden sekä verisuonikasvutekijöiden käyttökelpoisuutta leikkausta edeltävässä levinneisyyden riskin arvioinnissa. Kolmiulotteisella energiadopplerkuvantamisella arvioitu endometriumin verisuonitus oli voimakkaampaa niillä potilailla, joilla kasvaimen kohtulihasinvaasio oli syvä. Kuvantamisella arvioitu verenvirtausta kuvaava indeksi sekä endometriumin tilavuus olivat itsenäisiä kasvaimen invaasiota ennustavia tekijöitä. Immunohistokemiallisilla menetelmillä arvioitu kasvaimen verisuonitiheys todettiin korreloivan kolmiulotteisella energiadopplerkuvantamisella arvioituun verisuonituksen määrään. Magneettikuvantaminen oli herkempi kohtulihasinvaasion arvioimisessa, kun taas kolmiulotteinen ultraäänitutkimus oli tarkempi. Näiden kuvantamismenetelmien peräkkäinen yhdistäminen tuotti parhaan diagnostisen osuvuuden. Potilaiden seerumista mitattiin tavallisimmin munasarjasyövässä käytettyjen merkkiaineiden CA 12-5 ja HE4 pitoisuudet. Näiden biomarkkereiden yhdistelmä ennusti paremmin taudin levinneisyyttä kuin nämä merkkiaineet yksinään käytettynä. Lisäksi seerumista mitatun korkean verisuonten endoteliaalisen kasvutekijän (VEGF) pitoisuuden todettiin liittyvän levinneeseen syöpään.The cornerstone of the treatment of endometrial carcinoma is surgery, including hysterectomy and bilateral salpingo-oophorectomy. If the risk for metastases is estimated to be increased, a pelvic and para-aortic lymphadenectomy is also warranted. Preoperative risk assessment is based on the histopathologic analysis of the diagnostic endometrial biopsy or curettage specimen, and the determination of myometrial invasion of the tumor using imaging methods. Deep myometrial invasion (>50% of the myometrial thickness) has been found to be an independent prognostic factor for metastases in endometrial carcinoma. As the extent of the operation is dependent on the results of the preoperative assessment, a good diagnostic performance of the used methods is fundamental. One hundred consecutive patients presenting with endometrial carcinoma and scheduled for an operation at Tampere University Hospital from 2007 through 2009 were enrolled in this prospective observational study. The primary objective was to evaluate the feasibility of three-dimensional power Doppler angiography (3DPDA) in the preoperative assessment of deep myometrial invasion. All patients were examined preoperatively, and the results were correlated with the final histopathological report of the surgical specimen. The endometrial volume with endometrial and myometrial vascular indices VI (vascularization index), FI (flow index) and VFI (vascularization flow index) were calculated by 3DPDA. According to multivariate regression analysis, endometrial volume and endometrial FI were the independent predictors of deep myometrial invasion (OR, 1.109; 95% CI, 1.011–1.215 and OR, 1.061; 95% CI, 1.023–1.099. p=0.028 and 0.001, respectively). The distance between the ultrasound probe and the target tissue was found to be a notable confounding factor, which must be acknowledged when evaluating the results. The second objective was to compare the performance of 3D sonography and magnetic resonance imaging (MRI) in a subset of 20 patients. MRI was found to be more sensitive (91.7%) in detecting deep invasion. However, 3D sonography was more specific (87.5%). A combination of the assessed methods was found to have the best or 80.0% accuracy. The third aim of the study was to evaluate the performance of two ovarian cancer biomarkers, CA125 and HE4, in the preoperative evaluation of endometrial carcinoma. A combination of the markers, a risk score, was found to better predict advanced stage than either of the markers alone with a sensitivity, specificity, positive predictive value, negative predictive value and accuracy of 57.1%, 98.7%, 88.9%, 92.6%, and 92.2%, respectively. Patient’s BMI was found to have an influence on the level of HE4. This confounding factor must be taken into account when using HE4 measurement in clinical practice. The last objective of the study was to incorporate angiogenic markers in the preoperative assessment. Preoperative serum concentrations of endoglin, vascular endothelial growth factor VEGF and its soluble receptor sFLT-1 were measured and correlated with the histopathological features of the tumors. Immunohistochemistry was used to assess the tumoral expression of endoglin, VEGF, and its cell surface receptors VEGFR1 and VEGFR2. Serum concentration of VEGF was found to correlate with the presence of metastases. The tumor microvessel density, assessed by immunohistochemistry, was associated with the degree of vascularization determined by 3DPDA. The results of the present study suggest that endometrial volume measurement and endometrial blood flow assessment by 3DPDA may facilitate the preoperative workup of patients with endometrial carcinoma. In addition, the measurement of serum concentrations of CA125 and HE4 with risk score calculation may further assist identifying the patients with an elevated risk for metastases

Selvitys Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2000-2002 hoidetuista kohdunulkoisista raskauksista.

Syventävä työ ei kirjastoss

Selvitys Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2000-2002 hoidetuista kohdunulkoisista raskauksista.

Syventävä työ ei kirjastoss

Endometriumkarsinooman leikkausta edeltävä tutkiminen

Endometriumkarsinooman leikkausta edeltävä tutkiminen Endometriumkarsinooma eli kohdunrungon syöpä on länsimaissa naisten yleisin gynekologinen syöpä. Endometriumkarsinooman hoidon kulmakivi on leikkaus, johon kuuluu kohdun ja munasarjojen sekä munanjohtimien poisto. Lisäksi niille potilaille, joilla todetaan olevan kohonnut riski kasvaimen etäpesäkkeille, tulisi tehdä lantion ja para-aortaalialueen imusolmukkeiden poisto. Laajemmalla leikkauksella voidaan arvioida syövän levinneisyyttä ja kohdentaa leikkauksen jälkeinen säde- tai solunsalpaajahoito niille potilaille, joille näistä hoidoista arvellaan olevan hyötyä. Imusolmukkeiden poisto lisää leikkausaikaa ja voi lisätä verenhukkaa sekä riskiä leikkauksen jälkeisiin infektioihin. Imusolmukkeiden poiston jälkeen mahdollisesti ilmaantuva alaraajojen turvotus voi olla hankalahoitoinen ja huonontaa potilaan elämänlaatua. Koska imusolmukkeiden poistolla on näitä haitallisia sivuvaikutuksia, tulisi levinneisyyden riskin arvioimiseksi olla käytössä riittävän tarkkoja menetelmiä leikkauksen laajuudesta päätettäessä. Tällä hetkellä riskin arviointi pääosin perustuu kasvaimen histologisen erilaistumisasteen tutkimiseen sekä kasvaimen kohtulihasinvaasion arvioimiseen kuvantamismenetelmillä, tavallisimmin kaksiulotteisella ultraäänitutkimuksella tai magneettikuvantamisella. Näiden menetelmien osuvuus kuitenkin vaihtelee. Kasvaimen syvän kohtulihasinvaasion (yli puolet kohtulihaksen paksuudesta) on todettu olevan itsenäinen taudin leviämistä ennustava tekijä. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kolmiulotteisen energiadopplerkuvantamisen, kolmiulotteisen ultraäänitutkimuksen sekä magneettikuvantamisen hyödyllisyyttä kasvaimen invaasion arvioimisessa. Lisäksi selvitettiin seerumista mitattujen biomarkkereiden sekä verisuonikasvutekijöiden käyttökelpoisuutta leikkausta edeltävässä levinneisyyden riskin arvioinnissa. Kolmiulotteisella energiadopplerkuvantamisella arvioitu endometriumin verisuonitus oli voimakkaampaa niillä potilailla, joilla kasvaimen kohtulihasinvaasio oli syvä. Kuvantamisella arvioitu verenvirtausta kuvaava indeksi sekä endometriumin tilavuus olivat itsenäisiä kasvaimen invaasiota ennustavia tekijöitä. Immunohistokemiallisilla menetelmillä arvioitu kasvaimen verisuonitiheys todettiin korreloivan kolmiulotteisella energiadopplerkuvantamisella arvioituun verisuonituksen määrään. Magneettikuvantaminen oli herkempi kohtulihasinvaasion arvioimisessa, kun taas kolmiulotteinen ultraäänitutkimus oli tarkempi. Näiden kuvantamismenetelmien peräkkäinen yhdistäminen tuotti parhaan diagnostisen osuvuuden. Potilaiden seerumista mitattiin tavallisimmin munasarjasyövässä käytettyjen merkkiaineiden CA 12-5 ja HE4 pitoisuudet. Näiden biomarkkereiden yhdistelmä ennusti paremmin taudin levinneisyyttä kuin nämä merkkiaineet yksinään käytettynä. Lisäksi seerumista mitatun korkean verisuonten endoteliaalisen kasvutekijän (VEGF) pitoisuuden todettiin liittyvän levinneeseen syöpään.The cornerstone of the treatment of endometrial carcinoma is surgery, including hysterectomy and bilateral salpingo-oophorectomy. If the risk for metastases is estimated to be increased, a pelvic and para-aortic lymphadenectomy is also warranted. Preoperative risk assessment is based on the histopathologic analysis of the diagnostic endometrial biopsy or curettage specimen, and the determination of myometrial invasion of the tumor using imaging methods. Deep myometrial invasion (>50% of the myometrial thickness) has been found to be an independent prognostic factor for metastases in endometrial carcinoma. As the extent of the operation is dependent on the results of the preoperative assessment, a good diagnostic performance of the used methods is fundamental. One hundred consecutive patients presenting with endometrial carcinoma and scheduled for an operation at Tampere University Hospital from 2007 through 2009 were enrolled in this prospective observational study. The primary objective was to evaluate the feasibility of three-dimensional power Doppler angiography (3DPDA) in the preoperative assessment of deep myometrial invasion. All patients were examined preoperatively, and the results were correlated with the final histopathological report of the surgical specimen. The endometrial volume with endometrial and myometrial vascular indices VI (vascularization index), FI (flow index) and VFI (vascularization flow index) were calculated by 3DPDA. According to multivariate regression analysis, endometrial volume and endometrial FI were the independent predictors of deep myometrial invasion (OR, 1.109; 95% CI, 1.011–1.215 and OR, 1.061; 95% CI, 1.023–1.099. p=0.028 and 0.001, respectively). The distance between the ultrasound probe and the target tissue was found to be a notable confounding factor, which must be acknowledged when evaluating the results. The second objective was to compare the performance of 3D sonography and magnetic resonance imaging (MRI) in a subset of 20 patients. MRI was found to be more sensitive (91.7%) in detecting deep invasion. However, 3D sonography was more specific (87.5%). A combination of the assessed methods was found to have the best or 80.0% accuracy. The third aim of the study was to evaluate the performance of two ovarian cancer biomarkers, CA125 and HE4, in the preoperative evaluation of endometrial carcinoma. A combination of the markers, a risk score, was found to better predict advanced stage than either of the markers alone with a sensitivity, specificity, positive predictive value, negative predictive value and accuracy of 57.1%, 98.7%, 88.9%, 92.6%, and 92.2%, respectively. Patient’s BMI was found to have an influence on the level of HE4. This confounding factor must be taken into account when using HE4 measurement in clinical practice. The last objective of the study was to incorporate angiogenic markers in the preoperative assessment. Preoperative serum concentrations of endoglin, vascular endothelial growth factor VEGF and its soluble receptor sFLT-1 were measured and correlated with the histopathological features of the tumors. Immunohistochemistry was used to assess the tumoral expression of endoglin, VEGF, and its cell surface receptors VEGFR1 and VEGFR2. Serum concentration of VEGF was found to correlate with the presence of metastases. The tumor microvessel density, assessed by immunohistochemistry, was associated with the degree of vascularization determined by 3DPDA. The results of the present study suggest that endometrial volume measurement and endometrial blood flow assessment by 3DPDA may facilitate the preoperative workup of patients with endometrial carcinoma. In addition, the measurement of serum concentrations of CA125 and HE4 with risk score calculation may further assist identifying the patients with an elevated risk for metastases

Kirjaaminen ensihoidossa, opiskelumateriaalin kehittäminen ensihoidon tutkinto-ohjelmaan

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata kirjaamista ensihoidossa sekä kehittää tähän liittyvää opiskelumateriaalia Metropolia Ammattikorkeakoulun ensihoidon tutkinto-ohjelman opiskelijoille. Tavoitteena on opiskelijoiden taitojen karttuminen ensihoitokertomuksen kirjaamisessa sekä käytänteiden yhtenäistäminen näyttöön perustuvan tarpeen mukaisesti. Ensihoidossa kirjaamisella tarkoitetaan ensihoitokertomusta, jossa viralliseen asiakirjaan kerrotaan potilaan sairastumisen tai vammautumiseen liittyvistä alkutapahtumista, voinnin tilasta, annetuista hoitotoimenpiteistä ja vasteesta sekä olotilat, joissa potilas kohdataan. Ensihoitokertomus on käytettävissä potilastiedon arkistosta muiden potilaskertomusasiakirjojen tapaan. Aikaisempien tutkimusten tulokset osoittivat, että ensihoitokertomus koetaan käytettävyydeltään tehokkaaksi päätöksenteon pohjaksi ja sitä käytetään usein osana potilaan hoitoa. Ensihoitokertomus täydentää henkilöstön antamaa suullista raporttia sekä toimii juridisena hoidon dokumenttina. Potilastietoja ja organisaatioiden toimintaa kuvaavia tietoja kerätään silti tällä hetkellä ilman valtakunnallista yhtenäisyyttä ja aikaisempien ensihoitokertomusten sisältöä tutkivien raporttien mukaan esimerkiksi elintoimintojen seurannan tunnuslukutietoja puuttui aineistosta lukumääräisesti paljon. Opinnäytetyö on luonteeltaan toiminnallinen opinnäytetyö ja se toteutettiin kaksiosaisena. Ensimmäisessä osassa tehtiin kirjallisuuskatsaus aiheeseen liittyvästä tutkimustiedosta, jonka pohjalta muodostettiin kuvaus kirjaamisesta yleensä terveydenhuollossa sekä tarkemmin ensihoidossa. Toiseen vaiheeseen kuului opiskelumateriaalin kehittäminen ensihoidon tutkinto-ohjelman opiskelijoille. Koulutusmateriaali koostuu kirjaamisen SOP-prosessikaaviosta sekä PowerPoint - esityksestä, jossa käydään läpi ensihoidon kirjaamisen teoreettinen osuus yhdessä muutamien harjoitustehtävien kanssa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kirjaamisella on jatkuvasti entistä suurempi merkitys potilaan jatkohoidon kannalta sekä oikeudenturvan näkökulmasta. Potilasasiakirjoihin kirjattu tieto voi toimia myös tulevaisuuden tutkimusten hoidon laadun mittarina. Tämänhetkistä aineistoa aiheesta on melko vähän ja on sen vuoksi tärkeää, että potilasasiakirjoihin dokumentointi ja sitä säätelevät lait sekä asetukset otetaan ensihoidon tutkinto-ohjelmassa huomioon opiskelijoiden taitojen edistämisessä ja mahdollisesti käytäntöjen yhdenmukaistamisessa ainakin niiltä osa-alueilta, jotka aikaisemmissa tutkimuksissa nähtiin ensihoitokertomuksissa puutteellisina.The purpose of this functional final project was to describe patient documentation in Finnish emergency care and develop a study material for emergency care students of Metropolia University of Applied Sciences, Helsinki, Finland. The aim of this functional final project was to increase the patient documentation skills of emergency care students as well as to harmonize practices according to evidence-based needs. In emergency care patient care documentation refers to the EMS Incident Report. It is an official document, which includes patient onset of illness or injury as well as management measures patient has and responses to them. The report also documents conditions in which the patient has encountered. Like other patient history books, the EMS incident report is available from the patient data archive. Results of previous studies showed that the EMS incident report is an effective decision-making tool and is often used as a part of patient care. EMS incident report complements the verbal report provided by the staff and acts as a legal treatment document. Patient data and organization activity are currently collected without national unity and the contents of previous emergency reports, for example, the number of vital signs monitoring data was missing. This functional final project was made in two separate parts. First part of this functional final project was to describe patient documentation in Finnish healthcare and emergency care, based on a literature review of studies made about patient care recording. The second stage was to develop a study material for emergency care students. Study material consists of a SOP- process chart together with PowerPoint presentation, which includes the theoretical part of documentation in emergency care with some practical tasks. Conclusion of this functional final project demonstrates, that patient documentation has more important meaning in emergency care, considering patients follow-up care and legal protection. Data documented in patient records may also be used in future studies of healthcare quality control. Material for this functional final project was found marginally, why it is important to give attention to improve skills of emergency care students in patient records documentation and laws regulating it at least at the parts, that evidence-based studies show shortcomings in as well as to harmonize practices