Retrospective single-center study on elderly patients with glioblastoma between 2014 and 2018 evaluating the effect of age and performance status on survival

Glioblastooma on aivojen tukisolujen astrosyyttien korkeimman pahanlaatuisuusasteen kasvain. Glioblastooman ilmaantuvuus on suurin vanhemmissa ikäryhmissä ja näissä ikäryhmissä myös taudin ennuste on huonoin. Toisaalta yli 65-vuotiaat usein suljetaan pois lääketutkimuksista ja on yhä epävarmaa, mikä olisi paras tapa hoitaa heitä. Suomalaisessa rekisteripohjaisessa tutkimuksessa havaittiin, että yli 70-vuotiaiden mediaanielinikä diagnoosin jälkeen oli vain 4,5 kuukautta vuosina 2007–2013. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää elinajanodote HUS:in syöpäklinikan hoitoalueella. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki diagnoosihetkellä yli 65-vuotiaat, joiden glioblastooma oli diagnosoitu vuosina 2014–2018 joko kudosnäytteestä tai kuvantamalla. Potilaiden toimintakykyluokitus ennen mahdollista sädehoitoa selvitettiin takautuvasti sädehoitoon erikoistuneen syöpälääkärin tekemistä potilasmerkinnöistä. Kaplan-Meierin menetelmää ja Coxin suhteellisten riskien mallia käytettiin tulosten tilastolliseen analyysiin. Yhteensä 198 potilaan tiedot kerättiin mukaan tutkimukseen. 116 potilasta sai kemosädehoitoa, 59 potilasta ainoastaan sädehoitoa, kolme potilasta ainoastaan lääkkeellistä syöpähoitoa ja 27 potilasta ei saanut mitään syöpähoitoja. 65–70-vuotiaiden mediaanielinikä diagnoosista oli 9,95 kk, 70–75-vuotiaiden 10,12 kk ja yli 75-vuotialla 5,54 kk. Vahvin korrelaatio elinikään oli hyvällä toimintakykyluokituksella ja toisaalta potilaan ikä ei itsenäisti korreloinut eliniän kanssa. Toimintakyvyn lisäksi tuumorin metyloitunut MGMT ja kasvaimen poistoleikkaus korreloivat pidemmän eliniän kanssa. Johtopäätöksenä potilaan toimintakyvyn pitäisi vahvasti ohjata syöpähoitojen valintaa eikä ikä pelkästään saisi johtaa syöpähoitojen rajaamiseen iäkkäiden glioblastooman hoidossa

Retrospective single-center study on elderly patients with glioblastoma between 2014 and 2018 evaluating the effect of age and performance status on survival

Background Incidence of glioblastoma (GBM) increases with age and the prognosis is worse among the elderly. This was shown in a Finnish population-based register study evaluating GBM patients diagnosed between 2000 and 2013. The median overall survival (OS) was poor among the elderly (4.5 months), despite the OS increase during that period. We conducted a study to see if the OS has increased in our hospital area with current therapies. Methods One hundred and ninety-eight patients over 65 years at the time of diagnosis, with malignant glioma diagnosed January 1, 2014 to December 31, 2018 at the Helsinki Comprehensive Cancer Center were included. In addition to grade IV gliomas, grade III gliomas with nonmutated R132HIDH1 and only radiographically diagnosed gliomas were included. The demographics and treatment data were collected with performance status evaluated retrospectively. The Kaplan-Meier method and the multivariate Cox proportional hazard model were used for the statistical analysis. Results One hundred and seventy-seven patients with grade IV glioma, 6 with grade III glioma with nonmutated IDH1 and 15 radiologically diagnosed patients were included. One hundred and sixteen patients received chemoradiation, 59 only radiotherapy, 3 only temozolomide, and 27 patients did not receive oncological treatments. In the age group 65-70 years the OS was 9.95 months, 70-75 years 10.12 months, and >75 years 5.54 months. Lower WHO status correlated with longer survival independently of the age of the patient. Also methylated O(6)-methylguanine-DNA-methyltransferase and tumor resection correlated with better survival. Conclusions The performance status of elderly patients is the most important prognostic factor. When choosing treatment protocols for patients in this age group, the performance status not calendar age should be considered.Peer reviewe

Dielectric losses in multi-layer Josephson junction qubits

We have measured the excited state lifetimes in Josephson junction phase and transmon qubits, all of which were fabricated with the same scalable multi-layer process. We have compared the lifetimes of phase qubits before and after removal of the isolating dielectric, SiNx, and find a four-fold improvement of the relaxation time after the removal. Together with the results from the transmon qubit and measurements on coplanar waveguide resonators, these measurements indicate that the lifetimes are limited by losses from the dielectric constituents of the qubits. We have extracted the individual loss contributions from the dielectrics in the tunnel junction barrier, AlOx, the isolating dielectric, SiNx, and the substrate, Si/SiO2, by weighing the total loss with the parts of electric field over the different dielectric materials. Our results agree well and complement the findings from other studies, demonstrating that superconducting qubits can be used as a reliable tool for high-frequency characterization of dielectric materials. We conclude with a discussion of how changes in design and material choice could improve qubit lifetimes up to a factor of four.Comment: 10 pages, 4 figures,and 4 table

Fosforidonoreihin perustuvat kubitit piissä

Vuonna 1982 Richard Feynman esitti ajatuksen kvanttimekaniikkaa hyödyntävästä tietokoneesta, joka olisi tiettyjen ongelmien ratkaisemisessa ylivertainen klassiseen tietokoneeseen verrattuna. Huolimatta lukuisista kvanttitietokoneen realisaatiomalleista, kvanttitietokonetta, joka pystyisi ratkaisemaan suuren kokoluokan ongelmia, ei ole pystytty rakentamaan. Tämä diplomityö käsittelee fosforidonoreihin piissä perustuvaa kvanttitietokonetta. Erityisesti diplomityö keskittyy Centre for Quantum Computer Technologyn (CQCT) kehittämän spinkubittilaitteen analysointiin. Elektronien tunneloitumista 1-2 fosforidonoria sisältävän laitteen läpi analysoidaan johtamalla tunneloitumisehto kapasitanssimallin avulla. Työssä johdetaan virtaa laitteen läpi kuvaava tunnelointimalli, jossa elektronin oletetaan tunneloituvan vaiheittain laitteen läpi. Yksittäisen fosforidonorin varautumisenergiaa ja kahden donorin välistä varautumisenergiaa mallinnetaan systeemin parametrien funktiona. CQCT:ssä tehtyjen mittausten tuloksia analysoidaan johdetun tunneloitumismallin ja varautumisenergian mallinnuksen avulla. Keskinäisen varautumisenergian havaitaan vaikuttavan merkittävästi tunneloitumisvirtaan laitteen läpi. Työssä osoitetaan, kuinka näiden efektien analysointi antaa merkittävää informaatiota systeemin donorikonfiguraatiosta, jota voidaan hyödyntää fosforidonoreihin perustuvan kvanttitietokoneen kehitystyössä

Low-Noise Amplification and Frequency Conversion with a Multiport Microwave Optomechanical Device

High-gain amplifiers of electromagnetic signals operating near the quantum limit are crucial for quantum information systems and ultrasensitive quantum measurements. However, the existing techniques have a limited gain-bandwidth product and only operate with weak input signals. Here, we demonstrate a two-port optomechanical scheme for amplification and routing of microwave signals, a system that simultaneously performs high-gain amplification and frequency conversion in the quantum regime. Our amplifier, implemented in a two-cavity microwave optomechanical device, shows 41 dB of gain and has a high dynamic range, handling input signals up to 1013 photons per second, 3 orders of magnitude more than corresponding Josephson parametric amplifiers. We show that although the active medium, the mechanical resonator, is at a high temperature far from the quantum limit, only 4.6 quanta of noise is added to the input signal. Our method can be readily applied to a wide variety of optomechanical systems, including hybridoptical-microwave systems, creating a universal hub for signals at the quantum level.Peer reviewe