Bodenständige Bevölkerung und fremdes Kriegsvolk : Finnen in deutschen Quartieren 1630-1650

The research question „How did the permanent population get along with billeted foreign war people, especially with Fins (1630-1650)“ demanded research of comprehensive sources, based on Kirn’s definition: „We call sources texts, objects or facts from which knowledge of the past can be won.“ Such sources were searched on the whole theatre of operations and in the home of the warriors, which required 1358 workdays in 341 archives. For more accurate viewing, four from Finland recruited regiments were selected, two of them infantry and two horsemen regiments. Two of their lodging places were situated in Northern Germany, and two in Southern Germany. Two cities (Nürnberg and Quedlinburg) were merely Lutheran, one (Königshofen) was only inhabited by Catholics and one (Osnabrück) was inhabited by members of both confessions. Overall, the four case studies presented two thousand soldiers, half on horseback and half on foot, and 124 months of billeting. Research on strangers, on occupation and literary imagology were the theoretical signposts for the empirical investigation. The results of the study contradict the assumption that the population perceived no differences between the billeted troops and single accommodation guests or didn’t care about such differences. It proved that Finnish soldiers usually caused less costs and complaints than other troops. In 22 similar, comparable cases this observation is true in detail for smaller units (village guards, convoy protectors) as well as for larger units (companies, squadrons, regiments). As a secondary result of the extensive archive research, need for adjustment was found related to some previously commonly accepted figures, concerning first, the overall strength of the Swedish armed forces, second, the number of war participants from Finland, and third, the number of returnees and other surviving soldiers. Two trends have been identified or confirmed: monetarization and mobilization.Die Forschungsfrage „Wie vertrug sich die bodenständige Bevölkerung mit einquartiertem fremdem Kriegsvolk, insbesondere mit Finnen (1630-1650)?“ verlangte eine umfassende Quellenforschung. Zugrundegelegt wurde Paul Kirns Definition: „Quellen nennen wir Texte, Gegenstände oder Tatsachen, aus denen Kenntnis der Vergangenheit gewonnen werden kann.“ Gesucht wurden solche Quellen auf dem ganzen Kriegsschauplatz und in der Heimat der Krieger u.a. in insgesamt 395 Archiven. Zur genaueren Betrachtung wurden vier aus Finnland rekrutierte Regimenter, zwei zu Fuß und zwei zu Roß, ausgewählt. Zwei ihrer Quartierorte lagen in Norddeutschland und zwei in Süddeutschland. Zwei Orte (Nürnberg und Quedlinburg) waren nur von Lutheranern, einer (Königshofen) nur von Katholiken und einer (Osnabrück) von Angehörigen beider Konfessionen bewohnt. Insgesamt erfassten die vier Fallstudien zweitausend Soldaten, je zur Hälfte Reiter und Fußvolk, und 124 Monate Einquartierungszeit. Theoretische Wegweisung gaben der empirischen Untersuchung die Fremdenforschung, die Okkupationsforschung und die literarische Imagologie. Die Resultate der Untersuchung widersprechen der Annahme, dass die Bevölkerung keine Unterschiede zwischen den einquartierten Truppen und einzelnen Quartiergästen wahrnahm oder sich für solche Unterschiede nicht interessierte. Es erwies sich, dass finnische Soldaten in der Regel weniger Kosten und Beschwerden verursachten als andere Truppen. Diese Beobachtung ließ sich für kleinere Einheiten (Salvaguarden, Konvoyschützer) ebenso wie für größere (Kompanien, Schwadronen, Regimenter) in 22 vergleichbaren Fällen im Detail belegen. Als Nebenresultat der umfangreichen Archivforschungen ergab sich Korrekturbedarf bei einigen bisher allgemein akzeptierten Zahlen, die 1. die Gesamtstärke der schwedischen Streitkräfte, 2. die Zahl der Kriegsteilnehmer aus Finnland und 3. die Zahl der Heimkehrer und sonstigen überlebenden Soldaten betreffen. Zwei Zeitströmungen wurden identifiziert bzw. bestätigt: Monetarisierung und Mobilisierung.Den forskningsfråga som ställs i avhandlingen är: Hur kom den bofasta befolkningen överens med inkvarterat krigsfolk från främmande länder, i synnerhet med soldater från Finland under trettioåriga kriget? Den visade sig kräva en omfattande källforskning på hela krigsskådeplatsen och i krigarnas hemtrakter. Som källor nyttjades förutom skriftkällor också artefakter och traditioner. Teoretiskt knyter avhandlingen an till tre forskningstraditioner, nämligen främlingsforskning, ockupationsforskning och litterär imagologi. Som fallstudier utvaldes fyra från Finland rekryterade regementen, två regementen fotfolk och två ryttareregementen, varav två var förlagda på orter i norra och två på orter i södra Tyskland. Två orter (Nürnberg och Quedlinburg) beboddes enbart av lutheraner, en ort (Königshofen) enbart av katoliker och en ort (Osnabrück) av båda konfessioner. De fyra fallstudierna omfattar inalles tvåtusen soldater, hälften ryttare och hälften fotfolk, som låg inkvarterade i dessa städer i 124 månader. Att härbärgera soldatesken i huskvarter tärde på befolkningens resurser men krävde när det gäller dessa fyra finska regementen nästan inga människoliv. Umgänget förlöpte nästan helt oblodigt med två dödsoffer på vardera sidan under 124 månaders inkvarteringstid. Detta ger en helt annan bild av det vardagliga livet under trettioåriga kriget än den etablerade uppfattningen om soldaternas blodiga framfart genom hela landet. Den empiriska undersökningens resultat motsäger hypothesen att den med inkvartering besvärade befolkningen inte lade märke till skillnader i beteende mellan olika trupper och att den inte kunde skilja mellan soldater som talade finska eller svenska. Det visade sig att soldater rekryterade från Finland vanligtvis orsakade mindre kostnader och besvär än andra trupper. Detta kunde iakttas för såväl smärre avdelningars (byvakter, konvojer) som större enheters (kompanier, skvadroner, regementen) del. Sammanlagt 22 jämförbara situationer undersöktes i detalj. Viktiga resultat av den omfattande arkivforskningen vid sidan om huvudfrågeställningen är att inom forskningen allmänt accepterade siffror gällande totalstyrkan för de svenska stridskrafterna på tysk botten, mängden soldater från riksdelen Finland och andelen överlevande måste korrigeras. Två tendenser i tiden blev identifierad respektive bekräftad: monetariseringen och en ökande geografisk mobilitet.Tutkimuksen lähtökysymys „Miten paikallinen väestö tuli toimeen taloihinsa majoitetun vieraan, eritoten suomalaisen sotaväen kanssa?“ edellytti laajaa lähteiden etsintää ja tarkastelua. Perustana oli Paul Kirnin määritelmä „Lähteiksi kutsumme tekstejä, esineitä ja tosiasioita, joista voidaan ammentaa tietoa menneisyydestä.“ 30 vuotta kestänyt etsintä ulottui sotanäyttämöihin ja soturien kotiseuduille, mm. 395 arkistoon kymmenessä maassa. Lähempään tarkasteluun otettiin Suomesta rekrytoituja rykmenttejä, kaksi jalkaväki- ja kaksi ratsuväkirykmenttiä. Majoituspaikkoja, joissa nämä rykmentit viipyivät pitkään, löytyi neljä. Kaksi niistä sijaitsi Pohjois- ja kaksi Etelä-Saksassa. Kahdella paikkakunnalla eli Nürnbergissä ja Quedlinburgissa asui vain luterilaisia, Königshofenissa vain katolilaisia ja Osnabrückissä kumpaankin uskontosuuntaan kuuluvia. Tutkittuun sotaväkeen kuului 2.000 henkilöä, tuhat kumpikin jalka- ja ratsuväkeä. Saksalaisissa kodeissa nämä sotilaat asuivat yhteensä 124 kuukautta. Kerättyä aineistoa tarkasteltiin kolmen tutkimussuunnan eli muukalais- ja miehitystutkimuksen sekä imagologian valossa. Tulokset torjuvat yleisen käsityksen, että paikalliselle väestölle olisi ollut samantekevää, keitä heidän taloihinsa majoitettiin. Vieraiden sotilaiden käyttäyttymisessä huomattiin selviä eroja. Osoittautui, että verrattuna muuhun sotaväkeen suomalaiset upseerit ja sotilaat aiheuttivat yleensä vähemmän menoja ja valituksia. Vertailukelpoisia tilanteita tutkittiin 22 ja tulos pätee sekä pieniin (kylien vartiosotilaat, kuljetusten saattajat) että suuriin yksiköihin (komppaniat, eskadroonat, rykmentit). Laajan arkistotutkimuksen yhteydessä tuli lisäksi ilmi, että tietyt yleisesti hyväksytyt luvut eivät täsmä enää. Korjaustarve on Ruotsin sotajoukkojen kokonaisvahvuudessa, Suomesta peräisin olevien sotilaiden lukumäärässä sekä kotiin palanneiden ja muiden eloon jääneiden sotilaiden luvuissa. Tutkimustulokset tukevat kahta historiankirjoituksen oletettua kehityssuuntaa: rahatalouden yleistyminen ja mobiliteetin lisääntyminen