“Face the cow”: reconnecting to nature and increasing capacities for pro-environmental agency

Arts-based practices can support sustainability, combined with research that points out needs for intervention. We practiced environmental sensitivity and dialogic art with fifth-grade school pupils as part of an International Socially Engaged Art Symposium (ISEAS2019). Using arts-based action research methodology, our case study focused on the opportunities of arts-based environmental education in advancing the management of meadows and wood-pastures. We explored nature connectedness and pro-environmental mindsets and behaviors among the pupils and artists/researchers. The artistic results encompassed the dialogic interactions of the intervention, exhibited artworks, and audiovisual documentation. Using the leverage points framework, we detected key levers in conservation of meadows and wood-pastures, based on literature and the current study through a content analysis on the collected reflective materials. The participants emphasized engaging with agricultural nature in multiple ways, through doing and feeling. Arts-based practices allowed participants to recognize their corporality and develop an experiental, expressive, and informed connection with nature. Based on discussions on the general ideologies and values underlying the intervention, we conclude that promoting a stewardship philosophy towards agricultural nature would benefit its conservation. Arts-based environmental education has great potential in advancing such transition, if the multidimensionality of the interaction between people and nature is acknowledged.</p

Hoitotyön lähiesimiesten kokemuksia työhyvinvoinnista : Kemin, Keminmaa ja Tornion alueen vanhusten hoitoyksiköissä

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vanhusten hoitotyön lähiesimiesten kokemuksia työhyvinvoinnista terveyden edistämisen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoutta vanhusten hoitotyön lähiesimiesten työhyvinvoinnista ja löytää työhyvinvointia edistäviä tekijöitä. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten hoito-työn lähiesimiehet kokevat työhyvinvoinnin ja millaiset asiat edistävät heidän työhy-vinvointiaan. Lisäksi selvitämme lähiesimiesten kehittämisideoita työhyvinvoinnin edistämiseen. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin Kemin, Keminmaan ja Tor-nion alueen vanhusten hoitoyksiköiden lähiesimiehiltä puolistukturoiduilla kysely-lomakkeilla keväällä 2013. Aineisto analysoitiin induktiivistä sisällönanalyysi mene-telmää käyttäen. Tutkimuksen tulosten perusteella lähiesimiesten työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät koostuvat työstä, työympäristöstä, työyhteisöstä, ammattitaidosta ja vapaa-ajasta Johtopäätösten perusteella voidaan todeta, että lähiesimiesten työhyvinvointi on mo-ninainen ilmiö ja se toteutuu silloin kun työn vaatimukset, omat voimavarat ja osaa-minen ovat tasapainossa. Tästä johtuen työhyvinvointia ei voida rajata koskemaan pelkästään työtä, vaan lähiesimies on myös itse vastuussa omista voimavaroistaan, kuten terveydestä, elintavoistaan ja vapaa-ajastaan. Lähiesimiesten työhyvinvointia tukemalla työnantaja voi tukea organisaation perustehtävää ja tehokkuutta. Tutki-muksessa saatujen vastausten perusteella voidaan todeta, että riippumatta kunnasta tai organisaatiosta, tutkimusvastaukset olivat hyvin samansuuntaiset.The purpose of this study is to describe front-line managers´ experiences on well-being at work from the perspective of health promotion. The aim is to increase awareness of front-line managers´ occupational well-being and to find the factors contributing to their well-being at work. The aim of this study is to find out how does the front-line managers feel about well-being at work and what kind of issues contribute to their occupational well-being. In this study the front-line managers´ ideas for improvement of occupational well-being are also dealt with. This study is qualitative and the data was collected from front-line managers from Kemi, Keminmaa and Tornio area elderly care units with semi-structured question-naires in the spring of 2013. The data were analyzed by using content analysis. Based on the results the front-line managers´ occupational well-being consists of a collegial work environment, skills and free time. It can be concluded that the front-line managers´ occupational well-being is a complex phenomenon and it is achieved when the job demands, resources and skills are in balance. As a result, occupational well-being cannot be confined merely to work, but the front-line managers are also responsible for their own resources, such as health, lifestyle and free time. Based on the responses to the questionnaire - it can be concluded that, regardless of the munic-ipality or organization, the thoughts of the informants were very similar regarding the topic

Hoidon vaikutukset ja niittylajiston säilyminen perinnebiotoopeilla – PEBIHOITO-hankkeen loppuraportti

Tämä raportti esittelee vuosina 2021–2022 toteutetun ”Uhanalaisen niittylajiston säilyminen: niityn hoitohistoria ja kunnostettavuus (PEBIHOITO)” -hankkeen tavoitteet ja tulokset. Hanke sisältyi ympäristöministeriön rahoittamaan Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tutkimusohjelmaan (PUTTE2). Hankkeen tavoitteena oli selvittää: (1) missä määrin tuoreiden niittyjen ja ketojen kasvi- ja hyönteislajit säilyvät hoidetuilla ja ilman hoitoa jääneillä arvokkaiksi luokitelluilla perinnebiotoopeilla ja (2) mikä on toteutuneen hoitotavan merkitys niittylajistolle? Hankkeessa toistettiin vertailukelpoisella tavalla aiemmin vuosina 2000–2004 tehdyt kvantitatiiviset lajistoselvitykset 33 tuoreella niityllä ja 33 kedolla. Tutkituilla kohteilla havaittiin niittyjen kasvi- ja hyönteislajiston yleistä taantumista sekä kasvillisuuden rehevöitymistä ja asteittaista umpeenkasvua noin 20 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Näin oli tapahtunut siitä huolimatta, että kaksi kolmasosaa tutkituista kohteista oli ollut vähintään osan aikaa laidunnus- tai niittohoidon piirissä. Rehevöitymistä havaittiin sekä hoidetuilla että hoitamattomilla kohteilla, mutta hoidetuilla kohteilla selvästi lievempänä kuin hoitamattomilla. Rehevöitymisen takia niittykasvien keskimääräiset lajimäärät, lajitiheydet ja peittävyydet olivat tuoreilla niityillä laskeneet. Sen sijaan kedoilla niittykasvien peittävyydet olivat rehevöitymisen myötä jopa kasvaneet. Hoitotoimet olivat vaikuttaneet eri tavoin eri eliöryhmiin. Niittykasvit hyötyivät odotetusti hoidosta sekä tuoreilla niityillä että kedoilla. Tutkituista hyönteisryhmistä päiväperhoset hyötyivät hoidosta tuoreilla niityillä. Niittyjen perhoslajien määrät olivat suurimpia joinakin vuosina hoidetuilla tuoreilla niityillä, sekä jatkuvasti hoidetuista alueista niillä, joilla laidunnuspaine oli keskimääräistä alhaisempi ja kasvillisuus korkeampaa. Erityisesti muut suurperhoset ja erakkomehiläiset kärsivät voimakkaasta ja jokavuotisesta hoidosta. Kedoilla hoidon vaikutukset olivat lievempiä kuin tuoreilla niityillä kaikissa eliöryhmissä. Säännöllisen hoidon merkitys on suurempi tuoreilla niityillä kuin kedoilla. Suomessa perinnebiotooppien hoito-ohjeet on laadittu pitkälti monimuotoisen niittykasvillisuuden säilyttämistä silmällä pitäen. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella niittyjen hyönteislajisto hyötyisi viime vuosikymmeninä toteutettua hoitoa vähemmän voimakkaasta hoitotavasta (yleensä laidunnuksesta) sekä tuoreilla niityillä että kedoilla. Tämä voisi tarkoittaa joko alhaisempaa laidunnuspainetta, kohteen hoitamista vuorovuosina tai kohteen jakamista osa-alueisiin, joista kutakin laidunnetaan vain kertaalleen kesän aikana. Koko kohteen voimakas, vuosittain toteutettava hoito voi olla niittyjen hyönteislajeille tuhoisaa. Olisikin pyrittävä siihen, että osa hyönteislajistoltaan lajirikkaiden kohteiden pinta-alasta olisi vuosittain tai osan vuotta hoidon ulkopuolella, ja että myös hoitokohteen ympäristöstä löytyisi erilaisia niittymäisiä elinympäristöjä, jotka tarjoavat ravintokasveja. Niittyjen ja ketojen rehevöitymisen minimoimiseksi niiden hoidossa tulee välttää lisärehun antamista ja kohteiden laiduntamista peltolaidunten yhteydessä. Habitat management and the persistence of grassland specialist species in traditional rural biotopes This report presents the goals and results of the PEBIHOITO project, which was carried out in 2021–2022. The project was part of PUTTE2, the Research Programme for deficiently known and threatened species and habitats. The aim of the project was to find out: (1) to what degree the specialist plant and insect species of semi-natural grasslands will persist in managed and unmanaged traditional rural biotopes, and (2) the significance of the implemented habitat management for the meadow species. The project repeated in a comparable manner the quantitative plant and insect surveys conducted in 2000–2004 on 33 mesic and 33 dry semi-natural grassland areas. A general decline in specialist plant and insect species of semi-natural grasslands was observed compared to the situation 20 years earlier. It was associated with increased vegetation height and gradual overgrowth by bushes and trees. This had happened even though two thirds of the study sites had been managed at least part of the time by grazing or mowing. Eutrophication and overgrowth were observed in both managed and unmanaged sites, but managed sites had lost fewer grassland species than the unmanaged ones. Because of the eutrophication and overgrowth of vegetation, the average number, density and coverage of species had declined in mesic grasslands. However, in dry grassland areas, the coverage of grassland specialist plants had increased. Habitat management had affected different groups of organisms in different ways. As expected, meadow plants had benefited from active management both on mesic and dry semi natural grasslands. Of the insect groups that were studied, butterflies had benefited from management of mesic meadows. The number of butterfly species was highest in mesic meadows managed occasionally by grazing or mowing and in those annually managed areas where the grazing pressure was lower and the vegetation taller than average. Day-active moths and solitary bees were especially vulnerable to intensive annual management. The effects of the management were more moderate in dry than mesic grasslands in all groups of organisms. The significance of regular management was greater in mesic than dry grassland areas. In Finland the recommendations for habitat management of traditional rural biotopes have focused on preserving diverse meadow flora. Based on the results of this study, grassland insects would benefit from habitat management (usually grazing) that is not as intensive as what has been implemented in recent decades in both mesic and dry grasslands. This could mean either lower grazing pressure, habitat management in alternating years, or dividing the managed grassland area into sub-areas, each of which would be used for grazing only once during the summer. Intensive annual management of the entire grassland area can be very harmful for the specialist grassland insects. We should aim at setting aside some proportion of the grassland area with high insect species diversity each year, and securing the availability of variable open meadow habitats nearby the focal managed grassland areas. To minimise eutrophication and overgrowth of vegetation, additional feeding of the animals and grazing adjacent to field pastures should be avoided when managing species-rich semi-natural grassland areas