Ancient Finnish bells and soundscapes

Tiivistelmä: Suomen rautakautiset kulkuset, kellot ja kellonmuotoiset riipukset - äänimaiseman arkeologiaaTiivistelmä: Suomen rautakautiset kulkuset, kellot ja kellonmuotoiset riipukset - äänimaiseman arkeologiaaTiivistelmä: Suomen rautakautiset kulkuset, kellot ja kellonmuotoiset riipukset - äänimaiseman arkeologiaaNon peer reviewe

Classifying iron age bells bells, pellet bells and bell pendants

Verlag Marie Leidorf,; Band 22; 978-3-89646-652-5; Arnd Adje Both, Ricardo Eichmann, Ellen Hickmann, Lars-Christian Koch (Hrsg.); Band 22; Proceeding volume: Band 22ZusammenfassungZusammenfassungZusammenfassungPeer reviewe

A Singing Bone from the Convent Quarter of Medieval Turku, Finland. : Swedish or German Import, Baltic Influence or Variation on a Finnish Theme?

In this paper we investigate and interpret a sheep metatarsal excavated in the medieval Convent Quarter of Turku, Finland, dated from between the 13th to the 16th centuries CE. Three finger holes suggest that the pipe was a wind instrument, but it lacks parts such as a window and a lip or a sharp rim that would produce sound when blown. A reed was probably inserted in the man-made hole in the proximal end of the bone. As a reedpipe, the Turku find is similar to the läveri, or (if a horn bell was attached) to a lävikkö, both folk reed instruments from Finland for which records do not go back further than the 19th and 20th centuries. A second sheep metatarsal from Åland, Finland, with two finger holes, dating from the 11th century, may also be interpreted as a reedpipe. These two finds give evidence that reedpipes or hornpipes were played as early as the 11th century, and later in the 13th to the 16th centuries in this area of modern Finland. The Finnish folk reed instruments läveri and lävikkö, however, were traditionally made of wood, not of bone. Was the bone reedpipe an import from abroad, an instrument crossing borders (Turku in medieval times had many inhabitants from Germany and Sweden, and had frequent contacts with Baltic regions), or was the use of bone for the Turku reedpipe a variation on medieval Finnish instruments made of wood? Similar archaeological instruments from Germany, Sweden and the Baltic are not known, so an interpretation as a medieval bone version of Finnish folk reedpipes is tempting, but, as sources are sparse, not conclusive.Peer reviewe

Suomen myöhäisrautakautiset kulkuset, kellot ja kellonmuotoiset riipukset - äänimaiseman arkeologiaa

[Abstract]: Jingle bells, bells and bell pendants - listening to the Iron Age Finland[Abstract]: Jingle bells, bells and bell pendants - listening to the Iron Age Finland[Abstract]: Jingle bells, bells and bell pendants - listening to the Iron Age FinlandPeer reviewe

Bells, Pellet Bells and Bell Pendants : Listening to Finland's Iron Age

Väitöskirjan aiheena ovat Suomen keski- ja myöhäisrautakauden aikaiset kulkuset, kellot ja kelloriipukset, aiemmin tutkimaton, soiva metalliesineiden ryhmä 400–1200-luvuilta. Musiikkiarkeologian alaan kuuluvan tutkimuksen tarkoituksena on avata kuulokulma suomalaiseen rautakauteen sekä musiikinhistorian varhaisvaiheisiin, jotka tähän asti ovat olleet tutkijoiden tavoittamattomissa. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat: Kuinka kulkuset, kellot ja kelloriipukset luokitellaan? Kuinka ne soivat? Ketkä näitä Suomen vanhimpia säilyneitä soittimia käyttivät ja missä yhteydessä? Mikä merkitys soittimilla ja niiden soinnilla oli rautakautisessa kulttuurissa ja äänimaisemassa? Suomen kansallismuseon sekä useiden paikallismuseoiden kokoelmista koottu tutkimusaineisto käsittää kaikkiaan 486 kulkusta, kelloa ja kelloriipusta. Kukin esineluokka jakautuu alaryhmiin muodon, koon, koristelun ja rakenteellisten yksityiskohtien perusteella. Klusterianalyysin pohjalta muodostetut ryhmät edustavat sekä paikallisia että kansainvälisesti levinneitä valmistustraditioita. Valmistusmateriaalit vaihtelevat raudasta lyijypronssiin, tinapronssiin ja lyijytinapronssiin. Sisällä olevat helyt, kielen jäänteet sekä esineiden esiintyminen sarjoissa osoittavat, että soiminen oli jo tekijöiden tarkoittamaa. Yhä soivien esineiden ääni kattaa spektrianalyysin mukaan taajuusalueen 1 000–19 850 hertsiä. Yli sadan suljetun löytökontekstin perusteella kulkuset, kellot ja kelloriipukset olivat ihmisten vaatteisiin ja hevosvarusteisiin kiinnitettyjä koristeita, jotka helistessään muodostivat kantajiensa ympärille äänikenttiä. Tällaisilla mukana kulkevilla akustisilla tiloilla tai territorioilla saattoi olla merkitystä sosiaalisten arvoasemien rakentamisessa, sillä kalmistoanalyysien perusteella soittimet esiintyvät säännöllisesti kalmistojen runsaimmin ja monipuolisimmin varustetuissa haudoissa. Soittimet esiintyvät toistuvasti myös sellaisten esineiden rinnalla, joita myöhemmässä suomalais-karjalaisessa kulttuurissa pidetään maagisina varausvälineinä. Fragmentaarisesti tavoitettavassa rautakautisessa sekä perinteisessä kansankulttuurin äänimaisemassa kulkusten, kellojen ja kelloriipusten helinä näyttäisi sijoittuvan territoriaalisten, sosiaalisten ja kosmologisten rajojen ylitystilanteisiin. Bells, Pellet Bells and Bell Pendants: Listening to the Iron Age Finland The thesis addresses the problem of Finnish Iron Age bells, pellet bells and bell pendants, previously unexplored musical artefacts from the 400–1200-centuries AD. The study, which contributes to the field of music archaeology, aims to provide a gateway to ancient soundworlds and ideas of music making. Research questions include: Where did these metal artefacts come from? How did they sound? How were they used? What did their sound mean to the Iron Age people? The data collected at the National Museum of Finland and at several provincial museums covers a total of 486 bells, pellet bells and bell pendants. By means of a cluster analysis, each category can be divided into several subgroups. The subgroups, which all seem to have a different dating and geographical distribution, represent both local and internationally spread manufacturing traditions. According to an elemental analysis, the material varies from iron to copper-tin, copper-lead and copper-tin-lead alloys. Clappers, pellets and pebbles prove that the bells and pellet bells were indisputably instruments intended for sound production. Clusters of small bell pendants, however, could produce a sound by jingling against each other. Spectrogram plots reveal that the partials of the still audible sounds range from 1 000 to 19 850 Hz. On the basis of 129 inhumation graves, hoards, barrows and stray finds it seems evident that the bells, pellet bells and bell pendants were fastened to dresses and horse harnesses or carried in pouches and boxes. Resulting acoustic spaces could be employed in constructing social hierarchies, since the instruments usually appear in richly furnished graves. Furthermore, the instruments repeatedly occur with crosses, weapons and zoomorphic pendants that in the later Finnish-Karelian culture were regarded as prophylactic amulets. In the Iron Age as well as in the later folk culture, the bell sounds seem to have expressed territorial, social and cosmological boundaries

Jingle bells, bells and bell pendants - listening to the Iron Age Finland

Santrauka: Varpeliai, varpai ir varpeliu pavidalo papuosalai - gelezies amziaus atgarsiai SuomijojeSantrauka: Varpeliai, varpai ir varpeliu pavidalo papuosalai - gelezies amziaus atgarsiai SuomijojeSubject: Metal rattles found in Finland dating back to the middle and late Iron Age. Purpose of study: To document and classify the rattles and test them as sound producing devices. To shed light on the Iron Age soundscape and ideas of music making. Methods: Multivariable analysis, elementary analysis, sound analysis, contextual archaeological methods. Keywords: Archaeology, iron age, barter, burial, adornment, ethnomusicology, soundscape, musical instruments, bells, rites of passage, amulets, casting, alloyPeer reviewe

Valta, taika ja helinä : Suomen myöhäisrautakautisten kulkusten, kellojen ja kelloriipusten kontekstuaalinen analyysi

Non peer reviewe

Mikält kellot kuuluut, sikält pahat pajetkoot! : akustinen kommunikaatio suomalaisissa kansanomaisissa riiteissä

Peer reviewe

Missing Membranophones? : Traditional Drumbeaters in Northern Eurasia and Possible Prehistoric Parallels in European Archaeological Collections

Membranophones or drums have traditionally been thought to be among the earliest musical instruments, even though traces of drumskins or wooden frames or bowls are missing from the archaeological record. On the other hand, there are a large number of finds from the Palaeolithic and Mesolithic eras that have not yet been convincingly interpreted, and which could be connected with drumming. Starting from historical and ethnographic perspectives, this article presents a selection of prehistoric antler artefacts and discusses their suitability as drumbeaters. Artefacts from European archaeological collections are examined and compared with antler artefacts that the Sámi and Siberian shamans from the 11th–20th centuries AD used for beating their drums.Peer reviewe

Luutarha: Kivikautinen ääni-installaatio kolmessa osassa

Peer reviewe