National Urban Park : A Model for a Sustainable City or a Legislative Cage for Development

This paper addresses the concept of the national urban park (NUP) (kansallinen kaupunkipuisto) as a planning tool for rapidly growing cities. The focus is on the establishment process of a NUP in Tampere and Helsinki, where it has generated strong views both in favour and against. The study reveals these conflicting arguments and examines the related objectives, values and stakeholders. The empirical basis of the study is a qualitative content analysis on the NUP planning and decision-making documents. The paper demonstrates that the NUP can be seen either as a model for sustainable urban planning or as a legislative cage for development. On the one hand the NUP is regarded as restricting development, emphasizing static preservation, bringing no real added value, transferring municipal decision-making to the Ministry and engaging primarily environmental and heritage stakeholders. On the other hand, it is considered to be a long-term tool of urban planning, safeguarding values, contributing to tourism and engaging a broad range of actors. The research shows that the NUP process reveals the current tensions between continuity and change, and nature and city, in rapidly growing cities. The paper also emphasizes the importance of understanding the divergent views of different actors in the search for a shared vision of the future of the city

Kompaktikaupungin tuntematon maisema – Espoon Matinkylän suunniteltu ja yhdessä tuotettu maisemaarkkitehtuuri 1970–1980-luvuilla

The compact city of the 1970s is often depicted as an era of concrete prefabricated element buildings, failed urban ideals and incomplete milieus. Our article presents an alternative perspective by focusing on suburban landscape architecture and its two dimensions: designed and co-created landscape. With the case study of Matinkylä, Espoo, we demonstrate that the suburban landscape of the compact city was a carefully designed hybrid of forest and compact cities, combining different ideals of nature and urbanity. We also illuminate that landscape was co-created by resident activism which helped turn the newly built suburb into a home with specific characteristics.1970-luvun kompaktikaupunkivaihetta leimaa yleisesti mielikuva ankeista betonilähiöistä, elementtirakentamisesta ja epäonnistumisesta hyvän kaupunkiympäristön tavoittelussa. Artikkelimme tarkoituksena on tuoda esille täydentäviä näkökulmia tähän rakentamista ja kielteisyyttä korostavaan tulkintaan. Tarkastelemme historiankirjoituksessa tuntemattomaksi jäänyttä lähiöiden maisema-arkkitehtuuria. Kysymme, millaisia pyrkimyksiä kompaktikaupungin maisema-arkkitehtuuri ilmensi ja miten maisema-arkkitehdit ja asukkaat tuottivat hyvää asuinympäristöä. Matinkylän tapaustutkimuksen avulla havainnollistamme, että tiukan ruutukaavan ja metsämaiseman kohtaamisesta syntyi omaleimainen lähiömaisemakudelma, jossa metsäkaupungin suunnitteluperiaatteet yhdistyivät kompaktikaupungin kaupunkimaisiin pyrkimyksiin. Osoitamme myös, miten kaupunginosatoiminnan avulla parjattua lähiötä sekä konkreettisesti parannettiin talkoin ja perusparannusprojektein ettäsymbolisesti rakennettiin kotiseuduksi

Imeytystä, suodatusta ja linnunlaulua: Luontopohjaisen vesienhallinnan moninaishyödyt Porissa

Erilaiset luontopohjaiset ratkaisut ovat viime vuosina herättäneet kasvavaa kiinnostusta kansainvälisissä ja kansallisissa toimijoissa. Luontopohjaiset ratkaisut täydentävät teknistä lähestymistapaa painottavia maankäytön ja suunnittelun ratkaisumalleja, sillä niiden avulla voidaan ratkoa samanaikaisesti useita yhteiskunnallisia ongelmia. Luontopohjaisten ratkaisujen kysyntää ja ajankohtaisuutta lisäävät myös muut yhteiskuntien kohtaamat haasteet, kuten kaupungistumisen hallinta, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä kestävän kehityksen tavoitteisiin vastaaminen. Kaupunkisuunnittelussa luontopohjaisten ratkaisujen monihyötyisyyden tunnistaminen voi edistää toimialojen rajat ylittävää toimintaa. Hyötyjen ja kustannusten laaja-alainen tunnistaminen ja arviointi ovat edellytys myös valittaessa kokonaisuuden kannalta parhaita vaihtoehtoja sekä arvioitaessa maankäytön ristiriitatilanteita. Laaja-alainen hyötyjen tunnistaminen ja intressien yhteensovittaminen edellyttävät monitieteistä tutkimustietoa sekä uudenlaisia suunnittelun ja päätöksenteon toiminta- ja yhteistyömalleja. Luontopohjaisilla ratkaisuilla on mahdollista vastata myös moniin kuntien velvoitteisiin, kuten vesienhallinnan, virkistyspalveluiden, viherrakenteen ja biodiversiteetin kehittämiseen. Luontopohjaisten ratkaisuiden mahdollisuuksia vastata ilmastonmuutoksen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin haasteisiin on tutkittu ”Tehokkaat ja vaikuttavat luontopohjaiset ratkaisut ilmastonmuutoksen sopeutumisen välineinä” -hankkeessa (TASAPELI). Vuonna 2018 käynnistynyttä tutkimushanketta koordinoi Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja rahoittaa valtioneuvosto. Turun yliopiston maisemantutkimuksen toteuttamassa tapaustutkimuksessa selvitettiin luontopohjaisten vesienhallintaratkaisujen sosiaalista ja kulttuurista vaikuttavuutta. Tapaustutkimusta varten tehtiin haastatteluja ja järjestettiin sidosryhmätyöpaja.  Haastatteluilla pyrittiin selvittämään eri toimijoiden sekä kirjattuja että muita tavoitteita ja näiden toteutumista heidän näkökulmastaan. <br /

Constructing the green wedge in the planning discourse - a case study of Central Park in Helsinki, Finland

This article explores the construction of the green wedge in the planning discourse in Helsinki’s Central Park over three phases: its establishment in the early twentieth century, the first statutory plan of the 1970s and in the present context. Often described in quantitative methods emphasising physical and spatial qualities, the study instead examines the conceptual and historical dimensions of the park. The thematic analysis of the planning discourse looks at four principles characteristic of the green wedge model— the relationship between the park and the city; the continuity and connection from the centre to the outskirts; recreation and health; and nature as beauty and biodiversity. With the focus on the consistencies and changes, this study highlights the resilience of this over 100-year-old green wedge and demonstrates that Central Park has been able to accommodate new needs and functions while sustaining most of its original aims.Peer reviewe

From sparse to compact city – shifting notions of nature in post-war residential landscapes in the Helsinki region

Different urban models, ranging from sparse garden cities to dense compact cities, have aimed to achieve healthy environments and combat the disadvantages of the city. They have aspired to respond to the specific challenges of each era, although, the means have substantially varied. Shifting ideologies have materialized in urban models but also in landscape architecture – a field that has remained largely unexamined in urban planning history. This article highlights the role of landscape architecture – urban greenery, parks, and gardens – and the ideals of urban nature they entail. The focus is on post-war residential landscapes in the Helsinki region, Finland in the 1950s–2010s. The article analyses the changing planning paradigms of urban nature with five city types: the garden city, forest city, compact city, ecological city, and the new compact city. Each paradigm has its specific nature type, which is characterized by different meanings and spatial forms given to nature, the ideal environment and the appropriate density. The study brings a landscape architecture approach to the academic discussion on the role of urban nature in urban planning. It also offers a critical outlook, reminding that the discussion on nature is not neutral and straightforward, but contradictory and loaded with underlying meanings.Peer reviewe

The Encounter of Manors and City: Manor Landscapes in Urban Planning in Helsinki

This article examines the encounter between historical manor landscapes and urban development in Helsinki. It looks at the transformation of privately-owned noble estates and their agricultural land into suburban landscapes from the early 20th century to the present. The study, which focuses on urban planning and the conservation and management of historical landscapes, addresses two questions: How has the historical value of manor landscapes been recognized in urban planning, and how can the integration of historical landscapes and urban development be best supported? The main data addressed by the research consists of planning documents, historical maps, and empirical observations. Four case studies are used to elucidate the evolution of the manor landscape, planning solutions, and conservation measures. The paper emphasizes the interaction between conservation, urban planning, and the adaptive reuse of historic environments to support the integrated management of historical landscapes. The findings deepen our understanding of landscape heritage and contribute to the development of a future-oriented strategy of change management, through which historical landscapes can be meaningfully integrated into contemporary urbanized society.Peer reviewe