Musiikinopettajan pedagogiset haasteet ja valmiudet kitaran soiton ryhmäopettamisessa

Tiivistelmä. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen kitaran ryhmäopetusta peruskoulun alaluokilla ja siihen liittyviä opettajan pedagogisia haasteita ja valmiuksia. Aihe kumpuaa omista kokemuksistani kitaran yksilöopetuksesta ja kitaran soitonhistoriastani. Koen aiheen tärkeäksi, sillä sitä koskeva tutkimus on ollut vähäistä. Kohderyhmäksi valikoitui peruskoulun alaluokat, jotta tarkasteltava ryhmä ei kasvaisi liian suureksi. Kirjallisuuskatsauksessa vastaan tutkimuskysymyksiin: (1.) Mitä haasteita kitaran soiton ryhmäopetuksessa voidaan kohdata ja (2.) Mitä pedagogisia valmiuksia kitaran soiton ryhmäopetukseen musiikinopettajalla tulisi olla? Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa musiikinopettajalta valmiuksia ja kohtaamia haasteita kitaran soiton ryhmäopetuksessa. Toteutan kandidaatintutkielman systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa koostin aineiston ja analysoin koostamaani aineistoa tutkimuskysymysten kontekstissa. Lähteenä on käytetty monipuolisesti tuoreita ja vertaisarvioituja artikkeleita, tutkimuksia, sekä alan kirjallisuutta. Aineiston perusteella erityistä tukea vaativien oppilaiden tukeminen ja ryhmänhallinta koetaan pedagogisiksi haasteiksi. Koen, että näihin ei annetta musiikkikasvattajan koulutuksessa tarpeeksi valmiuksia. Muiksi pedagogisiksi haasteiksi koetaan arviointi, sillä suuresta musisoivasta ryhmästä on hankala arvioida yhtä tiettyä oppilasta. Musiikinopettajan tärkeiksi pedagogisiksi valmiuksiksi koetaan ryhmänhallintataidot ja erityistä tukea vaativien oppilaiden tukeminen. Ryhmänhallintataidot ovat olennaisia käytöshäiriöiden hillitsemiseksi. Erityistä tukea vaativien oppilaiden sijoittaminen opettajan läheisyyteen mahdollistaa nopean reagoinnin oppilaan haasteisiin. Tutkimuksessa esiin tulleet tulokset vastaavat hyvin tutkimuskysymyksiin. Aineiston luotettavuus syntyy niiden tuoreudesta ja vertaisarvioinnista. Tulokset olivat hyvin yhteydessä toisiinsa ja siitä voidaan päätellä niiden olevan luotettavia. Pro gradu -tutkielmaani keräämäni aineisto sopii hyvin teoriapohjaksi ja avuksi tutkimuksen suunnitteluun ja toteutukseen

”Kitara — ryhmässä kivempaa vai yksin hyödyllisempää?”:konservatoriosta valmistuneiden muusikoiden ja konservatorio-opettajien kokemuksiasähkökitaran yksilö-ja ryhmäopetuksen hyödyntämisestä

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmamme käsittelee konservatoriosta valmistuneiden muusikoiden ja konservatorio-opettajien kokemuksia sähkökitaran yksilö- ja ryhmäopetuksen hyödyntämisestä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää tutkittavien kokemuksia molempien opetusmuotojen hyödyistä ja haasteista, sekä miten niitä on konservatorioissa hyödynnetty. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kuudesta luvusta. Ensimmäisessä teorialuvussa esittelemme kitaraa ja sähkökitaraa soittimina ja niiden historiaa. Toisessa teorialuvussa käsittelemme musiikkialan perustutkinnon perusteita, avaamme muusikon ammattitutkinnon historiaa Suomessa, sekä oppimisen eri osa-alueita. Kolmannessa teorialuvussa käsittelemme sähkökitaran opettamisen teoriaa, sen opiskeluun liittyviä haasteita, sekä yksilö- ja ryhmäopetuksen haasteita. Neljännessä teorialuvussa esittelemme molemmat opetusmuodot ja viidennessä teorialuvussa opettajan valmiuksia. Kuudennessa teorialuvussa esittelemme Decin ja Ryanin itseohjautuvuusteorian. Tutkielma on fenomenografinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty harkinnanvaraisella otannalla. Aineisto koostuu viidestä (N=5) tutkittavasta, joista kolme on konservatoriosta sähkökitara pääinstrumenttinaan valmistuneita muusikoita ja kaksi on konservatorio-opettajia. Kaikilla haastateltavilla on kokemusta yksilö- ja ryhmäopetuksen hyödyntämisestä konservatorio-opinnoissa. Aineisto on analysoitu fenomenografisella analyysillä. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että yksilöopetuksessa opetuksen yksilöllistäminen koettiin tärkeäksi vaikkakin siinä oli myös haasteita. Yksilöopetuksessa opettajan ja opiskelijan henkilökemiat koettiin tärkeiksi ja niillä voi olla positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia opetukseen. Ryhmäopetuksessa hyödyiksi koettiin yhteisöllisyys, vertaisoppiminen sekä vertaistuki. Kilpailu-asetelma ja esiintyminen ryhmässä vaikuttivat oppimiseen positiivisesti sekä negatiivisesti. Molempia opetusmuotoja toteutettiin osittain samojen kuin eri sisältöjä hyödyntäen