Työperäinen haitta-ainealtistuminen kiertotaloudessa (HAKiTa)

Kiertotalous on kasvava toimiala, johon liittyvissä työtehtävissä voidaan altistua terveydelle haitallisille aineille. Tutkimuksen tavoitteena oli saada uutta tietoa altistumisesta kiertotalouden työpaikoilla, arvioida altistumiseen liittyviä terveysriskejä ja niin suojella työntekijöiden terveyttä. Tavoitteena oli lisäksi edistää terveydelle vaarallisten altisteiden riskinhallintaa työpaikoilla ja siten varmistaa kierrätettävien jätelajien kestävä käsittely sekä lisätä yritysten toimintaedellytyksiä ja tuottavuutta kiertotaloudessa. Mittasimme työntekijöiden altistumista kemiallisille ja biologisille haitta-aineille rakennuspurkujätteen, sähköja elektroniikkaromun (SER) ja tekstiilien kierrätyksessä sekä rakennuspurkutyössä. Tutkimuksen kohteena olivat erityisesti sellaiset terveydelle tunnetusti vaaralliset aineet, joiden käyttö on nykyään kiellettyä tai rajoitettua, mutta joita voi esiintyä vanhemmissa kierrätettäväksi tulevissa materiaaleissa. Näitä olivat useat metallit, palonestoaineet, ftalaatit, PFAS-yhdisteet ja PCB-yhdisteet. Mittasimme myös mikrobeja, bakteerien endotoksiineja ja homeiden mykotoksiineja, joiden epäillään voivan aiheuttaa terveysriskejä. Työympäristöissä esiintyviä altisteita tutkimme työhygieenisillä mittauksilla ilmasta ja pinnoille laskeutuneesta pölystä. SER-kierrätykseen liittyen keräsimme myös pyyhintänäytteitä työntekijöiden käsistä. Lisäksi tutkimme työntekijöiden altistumista biomonitoroimalla eli mittaamalla altisteiden pitoisuuksia työntekijöiden virtsa- ja verinäytteistä. Terveysriskejä arvioimme toksikologisella riskinarvioinnilla. Pääasiassa emme havainneet terveydelle haitallista altistumista. Poikkeuksena oli kuitenkin rakennuspurkujätteen kierrätystyö, jossa epäorgaanisen pölyn, mikrobien ja endotoksiinien pitoisuudet nousivat usein niin korkeiksi, että terveyshaittoja voi esiintyä, jos käytössä ei ole riittäviä riskinhallintakeinoja. Lisäksi havaitsimme SER-kierrätykseen liittyen lyijyaltistumista, jota on syytä pyrkiä minimoimaan työpaikoilla, sillä lyijy on elimistöön kertyvää ja liian suurina pitoisuuksina terveydelle haitallista. Lyijyaltistumista olisikin hyvä seurata SER-kierrätykseen liittyvillä työpaikoilla biomonitoroimalla. Tulosten perusteella työpaikoilla on syytä kiinnittää erityistä huomiota käsistä suun kautta tapahtuvaan lyijyaltistumiseen, joka saattaa olla merkittävä altistumisreitti. Tekstiilien kierrätystyössä ei havaittu terveysriskejä. Aineisto jäi kuitenkin pieneksi ja ainoassa tekstiilikierrätystä tehneessä tutkimuskohteessa oli jo käytössä useita riskinhallintatoimenpiteitä. Lisätutkimusta tarvitaan siis vielä, jotta tekstiilikierrätykseen liittyen voidaan tehdä johtopäätöksiä. Tutkimus tuotti ajantasaista tietoa altistumisesta suomalaisilla työpaikoilla, joilla tehdään rakennuspurku-, SER-jätteen tai tekstiilien kierrätystä tai rakennuspurkutyötä. Tulosten perusteella laadimme avoimesti saatavilla olevan malliratkaisun Haitta-aineet SER- ja rakennuspurkujätteen kierrätystyössä – terveyshaittojen torjuminen. Sen ohjeilla työpaikat voivat tunnistaa mahdollisesti olennaisia altisteita sekä vähentää niille altistumista ja altistumisen aiheuttamia terveysriskejä

Työympäristön altistumismittaukset 2008–2019 : Teollisen työympäristön ilman epäpuhtausmittauksien (2008–2019) sekä biomonitoroinnin (2012–2019) tulokset

Tämä raportti sisältää Työterveyslaitoksen (TTL) työhygieenisessä kenttäpalvelutoiminnassa mitattuja ilman epäpuhtauksien altistekohtaisia altistumispitoisuuksia suomalaisilla työpaikoilla vuosina 2008–2019, sekä TTL:lla määritettyjen biologisten altistumismittausten tuloksia vuosilta 2012-2019. Näytteet on otettu pääsääntöisesti teollisilta ja tuotannollisilta työpaikoilt

Purkumateriaalien kelpoisuus eri käyttökohteisiin turvallisuuden ja terveellisyyden näkökulmasta

Purettuja rakennusosia käytetään Suomessa uudelleen hyvin vähän, vaikka puretuissa materiaaleissa on paljon hyödyntämispotentiaalia. Selvitys osoittaa, että betonielementti, tiili, teräs ja käsittelemätön sahatavara eivät olemassa olevan tiedon perusteella sisällä erityisen ongelmallisia raaka-aineita ja niiden uudelleenkäyttö voi olla mahdollista turvallisuuden tai terveellisyyden näkökulmasta. Purettujen rakennustuotteiden uudelleenkäytön merkittävät haasteet liittyvät tällä hetkellä kelpoisuuden osoittamisen menettelyiden epäselvyyteen. Lyhyellä aikavälillä nykyisen sääntelyn selkeyttämisellä ja viranomaisten tulkintojen kehittämisellä voidaan selventää tilannetta ja sujuvoittaa tuotehyväksyntäprosesseja uudelleenkäytettäville rakennustuotteille. Pidemmällä aikavälillä EU:n rakennustuoteasetuksen uudistuksen yhteydessä tulee luoda periaatteet uudelleenkäytettävien rakennusosien tuotehyväksynnästä ja kelpoistamisesta. Sen lisäksi on hyväksyttävä, että uudelleenkäytettäviä rakennusosia voidaan käyttää myös muuhun kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Tämä luo tilaa innovaatiolle ja on siksi kannustettavaa. Sääntelyn kehitystoimenpiteet vaativat nykyistä vahvempaa tietopohjaa ja osaamisen kehittämistä koko arvoketjun toimijoille. Purkumateriaalien markkinoiden luomiseksi ja vahvistamiseksi on tärkeää edistää kiertotalouden mukaisia ja taloudellisesti toimivia liiketoimintaekosysteemejä.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä