Ruokahävikin mittaaminen ja hävikin vähennyskeinot ravitsemispalveluissa: CIRCWASTE Deliverable C5.1

Tässä raportissa esitellään CIRCWASTE -hankkeen tuotoksia. Projektissa selvitettiin, miten vähentää ja mitata ruokahävikkiä ravitsemispalveluissa ja erityisesti linjastoruokailuissa. Lisäksi selvitettiin, miten henkilökunnan osallistaminen vähennystoimiin ja asiakkaille suunnattu informaatio vaikuttivat syntyviin ruokahävikkimääriin. Mittaukset ja kampanjat toteutettiin kuudessa koulussa ja kahdessa henkilöstöravintolassa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Hävikkimääriä seurattiin syksyn 2017 ja kevään 2018 ajan siten, että ensin suoritettiin lähtötason mittaus ja tämän jälkeen mittausta jatkettiin vähentämistoimien ja kampanjoiden aikana vaikutusten seuraamiseksi. Mittaaminen tehtiin erityisellä hävikin kirjaamiseen tarkoitetulla online-sovelluksella ja asiakkaiden lautastähteen mittaamiseen kehitetyllä vaakalaitteistolla. Kampanjassa toteutettiin erilaisia asiakkaille suunnattuja tietoiskuja ruokahävikistä ja sen vaikutuksista. Ravitsemispalveluiden henkilökunnalle järjestettiin toistuvia hävikkipalavereja, joissa vähennyskeinoja ideoitiin ja kehitettiin. Suurimmat hävikkimäärät suhteessa valmistettuun ruokaan syntyivät tarjoiluhävikistä. Syitä tarkasteltaessa tuloksista voidaan löytää seuraavia tekijöitä: ruokaa valmistetaan tai tilataan liikaa, asiakasmäärien arviointi on vaikeaa, tietyt ruokalajit tai dieettiruoat voivat lisätä hävikkiä ja esim. palvelusopimus asettaa tiettyjä reunaehtoja ruokailujen järjestämiseen. Hävikkiä ei saatu mittausjakson aikana vähentymään. Haastatteluiden perusteella tämä johtui juuri mittausjaksolle osuneista lukuisista henkilövaihdoksista ja muista isoista muutoksista toimipisteiden perustoiminnoissa. Kampanjasta huolimatta myöskään asiakkaiden lautastähteinä syntyvää ruokahävikkiä ei saatu vähentymään kuin yhdessä toimipisteessä. Asiakaskyselyn perusteella kuitenkin sekä oppilaat että henkilöstöruokailijat suhtautuivat myönteisesti hävikin mittaamiseen ja vähentämiseen. Oppilaat kertoivat, että kampanjan vaikutuksesta he ovat heittäneet vähemmän ruokaa pois. Tätä ei kuitenkaan siis mittauksella voitu todeta. Projektissa kerätyn tiedon perusteella henkilökunta suhtautui myönteisesti hävikin vähentämiseen ja mittaukseen. Mittaus ei vienyt liikaa aikaa ja sujui hyvin alkuopastuksen jälkeen. Tulosten perusteella laadittiin parhaiden käytäntöjen listaus (luku 4.1), johon on koottu toimivia keinoja hävikin vähentämiseen. Tärkeimpinä keinoina ovat järjestelmällinen perustoiminta, johtamisen ja suunnittelun kehittäminen sekä ruokahävikin mittaaminen, jolloin eri vähennyskeinojen toimivuutta voidaan seurata. Jatkossa hävikin vähentämistä ja mittaamista pitää edelleen kehittää: Tulosten pohjalta mittaaminen tulisi ottaa osaksi koulutusta ja työhön perehdytystä sekä tuoda tulokset näkyväksi myös asiakkaille. Konkreettisia jatkotutkimusehdotuksia ovat myös tässä projektissa tärkeiksi nousseet palvelusopimusten merkitys hävikin vähentämisessä, mittaamisen hyödyntäminen ruokalistasuunnittelussa ja viestintä asiakkaiden kanssa siten, että hekin voivat omalta osaltaan vähentää hävikkiä. Asiakkaiden kanssa kommunikoinnilla voidaan pyrkiä esimerkiksi siihen, että he hyväksyvät näkyvien hävikkiä vähentävien keinojen käyttämisen (kuten ruokalistan mukaisen ruuan loppumiseen tarjoiluhävikin minimoimiseksi).201

WASTESTIMATOR : Ruokahävikin päivitetyt mittaustulokset ja ruokahävikin seurantatyökalun kehittäminen: kotitaloudet ja ravitsemispalvelut

Hankkeen tarkoituksena oli kehittää kansallista ruokahävikin seurantaa. Hankkeessa tuotettiin uudet ruokahävikkiarviot kotitalouksien ja ravitsemuspalveluiden ruokahävikistä, ja arvioitiin tuloksien vertailtavuutta aikaisempiin tutkimustuloksiin. Hankkeessa selvitettiin mahdollisia keinoja mitata ja seurata ruokahävikkiä kotitalouksissa ja ravitsemuspalveluissa, ja kehitettiin laskentakaavoja kotitalouksien ja ravitsemuspalveluiden hävikin jatkuvaan seurantaan. Kaiken kaikkiaan hankkeessa tuotettiin esitys jatkokehitystarpeista hävikkitiedontuottamiseen, jotta ruokahävikin seuranta olisi jatkossa mahdollisimman resurssitehokasta.201

Ravitsemus elintarvikkeiden elinkaariarvioinnissa ja ympäristömerkinnässä : NEPGa-hankkeen loppuraportti

Ruoan ympäristövaikutuksia on tärkeää vähentää, mutta se ei saa tapahtua ruoan ravitsemuksellisen laadun kustannuksella. Ympäristövaikutusten vähentäminen ja riittävän ravitsemuksen turvaaminen ovat molemmat tärkeitä kestävyystavoitteita. Ruokatuotteiden ympäristövaikutuksia arvioidaan elinkaariarvioinnilla, jonka nykykäytäntö ei tyypillisesti sisällä ravitsemusnäkökulmia. NEPGa-hankkeen tavoitteena oli edistää ravitsemusnäkökulmat ja ympäristövaikutukset yhdistävää elinkaariarviointia ja tulevaisuuden tuotetason merkintäjärjestelmää, jossa ympäristö- ja ravitsemusnäkökohdat yhdistyvät luotettavalla ja ymmärrettävällä tavalla. NEPGa-hankkeen kehitystyö on osa kansainvälistä elinkaariarvioinnin menetelmien, ja elinkaariarviointiin perustuvat tuotekohtaisen viestinnän kehittämistä. Hankkeen menetelmäkehitys kohdistui ravitsemuksellisiin toiminnallisiin yksiköihin ja yksittäisten tuotteiden ympäristövaikutusten suhteuttamiseen planetaarisiin rajoihin niin, että ravitsemusnäkökulmat tulevat otetuiksi huomioon. NEPGa-hankkeessa keskityttiin tuoteryhmäkohtaisiin menetelmiin. Tässä kehitystyössä tuoteryhmäkohtaisuus tarkoitti sitä, että tuotteiden vertailussa otettiin huomioon, että 1) kuluttajat valitsevat tuotteita käyttötarkoituksen mukaan, ei esimerkiksi raaka-aineperustan mukaan, 2) eri tuoteryhmillä on erilainen rooli ihmisten ruoankäytössä, ja että 3) eri tuoteryhmillä on eri merkitys ravintoaineiden saannissa ruokavalion kokonaisuudessa. Nämä lähtökohdat vaikuttivat menetelmällisiin yksityiskohtiin, erityisesti tuoteryhmittelyyn ja toiminnallisiin yksiköihin. Ravitsemukselliset toiminnalliset yksiköt mahdollistavat eri tuotteiden ympäristövaikutusten vertaamisen niin, että tuotteiden erot ravintoaineiden lähteenä tulevat otetuiksi huomioon. NEPGa-hankkeessa ravitsemuksellisina toiminnallisina yksiköinä käytettiin tuoteryhmäkohtaisia, useita ravintoaineita sisältäviä ravintoaineindeksejä. Niitä kehitettiin useille eri tuoteryhmille, proteiinin lähteille, hiilihydraatin lähteille, vihannekset, hedelmät ja marjat -tuoteryhmälle, ja maito ja kasvimaito -tuoteryhmälle. Tämä tuoteryhmittely perustuu suomalaisissa ravitsemussuosituksissa esitetyn lautasmallin mukaisiin aterian osiin. Hankkeessa verrattiin erilaisia strategioita valita ravintoaineet tuoteryhmäkohtaisiin ravintoaineindekseihin. Vertailun pohjalta valittiin ns. perusvalintamenettely, jonka mukaisesti indeksiin valitaan ravintoaineet, joita saadaan eniten kyseisestä tuoteryhmästä nykyisessä ruokavaliossa. Tämä menettely validoitiin pääkomponenttianalyysin avulla. NEPGa-hankkeessa kehitettiin tuotteiden kestävyyden profilointimalli, jolla voidaan suhteuttaa yksittäisten tuotteiden ympäristövaikutukset planetaarisiin rajoihin ottaen samalla huomioon tuotteiden ravintoainesisältö, jota kuvataan tuoteryhmäkohtaisilla ravintoaineindekseillä. Sen avulla voidaan tunnistaa tuotteet, joiden ympäristövaikutukset ja ravintoainesisältö ovat kestävän planetaarisen ruokavalion mukaisia. Ravitsemuksellisia toiminnallisia yksiköitä ja tuotteiden kestävyyden profilointimallia (tuotteiden vaikutuksia planetaarisiin rajoihin suhteuttamista) voidaan hyödyntää kestävien tuotteiden identifioinnissa. Tällöin tarkasteluun pitää liittää myös muun muassa vältettävien ravintoaineiden saanti tai niiden vaikutukset terveydelle ja tuotemäärä, joka tarvitaan toiminnalliseen yksikköön (vertailuvirta). Näillä menetelmillä tuotettua tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi kuluttajaviestinnässä. NEPGa-hankkeen menetelmäkehitystä voidaankin tulevaisuudessa mahdollisesti hyödyntää tieteellisenä lähtökohtana pakkausmerkintäjärjestelmälle, joka ohjaa kuluttajakäyttäytymistä kohti kestävämpää ruokajärjestelmää. NEPGa-hankkeessa kartoitettiin merkintäjärjestelmien ja niitä koskevan lainsäädännön nykytilannetta ja kehityssuuntia. Hankkeessa kartoitettiin kirjallisuuden perusteella myös erilaisten merkintätyyppien vaikuttavuutta

Kirjallisuuskatsaus myöhäisleikki-ikäisten lasten kivun tunnistamisesta ja arvioinnista hoitotyössä sairaalahoidon aikana

Kivun tunnistaminen ja arviointi on haastavaa lasten hoitotyössä. Lapsen kokemaan kipuun voi vaikuttaa esimerkiksi tämän kehitystaso, aikaisemmat kipukokemukset, ja mieliala. Omat haasteensa kivun tunnistamiseen sekä arviointiin tuo myöhäisleikki-ikäisen lapsen kommunikoinnin vähäisyys tai sen virheellisyys. Hoitajan tulee tunnistaa lapsen kipu myös esimerkiksi hänen fyysisistä tekijöistänsä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa kivun tunnistamisesta ja arvioinnista myöhäisleikki-ikäisen lapsen hoitotyössä sairaalahoidon aikana. Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata kirjallisuuskatsauksen avulla myöhäisleikki-ikäisen lapsen kivun tunnistamista ja arviointia sairaalahoidon aikana hoitotyössä. Kirjallisuuskatsausta ohjaavat tutkimuskysymykset olivat: Millaisia menetelmiä käytetään myöhäisleikkiikäisen lapsen kivun tunnistamisessa hoitotyössä sairaalahoidossa sekä millaisia menetelmiä käytetään myöhäisleikki-ikäisen lapsen kivun arvioinnissa hoitotyössä sairaalahoidossa. Opinnäytetyö toteutettiin soveltaen systemaattista kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuuskatsauksen aineisto muodostui kuudesta ulkomaisesta ja kahdesta kotimaisesta artikkelista. Aineistoa haettiin CINAHL-, PubMed-, Medic-, Melinda- ja JBI-tietokannoista sekä manuaalisella haulla. Saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Kirjallisuuskatsauksen tuloksista tuli ilmi menetelmiä, joita käytetään myöhäisleikkiikäisen lapsen kivun tunnistamisessa sekä sen arvioinnissa. Tulosten mukaan lapsen voinnin ja käyttäytymisen havainnointi olivat lapsen kivun tunnistamisen keinoja. Kivun arvioinnin menetelmiä olivat vanhempien ja lapsen oma arvio kivusta, kirjaaminen potilastietojärjestelmään sekä kipumittarit. Työn avulla hoitotyön ammattilaiset saavat tietoa myöhäisleikki-ikäisen lapsen erilaisista kivun tunnistamis- ja arviointimenetelmistä. Kirjallisuuskatsauksen tulosten avulla voidaan kehittää lasten kivun hoitotyötä ja lisätä sairaanhoitajien tietoutta aiheesta.Identifying and evaluating pain is known to be challenging in pediatric care. The level of development, previous experiences with pain and such as the child’s mood can affect how the child experiences pain. Lack of communication or its inaccuracy can bring challenges to identifying and assessing pain in preschoolers. In addition to verbal expression, it is important for a nurse to have knowledge on how to identify pain from for example based on a child’s physical appearance. This thesis’s purpose was to provide knowledge on how to assess and evaluate pain during a hospital stay on a child between the ages of 3–6 years old. The intent of this thesis was to portray with literature review the assessment and evaluation of pain on a preschooler during hospitalization in nursing. The questions that were used to guide this literature review were: What kind of methods are used to assess pain on a preschooler during hospitalization in nursing and what kind of methods are used to evaluate pain on a preschooler during hospitalization in nursing? The approach of this thesis was a systematic literature review. The material of this review was created using seven different studies from overseas as well as two national ones. The literature was found using CINAHL-, PubMed-, Medic-, Melindaand JBI- databases as well as through manual search. All of the material was analyzed through content analysis. The results of the literature review revealed methods used to assess and evaluate the pain of a pre-schooler. According to the results, the observation of the child's strength and behavior were a means of assessing the child’s pain. Evaluating methods were the parents' and the child's own assessment of pain, recording in the patient information system and pain scales. This thesis helps nursing professionals to gain knowledge on how to identify and assess the pain of a 3–6-year-old child. The results of this literature review can be used to improve the assessment of pain among preschool aged children as well as to provide information for health care professionals

Food waste case study and monitoring developing in Finnish food services

201

What gets measured gets managed – Or does it? Connection between food waste quantification and food waste reduction in the hospitality sector

202

Towards a Baseline for Food-Waste Quantification in the Hospitality Sector—Quantities and Data Processing Criteria

Article 3541201

Vauhtia kiertotalouteen

201