Lahjakirjaan lisätyn vapaaomaisuusmääräyksen sivuuttamisen oikeusvaikutuksista

Tutkimuksen aiheena on avioliittolain (234/1929) 35.2 §:n mukainen vapaaomaisuusmääräys. Säännöksen perusteella lahjakirjaan, testamenttiin tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräykseen voidaan lisätä määräys, jonka mukaan luovutuksen saajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta luovutuksen kohteena olevaan omaisuuteen. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin arvioida lahjakirjaan liitetyn vapaaomaisuusmääräyksen pätevyyden edellytyksiä. Toiseksi, tavoitteena on muodostaa käsitys lahjan antajan mahdollisuuksista nostaa kanne lahjan perumiseksi tilanteessa, jossa lahjansaaja sivuuttaa lahjakirjaan liitetyn vapaaomaisuusmääräyksen esimerkiksi puolisonsa kanssa tehdyin keskinäisin sopimuksin. Käsiteltävä aihe on rajattu siten, että aihetta tarkastellaan avioero-osituksen varalta lahjakirjaan liitetyn vapaaomaisuusmääräyksen kontekstissa tilanteessa, jossa lahjan antajan tavoitteena on varmistaa lahjan kohteen olevan omaisuuden säilyminen lahjoittajan sukulinjassa. Tähän tavoitteeseen viitataan ilmaisulla ylisukupolvinen kollektiivinen motiivi. Edellä mainittuihin kysymyksiin vastataan oikeusdogmaattisen, eli lainopillisen metodologian avulla. Tutkimuksessa on käsitelty kiinteän ja irtaimen omaisuuden lahjaoikeustoimia ja nostettu esiin näihin oikeustoimiin liittyviä erityispiirteitä tutkimuskysymysten kannalta tarkoituksenmukaisessa laajuudessa. Tutkimuskysymyksiin löydettyjen vastausten perusteella oikeustilaa voidaan pitää epäselvänä sen osalta, muodostaako ylisukupolvista kollektiivista motiivia ilmentävän vapaaomaisuusmääräyksen sivuuttaminen perusteen lahjan perumiselle. Tutkimuksen johtopäätöksissä tuodaan esille perumisen mahdollisuutta puoltavia sekä perumisen mahdollisuuteen kielteisesti suhteutuvia näkökulmia

DAC7-direktiivin mukainen raportointivelvoite: Jakamis- ja keikkataloudesta saatavat tiedot henkilökohtaisen tulon verotuksessa

Alustatalous, eli digitaalisten alustojen välityksellä tapahtuva tavaroiden ja palveluiden vaihdanta yleistyy teknologisen kehityksen myötä. Alustataloudessa saatujen tulojen ilmoittamatta jättäminen yhdistettynä tehokkaiden verovalvontakeinojen puuttumiseen on johtanut Euroopan unionissa huoleen verovajeen kasvusta. Tämän ongelman ratkaisua tavoitellaan virka-apudirektiivin 2011/16/EU (DAC) muutosdirektiivillä 2021/514/EU (DAC7), jonka myötä alustatalouden toimijoille asetetaan velvoite raportoida veroviranomaiselle tiedot alustojen välityksellä muodostuneista tuloista. Jakamis- ja keikkatalous ovat osa alustatalouden kokonaisuutta ja niiden kautta muodostuneiden tulojen ilmoittamatta jättämiseen liittyvä haaste on tunnistettu myös Suomessa. Tutkimuksen aiheena on Verohallinnon tietotarpeen, tehokkaan verotusmenettelyn sekä jakamis- ja keikkatalouteen liittyvien aineellisten verokysymysten välinen yhteys. Tavoitteena on selvittää, miten DAC7 mukainen alustatalouden toimijoille säädettävä raportointivelvoite vastaa Verohallinnon tietotarpeeseen jakamis- ja keikkataloudessa muodostuvista luonnollisten henkilöiden saamista tuloista. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan raportoinnin piiriin kuuluvien tietojen käytettävyyttä luonnollisen henkilön esitäytettyyn veroilmoitukseen perustuvassa verotusmenettelyssä. Mainittujen päämäärien ohella arvioidaan kevytyrittäjyyden sekä jakamis- ja keikkatalouden ilmiöiden rajapinnalla muodostuvia verotuksellisia kysymyksiä. Tutkimus on laadittu Verohallinnon toimeksiannosta. Tutkimuksessa haetaan vastausta seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Mitkä ovat Verohallinnon tietotarpeet jakamis- ja keikkataloudessa syntyvistä tuloista henkilökohtaisen tulon verotuksessa? 2) Mikä on direktiivillä 2021/514/EU muutetun virka-apudirektiivin 2011/16/EU uuden 8 ac artiklan jakamis- ja keikkataloutta koskevan raportointivelvoitteen oikeudellinen sisältö? 3) Kuinka yhdenmukainen virka-apudirektiivin 2011/16/EU uuden 8 ac artiklan raportointivelvoite on ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä esitetyn tietotarpeen kanssa ja millä edellytyksin direktiivin raportointivelvoitteen piiriin kuuluvia tietoja voidaan käyttää esitäytettyyn veroilmoitukseen perustuvassa verotusmenettelyssä? Toiseen ja kolmanteen tutkimuskysymykseen vastataan oikeusdogmaattisen metodin avulla. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastataan tämän ohella myös empiiristä aineistoa ja sen käsittelyyn sovellettavaa sisällönanalyysiä hyödyntämällä, eli kvalitatiivisen tutkimuksen metodologiaa käyttäen. Laadullinen aineisto muodostuu kahdesta asiantuntijahaastattelusta. Haastattelut tukevat tutkimuksen muuta tausta-aineistoa ja mahdollistavat kokonaiskuvan muodostamisen yhtäältä Verohallinnon jakamis- ja keikkataloustuloja koskevasta tietotarpeesta ja toisaalta jakamis- ja keikkatalouden sekä kevytyrittäjyyden ilmiöiden välisestä suhteesta. Tutkimuksen tulokset osoittavat raportointivelvoitteen perusteella saatavien tietojen olevan pääsääntöisesti Verohallinnon tietotarpeen mukaisia. Saatavien tietojen yksityiskohtaisuus ei välittömästi mahdollista tietojen hyödyntämistä automaattisessa päätöksenteossa esitäytettyyn veroilmoitukseen perustuvassa menettelyssä. Tiedoista on kuitenkin hyötyä riskianalyysiin perustuvassa harmaan talouden torjunnassa ja vertailuaineistona verovalvonnassa

Yrittäjien suhde arvonlisäverotukseen : mielen tilinpidon strategiat kirjanpitäjien tunnistamina

Mielen tilinpidolla tarkoitetaan kokoelmaa kognitiivisia toimintoja, joiden perusteella yksilö suunnittelee, jäsentää ja hahmottaa taloudellista toimintaansa. Arvonlisäverotuksen kontekstissa yrittäjien mielen tilinpidon strategiat jakautuvat segregaatioon ja integraatioon perustuviksi, joiden välinen ero tulee näkyväksi yrittäjän asenteissa ja suhtautumistavoissa arvonlisäveroa kohtaan. Tässä tutkimusotteeltaan laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan kirjanpitäjien mahdollisuuksia havaita ja tunnistaa asiakasyrittäjiensä soveltama mielen tilinpidon strategia, kartoitetaan kirjanpitäjien käsityksiä strategioiden painottumisen taustalla vaikuttavista tekijöistä ja selvitetään kirjanpitäjien kokemuksia omista vaikutusmahdollisuuksistaan yrittäjän suhtautumiseen arvonlisäverotusta kohtaan. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kolmea kirjanpitäjää. Tutkimuksen tulosten perusteella kirjanpitäjillä on mahdollisuus havaita asiakasyrittäjiensä arvonlisäverotukseen liittyvät mielen tilinpidon strategiat ja tunnistaa eri strategioita soveltavat yrittäjät asiakaskunnastaan. Lisäksi tulokset antavat viitteitä vero- ja taloudellisen osaamisen tason liittyvän segregaatiota painottavaan mielen tilinpidon strategiaan. Tämän ohella tutkimuksen tulokset tarjoavat suuntaa-antavaa tietoa kirjanpitäjien kokemuksista vaikutusmahdollisuuksistaan asiakasyrittäjiensä arvonlisäverotukseen liittyvään ajatteluun. Saadut tulokset ovat pääosin yhteneviä aikaisempien tutkimustulosten kanssa, joskin ilmiötä lähestytään ensimmäistä kertaa kirjanpitäjien näkökulmasta