Hanging-out-knowing : The potential of dwelling with our affective landscapes of research-creation

In this paper, I approach knowing as a spatial practice of dwelling with one’s affective landscapes of inquiry to think with Erin Manning’s idea of research-creation as immanent critique. ‘Landscape’ is re-defined in a nonrepresentational frame to include the various materialities with which we sense and see. To approach research-creation as a joint-action with the landscape, I turn to my native language, Finnish, in which being is referred to as pre-individual with the passive form of ‘to be’: ollaan. I build the argument by discussing my research with young people on their hanging out practices. Movement without destination, attuning to the landscape, can be taken as an energizing technique of relation: an encouragement to follow the call of the unfolding world. In this experimental way of being together, new worlds and selves emerge in encounters. ‘Hanging-out-knowing’ arises from moments of hesitation that challenge what is known.Peer reviewe

Collective editorial on the neoliberal university : Enchantment and academia

Kirjoitus kollektiivisessa pääkirjoituksessa, jossa useita kirjoittajia eri puolilta maailmaa.This collective editorial on the neoliberal university follows eight days of strike action at sixty UK universities called by the University and College Union (UCU) in two separate legal disputes, one on pensions and one on pay and working conditions. Anticipating the recent labor strike after previous industrial disputes in 2018 at UK universities, the work included here emanates from two dialogues at the Nordic Geographers Meeting (NGM) in summer 2019, a public meeting called Protest Pub and a conference session on the neoliberal subject and the neoliberal academy. After an opening statement by the editors, this collective endeavor begins with the urgent collaborative action of graduate students and early-career academics and is followed by reflections on life in the neoliberal academy from those involved in the dialogues at the NGM 2019 in Trondheim. Additionally, the editorial introduces the content of the present issue.Non peer reviewe

Hanging-out-knowing : The potential of dwelling with our affective landscapes of research-creation

In this paper, I approach knowing as a spatial practice of dwelling with one’s affective landscapes of inquiry to think with Erin Manning’s idea of research-creation as immanent critique. ‘Landscape’ is re-defined in a nonrepresentational frame to include the various materialities with which we sense and see. To approach research-creation as a joint-action with the landscape, I turn to my native language, Finnish, in which being is referred to as pre-individual with the passive form of ‘to be’: ollaan. I build the argument by discussing my research with young people on their hanging out practices. Movement without destination, attuning to the landscape, can be taken as an energizing technique of relation: an encouragement to follow the call of the unfolding world. In this experimental way of being together, new worlds and selves emerge in encounters. ‘Hanging-out-knowing’ arises from moments of hesitation that challenge what is known.Peer reviewe

High heels and skateboards : A sound-guided photo-walk in Helsinki

WALK, an art exhibition catalogue. Schirn Kunsthalle, Frankfurt

Hengailua nuorten, kaupunkitilojen ja ideoiden kanssa : Avauksia asumiseen, osallistumiseen ja ajatteluun

In this thesis, the key themes of 1) knowing and 2) participation are examined in relation to creative and meaningful practical engagement with one's everyday surroundings, i.e. 'dwelling with' the world. These themes are explored both within the research process and in the context of young people's, and particularly teenage girls' hanging out. This research is inspired by the Situationist practice of dérive, and draws from participatory research tradition, posthuman feminist thinking and non-representational theorization. 'Dwelling with' is approached with an acknowledgement of the capacity of the material world to produce effects in human bodies: things and spaces thus take part in the - seemingly trivial, but often highly affectual - everyday encounters that make dwelling with possible. Ergo, also 'data' is approached in a new way. The power of words and other representations is not ignored, but they are taken as 'doings': they are performative. Representations are thus not evidence of a separate reality that lies behind them. In the thesis, attention is placed on the creative potential of experimentation. Fieldwork for this thesis happened in three phases. The first phase in 2011 was a pilot study conducted in Helsinki in connection to a 9th grade geography course (participants were 15 to 16 years). The second phase took place in San Francisco in 2012 and was conducted via school, but separately from schoolwork. The participants in this study we 7th graders (12 to 13 years). The third phase in 2013 took place in Helsinki, again as part of a 9th grade geography course (participants were 15 to 16 years). First, the thesis explores how participatory methods can be used to support young people's role as co-researchers, foster their engagement in the research process and carve space for alternative knowledges. Together with the playful topic of hanging out, these methods can cultivate a relaxed atmosphere in the research situations. This is especially important when working in the school context. The methods also help balance power relations and address topics that could otherwise be left unnoticed. Second, the thesis shows how photography can be used as a method for multisensory 'thinking with' the world. This creative method is connected to movement in photo-walks. This practice is argued to foster young people's engagement with their everyday surroundings, and the research process, by linking action and understanding. This engagement opens up possibilities for spatial-embodied reflection. Later, the photographs serve as fieldnotes that take part in the thinking process and inspire action in the form of reflection in photo-talks. In this thesis, photographs are not considered as data of 'what was there' , rather they are understood to have productive power in the research process. Third, the thesis introduces the concept of hanging out -knowing. This knowing becomes possible through dwelling with: it takes place in everyday encounters. Hanging out -knowing is non-instrumental multisensory reflection about one's place in the world. Because hanging out is playful and wonderfully purposeless, space is cleared for the inspiring experience of enchantment. In these moments of being moved by something, new reflection can emerge. The moment of enchantment is always accidental, but it can be cultivated by artistic methods, such as photo-walking. Finally, the thesis argues that by hanging out at a shopping mall teenage girls participate in the world. Because hanging out lacks rigid plans, moments of enchantment become possible. This openness towards the world fosters dwelling with one's surroundings, in this case the shopping mall. By hanging out, girls disturb the rhythm of consumption. Improvisation with things and spaces produces a micro-atmosphere of play that interferes with the atmosphere of consumption at the mall. Through participation by being and by actively marking and claiming spaces as theirs, girls create momentary 'hangout homes' for themselves. Hanging out produces alternative modes of engagement with the city. Creative experimentation cultivates lively and mixed-use public spaces, and adds to making urban life vibrant and thought-provoking.Tämä väitöskirja tarkastelee 1) tietämistä ja 2) osallistumista suhteessa luovaan ja merkitykselliseen olemiseen arjen kaupunkitiloissa. Näitä teemoja tutkitaan 'kanssa-asumisen' (dwelling with) käsitteen kautta ja niitä lähestytään sekä suhteessa tutkimuksen tekemiseen että nuorten hengailuun kaupungilla. Tutkimus linkittyy osallistavan tutkimusperinteen ja posthumanistisen feministisen ajattelun kenttään, ja ammentaa erityisesti keskustelusta, jota on käyty nimikkeen 'non-representational theory' (NRT) ympärillä. Taustalla vaikuttaa myös Kansainvälisten situationistien ajatus kaupungista leikkikenttänä, jota voidaan tutkia toiminnallisesti vaeltelemalla (dérive-menetelmä) tavallaan hengailemalla. Kanssa-asumisen käsitettä avataan huomioimalla materiaalisen maailman kyky vaikuttaa ihmiskehoihin: asiat ja tilat osallistuvat arjen kohtaamisiin, joissa asuminen kehkeytyy. Tytöt eivät siis hengaile kaupunkitilassa, vaan yhdessä tilojen kanssa. Myös aineistoa lähestytään tästä näkökulmasta. Sanojen ja muiden representaatioiden voima tunnustetaan, mutta ne ymmärretään tekoina eikä niinkään todisteina todellisuudesta 'niiden takana'. Koska arjen toiminta tapahtuu affektuaalisella tasolla usein ilman sen suurempaa pohdintaa, tutkimus pyrkii tavoittamaan tunnetiloja ihmisten ja ympäristön välillä. Samalla tutkimus pyrkii avaamaan uusia näkökulmia urbaaniin kanssa-asumiseen. Kenttätutkimus jakautui kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe toteutettiin Helsingissä vuonna 2011 osana 9. luokan maantieteen opetusta, toinen San Franciscossa vuonna 2012 paikallisen koulun kautta 7-luokkalaisten tyttöjen kanssa, mutta erillään opetuksesta, ja kolmas Helsingissä osana 9. luokan maantiedon kurssia. Väitös tarkastelee osallistavia menetelmiä ja niiden mahdollisuuksia tukea nuorten kanssatutkijuutta heitä koskevassa tutkimuksessa. Yhdessä osallistavien menetelmien kanssa hengailu aiheena loi rennon tunnelman tutkimustilanteisiin ja tuki nuorten osallisuutta tutkimusprosessissa. Käytetyt menetelmät tekivät tilaa vaihtoehtoiselle tietämiselle/tiedolle ja muutoin helposti huomiotta jääville aiheille. Tutkimuksessa valokuvaamista tarkastellaan moniaistillisena tapahtumana, jossa kuvan ottamiseen vaikuttaa samanaikaisesti moni asia. Valokuvaaminen keskittää aistit arjen ohikiitäviin asioihin ja ajattelu tapahtuu yhdessä kaupunkitilojen kanssa, kun tavalliset asiat näyttäytyvät yllättävinä, outoina tai erilaisina. Nuoret kuvasivat hengailuun liittyviä kaupunkitiloja valokuvakävelyillä (photo-walks). Valokuvaamisen liikkeessä voidaan nähdä olevan tilallis-kehollista reflektiota, joka edistää luovan kaupunkisuhteen rakentumista: ajattelu siis tapahtuu kohtaamisissa maailman kanssa. Se myös vahvistaa kuvaajan osallisuutta tutkimuksessa. Vaikka valokuvia ei käsitelty aineistona, ne ottivat osaa tutkimukseen valokuvajutteluissa (photo-talks) ja vaikuttivat prosessin kulkuun. Osallistujat saivat valokuvien avulla myös tuoda esiin itselleen tärkeitä asioita. Väitös esittelee hengailutietämisen käsitteen (hanging out -knowing). Koska hengailu on päämäärätöntä ja leikillistä, se mahdollistaa maailman ihmettelyn ja siitä haltioitumisen (enchantment). Hengailutietäminen on moniaistillista reflektiota omasta paikasta maailmassa ja se mahdollistuu kanssa-asumalla. Valokuvakävelyt voivat syventää tätä tietämistä luomalla haltioitumisen hetkiä. Hengailutietämisen toiminnallisuus ja kehollisuus tekevät sen sanallisesta kuvaamisesta vaikeaa. Lopuksi väitös esittää, että teinityttöjen hengailu kauppakeskuksessa on tärkeää ja merkityksellistä osallistumista urbaaniin elämään. Hengailun päämäärättömyys luo mahdollisuuksia haltioitumisen hetkiin. Tämä avoimuus maailmalle syventää kanssa-asumista ja tekee tilaa improvisaatioille kaupunkitilassa. Hengaillessaan kauppakeskuksessa tytöt häiritsevät kaupallisuuden ilmapiiriä ja rytmiä, ja luovat hetkellisiä leikillisyyden tiloja. Tytöt valtaavat tilaa omakseen ja rakentavat väliaikaisia 'hengailukoteja'. Hengailu ottaa näin osaa elävän ja moninaisen kaupunkitilan tuottamiseen, ja avaa mahdollisuuksia toisin olemiselle jopa näissä normatiivisissa kaupallisissa tiloissa

Kasvatusmaantiede kytkee yhteen oppimisen ja huolenpidon maapallosta

Non peer reviewe

Kasvatusmaantiede antroposeenin tutkimussuuntana : Ihmiskeskeisyydestä kohti lumoutumisen pedagogisia tiloja

Esittelen tässä kirjoituksessa kasvatusmaantieteen tutkimussuunnan yhtenä vas-tauksena antroposeenin asettamaan tieteellisen uudistumisen haasteeseen. Näkö-kulma on tarpeellinen tilanteessa, jossa koulutusta entistä enemmän suunnitellaan teknistaloudellisesta kilpailunäkökulmasta. Kasvatusmaantiede kutsuu meidät tar-kastelemaan, mitä tieto ja oppiminen ovat, miten ne kehkeytyvät erilaisissa maan-tieteellisissä olosuhteissa. Tavoitteena on avata käsitteellisiä ja niihin kiinnittyviä pedagogisia ideoita planeetalle tuhoisan ihmiskeskeisen kasvatustieteen purkami-seksi ja uskottavien ratkaisujen löytämiseksi aikana, jolloin nuoret ovat sekä menet-tämässä uskoaan ”tietoon” että uupumassa yksilöön kohdistuvien paineiden ja synkkien globaalien tulevaisuudennäkymien alla. Kasvatusmaantieteen tilallinen lähestymistapa tarjoaa vaihtoehdon maapallon elinehtoja kaventavalle kuvitelmalle ihmisen erillisyydestä, erityisyydestä ja elämän hallinnasta. Haastaakseen välineel-listä suhtautumista koulutukseen kasvatusmaantiede tuo uteliaisuuden rinnalle kas-vatuskeskusteluun ajatuksen lumoutumisen pedagogisista tiloista. Taustalla vaikut-taa ”hengailutietämisen” käsite, joka pyrkii tavoittamaan tietämisen sommitelmal-lisuuden ja maailmaa rakentavan luonteen. Hengailun implisiittinen kritiikki suori-tuskeskeistä elämää kohtaan muistuttaa siitä, että niin oppiminen kuin huolenpito-kin vaativat aikaa ja tilaa maailman tapahtumallisuuden äärellä viipyilyyn. Tutki-mussuunnan kantavia pilareita ovat jälkihumanistinen sivistys, elämän itseisarvo ja erillisyyteen perustuvan ihmissubjektin purkaminen. Kasvatusmaantiede pyrkii edistämään koulutusta, joka perustuu ymmärrykseen ihmisestä osana maailman toi- siinsa kytkeytyneitä ekologioita.Peer reviewe

Maanpuolustuksen lujittamiseksi suoritettavan rakennustoiminnan perusteet ja suuntaviivat

Johdannossa todetaan, että totaalista maanpuolustusta luotaessa on rakennustoiminnan pystyttävä sopeutumaan joustavasti eri uhkamalleihin. Puolustustaloudellisen suunnittelukunta on artikkelin mukaan muun muassa ottanut rakentamisen ohjelmaansa. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan rauhanaikaista rakennustoimintaa määritellen ensin rakennustoiminta käsitteenä. Tämän jälkeen selvitetään rakennustoiminnan järjestelyjä ja kapasiteettia. Toisessa luvussa selvitetään rakennustoiminnan tehtävät kriisitilanteissa, joita ovat sotatila, sodanuhka-aika ja erilaisia ja eri asteisia ulkomaankaupan kriisejä. Sotatilan rakennustoiminnan tehtäviä ovat kenttäarmeijan pioneeritoiminta, selustan ja kotialueen linnoittaminen, liikenneyhteyksien rakentaminen ja kunnossapito, teollisuuden rakentamistarpeet, suurtuhojen raivaaminen, väestösuojien rakentaminen ja rakennustoiminnan säännöstely. Sodanuhka-aikana tehtäväryhminä saattavat artikkelin mukaan olla kenttä- ja kantalinnoittaminen, teollisuuden vaatima rakentaminen, väestönsuojien rakentaminen ja liikenneyhteyksien rakentaminen.Kolmannessa luvussa on tarkastelussa valtakunnallisen rakennustoiminnan johtaminen eri tasoilla. Lisäksi pohditaan johtamisen vaihtoehtoja ja esitetään kirjoittajien oma esitys johtamisen järjestelyiksi ja sen vaatimia toimenpiteitä. Seuraavassa luvussa tarkastellaan kenttäarmeijan rakentajaorganisaatiota perusteineen ja johtamisjärjestelyineen sekä siviilityövoiman käyttöä . Viidennessä luvussa tarkastellaan rakennustoimintaan sopivan työvoiman sekä materiaalin määrä ja merkitystä. Viimeisessä luvussa pohditaan, miten suuret joukot voidaan saada maanpuolustusta lujittavaan rakennustyöhön. Loppulauseessa muun muassa todetaan, että rakennustoimintaa on johdettava keskitetysti ja valmistelut on saatava käyntiin jo rauhan aikana

Kasvatusmaantiede kytkee yhteen oppimisen ja huolenpidon maapallosta

Non peer reviewe