Uusilla lääkkeillä parempaa hoitoa eturauhassyöpään

Viime vuosina eturauhassyövän hoitoon on tullut useita tehokkaita lääkkeitä, joita käytetään kastraatioresistenssin kehityttyä ja joiden hyödyntämistä tutkitaan syövän aiemmassakin hoitovaiheessa. Uusia hormonaalisesti vaikuttavia lääkkeitä ovat muun muassa GnRH-antagonisti degareliksi, toisen polven antiandrogeeni entsalutamidi (MDV3100) ja CYP17:n estäjä abirateroni. Solunsalpaajien osalta dosetakselista on tullut uusi johdos kabatsitakseli. Luustoetäpesäkkeiden aiheuttamien komplikaatioiden ehkäisynä denosumabi ja luustopesäkkeiden hoitona 233radiumkloridi ovat osoittaneet tehonsa satunnaistetuissa kliinisissä tutkimuksissa. Uusien lääkkeiden optimaalinen antojärjestys ja niiden yhdisteleminen ovat vilkkaan tutkimuksen kohteena

Uusilla lääkkeillä parempaa hoitoa eturauhassyöpään

Viime vuosina eturauhassyövän hoitoon on tullut useita tehokkaita lääkkeitä, joita käytetään kastraatioresistenssin kehityttyä ja joiden hyödyntämistä tutkitaan syövän aiemmassakin hoitovaiheessa. Uusia hormonaalisesti vaikuttavia lääkkeitä ovat muun muassa GnRH-antagonisti degareliksi, toisen polven antiandrogeeni entsalutamidi (MDV3100) ja CYP17:n estäjä abirateroni. Solunsalpaajien osalta dosetakselista on tullut uusi johdos kabatsitakseli. Luustoetäpesäkkeiden aiheuttamien komplikaatioiden ehkäisynä denosumabi ja luustopesäkkeiden hoitona 233radiumkloridi ovat osoittaneet tehonsa satunnaistetuissa kliinisissä tutkimuksissa. Uusien lääkkeiden optimaalinen antojärjestys ja niiden yhdisteleminen ovat vilkkaan tutkimuksen kohteena

Undergraduate curriculum in palliative medicine at Tampere University increases students' knowledge

Background: Education in palliative medicine (PM) at medical schools reveals wide variation despite the increasing importance of palliative care. Many universities present poor description of the benefits and detailed content of the total curriculum in PM. Using the recommendations of European Association for Palliative Care (EAPC) as a reference, we evaluated the content and outcomes of the curriculum in PM at the University of Tampere, Finland. Methods: We searched for a PM curriculum by examining the teaching offered by every specialty and compared it to EAPC recommendations. Students' knowledge was evaluated using a progress test over three consecutive years. Results: We found 53.5 teaching hours addressing PM issues, which exceeds the recommendation of the EAPC. Basics, symptom management, ethics, and communication skills were well established, while education in psychosocial/spiritual aspects, teamwork and self-reflection failed to reach the recommendations. Out of the maximum of 4.0, the progress test mean scores in PM among the third, fourth, fifth and sixth year students were 0.1 (SD 0.71), 0.69 (SD 1.28), 1.38 (SD 1.46) and 2.53 (SD 1.26), respectively (p <0.001). This growing knowledge was associated with the timely increase in teaching provided through the PM discipline. In addition, the students who completed the optional PM course achieved better mean scores (2.66; SD 1.27) than the others (1.33; SD 1.43) (p <0.001). Conclusions: The curriculum in PM at the University of Tampere is integrated into the teaching of many disciplines and complied well with the EAPC recommendations. This education led to increasing knowledge in PM among medical students.Peer reviewe

Health-related Quality of Life of Patients Treated With Different Fractionation Schedules for Early Prostate Cancer Compared to the Age-standardized General Male Population

Peer reviewe

Acute Side-effects of Different Radiotherapy Treatment Schedules in Early Prostate Cancer

BACKGROUND: Optimal radiation therapy (RT) fractionation in early prostate cancer in elderly patients is controversial. We compared acute toxicities of fractionation schedules: 78/2 Gy, 60/3 Gy and 36.25/7.25 Gy, in this single-centre study. We also evaluated the effect of the rectal immobilization system Rectafix on quality of life (QoL). PATIENTS AND METHODS: Seventy-three patients with one or two intermediate prostate cancer risk factors according to National Comprehensive Cancer Network criteria were recruited. Twenty-one patients were treated with 78/2 Gy and 60/3 Gy, and 31 patients with 36.25/7.25 Gy. Their QoL data were assessed with regard to genitourinary, gastrointestinal and sexual wellbeing at the beginning and end of RT and at 3 months after treatment. Rectafix was used in the 78/2 Gy and 60/3 Gy groups. RESULTS: There were no statistically significant QoL differences in between the treatment groups 3 months after RT. The 78/2 Gy group had significantly increased bowel movements between baseline and 3 months after RT (p=0.036). At 3 months after RT, this group also had significantly more erectile dysfunction than the 60/3 Gy group (p=0.025). At the end of RT, the 78/2 Gy group had more symptoms than the 36.25/7.25 Gy group. Rectafix did not reduce acute toxicities in the 78/2 Gy or 60/3 Gy groups. CONCLUSION: Treatment with the 78/2 Gy schedule is no longer to be recommended due to its increased acute toxicity compared to treatments of 60/3 Gy and 36.25/7.25 Gy. The shortest schedule of 36.25 Gy in five fractions seems to be a convenient treatment option with tolerable acute toxicity.publishedVersionPeer reviewe

Sädehoidon sydänvaikutukset

Sädehoito on tärkeä osa nykyaikaista syöpähoitoa. Potilaat elävät syöpäsairautensa jälkeen pidempään, minkä vuoksi myöhään ilmaantuvat haittavaikutukset ovat nousseet merkittävämpään rooliin. Rintakehälle annetun sädehoidon tiedetään lisäävän sydänsairauksien riskiä noin kaksinkertaiseksi, ja tärkein riskiä suurentava tekijä on kumulatiivinen kokonaissädeannos. Sädehoidon merkittävimmät haittavaikutukset ilmaantuvat vasta vuosien kuluttua hoidosta. Kuolleisuus näihin myöhäisilmentymiin vähentää sädehoidosta saatua kokonaishyötyä. Erityisesti potilaat, jotka ovat aikaisemmin saaneet sädehoitoa vasemman rinnan syövän tai Hodgkinin lymfooman vuoksi, ovat alttiimpia sädehoidon sydänvaikutuksille. Terveen kudoksen sädekuormitusta on nykyaikaisella sädehoitotekniikalla saatu pienennettyä, mutta turvallista sädeannosta ei tiedetä. Nykyannoksillakin on havaittavissa varhaisia subkliinisiä sydänmuutoksia sädehoidolle altistuneilla alueilla

Adverse prognostic impact of regulatory T-cells in testicular diffuse large B-cell lymphoma

Objectives Testicular diffuse large B-cell lymphoma (T-DLBCL) is a rare and aggressive extranodal lymphoma. We have previously shown that high content of tumor-infiltrating lymphocytes (TILs) and PD-1 expressing TILs associate with better survival in T-DLBCL. In this study, we have further characterized distinct TIL subtypes and their proportions in association with patient demographics and survival. Methods We used multiplex immunohistochemistry to characterize TIL phenotypes, including cytotoxic T-cells (CTLs; CD8(+), OX40(+), Granzyme B+, Ki-67(+), LAG-3(+), TIM-3(+), PD-1(+)), CD4(+)T-cells (CD3(+), CD4(+), TIM-3(+), LAG-3(+)), regulatory T-cells (Tregs; CD3(+), CD4(+), FoxP3(+)), and T helper 1 cells (Th1; CD3(+), CD4(+), T-bet(+)) in 79 T-DLBCLs, and correlated the findings with patient demographics and outcome. Results We observed a substantial variation in TIL phenotypes between the patients. The most prominent CD8(+)TILs were Ki-67(+)and TIM-3(+)CTLs, whereas the most prominent CD4(+)TILs were FoxP3(+)Tregs. Despite the overall favorable prognostic impact of high TIL content, we found a subpopulation of T-bet(+)FoxP3(+)Tregs that had a significant adverse impact on survival. Lower content of CTLs with activated or exhausted phenotypes correlated with aggressive clinical features. Conclusions Our results demonstrate significant variation in TIL phenotypes and emphasize the adverse prognostic impact of Tregs in T-DLBCL.Peer reviewe