Neljän eurooppalaisen maan selvitykset kansainvälisistä adoptioista : Yhteenvetoa ja huomioita Suomen näkökulmasta

Selvityksessä käydään läpi Hollannin, Ruotsin, Tanskan ja Sveitsin selvitystyötä kansainvälisistä adoptioista. Kartoittamalla eurooppalaista keskustelua tavoitteena on tuottaa lisätietoa suomalaiseen aihetta koskevaan keskusteluun. Selvitykset eroavat toisistaan tarkastelun laajuuden ja selvityksen laatineen tahon suhteen. Adoptoitujen aktiivisuus on ollut keskeinen selvitysten käynnistymisessä. Selvitysten mukaan kansainvälisessä adoptiotoiminnassa on ollut vakavia laittomuuksia ja muunlaisia väärinkäytöksiä. Laajimmat ja systemaattisimmat epäkohdat ovat ajalta ennen Haagin adoptiosopimuksen voimaantuloa, jolloin nykyisenlaisia määritelmiä laittomista adoptioista ei ollut ja maiden lainsäädäntö oli nykyistä selkeästi ohuempaa tai puuttui kokonaan. Tarkasteltujen maiden kansainvälinen adoptiohistoria on monin tavoin erilainen kuin Suomella, ja adoptiomäärät Suomea huomattavasti suuremmat. Suomen adoptiohistoriassa ei ole löydettävissä tilannetta, jossa laajamittaista adoptiotoimintaa olisi ollut hyvin ohuella sääntelyllä. Suomen erityispiirteisiin kuuluu myös pitkästä kotimaisesta adoptiotoiminnasta saatu kokemus. Tällä hetkellä adoptiomäärät laskevat voimakkaasti. Adoptiokentän muutosten ja ilmenneiden epäkohtien johdosta eri maat pohtivat kansainvälisen adoptiotoimintansa organisoimista, minkä lisäksi ajankohtaisia ovat alkuperän selvittämiseen liittyvät kysymykset

Ennusteelliset merkkiaineet paksu- ja peräsuolisyövän maksaetäpesäkkeiden kirurgisen poiston yhteydessä

Background and aims Colorectal cancer (CRC) is the third most commonly diagnosed cancer worldwide. In Finland, 3,538 new cases were diagnosed in 2018. While the incidence of CRC is generally increasing, the mortality rates have been decreasing in many countries due to reduced risk factors, screening, and advances in pathological diagnostics, surgical techniques, and oncological treatments. Approximately half of all CRC patients develop metastatic disease, and up to 75% of the metastases are diagnosed in the liver. Contrary to many other cancers, even metastatic CRC may be treated curatively, if the metastases are limited and can be surgically removed. Currently, approximately 20–30% of the liver metastases can be resected, but over 50% of the patients develop recurrent disease afterwards. Estimating the prognosis after liver resection is of utmost importance, as identifying the patients with a high risk of recurrence enables adjusting the surgical and oncological treatments accordingly, and thus, improving postoperative survival. The aim of this thesis was to evaluate the prognostic significance of 12 biomarkers measured in serum, plasma, and tissue samples of both the primary colorectal tumors and the liver metastases in patients undergoing curative-intent liver resection for colorectal metastases. Materials and methods Altogether 442 patients who underwent liver resection for colorectal metastases at the Helsinki University Hospital between the years 1998 and 2013 were included in this thesis. The four studies are based on the serum samples from all patients (I–III), the plasma samples from a subset of 168 patients (I), and the tumor tissue specimens from a subset of 111 patients who had both primary colorectal tumors and liver metastases operated on at the Helsinki and Uusimaa Hospital District (III and IV). Serum and plasma samples were drawn before liver resection and approximately 3 months afterwards. Tissue specimens included samples of both the primary colorectal tumors and the liver metastases. The concentrations of carcinoembryonic antigen (CEA), carbohydrate antigen 19-9 (CA19-9), and C-reactive protein (CRP) were retrieved from clinical records (I and II). Those of human chorionic gonadotropin β (hCGβ) in plasma, tumor-associated trypsin inhibitor (TATI) in plasma, and matrix metalloproteinase-8 (MMP-8) in serum were measured by time-resolved immunofluorometric assay (IFMA) methods (I and III). YKL-40 (chitinase-3-like protein-1, CHI3L1), interleukin-6 (IL-6), matrix metalloproteinase-9 (MMP-9), and myeloperoxidase (MPO) were determined in the serum samples using commercially available enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA) kits (II and III). The expressions of matrix metalloproteinase-2 (MMP-2), MMP-8, MMP-9, and transketolase-like protein 1 (TKTL1) were analyzed in the immunohistochemically stained tumor tissue samples. Clinical data were retrieved from patient records, and information about the dates of death was obtained from the Central Statistical Office of Finland. Survival analyses were performed using the Kaplan-Meier method and the Cox proportional hazards model. Results Postoperatively elevated CEA (>5.0 µg/l) was found to predict shorter disease-free/relapse-free survival (DFS/RFS) and overall survival (OS). Preoperatively elevated CEA associated only with shorter OS (I and II). Pre- and postoperatively elevated CA19-9 (>26 or >37 kU/l) indicated shorter DFS/RFS and OS, but the additional value compared to CEA was limited (I and II). Preoperatively elevated TATI (>13 µg/l) associated with poor 3-year DFS after liver resection in the whole patient cohort, and especially in patients with synchronous liver metastases. Postoperatively elevated hCGβ (>1.0 pmol/l) associated with poor 3-year OS in the whole cohort, and it was a sign of impaired prognosis especially among male patients and those with primary rectal tumors (I). A biomarker panel comprising YKL-40, IL-6, CRP, CEA, and CA19-9 was found prognostic, as patients with 2–5 elevated biomarkers pre- or postoperatively were at an increased risk of recurrence and death after liver resection (II). High expression of MMP-9 in primary colorectal tumors and high preoperative MPO in serum indicated improved prognosis after liver resection. Additionally, the prognostic significance of these biomarkers, as well as that of MMP-2 and MMP-8, were found to depend on the clinical characteristics of the patients (III). High TKTL1 expression in the primary colorectal tumors associated with impaired prognosis after liver resection in patients with synchronous liver metastases, but with improved prognosis in those with metachronous metastases. Similar tendencies were observed concerning the expression in the liver metastases (IV). Conclusions In conclusion, CEA is a useful prognostic biomarker for most patients undergoing liver resection for colorectal metastases. However, about half of the patients do not have elevated serum levels of CEA despite of metastatic disease, and those patients may benefit from measuring other biomarkers. A biomarker panel comprising YKL-40, IL-6, CRP, CEA, and CA19-9 could be used to identify patients at a high risk of recurrence after liver resection already before the operation. MMP-9 and TKTL1 in primary colorectal tumors may serve for assessing whether the patients benefit from liver resection or need more aggressive chemotherapy, but the synchronicity of the liver metastases should be taken into consideration. Elevated preoperative serum levels of MPO indicate improved prognosis, and low levels imply a high risk of recurrence. The prognostic value of MMP-2, MMP-8, MMP-9, and MPO varies according to clinical factors, possibly due to immunological or hormonal mechanisms. The investigated biomarkers provide new information about CRC with liver metastases and increase our understanding of the disease. They help us define the prognosis after liver resection and adjust the individual patients’ treatment accordingly. Thus, they contribute to enabling the best possible care.Tausta ja tavoitteet Paksu- ja peräsuolisyöpiä (kolorektaalisyöpiä) todetaan kolmanneksi eniten kaikista maailman syövistä. Suomessa uusia tautitapauksia todettiin vuonna 2018 yhteensä 3 538. Kolorektaalisyövän ilmaantuvuus on laajalti lisääntynyt, mutta toisaalta kuolleisuus on vähentynyt, minkä katsotaan johtuvan riskitekijöiden vähenemisestä, seulonnasta sekä patologisen diagnostiikan, kirurgisten menetelmien ja onkologisten hoitomahdollisuuksien kehittymisestä. Noin puolelle kolorektaalisyöpäpotilaista ilmaantuu etäpesäkkeitä (metastaaseja), joista jopa 75 % todetaan maksassa. Toisin kuin monissa muissa syövissä, kolorektaalisyövässä myös levinneestä taudista parantuminen on mahdollista, mikäli metastaaseja on rajallinen määrä ja ne on mahdollista poistaa kirurgisesti. Nykyisin jopa 20–30 % maksametastaaseista onnistutaan leikkaamaan (resekoimaan), mutta yli 50 %:lla potilaista tauti uusii myöhemmin. Leikkauksen jälkeisen ennusteen arvioiminen on huomattavan tärkeää, sillä tunnistamalla potilaat, joilla uusimisriski on suuri, kirurginen ja onkologinen hoito voidaan suunnitella yksilöllisesti ja siten parantaa ennustetta. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli arvioida 12:n merkkiaineen ennusteellista arvoa potilailla, joille oli tehty maksaresektio parantavalla hoitotavoitteella. Merkkiaineita tutkittiin seerumista, plasmasta sekä primääreistä suolikasvaimista ja maksametastaaseista otetuista kudosnäytteistä. Aineisto ja menetelmät Tämän väitöskirjan aineistoon kuuluu yhteensä 442 potilasta, joilta leikattiin kolorektaalisyövän maksametastaasit Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 1998–2013. Kirjan neljän osatyön pohja-aineistona olivat seeruminäytteet, jotka otettiin kaikilta potilailta (I–III), plasmanäytteet 168:n potilaan alaryhmältä (I) sekä kasvainkudosnäytteet 111:ltä potilaalta, joilta oli leikattu sekä primääri suolikasvain että maksametastaasit Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (III ja IV). Seerumi- ja plasmanäytteet otettiin ennen maksaresektiota (preoperatiivisesti) ja noin kolme kuukautta sen jälkeen (postoperatiivisesti). Kudosnäytteet otettiin sekä suolikasvaimista että maksametastaaseista. Tiedot karsinoembryonaalisen antigeenin (CEA), karbohydraattiantigeeni 19-9:n (CA19-9) ja C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuuksista haettiin potilastietojärjestelmistä (I ja II). Plasman koriongonadotropiinin β-alayksikön (hCGβ) ja tuumoriin liittyvän trypsiinin estäjän (TATI) sekä seerumin matriksin metalloproteinaasin 8 (MMP-8) määritykset tehtiin käyttäen immunofluorometrisiä menetelmiä (IFMA) (I ja III). YKL-40:n (kitinaasi-3:n kaltainen proteiini 1, CHI3L1), interleukiini 6:n (IL-6), matriksin metalloproteinaasin 9 (MMP-9) ja myeloperoksidaasin (MPO) pitoisuudet määritettiin seeruminäytteistä entsyymivälitteisellä immunosorbenttimenetelmällä (ELISA) (II ja III). Matriksin metalloproteinaasin 2 (MMP-2), MMP-8:n, MMP-9:n ja transketolaasin kaltaisen proteiinin 1 (TKTL1) ilmentyminen analysoitiin kasvainkudosnäytteistä (III ja IV). Kliiniset tiedot haettiin potilastietojärjestelmistä ja tiedot kuolinpäivistä Tilastokeskukselta. Elossaoloanalyysit tehtiin käyttäen Kaplan–Meier-menetelmää ja Coxin regressiomallia. Tulokset Maksaresektion jälkeen suurentunut CEA-pitoisuus (> 5,0 µg/l) ennusti lyhentyneitä tautivapaata ja kokonaiselossaoloaikaa sekä leikkausta edeltävästi suurentunut CEA lyhentynyttä kokonaiselossaoloaikaa (I ja II). Resektiota ennen tai sen jälkeen suurentuneet CA19-9-pitoisuudet (> 26 tai > 37 kU/l) yhdistyivät lyhentyneisiin tautivapaaseen ja kokonaiselossaoloaikaan, mutta CA19-9:n lisäarvo suhteessa CEA:han oli varsin vähäinen (I ja II). Preoperatiivisesti suurentunut TATI (> 13 µg/l) yhdistyi huonontuneeseen tautivapaan elossaoloajan ennusteeseen kaikilla potilailla ja erityisesti niillä, joiden maksametastaasit todettiin enintään kuusi kuukautta suolileikkauksen jälkeen (synkroniset maksametastaasit). Postoperatiivisesti suurentunut hCGβ (> 1,0 pmol/l) ennusti huonontunutta kokonaiselossaoloaikaa kolmen vuoden aikana maksaresektion jälkeen kaikilla potilailla, ja lisäksi se oli huonon ennusteen merkki varsinkin miespotilailla ja peräsuolisyövässä (I). YKL-40:n, IL-6:n, CRP:n, CEA:n ja CA19-9:n osalta todettiin, että taudin uusimisen ja kuoleman riski oli selvästi lisääntynyt potilailla, joilla kyseisistä merkkiaineista vähintään kahden pitoisuudet olivat suurentuneet pre- tai postoperatiivisesti (II). MMP-9:n voimakas ilmentyminen suolikasvaimissa ja suuri MPO-pitoisuus seerumissa yhdistyivät hyvään ennusteeseen maksaresektion jälkeen. Lisäksi havaittiin, että näiden merkkiaineiden sekä MMP-2:n ja MMP-8:n ennusteelliseen arvoon vaikuttivat potilaiden kliiniset ominaisuudet ja taudinkuva (III). TKTL1:n voimakas ilmentyminen suolikasvaimissa ja maksametastaaseissa yhdistyi huonontuneeseen ennusteeseen potilailla, joilla oli synkroniset maksametastaasit. Sen sijaan potilailla, joilla oli myöhemmin ilmaantuneet (metakroniset) metastaasit, voimakas ilmentyminen oli paremman ennusteen merkki (IV). Yhteenveto Yhteenvetona CEA:n todettiin olevan käyttökelpoinen merkkiaine suurella osalla potilaista, joilta leikataan kolorektaalisyövän maksametastaasit. Noin puolella potilaista kyseisen merkkiaineen pitoisuudet eivät kuitenkaan suurene edes levinneessä taudissa, ja heidän kohdallaan olisi hyvä harkita muiden merkkiaineiden käyttämistä. YKL-40:n, IL-6:n, CRP:n, CEA:n ja CA19-9:n muodostaman merkkiainepaneelin avulla voitaisiin tunnistaa jo ennen maksaresektiota potilaat, joilla taudin uusimisriski on lisääntynyt. Suolikasvainten MMP-9- ja TKTL1-ilmentymistä voitaisiin käyttää sen arvioimiseen, hyötyvätkö potilaat enemmän maksaresektiosta vai tehokkaammasta onkologisesta hoidosta. Tähän vaikuttaa maksametastaasien ilmaantumisaika. Seerumin suuren MPO-pitoisuuden havaittiin olevan hyvän ennusteen ja vähäisen pitoisuuden vastaavasti huonon ennusteen merkki. MMP-2:n, MMP-8:n, MMP-9:n ja MPO:n ennusteellinen arvo vaihtelee potilaiden eri alaryhmissä, mikä saattaa liittyä immunologisiin ja hormonaalisiin säätelymekanismeihin. Tutkitut merkkiaineet antavat uutta tietoa maksaan levinneestä kolorektaalisyövästä ja lisäävät ymmärrystämme kyseisestä taudista. Niiden avulla ennustetta maksaresektion jälkeen voidaan arvioida aiempaa paremmin, ja yksittäisten potilaiden hoitoa voidaan muokata sen mukaisesti. Täten nämä merkkiaineet edesauttavat parhaan mahdollisen hoidon toteutumista

Lepoa, liikettä vai leikkaus?

Teema : urheilijan alaraajavammat

Munuaispotilaiden määrä kasvaa

Teema : munuaissairaude

Syntyvyyden katovuodet uhkaavat väestönkehitystä

Teema : hedelmällisyy

Ilman huoltajaa tulleiden edustajajärjestelmä : Katsaus nykytilaan ja kehittämisehdotukset

Ilman huoltajaansa Suomesta turvaa hakeneelle lapselle on vuodesta 1999 lähtien määrätty lakisääteinen edustaja valvomaan lapsen etua. Edustajajärjestelmään on kohdistunut lukuisia hankkeita, mutta sen kokonaisvaltainen kehittäminen on ollut vähäistä. Asian edistämiseksi tämä selvitys tarjoaa katsauksen edustajajärjestelmän nykytilaan sekä kokoaa tiiviisti aiemmin tehtyjen selvitysten pääasialliset tulokset ja suositukset. Mukaan tuodaan eurooppalaista keskustelua EU:n yhteisten kehittämisnäkymien ja Euroopan neuvoston tuoreiden suositusten valossa. Edustajan roolista ja merkityksestä keskustellaan myös turvapaikanhakijoina maahan tulleiden nuorten kanssa. Tältä pohjalta hankkeessa paikannetaan edustajajärjestelmän olennaiset kehittämistarpeet sekä annetaan suositukset jatkoa varten. Keskeisiksi kysymyksiksi nousee edustajan roolin selkeys ja riippumattomuuden turvaaminen, järjestelmän koordinaatio ja valvonta sekä lasten osallisuus ja oikeusturva. Lisäksi edustajan rooliin liittyvänä kysymyksenä tulee esiin, miten edustaja voi auttaa lasta perheenyhdistämisprosessissa

High Expression of MMP-9 in Primary Tumors and High Preoperative MPO in Serum Predict Improved Prognosis in Colorectal Cancer with Operable Liver Metastases

Introduction: The liver metastases of colorectal cancer (CRC) can be surgically treated in selected cases, with continuously improving results. Matrix metalloproteinases (MMPs) contribute to cancer invasion by degrading the extracellular matrix, and elevated levels of MMP-2, MMP-8, and MMP-9 have been detected in several malignancies. Myeloperoxidase (MPO) is a mediator of tissue damage that can oxidatively activate latent MMPs. We evaluated the prognostic value of MMP-2, MMP-8, and MMP-9 in tissue samples of primary tumors and liver metastases and the pre- and postoperative serum levels of MMP-8, MMP-9, and MPO in CRC patients undergoing liver resection. Methods: Tissue and serum samples were obtained from 111 patients who had primary colorectal tumors and their liver metastases surgically treated at the Helsinki University Hospital between 1988 and 2007. Tissue expression of MMP-2, MMP-8, and MMP-9 in primary tumors and liver metastases was evaluated by immunohistochemistry. Pre- and postoperative serum concentrations of MMP-8, MMP-9, and MPO were determined using a time-resolved immunofluorometric assay or commercially available enzyme-linked immunosorbent assay kits. Clinical data were retrieved from patient records and the Central Statistical Office of Finland. Associations with disease-free survival (DFS) and overall survival (OS) were estimated using Cox regression analysis and the Kaplan-Meier method. Results: High expression of MMP-9 in colorectal tumor tissue was associated with better DFS (p = 0.010), and high preoperative MPO in serum with improved DFS and OS (p < 0.001 and p = 0.014, respectively). The prognostic significance varied according to gender, age, and the synchronicity of liver metastases. Conclusion: Low preoperative MPO in serum might identify patients at high risk of recurrence and death after resection of colorectal liver metastases. Elevated preoperative MPO and high expression of MMP-9 in colorectal tumor tissue indicate an improved prognosis. The use of these biomarkers should be adjusted according to clinical characteristics.Peer reviewe

High TKTL1 expression as a sign of poor prognosis in colorectal cancer with synchronous rather than metachronous liver metastases : Cancer Biology & Therapy

ABSTRACT Colorectal cancer (CRC) is the third most common cancer in the world. More than half of all affected patients develop liver metastases during the course of the disease, and over half experience recurrence despite radical primary surgery. Transketolase-like protein 1 (TKTL1) is a key enzyme in the glucose metabolism of cancer cells, and its expression in tumor tissue was previously shown to indicate a poor prognosis in colorectal cancer. In this study, we investigated the prognostic significance of TKTL1 in 111 patients with surgically resected colorectal liver metastases, with a minimum follow-up time of 10.3 years. TKTL1 expression was examined in tissue samples of both primary tumors and liver metastases, and compared to clinicopathological parameters, disease-free survival, and overall survival. We show that a high expression of TKTL1 in primary tumor tissue associated with poor disease-free survival in patients with synchronous liver metastases (P = .026, Kaplan-Meier log-rank test), but with better disease-free survival in patients with metachronous metastases, although not statistically significantly (P = .073). We found similar tendencies for TKTL1 expression in liver metastases. Thus, TKTL1 could serve as a candidate marker to identify patients who benefit from liver resection or who need more aggressive perioperative chemotherapy.Peer reviewe