Affektiivinen eriarvoisuus sateenkaari-isyydessä

Tässä tutkielmassa tutkin affektiivista eriarvoisuutta ja sen ilmenemisen muotoja sateenkaariisyydessä. Sateenkaari-isyyttä on tutkittu Suomessa vähän. Sateenkaariperheiden tutkimus on tähän mennessä lähinnä pyrkinyt osoittamaan, että sateenkaarivanhemmat ovat kelpoja vanhempia, siinä missä heteronormatiivisten perheiden vanhemmatkin. Sateenkaarivanhemmuuteen liittyvät erityispiirteet ovat jääneet tunnistamatta. Sateenkaari-isien perheet ovat monimuotoisia, eivätkä institutionaaliset käytännöt aina tue monimuotoisia perhekäytäntöjä. Sateenkaari-isät kokevat lisäksi ennakkoluuloisia asenteita ja syrjintää. Nämä tekijät yhdessä altistavat sateenkaari-isiä affektiivisen eriarvoisuuden kokemuksille. Affektiivinen eriarvoisuus tarkoittaa läheisissä ihmissuhteissa tapahtuvaa vaikuttamista ja vaikuttumista. Läheisiin ihmissuhteisiin sisältyy vaikeasti havaittavia valtasuhteita ja arkisia käytäntöjä, jotka voivat tuottaa eriarvoisuuden kokemuksia. Haastattelin seitsemää sateenkaari-isäksi identifioituvaa miestä kevään 2022 aikana. Haastattelin kumppanuusvanhempia, sijaisvanhempia, etävanhempia sekä lähivanhempia. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Tutkimusmenetelmänäni on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimuskysymykseni oli: miten affektiivinen eriarvoisuus ilmenee sateenkaari-isyydessä? Tutkimukseni mukaan heteronormatiivinen perhekäsitys tuottaa sateenkaari-isille eriarvoisuuden kokemuksia yksilön, yhteisön sekä yhteiskunnan tasolla. Sateenkaari-isät kokevat ennakkoluuloja sekä syrjiviä asenteita ja käytäntöjä. Affektiivisen eriarvoisuuden kokemukset jakautuvat tutkimukseni mukaan kahteen luokkaan: eriarvoiseen asemaan sekä tunnetyöhön, jotka liittyvät haastattelemieni isien sateenkaari-identiteettiin tai heteronormatiivisesta mallista poikkeaviin perhekäytäntöihin. Erilaisiin perhekäytäntöihin ja isäksi tulemisen tapoihin liittyy valtasuhteita, jotka tuottavat affektiivista eriarvoisuutta sateenkaari-isille. Sateenkaari-isät kokevat vähemmistöstressiä ja he jäävät kokemustensa, ajatustensa ja tunteidensa kanssa usein yksin ja näkymättömiksi. He kertovat kaipaavansa vertaistukea, mutta toisaalta he kokevat huolta siitä, miten moni kykenee samaistumaan heidän kokemuksiinsa. Tämä on johtanut osittain myös vertaistoiminnasta pois jättäytymiseen. Vertaistuki oli tutkimushaastattelujen teon aikaan vähäistä koronapandemian vuoksi. Tuolloin ryhmäkokoontumisia rajoitettiin ja suuri osa vertaistoiminnasta on ollut joko etänä verkossa tai tauolla. Palvelujärjestelmässä sateenkaari-isät kertovat törmänneensä syrjiviin asenteisiin sekä palvelujen tai etuuksien rajoitteisiin ja puutteisiin. Lakisääteinen isyysvapaa ei esimerkiksi kuulu isälle kumppanuusvanhemmuusperheessä. Haastattelemani isät pohtivat puheessaan omia perheellistymistapojaan ja mahdollisuuksiaan. Yhteenvetona voisi todeta, että he kokevat jo lähtökohtaisesti isänä olemisen saavutettuna etuoikeutena. Tämä kokemus saattaa johtaa siihen, että omia toiveita tai oikeuksia isänä on vaikea vaatia ja edistää

Mielenterveyskuntoutujien avotyötoiminta : Kokemuksia Seinäjoen alueella

Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa avotyötoiminnan vaikuttavuudesta. Tutkimuksessa painottuu mielenterveyskuntoutujien näkökulma, mutta myös työnantajien näkökulmaa on tutkittu. Tein opinnäytetyön yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen kanssa, jolle oli tarkoitus tuottaa tietoa avotyötoi-minnassa mukana olleiden kokemuksista. Tutkimuskysymyksiä olivat: millainen merkitys avotyötoiminnalla on kuntoutujalle ja työnantajalle ja miten avotyötoimintaa voitaisiin kehittää. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Tutkimusta varten haastattelin kuutta mielenterveyskuntoutujaa ja kolmea työnantajaa. Aineistonkeruumenetelmä oli teemahaastattelu. Haastattelut on toteutettu syksyllä 2015. Kuntoutujat kokivat avotyön tarjoavan heille kokemuksia osaamisesta ja pystyvyydestä. Avotyössä kuntoutujat saivat työskennellä omien voimavarojensa mukaisesti ja kuntoutujat olivat tyytyväisiä työhön saamaansa tukeen. Työ antoi mahdollisuuden olla osana yhteisöä ja toi mukanaan sosiaalisia kontakteja. Kuntoutujat kokivat työn rytmittävän elämää. Avotyöstä saatava työosuusraha nähtiin mukavana lisänä perustoimeentuloon. Parhaimmillaan avotyötoiminnan koettiin avartavan näkemystä omista mahdollisuuksista ja herättävän pohdintaa esimerkiksi koulutusmahdollisuuksista. Vaikka kokemukset olivat pääosin positiivisia, kävi haastatteluista ilmi myös negatiivisia kokemuksia. Negatiivisena koettiin esimerkiksi työtehtävien vähäisyys tai yksipuolisuus. Kuntoutujat eivät aina kokeneet tulleensa kuulluksi työpaikalla, eikä työyhteisön jäsenten suhtautuminen kuntoutujiin aina ollut positiivista. Myös työnantajien kokemukset olivat pääsääntöisesti myönteisiä. He olivat tyytyväisiä kuntoutujien työpanokseen ja edulliseen korvaukseen. Työantajat kokivat kuntoutujien kuuluvan työyhteisöön. Työnantajat toivoivat lisää palautetta kuntoutujilta ja esimerkiksi vuosittaisen palaverin pitämistä ehdotettiin.The purpose of this thesis was to provide knowledge about the effects of community employment for the people who are recovering from mental health problems. This study concentrates on the view of the rehabilitees, but I also studied the employers’ point of view. This thesis was carried out in co-operation with Southern Ostrobothnian Social Psychiatric Organization, which I was supposed to gather information for about the experiences of the people who are involved in community employment. My research questions were: What is the meaning of taking part in community employment both to the rehabilitees and to the employers? How could it be developed? This thesis is a qualitative study. For this study I interviewed six rehabilitees and three employers. The data was collected by using thematic interview. The interviews were carried out in autumn 2015. The rehabilitees felt that taking part in the community employment gave them experiences of being capable. They felt that they could work as much as they felt comfortable and they were happy with the support they got. The work was a way to be part of a community and it brought them social contacts. The rehabilitees felt that work created rhythm in their lives. The money they received from it was seen as a welcome addition to their basic income. At its best, the community employment opened up their view about their possibilities and made them think about educational opportunities. Although the experiences were mainly positive, there were also some negative experiences. For example, the lack of work assignments was seen as a negative side, as well as the monotonousness of the assignments. The rehabilitees sometimes felt that they were not heard in the workplaces and that the approach from the co-workers was not always positive. The employers’ experiences were also mainly positive. They were pleased with the rehabilitees’ contribution with an affordable reward. The employers felt that the rehabilitees were part of the workplace community, and wanted to get more feedback from the rehabilitees. Keeping an annual meeting was also suggested