Julkisten hankintojen luontojalanjälki

Hanke käynnistyi kesäkuussa 2023 Jyväskylän yliopiston Resurssiviisausyhteisön (JYU.Wisdom), Ympäristöministeriön, Hansel Oy:n ja Valtiokonttorin yhteistyönä. Tavoitteena hankkeessa oli tuottaa laajempi tietopohja julkisten hankintojen ekologisista vaikutuksista JYU.Wisdomissa kehitetyllä luontojalanjäljen laskentamenetelmällä. Luontojalanjälkeä mitataan osuutena kaikista maailman lajeista, joka todennäköisesti häviää maailmanlaajuisesti (potentially disappeared fraction of species globally) eli niin sanottuna luontoekvivalenttina (biodiversity equivalent, BDe). Julkisten hankintojen luontojalanjälki oli 26 171 nBDe vuonna 2021 ja 25 048 vuonna 2022. Suurin luontojalanjälki vuonna 2022 aiheutui rakentamis- ja kunnossapitopalveluista (20 %), rakennusten energian kulutuksesta (14 %), sosiaali- ja terveyspalveluista (10 %) sekä lääkkeistä ja hoitotarvikkeista (10 %). Hankintojen luontohaittaintensiteettiin (BDe/€) ja määrään (€) perustuvan analyysin mukaan merkittävin potentiaali luontojalanjäljen pienentämiseen on rakentamis- ja kunnossapitopalveluissa, lääkkeissä ja hoitotarvikkeissa, rakennusten energian kulutuksessa sekä ravitsemus- ja majoituspalveluissa. Raportti osoittaa, että hiili- ja luontojalanjälkiä pystytään tarkastelemaan rinnakkain. Systemaattisen seurannan avulla voidaan kehittää mitattavia tavoitteita jalanjälkien pienentämiseksi. Julkinen sektori voi merkittävänä toimijana näyttää suuntaa hankintojen luontojalanjäljen seurannassa ja pienentämisessä

Julkisten hankintojen luontojalanjälki

Julkisten hankintojen ekologiset tavoitteet -hanke käynnistyi kesäkuussa 2023 Jyväskylän yliopiston Resurssiviisausyhteisön (JYU.Wisdom), Ympäristöministeriön, Hansel Oy:n ja Valtiokonttorin yhteistyönä. Jyväskylän yliopiston tavoitteena hankkeessa oli tuottaa laajempi tietopohja julkisten hankintojen ekologisista vaikutuksista JYU.Wisdomissa kehitetyllä luontojalanjäljen laskentamenetelmällä. Luontojalanjälkeä mitataan osuutena kaikista maailman lajeista, joka todennäköisesti häviää maailmanlaajuisesti (potentially disappeared fraction of species globally) eli niin sanottuna luontoekvivalenttina (biodiversity equivalent, BDe). Julkisten hankintojen luontojalanjälki oli 33 039 nBDe vuonna 2021 ja 32 390 nBDe vuonna 2022. Suurin luontojalanjälki vuonna 2022 aiheutui sosiaali- ja terveyspalveluista (30 %), rakentamis- ja kunnossapitopalveluista (16 %), rakennusten energian kulutuksesta (11 %) sekä lääkkeistä ja hoitotarvikkeista (8 %). Hankintojen luontohaittaintensiteettiin (BDe/€) ja määrään (€) perustuvan analyysin mukaan merkittävin potentiaali luontojalanjäljen pienentämiseen on rakentamis- ja kunnossapitopalveluissa, lääkkeissä ja hoitotarvikkeissa, rakennusten energian kulutuksessa sekä ravitsemus- ja majoituspalveluissa. Mallinnuksen mukaan, julkisten hankintojen luontojalanjäljestä keskimäärin yli 90 % kohdistui maantieteellisesti Suomen rajojen ulkopuolelle. Suomen julkisten hankintojen luontojalanjäljen laskenta viitoittaa tietä suomalaisen yhteiskunnan kestävyysmurrokselle. Raportti osoittaa, että hiili- ja luontojalanjälkiä pystytään tarkastelemaan rinnakkain. Systemaattisen seurannan avulla voidaan kehittää mitattavia tavoitteita jalanjälkien pienentämiseksi. Julkinen sektori voi merkittävänä toimijana näyttää suuntaa sekä Suomessa että kansainvälisesti hankintojen luontojalanjäljen seurannassa ja pienentämisessä.Tämän version korvaa uusi, muutettu aineisto osoitteessa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-371-3

Kaavoituksen luontoselvitysten riittävyys ekologisessa kompensaatiossa

Luontokato on suuri uhka maapallolle ja se tulisi pysäyttää. Yksi merkittävä luontokatoa hidastava toimintamalli on lieventämishierarkia, jolla pyritään saavuttamaan luontoarvojen kokonaisheikentymättömyys. Lieventämishierarkian mukaan luonnon heikentämistä tulee ensisijaisesti välttää, sitten lieventää ja lopulta kunnostaa luontoarvoja paikan päällä. Jos näillä toimenpiteillä ei saavuteta kokonaisheikentymättömyyttä, voidaan hyödyntää ekologista kompensaatiota. Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan luontoarvojen hyvittämistä ihmistoiminnasta aiheutuneen luontokadon vuoksi. Onnistunut kompensaatio edellyttää luontotyyppien tilan kartoittamista systemaattisesti, jotta luontohaitta sekä -hyvitys voidaan määrällistää; tämä mahdollistaa myös kompensaatiolaskennan. Ekologinen kompensaatio tulisi ottaa osaksi jokaista maankäyttöprojektia, sillä maankäyttö on luontokadon ajureista merkittävin. Tutkimuksessani perehdyin uuteen ja vanhaan kansalliseen luontoselvitysoppaaseen sekä Espoon ja Keravan kaupunkien luontoselvityksiin. Analysoin, kuinka luontoselvitysoppaissa mainitut sisältövaatimukset toteutuvat luontoselvityksissä, ja sisältävätkö luontoselvitykset riittävästi luontotietoa ekologisen kompensaation menestyksekkääseen toteutukseen. Vertailin myös Espoon kaupungin luomaa luontotyyppien edustavuuden arviointiluokittelua BOOST-tutkimusryhmässä kehitettyyn metsien ekologisen tilan mittaristoon. Tutkimuksessa kävi ilmi, että luontoselvityksissä on runsaasti laadullisia eroja, eivätkä ne sisällä riittävästi tietoa ekologisen kompensaation toteutukseen. Luontoselvitysoppaan sisältövaatimukset eivät myöskään toteudu luontoselvityksissä. Espoon luoma edustavuuden arviointiluokittelu ja BOOST-tutkimusryhmässä kehitetty ekologisen tilan mittaristo ovat hyvin samankaltaisia; ekologista tilaa mitataan molemmissa systemaattisesti. Jotta luontoselvitykset voidaan toteuttaa ekologisen kompensaation kannalta riittävässä mittakaavassa, tulisi luontoselvitysoppaassa olla tiiviit ja selkeät kriteerit ekologisen tilan mittaamiseksi ja luontotiedon keräämiseksi. Tämä tulee ottaa huomioon uutta luontoselvitysopasta laadittaessa.Biodiversity loss is a great threat to environmental systems worldwide. Biodiversity loss can be tackled in several ways and with many tools, of which one of the most valuable is mitigation hierarchy. Mitigation hierarchy is a four step tool used to reach no net loss or even net positive impact of biodiversity. Mitigation hierarchy consists of avoiding negative effects on the environment, minimizing these effects, and restoring lost values by fixing caused issues on site. If no net loss of biodiversity is not reached through these steps, biodiversity offsetting should be utilized. Biodiversity offsetting is the compensation of human-induced biodiversity loss. Successful biodiversity offsetting requires systematic mapping of habitat types’ ecological condition in order to quantify biodiversity losses and needed offsets. Quantifying also enables offset calculations. Offsetting should be standardized as a tool in every land-use project since land-use is the greatest driver of biodiversity loss. In my research I studied the most recent, as well as the previous, national nature survey guides and two nature surveys from Espoo and Kerava. I analysed these documents to find out if the nature surveys were structured in accordance with the guides’ instructions and if the nature surveys had enough information for a successful execution of biodiversity offsets. I also compared the “habitat type representativeness system” created by the city of Espoo to the “measuring ecological condition of forests” system created by BOOST research group. My research showed that there are several qualitative differences in the nature surveys, and they don’t offer enough information for the execution of biodiversity offsets. The measuring systems created by the city of Espoo and BOOST research group were quite similar; the ecological condition of a given habitat type is measured systemically. To be able to conduct nature surveys in favour of biodiversity offsets in the future it is crucial to have clear and simple criteria for how to measure the ecological condition of a habitat and how to collect correct information from each habitat type. This would enable the implementation of uniform and high-quality nature surveys

Kaavoitusta varten tehtyjen luontoselvitysten riittävyys ekologisessa kompensaatiossa

Ekologisen kompensaation tullessa osaksi Suomen lainsäädäntöä uudessa luonnonsuojelulaissa on tutkimus kompensaation parissa tärkeää. Pro gradu -tutkielmassa tutkin nykyisten, kaavoitusta varten laadittujen luontoselvitysten luontotiedon riittävyyttä ekologista kompensaatiota koskevien laskelmien toteuttamiseksi luotettavasti

Väliraportti : S-ryhmän luontojalanjälki

S-ryhmän luontojalanjälki -hanke käynnistyi vuoden 2022 alussa ja tässä väliraportissa esitellään ensimmäisiä välituloksia. S-ryhmän arvoketjun ja oman toiminnan luontojalanjälki on laskettu käyttäen Jyväskylän yliopiston resurssiviisausyhteisön, JYU.Wisdomin, kehittämää laskentamenetelmää. Väliraportissa kuvataan laskentamenetelmän perusteet. Tulokset on raportoitu erikseen päivittäistavarakaupalle, käyttötavarakaupalle, tavaratalokaupalle, polttoaineille ja matkailu- ja ravintola-alalle vuodelta 2020 sekä organisaation omalle toiminnalle vuodelta 2021. Luontojalanjäljen mittarina käytetään osuutta lajeista, jotka ovat riskissä kuolla sukupuuttoon globaalisti (potentially disappeared fraction of species, PDF). Luontojalanjäljen laskenta osoitti, että S-ryhmä lisää globaalia sukupuuttoriskiä 0,0027 prosentille maaekosysteemien lajeista, 0,00037 prosentille makean veden ekosysteemien lajeista ja 0,011 prosentille meriekosysteemien lajeista. Arvoketju muodosti 94 prosenttia maaekosysteemeihin, 92 prosenttia makean veden ekosysteemeihin ja yli 99 prosenttia meriekosysteemeihin kohdistuvasta luontojalanjäljestä. S-ryhmän oma toiminta muodosti 6 prosenttia maaekosysteemeihin, 8 prosenttia makean veden ekosysteemeihin ja alle 1 prosentin meriekosysteemeihin kohdistuvasta luontojalanjäljestä. Yleisesti elintarvikkeet ja polttoaineet muodostivat suurimmat luontojalanjäljet. Laskentamallin mukaan globaalista luontojalanjäljestä alle 10 prosenttia kohdistui Suomeen, eli yli 90 prosenttia luontojalanjäljestä kohdistui Suomen ulkopuolelle. Toisaalta luontohaittaa aiheuttavista suorista ajureista, kuten maankäytöstä ja saasteista, 50–70 prosenttia kohdistui Suomeen. Väliraportin tulokset ovat alustavia ja ne voivat täsmentyä laskentamenetelmän kehittyessä. Väliraportin lopussa kuvataan laskentamenetelmän kehitystarpeita ja hankkeen seuraavat työvaiheet. S-ryhmän luontojalanjäljen laskenta viitoittaa tietä koko Suomen yrityskentälle. Laskennassa käytetty mittari kokoaa erilaisille lajeille aiheutetun sukupuuttoriskin yhden mittayksikön alle hiilijalanjäljen tavoin ja mahdollistaa erilaisten yritysten luontojalanjäljen kansainvälisen vertailun. Laskennan pohjalta voidaan asettaa strategisia tavoitteita luontojalanjäljen pienentämiseksi ja luontopositiivisuuden saavuttamiseksi.This intermediate report represents the first preliminary results of the biodiversity footprint assessment of S Group, initiated in 2022. The biodiversity footprint of S Group’s value chain and own operations was calculated by using a method developed by the School of Resource Wisdom, JYU.Wisdom. The basics of the method are described in the report. Results are reported for groceries, consumer durables, department stores, fuels, and hotel and restaurant services from the year 2021, and for S Group’s own operations from the year 2020. Biodiversity footprint was measured as the potentially disappeared fraction of species globally. The results showed that the biodiversity footprint of S Group increases global extinction risk for 0.0027% of species in terrestrial ecosystems, 0.00037% of species in freshwater ecosystems, and 0.011% of species in marine ecosystems. The value chain contributed to 94% of the total biodiversity footprint on terrestrial ecosystems, 92% on freshwater ecosystems and over 99% on marine ecosystems. On the other hand, S Group’s own operations contributed to 6% of the total biodiversity footprint on terrestrial ecosystems, 8% on freshwater ecosystems and less than 1% on marine ecosystems. Generally, groceries and fuels caused the largest biodiversity footprints. According to the assessment model, less than 10% of the biodiversity footprint was located in Finland, i.e., more than 90% of the biodiversity footprint was located outside of Finland. On the other hand, 50–70% of the direct drivers of biodiversity loss, such as land use and pollution, were located in Finland. The results of the report are preliminary, and they may be specified when the method is developed further. The development needs of the method and the next phases of the project are described at the end of the report. The biodiversity footprint assessment of S Group leads the way for all organizations in Finland. The indicator used in the assessment combines the extinction of various species under one indicator, similar to carbon footprints, and makes it possible to compare the biodiversity footprint of different organizations internationally. The assessment shows that it is possible to set measurable, strategic goals to mitigate the biodiversity footprint and to achieve nature positive operations

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hiili- ja luontojalanjälki

Tässä hankkeessa laskettiin Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) merkittävimpien toimintojen vuoden 2021 hiili- ja luontojalanjälki eli ilmasto- ja luontohaitat. Menetelmä perustuu pääosin muun muassa EXIOBASE ja LC-IMPACT-tietokantoihin, joiden avulla pystytään talouskirjanpitoon perustuen selvittämään eri tuotteiden ja palveluiden aiheuttamat ilmasto- ja luontohaitat sekä niiden maantieteelliset sijainnit. JYY:n vuoden 2021 hiilijalanjälki oli 2017 t CO2e, maaekosysteemeihin kohdistuva luontojalanjälki oli 8,30E-09 PDF (globaali osuus lajeista, jotka ovat riskissä kuolla sukupuuttoon), makean veden ekosysteemeihin kohdistuva luontojalanjälki oli 1,42E-09 PDF ja meriekosysteemeihin kohdistuva luontojalanjälki oli 1,05E-08 PDF. Vuonna 2021 rakentaminen aiheutti suurimman hiili- ja luontojalanjäljen. Rakentaminen aiheutti 25 % JYY:n hiilijalanjäljestä, 22 % maaekosysteemeihin kohdistuvasta luontojalanjäljestä ja 20 % makean veden ekosysteemeihin kohdistuvasta luontojalanjäljestä. Muita suuria hiilijalanjäljen aiheuttajia olivat rakennusten huolto- ja korjaus (11 %), siivous– ja puhtaanapitopalvelut (11 %) sekä elintarvikkeet (10 %). Elintarvikkeet aiheuttivat 85 % meriekosysteemeihin kohdistuvasta luontojalanjäljestä. Elintarvikkeista kalatuotteet ja punaisen lihan tuotteet aiheuttivat suurimman hiili- ja luontojalanjäljen. Sähkön ja lämmön kulutus aiheuttivat yhteensä 10 % JYY:n hiilijalanjäljestä sekä 15–19 % maaekosysteemeihin ja makean veden ekosysteemeihin kohdistuvasta luontojalanjäljestä. Jätehuollossa eniten haittaa aiheutti sekajätteen polttaminen. Hankkeessa laskettiin myös skenaarioita, kuinka paljon JYY voisi pienentää hiili- ja luontojalanjälkiään vähentämällä energiankulutusta ja rakentamisen materiaalien käyttöä, edistämällä kierrätystä sekä korvaamalla lihatuotteita kasviperäisillä vaihtoehdoilla.In this project, the carbon and biodiversity footprint, i.e. climate and biodiversity impacts, of the most important activities of The Student Union of the University of Jyväskylä (JYY) in 2021 were calculated. The method is mostly based on EXIOBASE and LC-IMPACT databases, which can be used to calculate the carbon and biodiversity footprints of different products and services, from financial accounting. The carbon footprint in 2021 was 2017 t CO2e. The biodiversity footprint for land ecosystems was 8,30E-09 PDF (potentially disappeared fraction of species globally), 1,42E-09 PDF for freshwater ecosystems and 1,05E-08 PDF marine ecosystems. In 2021, construction activities caused the biggest carbon and biodiversity footprints. Construction activities caused 25% of the total carbon footprint, 22% of the biodiversity footprint for land ecosystems and 20% of the biodiversity footprint for freshwater ecosystems. Other major causes for the carbon footprint were maintenance and repair of buildings (11%), cleaning and sanitation services (11%) and food products (10%). Food products caused 85% of the biodiversity footprint for marine ecosystems. Fish products and products of red meat had the highest contribution to the carbon and biodiversity footprints of food consumption. Electricity and heat consumption caused 10 % of the total carbon footprint of JYY and 15-19 % of the biodiversity footprints in terrestrial and freshwater ecosystems. The burning of mixed waste had the highest contribution to the footprints in waste management. The project also calculated scenarios on how The Student Union could reduce its carbon and biodiversity footprint, for example by reducing energy consumption and the use of construction materials, enhancing recycling, and replacing meat products with plant-based alternatives

Carbon and Biodiversity Footprint of the City of Tampere

The four most serious existential risks for humanity are the failure to mitigate and adapt to climate change and biodiversity loss, and the natural disasters and extreme weather conditions that are becoming more common all over the world as a result of climate change. The assessment of the carbon and biodiversity footprints of the City of Tampere described in this report for the year 2021 are the first steps towards comprehensive work against climate change and nature loss, which every organization must undertake sooner or later. Results are reported for procurement of goods and services and in more detail for food, energy and water, investments, waste management, and work-related travel. The biodiversity footprint of the City of Tampere in 2021 was 557 nPDF (potentially disappeared fraction of species globally) and the carbon footprint 207 763 t CO2e. Food products caused 22 % of the biodiversity footprint. Red meat, dairy products, and poultry caused the largest biodiversity footprints within food products. Other major causes for the biodiversity footprint were heat consumption (13 %) and construction (12 %). In terms of the carbon footprint, heat consumption was the largest contributor and caused 22 % of the carbon footprint. Especially the use of peat in heat production increased the carbon footprint. The second largest carbon footprint came from the consumption of food products (14 %) and construction (13 %). The biodiversity footprint of the material consumption of street renovation was calculated as well. The carbon and biodiversity footprints of street renovation were compared between traditional street renovation and renovation that followed the principles of circular economy. A street renovation that followed the principles of circular economy caused 40 % smaller biodiversity footprints and 35 % smaller carbon footprints than traditional renovation. Scenarios on how the City of Tampere could reduce its carbon and biodiversity footprints were also calculated. Scenarios included for example implementing the principles of circular economy in construction, reducing energy consumption, and replacing meat and dairy products with plant-based products. The method used in the report assesses the global extinction risk caused to different species under one unit of measurement, similar to a carbon footprint. This makes it possible to compare the biodiversity footprints of different organizations and international supply chains. In the future, cities and regions around the world can utilize the presented assessment to develop and implement measurable strategies towards net zero emissions and nature-positive impacts.Ihmiskuntaa eniten uhkaavat riskit ovat luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjunnan ja niihin sopeutumisen epäonnistuminen sekä ilmastonmuutoksen seurauksena kaikkialla maailmassa yleistyvät vaaralliset sääilmiöt ja luonnonkatastrofit. Tässä työssä kuvattu Tampereen kaupungin vuoden 2021 hiili- ja luontojalanjälkien arviointi on ensimmäinen askel kohti kokonaisvaltaista ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastaista työtä, johon jokaisen organisaation on ennemmin tai myöhemmin ryhdyttävä. Tulokset on raportoitu käyttötalouden hankintojen lisäksi erikseen tarkemmin elintarvikkeille, energialle ja vedelle, sijoituksille, jätehuollolle sekä työmatkoille. Tampereen kaupungin vuoden 2021 luontojalanjälki oli 557 nPDF (osuus maailman lajeista, jotka ovat riskissä kuolla sukupuuttoon globaalisti) ja hiilijalanjälki 207 763 t CO2e. Elintarvikkeet aiheuttivat 22 % luontojalanjäljestä. Elintarvikkeista punainen liha, maitotuotteet ja siipikarja aiheuttivat suurimmat luontojalanjäljet. Muita suuria luontojalanjäljen aiheuttajia olivat lämmön kulutus (13 %) ja rakentaminen (12 %). Hiilijalanjäljestä lämmön kulutus aiheutti 22 %. Etenkin jyrsinturpeen käyttö lämmön tuotannossa nosti lämmön aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Seuraavaksi eniten hiilijalanjälkeä aiheuttivat elintarvikkeet (14 %) ja rakentaminen (13 %). Hankkeessa laskettiin käyttötalouden lisäksi vaikutukset myös yhdelle investointitapaukselle: kadun saneeraukselle. Saneerauksen hiili- ja luontojalanjälkiä vertailtiin sekä perinteisin keinoin että kiertotalousperiaatteita noudattavan saneerauksen välillä. Kiertotalousperiaatteita noudattava kadun saneeraus aiheutti 40 % pienemmän luontojalanjäljen ja 35 % pienemmän hiilijalanjäljen kuin perinteinen saneeraus. Rakentamisen kiertotalousperiaatteiden lisäksi hankkeessa laskettiin skenaariot Tampereen kaupungin hiili- ja luontojalanjälkien pienentämiseksi energian kulutusta vähentämällä sekä liha- ja maitotuotteiden korvaamisella kasvipohjaisilla tuotteilla. Luontojalanjäljen laskentamenetelmä kokoaa erilaisille lajeille aiheutetun sukupuuttoriskin yhden mittayksikön alle hiilijalanjäljen tavoin. Tämä mahdollistaa organisaatioiden ja kansainvälisten tuotantoketjujen luontojalanjäljen vertailun. Tulevaisuudessa kaupungit ja alueet ympäri maailman voivat hyödyntää tässä raportissa esitettyä menetelmää kehittääkseen ja toteuttaakseen mitattavia strategioita nettonollapäästöjen ja luontopositiivisuuden saavuttamiseksi